Today, Helsinki is the home to approximately 90,000 people whose roots are outside Finland. According to the latest population projections, in ten years more than fifth of Helsinki’s population will speak something other than Finnish, Swedish or Sami as their mother tongue.

When you move to Finland, whether you are coming to live in Helsinki or anywhere else in here, you will face all the same issues a new domicile brings with it.

You need a residence permit, you have to get a personal identity code, you must register as a citizen, etc., etc. It takes a long time and a lot of effort to get all the necessary documents, and our strange language and limited office hours don’t make it any easier. Believe me, I know – the Finnish tax system is not the easiest.

The Tax Administration is here to help you

A few years ago, we made a trip to Tallinn and gave Finnish tax numbers and tax cards to Estonian construction workers who were planning to come here to work. We travelled there beforehand so that the workers coming here could start working right away without having to pay a visit to a Finnish tax office first. We got excellent feedback from this cooperation with the Estonian tax officials.

Some seasonal workers, such as berry pickers, come to Finland in huge groups and all at once – the berries have to be picked quickly before they go bad and rot away on the forest floor. The berries can’t wait for slow paperwork. Because of this, for several years now we’ve had a special service for groups like berry pickers: we go the berry farms and put up a pop-up tax office!

In addition to our other tax services, we give lectures to immigrants, asylum seekers and university employees from abroad. You can find our teaching materials in English on our website, tax.fi.

But this is not enough!

We want to you to be able to take care of everything surrounding settling to our country in a one-stop shop. We have followed the example of some of the other European capitals, and just before Christmas we opened IHH – International House Helsinki.

IHH provides a wide range of information and public authority services to meet the needs of international newcomers in the Helsinki metropolitan area. IHH also offers free advisory and counselling services to employers on issues related to international workforce.

The service started out as a pilot, but is planned to be made permanent. In addition to us, participants in the pilot include Helsinki’s Immigration Information service, Southern Finland’s Register Office and TE-Services, Kela, Finnish Center for Pensions and Helsinki Region Chamber of Commerce.

What do we offer at IHH?

Naturally, we provide information about taxation in Finland. You can also apply for a tax card at IHH, or a tax number if you happen to need one. You can read more here.

In the future, a service like this will hopefully no longer be needed – after all, our goal is to make taxation as automatic as possible. One major step towards this goal would be an international identification system, because right now one of the many challenges for people moving to Finland is to get Finnish online banking codes.

These personal codes are required for identification in almost every online service, and if you cannot access online services, taking care of official matters – such as taxation – gets even more complicated.

Twiit me @harrietmalleniu

Julkaisimme viime viikolla yritysasiakastutkimuksemme tulokset. Palveluitamme pidetään nykyaikaisina ja asiantuntevina, ja kokonaisuutena toimintaamme tyytyväisiä on yli 80 prosenttia yritysasiakkaistamme. Samalla vain kolme prosenttia on tyytymättömiä toimintaamme. Tuloksista oli selkeästi tunnistettavissa, että entistä harvemman yritysasiakkaamme on mahdollista arvioida palvelukohtaamisia kanssamme, koska useimmin asiakkaamme alkavat olla tekemisissä vain verkkopalvelujemme kanssa.

Asiakaskokemus ja mielikuva meistä muodostuu siis entistä useammin verkkopalveluidemme ja mahdollisen muun julkisuuden perusteella

Onpa se sitten ansaittua tai ansaitsematonta. Enkä usko, että kehityksen suunta muuttuisi tästä, sillä myös tulevaisuudessa tavoitteenamme on edelleen vähentää asiakkaidemme tarvetta hoitaa asioitaan meidän kanssamme. Useat meneillään olevat kehityshankkeet pyrkivät siihen, että asiakkaiden tiedot kulkevat paikasta toiseen tietojärjestelmien välillä, ilman että asiakkaan tai meidän tarvitsee sitä mihinkään tallentaa. Saimme tutkimuksessa yrittäjäasiakkailtamme kiitosta myös siitä, että veroasiat pystyy hoitamaan entistä paremmin Verohallinnon ohjeiden avulla.

Aikaisempaa harvempi yhteydenpito johtaa tietenkin myös siihen, että jos ja kun asiakkaan sitten täytyy olla meihin yhteydessä, kyseessä on aina jokin hieman kinkkisempi asia ratkaistavaksi. Se taas tarkoittaa, että yksittäisten kohtaamisten merkitys asiakkaillemme, ja sitä kautta myös meille, korostuu entisestään.

Kinkkisemmät kysymykset johtavat todennäköisesti myös siihen, että jatkossa meidän täytyy entistä useammin sanoa ”En tiedä, mutta otan selvää!”

Tämä ei ole aina helppoa, kun haluaisi antaa vastauksen apteekin hyllyltä, mutta onneksi asiakkaamme elävät tässä samassa monimutkaisessa maailmassa ja tietävät kokemuksesta, että tänä päivänä ”En tiedä, mutta otan selvää.” –vastaus usein tarkoittaakin, että kysymyksesi on otettu tosissaan ja saat siihen varmasti luotettavan vastauksen.

Kaikessa kehittämisessämme entistä asiakaslähtöisemmäksi olemme koettaneet ottaa myös asiakkaamme kehitystyöhön mukaan. Asiakkaamme eivät sitä kuitenkaan ole vielä näin kokeneet. Alle puolet yritysasiakkaista näki, että kehitämme palvelujamme yhteistyössä asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa kuunnellen ja ennakoiden heidän tarpeitaan kuten arvoissamme lupaamme.

Selkeitä haasteita tulevaisuudellemme ovatkin entistä monimutkaisempien asiakastilanteiden kohtaamiset ja samalla asiakkaiden mukaan ottaminen kehittämiseen – niin, että näitä kohtaamisia ei alunkaan perin tulisi vastaamme. Sekä tietenkin se, miten saamme pidettyä yllä asiakaslähtöistä mielikuvaa itsestämme vaikka mielikuvat meistä luodaan useammin muualla kuin henkilökohtaisissa kohtaamisissa.

Lisätietoja asiakastutkimuksestamme saat minulta joko kommentoimalla tähän kirjoitukseen tai laittamalla sähköpostia osoitteeseen janne.myyry(a)vero.fi. Henkilöasiakkaiden tutkimuksesta kerroinkin jo syksyllä: Koiran hännän nostamisella on puolensa.

Jatketaan myös twitterissä! @jannemyyry

 

Suomen satavuotispäivä jää merkkipäivänä myös tekoälyn historiaan. Itsenäisyyspäivänä 2017 Google DeepMindin kehittämä tekoäly AlphaZero laitettiin pelaamaan shakkia maailman parasta shakkiohjelmaa Stockfishiä vastaan.

Ennen ottelua AlphaZerolle oli kerrottu ainoastaan shakin säännöt ja se sai harjoitella neljä tuntia pelaamalla itseään vastaan. AlphaZero osoitti ottelussa yli-inhimillistä peliälyä ja voitti sen tavalla, joka sai monet kommentaattorit haukkomaan henkeään – siirrot olivat kuin jostain toisesta maailmasta.

Pelkällä laskentateholla shakkiottelua ei voi voittaa, koska shakissa on – niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin – mahdollisia pelitilanteita enemmän kuin tunnetussa maailmankaikkeudessa atomeja. Kyseessä oli älyn ja ajattelun riemuvoitto.

Miten tämä riemuvoitto voisi palvella verotusta?

Tekoäly ja robotiikka tekevät tällä hetkellä rutiininomaisia ja avustavia tehtäviä monissa organisaatioissa. Verohallintoonkin on hankittu ohjelmistorobotiikkaa tekemään verotuspäätösten taustalla olevia rutiinitöitä.

Mutta kykeneekö tekoäly tulevaisuudessa tekemään myös varsinaisia verotuspäätöksiä? Verotus perustuu lainsäädännössä määriteltyihin sääntöihin, mutta säännöt ovat epämääräisempiä ja tulkinnanvaraisempia kuin esimerkiksi shakkipelissä.

Uskon, että tulevaisuudessa koittaa päivä, jolloin tekoäly tekee verotuspäätökset ihmisvirkailijoiden sijasta.

Uskon, että tulevaisuudessa koittaa päivä, jolloin tekoäly tekee verotuspäätökset ihmisvirkailijoiden sijasta. Tekoälylle kerrotaan verotuksen säännöt eli voimassa oleva lainsäädäntö, lakien esityöt ja oikeuskäytäntö, ja tämän perusteella se ratkaisee verotustapaukset. Tähän on kuitenkin vielä pitkä matka.

Tekoäly tulee todennäköisesti muuttamaan ihmiskuntaa enemmän kuin mikään aikaisempi keksintö, esimerkiksi pyörä, höyrykone tai sähkö. Nämä keksinnöt vapauttivat ihmisen aikoinaan raskaasta ruumiillisesta työstä. Väitän, että tekoäly tulee vapauttamaan ihmisen raskaasta ajattelutyöstä.

Ehkä ihminen tekee tulevaisuudessa vain sellaista ajatustyötä, jonka katsoo itselleen sopivaksi, tekoälyn hoitaessa kaiken muun ajattelun. Jos esimerkiksi kaikkien kansalaisten verotuspäätökset tekee tulevaisuudessa yksi taho rautaisella osaamisella, mikä jää ihmisen rooliksi?

Verotusta suurempiakin haasteita on.

Verotusta suurempiakin haasteita on. Ihmisälyyn verrattuna ylivertainen tekoäly voi ratkaista monia ihmiskunnan ongelmia, esimerkiksi lääketieteeseen ja ilmastonmuutokseen liittyen. Filosofi ja matemaatikko Descartes sanoi jo 1600-luvulla, että kaikki ajatukset ovat lopulta matemaattisesti mallinnettavissa. Tälle Descartesin perinnölle rakentuu neuroverkon avulla luotu oppiva tekoäly, josta myös AlphaZerossa on kyse.

Kohtalonkysymykseksi jää, kuinka tekoäly lopulta suhtautuu ihmiseen.

Istun keittiönpöydän ääressä ja mietin sitä oikeaa; sitä oikeaa ja helpointa tapaa huolehtia työnantajan ilmoitusvelvollisuudet; sitä oikeaa tapaa saada jaettua vuorokauden tunnit tehokkaasti yrityksen pyörittämisen, asiakassuhteiden hoitamisen ja eri viranomaisille annettavien ilmoitusten hoitamisen välillä…

Olen kuullut tulorekisteristä, mutta antaisinko sille mahdollisuuden? Pitäisikö uskaltautua treffeille? Tämä saattaa olla ajatus monen pienyrittäjän mielessä.

Virtaviivainen ja nopea

Kansallinen tulorekisteri kuulostaa jäyhältä, mahtipontiselta ja kaukaa katsottuna hieman viileältä, ehkä jopa vaikeasti lähestyttävältä.

Kun tulorekisteriin tutustuu lähemmin, huomaa pian sen olevan auttamishaluinen ja tarkoittavan hyvää. Sen perimmäinen tarkoitus on auttaa yrittäjiä – automatisoida ja yksinkertaistaa palkkatietojen ilmoittamiseen liittyviä työnantajavelvoitteita.

Tulorekisterin toimintapa on virtaviivainen ja suora. Tiedot ilmoitetaan välittömästi – viiden kalenteripäivän kuluessa palkkapäivän jälkeen tulorekisteriin, yhdellä sähköisellä ilmoituksella monelle eri viranomaiselle annettavan vuosi-ilmoituksen sijaan.

Kun tiedot on kerran ilmoitettu tulorekisteriin, tulorekisterin käyttäjät eivät kysy niitä enää uudelleen. Ja jos pidät nopeasta ja selkeästä toiminnasta, tämä on paras match sinulle!

Se ainoa oikea

1.1.2019 jälkeen maksetuille palkoille tulorekisteri on se ainoa ja oikea tapa ilmoittaa palkkatiedot mm. Verohallinnon, työttömyysvakuutusrahaston, työeläkelaitosten, ETK:n, työtapaturmavakuutusyhtiöiden ja Kelan tarpeita varten.

Tulorekisteri saattaa tosin vaikuttaa siltä ensimmäistä kertaa sukujuhliin tulevalta, hieman ylipukeutuneelta uudelta treffikumppanilta. Se on uutta teknologiaa, se puhuu digitalisaatiosta, automaatiosta, teknisestä rajapinnasta ja muusta vaikeaselkoisesta, mitä on vaikea ymmärtää. Näet sivusilmällä, miten sukulaisten kulmakarvat vain kohoilevat.

Kuten niin usein ensikohtaamisen jälkeen, kun seuraavan kerran rauhassa tavataan, niin ihan mukava tyyppihän se pohjimmiltaan on. Kanssakäyminen on muutamien treffien jälkeen jo niin sujuvaa, että pian tulorekisteri tuntuu jo siltä ainoalta oikealta.

Miten ihmeessä ennen tehtiin asiat niin monimutkaisesti, kun palkkojen vuosi-ilmoitukset annettiin jokaiselle viranomaiselle erikseen? Monella eri lomakkeella ja eri aikasykleissä! Tätä päivitellään varmasti ensi vuoden tammikuun jälkeen, kun viimeiset vuosi-ilmoitukset vuodelta 2018 on annettu ja yhteiselo tulorekisterin kanssa on asettumassa uomiinsa.

Luotettava kumppani

Tulorekisteri on muuten tosi luotettava. Tulorekisteri ei paljasta eikä levittele, ei retostele eikä päivittele sille luottamuksella annettuja tietoja. Se pitää tietonsa visusti itsellään ja antaa tietoja vain niille, joille on laissa annettu lupa tietoja katsella.

Tulorekisteri ei myöskään itse ole kiinnostunut siitä paljonko tienaat tai maksat palkkoja, vaan se on kuin moderni ovelta ovelle toimiva lähetti, joka kuljettaa bittipakettia. Tulorekisteriä kiinnostaa ainoastaan se, että sen haltuun annettu tietopaketti on sen mallinen ja muotoinen, jotta sen voi kuljettaa automaattisesti, laadukkaasti ja turvallisesti.

Itse taidan antaa tulorekisterille mahdollisuuden. Entä sinä? Sovitaanko tapaaminen?

Ehdotan 8.2. klo 13. Ilmoittaudu siis mukaan tulorekisterin verkkoseminaariin: Mikä muuttuu palkkatietojen ilmoittamisessa 2019?

Ennen tapaamista voit tutustua tarkemmin tulorekisteri.fi

Jatketaan Twitterissä: @tulorekisteri ja @anniinakorhonen

Miten meni, työnantajan koulutusvähennys?

Vuodesta 2014 alkaen työnantajien on ollut mahdollista tehdä elinkeinoverotuksessa koulutusvähennys.

Tämä on luokiteltu ihan verotueksi, jolla Valtiovarainministeriö tarkoittaa ”verovapauksia, verovähennyksiä, alempia verokantoja ja muita niihin rinnastettavia keinoja, joiden avulla tuetaan jotain tiettyä elinkeinoa tai verovelvollisryhmää.

Lisävähennyksen tavoite on epäilemättä hieno ja kannatettava: kannustaa työnantajia lisäämään henkilöstön koulutusta tai yli 55-vuotiaiden kohdalla työkykyä parantavia toimia. Koulutusmenothan on saanut toki aiemminkin vähentää.

Katsotaanpa, miten lisävähennyksellä on mennyt.

Vuosi 2016 oli kolmas vuosi, jolloin vähennyksen saattoi voinut tehdä. Nyt voidaan vihdoin arvioida tuloksia. Datana ovat Verohallinnon avoimesta tilastotietokannasta löytyvät tilastot.

Vuonna 2014 työnantajan koulutustukea hyödynsi vain 2 807 yritystä. Siis vain 1,9 prosenttia palkkoja maksaneista yrityksistä, joita on kaikkiaan 149 334 kappaletta. Toki on huomattava, että kaikki palkkoja maksavat yritykset eivät ole oikeutettuja vähennykseen, vaikka vähennyksen edellytyksenä olevat suunnitelmat jne. koreografiat olisivat hallussa. Vähennysoikeutta ei esimerkiksi ole, jos palkkoja maksetaan vain toimitusjohtajalle.

Ajattelen, että ehkä ensimmäisenä vuonna ohjeet ja koreografia eivät olleet vielä tuttuja. Vähennystä käyttävien määrä varmaankin kasvaa myöhemmin.

Vuonna 2016 vähennyksen hyödynsi vain 3 153 yritystä. Se on 2,1 prosenttia palkkoja maksaneista yrityksistä. Kahdessakaan vuodessa merkittävää muutosta vähennyksen käyttöön ei ole tullut. Päinvastoin, kasvu on todella vaatimatonta.

Katsotaanpa, minkä kokoluokan yritykset vähennystä hyödyntävät.

Vähennyksen käyttö painottuu selvästi suuriin yrityksiin. Vaikka tuen käyttö on vielä noussut suurissa yrityksissä, edes kaikki suuretkaan yritykset eivät käytä vähennystä. Esimerkiksi 10–50 miljoonan liikevaihdon yrityksistä reilut 22 prosenttia käytti vähennystä vuonna 2016, kun taas yli 50 miljoonan liikevaihdon yrityksistä jopa 51 prosenttia hyödynsi vähennystä.

Kun tipautetaan katse 0,5–1 miljoonan liikevaihdon yritysryhmään, huomataan, että palkkoja maksavista yrityksistä vain 1,4 prosenttia käytti vähennystä.

Ero on huikaiseva.

Vähennyksen vertaaminen palkkasummaan tuo saman ilmiön esille. Noin 84 prosenttia vähennyksen arvosta kohdistuu yli 10 miljoonan liikevaihdon yrityksiin, jotka maksavat palkkasummasta yhteensä noin 58 prosenttia.

Mikä aiheuttaa näin suuret erot vähennyksen käytössä?

Periaatteessa voi ajatella, että vähennyksen käyttö kuvaa työntekijöiden koulutuksen määrää. Olisi tosin hyvin huolestuttavaa, jos vain 2,1 prosenttia yrityksistä kouluttaisi henkilöstöään.

Todennäköisempi syy vähäiselle käytölle on, että vähennyksen käyttö on tehty paitsi lainsäädännössä hyvin vaikeaksi myös käytännössä varsin monimutkaiseksi. Pienissä yrityksissä ei välttämättä ole resursseja laatia koulutussuunnitelmia, tehdä jälkikäteistä työntekijäkohtaista kirjallista seurantaa, kirjata koulutustunteja ja laskea keskipäiväpalkkaa. Bisnestäkin pitäisi ehtiä tehdä!

Vähennyksen verohyöty yritykselle on marginaalinen – mediaani oli vuonna 2016 noin 3100€ ja siitä saatava verohyöty noin 620€. Varsinkin pienillä yrityksillä vähennyksen edellyttämä hallinto todennäköisesti maksaa selkeästi tätä enemmän. Suuret yritykset sen sijaan pystyvät hyödyntämään jo olemassa olevia henkilöstöhallinnon järjestelmiään. Lisäksi niillä yrityskohtainen verohyöty on suurempi.

Valtion kassaan laskettuna koulutusvähennyksen arvo kolmelta ensimmäiseltä vuodelta on yhteensä noin 10 miljoonaa. Siis varsin pieni. Hallituksen esityksessä vaikutukseksi arvioitiin vuositasolla noin 57 miljoonaa.

Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?

Jatketaan Twitterissä: @AkiSavol

P.S. Oletko jo tutustunut Verohallinnon tilastotietokantaan? Lupaan, että sieltä löytyy kaikenlaista kiinnostavaa ja lisää on tulossa. Katso tästä, miten tietokantaa käytetään!

Verohallinnon pääjohtaja Pekka Ruuhonen aloitti uransa Verohallinnossa vuonna -76 kesätöistä. Hän jäi sille tielle ja lähti kesätyöpaikastaan yli 40 vuotta myöhemmin eläkkeelle. Harva kaksikymppinen ajattelee olevansa samassa työpaikassa koko uraansa, saati jäävänsä sieltä eläkkeelle. Yllättävän monelle verohallintolaiselle on kuitenkin käynyt niin. Verolla viihdytään pitkään.

Hyvästä paikasta ei tarvitse lähteä koko työuran aikana. Verohallinnossa riittää haasteita, kollegat ovat hyviä tyyppejä ja työ merkityksellistä. Vuosikymmenienkään aikana ei ehdi leipääntyä, kun tehtävät ja haasteet vaihtuvat.

Ylimääräisiä konekirjoittajan apulaisia ei meillä enää ole

Yksi työkavereistani on tullut taloon nimikkeellä ylimääräinen konekirjoittajan apulainen. Kesätyö piti sisällään kuittipinojen läpikäyntiä ja veroilmoitusten tarkistamista. Tärkeimmät työvälineet 80-luvun kesänä hänellä oli laskukone ja kaksipäinen lyijykynä – varustettuna kynänpidentimellä tietenkin! Nyt sama ylimääräinen konekirjoittajan apulainen on henkilöstöasioiden rautainen ammattilainen.

Konekirjoittajan ylimääräisen apulaisen kaltaisia raflaavia titteleitä ei enää voida luvata, mutta huimasti mielenkiintoisia työtehtäviä kyllä. Tällä hetkellä Verolla työskentelee asiakaspalvelun ammattilaisia, analyytikoita, palvelumuotoilijoita, viestintäporukkaa ja verotuksen syväosaajia. Työvälineissäkin on otettu jättiharppaus.

Laita paperit sisään tammikuun loppuun mennessä

Verohallinnon kesätyöhaku on käynnissä tammikuun loppuun. Tarjolla on kymmeniä paikkoja verotuksen ytimessä ympäri Suomea. Kesätyö on loistava mahdollisuus saada jalka oven väliin kenties tulevaisuuden työpaikkaan. Saatat jäädä meiltä eläkkeelle 2050-luvulla!

Tutustu tarkemmin kesätyöpaikkoihimme ja laita hakemus viimeistään 31.1. Valtiolle -palvelussa.

Jatketaan Twitterissä: @HarrietMalleniu

Vuoden alusta pääkaupunkiseudun uutisvirta on täyttynyt länsimetrosta. Surullisenkuuluisan, sekä aikataulun että budjetin osalta käsiin räjähtäneen rakennusprojektin jälkeen kauan odotettu metro ei lunastanutkaan lupauksiaan. Työmatka-aika piteni monilla kohtuuttomasti huonosti suunnitellun liityntäliikenteen johdosta ja väljyyteen tottuneet suomalaiset ovat joutuneet seisomaan täysissä metrovaunuissa. Espoolaiset nousivat heti barrikadeille ja some pursusi metronillitystä.

Hesari haastatteli heti alkuvuodesta HSL:n edustajaa, jonka kommentti sai itseltänikin – länsimetron käyttäjältä – aamukahvit väärään kurkkuun. Kommentin mukaan näin isossa järjestelmämuutoksessa nyt vain väkisinkin on niitä, jotka kärsivät ja joiden matka pitenee. ”Ei voi olla totta!”, ajattelin. Voiko julkisen palvelun tuottaja vuonna 2018 Suomen kaltaisessa valtiossa sanoa, että palvelut nyt vain huononevat? Minun mielestäni ei voi.

Verohallinnon visiona on olla yksi maineeltaan ja tuloksiltaan maailman parhaista Verohallinnoista

Tämä visio näkyy ihan oikeasti verohallintolaisten työssä, minun työssäni. Olen usein keskusteluissa ystävien ja opiskelukollegojen kanssa saanut hieman hämmentyneenä todeta, että Verohallinnossa on jopa helpompi kokeilla ja kehittää kuin monissa yksityisen puolen organisaatioissa.

Se ei kuitenkaan toki riitä, että minä olen tyytyväinen – kehittämisen pitää näkyä parempina palveluina asiakkaillemme. Ja totta kai me Verohallinnossa haluamme olla asiakaslähtöisiä. Mutta miksi?

Mikään ei ole varmaa paitsi kuolema ja verotus, sanoo vanha sanalaskukin

Eihän Verohallinnon tarvitse kilpailla markkinoilla asiakkaista, eivätkä asiakkaat voi valita meitä palveluntarjoajakseen. Miksi siis panostaa?

Alati kiihtyvämmin muuttumassa maailmassa julkiset organisaatiot eivät kuitenkaan enää voi uinahtaa mukavuusalueilleen. Jos Verohallinto tarjoaa keskinkertaisia palveluja ja toimii tehottomasti, voi tilalle tulla uusi fiscus, joka hoitaa homman paremmin. HSL sai tämän jo tuta, kun länsimetrolle ilmaantui vain päivien sisällä ensimmäiset kilpailijat ajamaan Länsiväylällä suoria bussiyhteyksiä. Ja kuka tietää, ehkä kuolemakin jonain päivänä vielä kyseenalaistetaan.

Modernissa palveluajattelussa asiakas on noussut yhä enemmän keskiöön. Pelkän asiakkaan tarpeiden ymmärtämisen sijaan nähdään, että asiakkaan kanssa voidaan yhdessä luoda arvo palveluille ja integroida ne kiinteäksi osaksi asiakkaan liiketoimintaa. Kuulostaa aikamoiselta haasteelta julkisen sektorin organisaatioille.

Meillä Konserniverokeskuksessa tuorein askel kohti syvempää asiakaslähtöisyyttä on vuoden 2017 lopussa työnsä aloittanut asiakkuusprojekti, josta toivon voivani raportoida täällä blogissa myöhemmin vähän enemmänkin. Se on jo varmaa, että projektilaiset eivät jää pelkästään tänne Vallilan neukkareiden seinien sisälle pohtimaan suuryritysasiakkaidemme tarpeita. Asiakkaiden kanssa tullaan keskustelemaan ja pohtimaan yhdessä toimintamme suuntaa.

Blogin otsikko on muuten lainaus Abraham Lincolnilta – ”Whatever you are, be a good one.” Loistava ohjenuora mille tahansa organisaatiolle tai yksilölle!

Jatketaan Twitterissä: @johanna_waal

Idea sanottiin ääneen automatkalla Tukholman laivasatamasta Ruotsin verohallintoon, jonne olimme menossa vierailulle keväällä 2017: podcast voisi olla meille hyvä ja kiinnostava media.

Tammikuun 2018 alkuun mennessä olemme julkaisseet ensimmäisestä tuotantokaudesta neljä jaksoa, ja viides on tuloillaan. Olemme käsitelleet kasvuyrityksiä ja Kiinaa, robotiikkaa, harmaata taloutta ja verovajetta sekä asiakkaitamme ja asiakastutkimuksia. Tulossa on vielä ainakin tulorekisteriä ja muuttuvia ansaintalogiikoita.

Yhteensä jaksojamme on tähän päivään mennessä kuunneltu vajaa tuhat kertaa. Se on mielestämme hyvä startti.

Miten tähän pisteeseen päädyttiin?

Viestinnässä lähdemme harvoin, jos koskaan, liikkeelle kanavasta. Ajattelemme yleensä aina ensimmäisenä asiaa, joka pitää saada asiakkaidemme korville ja silmille, ja vasta toissijaisesti tapaa, jolla erilaiset kohderyhmät tavoitamme.

Hauduttelimme ideaa kesälomien yli. Mietimme, mitä annettavaa ja voitettavaa meillä olisi tämän meille uuden, mutta kiinnostavan median hyödyntämisestä.

Arvelimme, että on vain ajan kysymys, milloin julkisen sektorin podcast-markkinoille tulee tungosta. Ymmärrämme hyvin, että ”ajankohtainen podcast verotuksesta” ei välttämättä nouse kuuntelijoiden suosikkilistoilla kovin korkealle.

Päätimme muutaman asian.

  1. Meidän täytyy erottautua, mieluusti eduksemme.
  2. Äänenlaadun tulee olla niin hyvä, että siihen ei kiinnitä mitään huomiota.
  3. Meidän tulee olla helposti lähestyttäviä ja samaistuttavia.
  4. Jaksot eivät saa kuulostaa käsikirjoitetulta ja paperista luetulta.
  5. Aiheiden tulee liittyä verotukseen, mutta olla niin kiinnostavia tai ajankohtaisia, että muutkin kuin verohallintolaiset jaksavat höpinöitämme kuunnella.
  6. Kerromme podcasteja tekemällä ennen kaikkea itsestämme organisaationa ja työyhteisönä, emme niinkään ohjaa asiakkaita toimimaan oikein.

Päädyimme toteuttamaan jaksot haastatteluina, kahden juontajan voimin. Loimme jaksoille selkeän rakenteen ja keksimme jakaa ”ilmaisia verosuunnitteluvinkkejä” eli ajankohtaisia muistutuksia milloin mistäkin verotukseen liittyvästä aiheesta. Ja koska tekijätiimissä on mukana kovia musadiggareita, halusimme mukaan jotain Pink Floydia muistuttavaa, vaikka sitten vain yhden pienen alkusävelen verran.

Sitten ryhdyimme julkaisemaan! Tässä työssä ei käytetty a) työryhmää, b) virallisia asettamiskirjeitä, c) virastojen rajat ylittäviä yhteistyöfoorumeita tai d) raskasta suunnittelukoneistoa. Saimme idean, pohdiskelimme ja lähdimme kokeilemaan. Olemme tehneet työn alusta loppuun omin voimin.

Tekemillämme videotiisereillä olemme yrittäneet herättää kuulijan kiinnostuksen ja myös laittaa kuulijan miettimään, onko tässä todella kyseessä Verohallinto. Olemmeko mielestäsi onnistuneet? Yllätyitkö?

Kuuntele Veronkantaja-podcastia Soundcloudista. Löydät sen myös mm. iTunesista ja iOS:n podcast-sovelluksesta. Spotifyssa emme vielä ole, ja Androidin podcast-sovellukseen yritämme päästä kiinni parhaillaan.

Jatketaan Twitterissä: @mikmat68

Verohallinnossa tiedetään melkein yhtä hyvin kuin Korvatunturilla, onko sitä oltu kilttejä.

Onko ilmoitukset tehty huolellisesti ja onko verot maksettu ajallaan. Tulevaisuutta meillä ei kuitenkaan osata vielä ennustaa. Siksi voit hyvin tehdä muutokset verokorttiin itse verkossa.

Viimeistään tammikuussa jokainen yli 15-vuotias saa verokortin kotiinsa toimitettuna. Useimmiten verokortin tiedot ovat oikein, mutta joskus prosentti kaipaa viilausta. Muutokset on kätevintä tehdä osoitteessa vero.fi/verokortti. Lähes aina saat tulostettua uuden verokortin heti käyttöön.

Verottajakaan ei tiedä ihan kaikkea

Muutosverokortteja tilataan vuosittain melkein kaksi miljoonaa. Yli 60 prosenttia muutoksista tehdään jo verkossa. Verotoimistoon suuntaa kuitenkin yhä yli kymmenesosa.

Miksi verokortteja sitten haetaan verotoimistossa? Tässä TOP3 syyt:

  1. Asiakas tarvitsee verokortin heti.
  2. Asiakkaalla ei ole verkkopankkitunnuksia.
  3. Asiakas ei tiedä, mitä lukuja tarvitaan ja mistä ne löytyvät.

Yleisestä uskomuksesta poiketen Verohallinnon virkailijakaan ei tiedä ihan kaikkea. Yleensä sinulla itselläsi on paras ennustus tulevan vuoden tuloistasi. Ja samat tiedot tarvitaan, tekipä kortin sitten verotoimiston virkailija tai sinä itse. Paras arvaus vuoden tuloista riittää! Voit tehdä verokortin uudestaan, jos tilanne muuttuu tai arvio tarkentuu.

Mitä tietoja tarvitset?

Kun tilaat verokortin, tarvitset seuraavat tiedot:

  • Paljonko tuloja saat vuoden aikana?

Bruttopalkan löydät palkkakuitistasi. Muista huomioida lomarahat ja muut palkanlisät, kun lasket koko vuoden tuloja.

  • Paljonko olet jo saanut palkkaa vuoden 2018 aikana ja paljonko olet maksanut siitä veroa?

Nämäkin luvut kannattaa tsekata palkkakuitista. Vuoden alussa molemmat ovat yleensä 0.

  • Onko sinulla vähennettävää, kuten kodin ja työpaikan välisiä matkakuluja?

Vähennykset kannattaa ottaa huomioon jo verokortilla. Ilmoita esimerkiksi matkakulut jo nyt, niin veroprosenttisi on mahdollisimman kohdillaan.

 Joululahjaksi vielä muutama vinkki

Tammikuu on vuoden kiireisintä aikaa Verohallinnossa ja kaikissa asiakaspalvelukanavissa on ruuhkaa.  Jos et tee muutoksia verokorttiin verkossa, kannattaa niiden kanssa vähän odotella. Myöhemmin vuoden aikana muutostarvekin on paremmin tiedossa.

Tammikuussa käytetään vielä vuoden 2017 verokorttia. Prosentti on siis sama kuin aiemmin, mutta tuloraja nollaantuu vuodenvaihteessa. Ei tarvitse siis huolestua, vaikka tulorajasi täyttyisi jo joulukuun palkan jälkeen. Veroa menee joulukuussa käytössäsi olleen prosentin mukaan.

Mistä löydät apua?

Jos tuntuu siltä, että tarvitset verokortin kanssa apua, kysy neuvoa verokorttichatissa osoitteessa vero.fi/verokortti. Chat on avoinna normaalisti kello 9−16.15 ja pidennetysti vuoden alussa. 2.1.−18.1.2018 vastaamme verokorttikysymyksiin maanantaista torstaihin aina iltaseitsemään saakka. Lisäksi monessa verotoimistossa autetaan verokortin tekemisessä verkossa samoina päivinä klo 18 asti.

Ps. Huhujen mukaan myös joulupukki tonttuineen on aktivoitunut verokorttiasioissa. Pohjoisessa on nähty joulupukkeja ja tonttuja verotoimistossa jonoksi asti.

Jäikö jokin vielä askarruttamaan? Laita viestiä Twitterissä @harrietmalleniu

 

Oletko koskaan mokannut, niin että vieläkin hävettää? Hyvä. Niin minäkin.

Tämän bloggauksen tarkoitus on kertoa kokeilukulttuurista ja sen mukanaan tuomasta mokailusta. Väittävät, että moka on lahja. Jos näin on, niin mokailun tuoma häpeä on sitten hopeamitali.

No mitä on kokeilukulttuuri? Se on organisaation tahtotila kehittyä jatkuvan kehittämisen kautta. Esimerkiksi Suomen valtio päätti investoida istuvan hallituskauden alussa kokeilukulttuurin edistämiseen. Pienillä nopeilla kokeiluilla halutaan kehittää toimintaa. Konseptiin kuuluu, että merkittävä osa kokeiluista epäonnistuu. Kokeiluista on kuitenkin tarkoitus jäädä jäljelle aina jotain, vähintään oppimista.

Kulttuurissamme elää voimakas kaipuu sankarihahmoihin. Sankarikulttuuri perustuu yleensä henkilöihin ja heidän suoritteisiinsa, jotka organisaation puitteet ovat auttaneet tuottamaan. Sankarihahmoissa heijastuu onnistuminen ja harvemmin ne hahmot ovat syntyneet epäonnistujiksi. Kokeilukulttuuri ja sankarihahmot historiallisesti eivät ole kuuluneet samaan lauseen. Nyt on aika nähdä asia toisin. Myös epäonnistumiset ovat osa sankarihahmon sädekehää.

Suurimpia kokeilukulttuurin hyötyjiä ovat asiakkaat.

Meidän kaikkien tavoitteena on tehdä parhaita julkisia palveluita asiakkaillemme. Se onnistuu parhaiten kokeilemalla ensin 500 asiakkaan kanssa pikemmin kuin 5 miljoonan asiakkaan kanssa. Jos kokeilu epäonnistuu, niin kaikki 500 asiakasta tietävät, että kyseessä oli vain kokeilu.

Kokeilukulttuurin mokailu vaatii erityistä johtamista.

Johtaminen kokeilukulttuurissa on ison tavoitteen toteuttamista pienin askelin. Joskus mokasta syntyy häpeää ja negatiivisuutta. Tavoite on, että kokeilukulttuurin mokailuosasta seuraa oppimista ja edistymistä, ja se on pitkälti johtamisesta kiinni. Ennen kuin lähdetään kokeilukulttuuriin mukaan, kannattaa miettiä, miten toipua mokailusta. Toisekseen kannattaa, miettiä miten vaalia innostunutta toistoa. Pitää jaksaa ylläpitää henkeä, että mokailu on osa kokeilukulttuuria. Kolmanneksi, sanotaan mieluummin ”kokeile” kuin ”ei”. Niin ne palvelut kehittyvät.

Mikä pahinta on pahinta mitä voi seurata? Häpeän tunteen tuoma inhimillinen tuska? Tai kokemus siitä, mitä muut ihmiset epäonnistumisesta ajattelevat?

Minun mielestäni pahinta on, että ei uskalleta enää unelmoida eikä synny epäonnistumisen kulttuuria, koska me ”mokataan kuitenkin”.

Paras lääke mokailun tuomaan krapulaan löytyy Daniel Kahnemanin kirjasta ”Thinking, fast and slow”.

Ensimmäiseksi Kahneman ehdottaa, että kannattaa tehdä suunnitelma riskejä varten – siis miettiä mitä riskejä on, tehdä niistä tarkastuslista ja miettiä miten niistä toivutaan. Toiseksi hän ehdottaa, että kannattaa legitimoida epäilykset – siis ottaa epäilevien tuomaiden huolet mukaan kokeiluihin. Kolmanneksi Kahneman suosittelee, että mokailun jälkeen kannattaa analysoida epäonnistumiset. Eli peratkaa vastoinkäymiset älkääkä jättäkö mitään kiviä kääntämättä. Suomeksi sanottuna tuulettakaa ajatuksia porukalla. Johdon pitää jaksaa harrastaa innostunutta toistoa ja ehkä synnyttää sankaritarinoita epäonnistujista: kokeilut ovat tärkeitä, koska tavoitteet eivät muutu yön yli.

Kaikkien kokeilujen, pilottien sekä testaajien puolesta haluan partiolaisia mukaillen toivottaa: Ole valmis mokaamaan!

Jatketaan Twitterissä: @mikmat68

%d bloggers like this: