Etätyössä 1+1=3

Vuosi sitten bloggasin meidän virtuaalityöskentelystä täällä Verohallinnossa. Halusin palata tähän aiheeseen uudestaan, koska satun itse olemaan etätyön ja ryhmätyökalujen suurkuluttaja.

Katsotaan alkuun vähän lukuja. Viime vuonna pidimme yhteensä noin miljoona online-kokousta, joiden pituus oli keskimäärin 45 minuuttia. Se tarkoittaa sitä, että verohallintolaiset osallistuvat 16 online-kokoukseen kuukaudessa. Tai vielä konkreettisemmin voisi sanoa, että jokainen meistä on päivittäin yhdessä online-kokouksessa. Heinäkuussa online-kokoustekniikka saa pitää taukoa, koska silloin pidimme vain 6 000 kokousta. Huippukuukautena pidimme yli 141 000 online-kokousta – ja yllättävintä on, että se kuukausi oli kesäkuu. Ilmeisesti meidän piti saada maailma valmiiksi ennen lomia.

Miten viime vuosi kokonaisuutena sujui?

  • Online-kokousten määrä on reilusti tuplaantunut (135 %)
  • IP-puheluiden määrä on melkein kaksinkertaistunut (75 %)
  • Pikaviestittelyä on yli 20-kertainen määrä (2253%)

Lukujen perusteella siis viime vuosi sujui etätyömaalla mallikkaasti. Kaikkina työpäivinä keskimäärin joka kymmenes verohallintolainen tekee etätyötä. Meidän etätyöläisten määrä on kasvanut 49 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. 

Vuoden 2017 huippupäivänä yli 1100 verohallintolaista oli etätyömaalla. Se päivä oli muuten maanantai 27.11. Luonto kiittää etäkokoustelijoita!

Voisimme jakaa verohallintolaisille etäviestittelyn sankarimitaleita – olemme todellakin keksineet, miten käyttää pikaviestejä: vuonna 2015 mesetimme keskimäärin 14 000 pikaviestiä kuukaudessa, viime vuonna luku oli pompsahtanut jo yli 338 000 pikaviestiin kuukaudessa. Konkreettisesti se tarkoittaa, että pikaviestien kuukausittainen käyttö kasvoi kolmesta pikaviestistä 70 pikaviestiin. 2017 oli siis se vuosi, kun verottaja oppi mesettämään! Nimetään viime vuosi pikaviestittelyn vuodeksi. Tällä uudistumisvauhdilla todennäköisesti hyppäämme kohta suoraan työskentelyyn keinotodellisuudessa 3D-lasit päässä.  

Vaikka viime vuonna osallistuimme yhteen online-kokoukseen, lähetimme vähintään kolme pikaviestiä ja soitimme yhden IP-puhelun  joka työpäivä, niin ei Verohallinto sentään vielä ole muuttunut kokonaan virtuaalityömaaksi.

Emme ole menettäneet yhteisiä hetkiä, joissa tapaamme toisiamme myös arkipäiväisesti sanottuna konttorilla.

Mutta miten kävi asiakastyytyväisyyden, työtyytyväisyyden sekä tuottavuuden? Asiakastyytyväisyys asiakaspalveluumme on kohentunut (+3,6 %). Samoin on käynyt työtyytyväisyydellemme (+1,1 %) ja mikä mallikkainta, myös tuottavuutemme on parantunut (+1,7 %).  Eikä mikään ihme, koska jos henkilöstömme voi hyvin, niin asiakkaat huomaavat sen ja tuottavuutemme kohenee. Henkilöstö voittaa, asiakkaat voittavat ja luonto kiittää – tehdään valtionhallinnosta parempi etätyöpaikka!

Siirtohinnoittelu jokaisen käden ulottuville

Arviolta yli 60 prosenttia maailman kaupasta perustuu kansainvälisten konsernien sisäiseen kauppaan, siis siirtohinnoiteltaviin transaktioihin. Yksistään jo tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että siirtohinnoittelu on viime vuosina noussut kestosuosikiksi kansainvälisissä verokeskusteluissa.

Tiedon ja ymmärryksen lisääntymisen myötä maailmanlaajuinen kiinnostus aihetta kohtaan on kasvanut räjähdysmäisesti niin poliitikkojen kannanotoissa, medioiden otsikoissa kuin erilaisten järjestöjenkin keskuudessa

Kuhinaa ja kohinaa on syntynyt mm. siirtohinnoittelun yhteiskunnallisesta merkityksestä, eri valtioiden oikeustapauksista, yritysten siirtohinnoittelukäytännöistä ja veroviranomaisten toiminnasta. Yritykset kamppailevat yhä lisääntyneiden raportointivaatimusten kanssa ja toisaalla taas rahaministeriöt ja veroviranomaiset ympäri maailman eivät halua nähdä kun oman valtion veropohjasta katoaa jättimäisiä siivuja yhteiskunnan rattaita rahoittavan kirstun ulottumattomiin ei-hyväksyttävän siirtohinnoittelun seurauksena. Rahaa ja aikaa palaa siis urakalla eri instansseissa.

Huolimatta globaalista trendistä kiristyvien raportointivaatimusten hämähäkinseitissä, yritysten ja Verohallinnon sekä muiden sidosryhmien välistä yhteistyötä tehdään enemmän kuin koskaan aiemmin, sillä toimivan vuoropuhelun ja yhteisymmärryksen tavoittelu nähdään modernin ja valistuneen siirtohinnoittelukeskustelun keskiössä (kyllä, myös Verohallinnossa!). Tämähän on joka tapauksessa sekä yritysten että valtioiden etu. Kenenkään intressissä ei liene pitkät ja kalliit valitusprosessit.

Siirtohinnoittelua ohjaava punainen lanka on yleisiin talousoppeihin nojautuva markkinaehtoperiaate, joka sinänsä on arkijärkeilylläkin ymmärrettävä käsite

Esimerkiksi, miksi myydä jotain pilkkahintaan, kun toisin toimien voisi saada paremman tuoton – ja päinvastoin taas ostotapahtuman ollessa kysymyksessä. Toki markkinaehtoisen hinnan määrittäminen on usein varsin visainen tehtävä ja onnistuneiden päätelmien tekeminen edellyttää valtavaa selvitystyötä faktojen keräämisessä (sekä objektiivista tarkasteluvalmiutta), syvällistä talousteorioiden ja liiketoiminnan ymmärtämistä, esimerkiksi aineettomien varallisuuserien tai kokonaisten liiketoimintojen luovutusten kohdalla. Vaikeuskerrointa kasvattaa osaltaan se, että konsernien sisäisessä toiminnassa ei ole toisistaan riippumattomiin toimijoihin verrattavaa luontaista tarvetta varmistaa, että toimitussisältö on todella sitä mistä on osapuolten kesken ehkä kirjallisestikin sovittu. Ei ole poissuljettua (ei Suomessa eikä varsinkaan muualla maailmassa), että konserniyhtiöiden välillä sovitaan kirjallisesti palvelun A toimittamisesta yhtiöiden välillä, mutta toimitus pitääkin sisällään vaikkapa liiketoiminta B luovutuksen. Hankalia tilanteita sekä yrityksille että veroviranomaisille, sillä siirtohinnoittelun perustaminen sopimukseen ja siis toteutumatta jääneen palvelu A toimitukseen ei tunnu edes arkijärjenkäytöllä asiaa lähestyen kovin täysipäiseltä toiminnalta.

Siirtohinnoittelun pelikenttä olisikin täydellinen villi länsi ilman yhteisesti sovittuja pelisääntöjä

Tämä on asia, josta kaikki siirtohinnoittelun ammattilaiset ovat yhtä mieltä. Oikeastaan yhteisesti sovitut pelisäännöt ovat täysin välttämätön öljy maailmankaupan rattaissa niin kauan kun maailmassa on yhteisöverotusta, asiaa hieman karrikoiden. Tässä tapauksessa puhutaan OECD:n vuosikymmenten aikana rakentamista standardeista markkinaehtoperiaatteen tulkitsemiseksi. Toki on selvää, että ohjeiden tulkinta on usein tulkitsijan silmässä, mutta siitäkin huolimatta valtaosa siirtohinnoittelun ammattilaisista ympäri maailman puhuu samaa ”arm’s length –kieltä”. Tämä antaa merkittävän toivon kipinän myös valtioiden välisiin neuvotteluihin tilanteessa, jossa yritystä uhkaa kaksinkertainen verotus kahden tai useamman valtion veroviranomaisten juostessa saman tulon perässä. Lisäksi valtiot ovat sitoutuneet kaikissa tilanteissa markkinaehtoperiaatteen soveltamiseen, vaikka ne tarkoin suojelevatkin omia verotulojaan. Yhteisen tulkintapohjan perusteella tehtävillä valtioiden välisillä sopimuksilla pystytään poistamaan jo toteutunut tuplaverotus. Siirtohinnoittelun parissa toimivat henkilöt eivät siis syyttä nosta OECD:n työtä korkeaan arvoon.

Oma henkilökohtainen siirtohinnoittelukokemukseni rajoittuu reiluun kymmeneen vuoteen, mikä on tarjonnut kuitenkin mahdollisuuden nähdä jokseenkin laajalla läpiluotauksella erityisesti Suomen siirtohinnoittelukentän läpi, minkä myötä on myös pikkuhiljaa valjennut kuinka monimutkainen ja moniulotteinen maailma aihepiiriä ympäröi.

Siirtohinnoittelun nostaminen julkiseen keskusteluun (eri aspekteineen!) on ollut enemmän kuin tervetullutta, ja yhteisöverotuksen sielunmaisemaa maalailtaessa välttämätöntäkin

Kuten aina asioita kehitettäessä, ymmärrys, osaaminen ja viisaus kasvavat tekemisen ja kokemusten kautta, johon taas avoin keskustelu ja vastaanottavaiset antennit tarjoilevat tuiki tärkeitä rakennuskomponentteja. Tässäkin suhteessa suomalaisille konserneille, siirtohinnoittelun asiantuntijoille ja kaikille muille asian parissa hääriville tahoille voi antaa ison tunnustuksen. Selvällä valtaenemmistöllä vaikuttaa olevan positiivisen rakentava asenne tehdä asiat, myös veroasiat oikein, ja usein myös määrätietoinen tahtotila kehittää siirtohinnoittelun toimintaympäristöä toimivammaksi. Verohallinnon verotarkastusdata vuosilta 2012–2017 tukee tätä havaintoa, sillä riskiperusteiseen toimintaan pohjautuen siirtohinnoittelutarkastukset rajoittuivat vain muutamaan kymmeneen asiakaskonserniin, kaiken kaikkiaan parin tuhannen siirtohinnoitteluasiakkaan joukosta, ja tarkastetuistakin lähes puolet olivat sellaisia, joissa Verohallinnolla ei ollut huomautettavaa, kun kaikki keskeiset tapauskohtaiset faktat oli saatu selvitettyä. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna maaperä julkiselle keskustelulle on hedelmällinen.

Siirtohinnoitteluun kohdistuvan julkisen keskustelun suurin haaste lienee siinä, että siirtohinnoitteluteorian/yleisen ilmiöpohdinnan ja toisaalta tapauskohtaisen analyysin välillä ammottaa toisinaan Grand Canyonin kokoinen kuilu ja toisinaan vähän pienempi rotko, tapauksesta riippuen. Kömpelö kielikuva, mutta havainnollistaa asian haasteellisuutta. Nimittäin kuilun ylittäminen edellyttää tyhjän tilan täyttämistä erikokoisilla faktoilla, sanotaan vaikka neppisautosta rekkaan. Loputtoman tuntuiseen faktojen selvittelytyöhön sekä asian perinpohjaiseen perehtymiseen palaa jos jonnin verran aikaa ja vahvaa kahvia.

Siirtohinnoitteluammattilaisenkin on mahdollista arvioida asiaa kestävästi vasta sitten kun kanjonin yli on vihdoin onnistuttu kapuamaan

Valitettavasti tämä tarkoittaa käytännössä myös sitä, että mielikuvien maalaaminen ja johtopäätösten muotoileminen muutamaan kappaleeseen on aina mahdollista, mutta onnistuneen tapausanalyysin suhteen melkoisen hyödytöntä, Grand Canyonin tilavuus huomioiden.

Tätä taustaa vasten peilattuna härmäläiselle siirtohinnoitteluskenelle, ja jopa kadun miehelle ja naiselle, olisi oikea lottovoitto, jos oikeustapaukset olisivat kaikkine asiakirjoineen ja asianhaaroineen jokaisen kansalaisen saatavilla ja hypisteltävissä (nythän näin ei ole). Silloin jokaisella siirtohinnoittelukokilla, myös medialla, olisi mahdollisuus perehtyä kuhunkin itseään kiinnostavaan tapaukseen riittävällä aineistopohjalla – käytännössä siis täysimittaisella aineistolla, mitä valistuneen siirtohinnoitteluanalyysin tuottaminen eli kanjonin ylittäminen tyypillisesti edellyttää. Omasta kokemuksesta ja eräänlaisena kuriositeettina voi todeta, että joidenkin tapausten kohdalla materiaalisisällöistä olisi mahdollista löytää hyvinkin mielenkiintoisia tuotoksia melko yllättäviltä korkean tason ulkopuolisilta tahoilta, jotka ovat haistaneet omat ansaintamahdollisuutensa prosessien pyörteissä – isoissa kakuissa pienetkin siivut ovat isoja.

Tasa-arvoa pääomatuloissa?

Tasa-arvokeskustelussa hyvin usein viitataan miesten ja naisten palkkaeroihin. ”Naisen euro on 80 senttiä” on usein kuultu toteamus. Suurelta osin tuo palkkaero selittyy ammattirakenteella ja osa-aikatyön tekemisellä.

Sen sijaan harvemmin keskustellaan miesten ja naisten pääomatuloista. Uskokaa tai älkää, mutta myös näissä näkyy hyvin selvästi miesten ja naisten ero. Ero on itse asiassa vielä suurempi kuin palkoissa.


Vuonna 2016 pääomatuloja (sekä verottomia että veronalaisia) maksettiin 10,8 miljardia noin 2,6 miljoonalle henkilölle eli kyseessä on varsin iso tuloerä.


Pääomatuloista naisille tipahtaa alle kolmannes, 28,9 prosenttia. Suurin ero on verovapaissa pääomatuloissa, joista naisten osuus on 22,8 prosenttia. Näitä verovapaita pääomatuloja ovat mm. 75 % osuuskuntien jakamista ylijäämistä, 15 % julkisesti noteerattujen yhtiöiden osingoista sekä 75 % listaamattoman yhtiön osingoista tietyin edellytyksin. Osakehuoneistojen vuokraamisesta saatavat pääomatulot sen sijaan jakaantuvat lähes puoliksi – naiset saavat niistä 43 prosenttia. Ilmeisesti vuokratut asunnot omistetaan usein puoliksi ja niinpä myös vuokratulot jaetaan puoliksi.

Pienemmissä pääomatuloluokissa tulot jakaantuvat vielä suhteellisen tasan, mutta korkeammissa pääomatuloluokissa ero on vahva. Alla olevasta kuvasta näkyy, että alle 500 euron veronalaiset pääomatulot menevät käytännössä puoliksi. Sen sijaan yli miljoonan pääomatuloista 87 % maksetaan miehille.

Entistä erikoisemmaksi tilanne muuttuu, kun katsotaan saajien lukumääriä. Pääomatulojen saajista naisia on enemmistö, 53,4 %. Enemmistö pääomatulojen saajista on siis naisia, mutta he saavat alle kolmanneksen tuloista. Tästä seuraa, että ero keskimääräisessä pääomatulossa on suuri: miehet 6 293 ja naiset 2 233. Pääomatuloissa naisen euro on siis 35 senttiä.


Mitkä syyt voivat selittää eroa?


Suurituloisista suurin osa on miehiä, ja tietysti suuret palkkatulot johtavat helposti myös sijoitettavan omaisuuden kasvuun. Esimerkiksi yli 300 000 euron palkkatulonsaajissa oli miehiä 3 763 ja naisia 695.

Ehkä monessa perheessä mies vastaa perheen omaisuuden sijoittamisesta. Keskittäminen voi toki olla järkevää esimerkiksi kaupankäyntikustannusten ja säilytyspalkkioiden minimoimisen kannalta. Voidaan kuitenkin kysyä, miksi juuri miehet vastaavat sijoittamisesta. Ehkäpä sijoittamista pidetään perinteisenä ”miesten työnä”?

Naiset voivat olla myös varovaisempia sijoittajia kuin miehet. Tällöin tuotot jäävät heikoimmiksi kuin enemmän riskejä ottavilla miehillä.

Yrittäjissä enemmistö on miehiä ja yritystoiminnasta kertyy pääomatuloja esimerkiksi veronalaisten tai verottomien osinkojen muodossa. Myös yrityksen myynnistä kertyy pääomatuloja.

Yli miljoona naista saa osuuskuntien pääoman palautuksia. Yleensä nämä palautukset ovat muutamia euroja, joten on selvää, että tämä vaikuttaa keskiarvoa laskevasti.

vuoskariblogiVuosikertomus on osa viestintäkokonaisuuttamme. Viime syksynä herättelin keskustelua, mikä merkitys vuosikertomuksella on brändillemme.

Kyseenalaistimme rohkeasti julkaisun merkityksen suhteessa virallisiin tulosohjausasiakirjoihin ja pohdimme, pystyykö vuosikertomus nykyisessä nopeatempoisessa viestintämaailmassa tarjoamaan jotain uutta tai toisenlaista näkökulmaa tekemiseemme.

Moni ei tiedä, että valtion tulosohjauksen keskeisimpiä suunnitelmia ovat tulossopimukset ja eduskunnan päättämä talousarvio. Seurantatiedoista taasen keskeisimmät ovat tilinpäätös ja varsinkin siihen kuuluva toimintakertomus sekä ministeriön antama kannanotto tilinpäätökseen ja toimintakertomukseen. Tulosohjaukseen liittyvät suunnitelma- ja seurantatiedot ovat julkisia ja ne löytyvät Verohallinnon osalta vero.fi-sivulta Verohallinnon tulosohjausasiakirjat.

Tästä syystä vuosikertomuksen rooli on täysin eri kuin esimerkiksi pörssiyhtiölle.

Mikä vuosikertomuksen arvo brändillemme siis on? Päädyimme lopulta siihen, että vuoskarilla on oma roolinsa: sen avulla pystymme parhaiten kertomaan sidosryhmillemme niistä konkreettisista toimista, joita olemme tehneet, jotta verovaje olisi pieni ja verotus hoituisi jouhevasti ja veroasiat mahdollisimman vähällä vaivalla.

Kolme kysymystä, joihin haluamme vuosikertomuksella vastata, ovat:

  • Miten onnistumme strategiamme toteuttamisessa ja miten vastaamme toimintaympäristön tuomiin haasteisiin?
  • Miten innovatiivisia olemme ja miten palvelumme kehittyvät?
  • Miten motivoitunut ja osaava henkilöstömme on?

On luontevaa, että julkaisu ilmentää tapahtuvaa kehitystä omalta osaltaan. Toimintamme uudistumisen myötä myös ilmaisumme uudistuu. Kehitämme rohkeasti uudenlaisia toimintatapoja ja palveluja. Seuraamme aikaamme ja haluamme tehdä asiat jatkuvasti paremmin eli on luontevaa, että julkaisumme noudattavat näitä samoja polkuja.

Tutustu vuoden 2017 toimintaamme vuosikertomuksessamme!

Today, Helsinki is the home to approximately 90,000 people whose roots are outside Finland. According to the latest population projections, in ten years more than fifth of Helsinki’s population will speak something other than Finnish, Swedish or Sami as their mother tongue.

When you move to Finland, whether you are coming to live in Helsinki or anywhere else in here, you will face all the same issues a new domicile brings with it.

You need a residence permit, you have to get a personal identity code, you must register as a citizen, etc., etc. It takes a long time and a lot of effort to get all the necessary documents, and our strange language and limited office hours don’t make it any easier. Believe me, I know – the Finnish tax system is not the easiest.

The Tax Administration is here to help you

A few years ago, we made a trip to Tallinn and gave Finnish tax numbers and tax cards to Estonian construction workers who were planning to come here to work. We travelled there beforehand so that the workers coming here could start working right away without having to pay a visit to a Finnish tax office first. We got excellent feedback from this cooperation with the Estonian tax officials.

Some seasonal workers, such as berry pickers, come to Finland in huge groups and all at once – the berries have to be picked quickly before they go bad and rot away on the forest floor. The berries can’t wait for slow paperwork. Because of this, for several years now we’ve had a special service for groups like berry pickers: we go the berry farms and put up a pop-up tax office!

In addition to our other tax services, we give lectures to immigrants, asylum seekers and university employees from abroad. You can find our teaching materials in English on our website, tax.fi.

But this is not enough!

We want to you to be able to take care of everything surrounding settling to our country in a one-stop shop. We have followed the example of some of the other European capitals, and just before Christmas we opened IHH – International House Helsinki.

IHH provides a wide range of information and public authority services to meet the needs of international newcomers in the Helsinki metropolitan area. IHH also offers free advisory and counselling services to employers on issues related to international workforce.

The service started out as a pilot, but is planned to be made permanent. In addition to us, participants in the pilot include Helsinki’s Immigration Information service, Southern Finland’s Register Office and TE-Services, Kela, Finnish Center for Pensions and Helsinki Region Chamber of Commerce.

What do we offer at IHH?

Naturally, we provide information about taxation in Finland. You can also apply for a tax card at IHH, or a tax number if you happen to need one. You can read more here.

In the future, a service like this will hopefully no longer be needed – after all, our goal is to make taxation as automatic as possible. One major step towards this goal would be an international identification system, because right now one of the many challenges for people moving to Finland is to get Finnish online banking codes.

These personal codes are required for identification in almost every online service, and if you cannot access online services, taking care of official matters – such as taxation – gets even more complicated.

Twiit me @harrietmalleniu

Julkaisimme viime viikolla yritysasiakastutkimuksemme tulokset. Palveluitamme pidetään nykyaikaisina ja asiantuntevina, ja kokonaisuutena toimintaamme tyytyväisiä on yli 80 prosenttia yritysasiakkaistamme. Samalla vain kolme prosenttia on tyytymättömiä toimintaamme. Tuloksista oli selkeästi tunnistettavissa, että entistä harvemman yritysasiakkaamme on mahdollista arvioida palvelukohtaamisia kanssamme, koska useimmin asiakkaamme alkavat olla tekemisissä vain verkkopalvelujemme kanssa.

Asiakaskokemus ja mielikuva meistä muodostuu siis entistä useammin verkkopalveluidemme ja mahdollisen muun julkisuuden perusteella

Onpa se sitten ansaittua tai ansaitsematonta. Enkä usko, että kehityksen suunta muuttuisi tästä, sillä myös tulevaisuudessa tavoitteenamme on edelleen vähentää asiakkaidemme tarvetta hoitaa asioitaan meidän kanssamme. Useat meneillään olevat kehityshankkeet pyrkivät siihen, että asiakkaiden tiedot kulkevat paikasta toiseen tietojärjestelmien välillä, ilman että asiakkaan tai meidän tarvitsee sitä mihinkään tallentaa. Saimme tutkimuksessa yrittäjäasiakkailtamme kiitosta myös siitä, että veroasiat pystyy hoitamaan entistä paremmin Verohallinnon ohjeiden avulla.

Aikaisempaa harvempi yhteydenpito johtaa tietenkin myös siihen, että jos ja kun asiakkaan sitten täytyy olla meihin yhteydessä, kyseessä on aina jokin hieman kinkkisempi asia ratkaistavaksi. Se taas tarkoittaa, että yksittäisten kohtaamisten merkitys asiakkaillemme, ja sitä kautta myös meille, korostuu entisestään.

Kinkkisemmät kysymykset johtavat todennäköisesti myös siihen, että jatkossa meidän täytyy entistä useammin sanoa ”En tiedä, mutta otan selvää!”

Tämä ei ole aina helppoa, kun haluaisi antaa vastauksen apteekin hyllyltä, mutta onneksi asiakkaamme elävät tässä samassa monimutkaisessa maailmassa ja tietävät kokemuksesta, että tänä päivänä ”En tiedä, mutta otan selvää.” –vastaus usein tarkoittaakin, että kysymyksesi on otettu tosissaan ja saat siihen varmasti luotettavan vastauksen.

Kaikessa kehittämisessämme entistä asiakaslähtöisemmäksi olemme koettaneet ottaa myös asiakkaamme kehitystyöhön mukaan. Asiakkaamme eivät sitä kuitenkaan ole vielä näin kokeneet. Alle puolet yritysasiakkaista näki, että kehitämme palvelujamme yhteistyössä asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa kuunnellen ja ennakoiden heidän tarpeitaan kuten arvoissamme lupaamme.

Selkeitä haasteita tulevaisuudellemme ovatkin entistä monimutkaisempien asiakastilanteiden kohtaamiset ja samalla asiakkaiden mukaan ottaminen kehittämiseen – niin, että näitä kohtaamisia ei alunkaan perin tulisi vastaamme. Sekä tietenkin se, miten saamme pidettyä yllä asiakaslähtöistä mielikuvaa itsestämme vaikka mielikuvat meistä luodaan useammin muualla kuin henkilökohtaisissa kohtaamisissa.

Lisätietoja asiakastutkimuksestamme saat minulta joko kommentoimalla tähän kirjoitukseen tai laittamalla sähköpostia osoitteeseen janne.myyry(a)vero.fi. Henkilöasiakkaiden tutkimuksesta kerroinkin jo syksyllä: Koiran hännän nostamisella on puolensa.

Jatketaan myös twitterissä! @jannemyyry

 

Suomen satavuotispäivä jää merkkipäivänä myös tekoälyn historiaan. Itsenäisyyspäivänä 2017 Google DeepMindin kehittämä tekoäly AlphaZero laitettiin pelaamaan shakkia maailman parasta shakkiohjelmaa Stockfishiä vastaan.

Ennen ottelua AlphaZerolle oli kerrottu ainoastaan shakin säännöt ja se sai harjoitella neljä tuntia pelaamalla itseään vastaan. AlphaZero osoitti ottelussa yli-inhimillistä peliälyä ja voitti sen tavalla, joka sai monet kommentaattorit haukkomaan henkeään – siirrot olivat kuin jostain toisesta maailmasta.

Pelkällä laskentateholla shakkiottelua ei voi voittaa, koska shakissa on – niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin – mahdollisia pelitilanteita enemmän kuin tunnetussa maailmankaikkeudessa atomeja. Kyseessä oli älyn ja ajattelun riemuvoitto.

Miten tämä riemuvoitto voisi palvella verotusta?

Tekoäly ja robotiikka tekevät tällä hetkellä rutiininomaisia ja avustavia tehtäviä monissa organisaatioissa. Verohallintoonkin on hankittu ohjelmistorobotiikkaa tekemään verotuspäätösten taustalla olevia rutiinitöitä.

Mutta kykeneekö tekoäly tulevaisuudessa tekemään myös varsinaisia verotuspäätöksiä? Verotus perustuu lainsäädännössä määriteltyihin sääntöihin, mutta säännöt ovat epämääräisempiä ja tulkinnanvaraisempia kuin esimerkiksi shakkipelissä.

Uskon, että tulevaisuudessa koittaa päivä, jolloin tekoäly tekee verotuspäätökset ihmisvirkailijoiden sijasta.

Uskon, että tulevaisuudessa koittaa päivä, jolloin tekoäly tekee verotuspäätökset ihmisvirkailijoiden sijasta. Tekoälylle kerrotaan verotuksen säännöt eli voimassa oleva lainsäädäntö, lakien esityöt ja oikeuskäytäntö, ja tämän perusteella se ratkaisee verotustapaukset. Tähän on kuitenkin vielä pitkä matka.

Tekoäly tulee todennäköisesti muuttamaan ihmiskuntaa enemmän kuin mikään aikaisempi keksintö, esimerkiksi pyörä, höyrykone tai sähkö. Nämä keksinnöt vapauttivat ihmisen aikoinaan raskaasta ruumiillisesta työstä. Väitän, että tekoäly tulee vapauttamaan ihmisen raskaasta ajattelutyöstä.

Ehkä ihminen tekee tulevaisuudessa vain sellaista ajatustyötä, jonka katsoo itselleen sopivaksi, tekoälyn hoitaessa kaiken muun ajattelun. Jos esimerkiksi kaikkien kansalaisten verotuspäätökset tekee tulevaisuudessa yksi taho rautaisella osaamisella, mikä jää ihmisen rooliksi?

Verotusta suurempiakin haasteita on.

Verotusta suurempiakin haasteita on. Ihmisälyyn verrattuna ylivertainen tekoäly voi ratkaista monia ihmiskunnan ongelmia, esimerkiksi lääketieteeseen ja ilmastonmuutokseen liittyen. Filosofi ja matemaatikko Descartes sanoi jo 1600-luvulla, että kaikki ajatukset ovat lopulta matemaattisesti mallinnettavissa. Tälle Descartesin perinnölle rakentuu neuroverkon avulla luotu oppiva tekoäly, josta myös AlphaZerossa on kyse.

Kohtalonkysymykseksi jää, kuinka tekoäly lopulta suhtautuu ihmiseen.

Istun keittiönpöydän ääressä ja mietin sitä oikeaa; sitä oikeaa ja helpointa tapaa huolehtia työnantajan ilmoitusvelvollisuudet; sitä oikeaa tapaa saada jaettua vuorokauden tunnit tehokkaasti yrityksen pyörittämisen, asiakassuhteiden hoitamisen ja eri viranomaisille annettavien ilmoitusten hoitamisen välillä…

Olen kuullut tulorekisteristä, mutta antaisinko sille mahdollisuuden? Pitäisikö uskaltautua treffeille? Tämä saattaa olla ajatus monen pienyrittäjän mielessä.

Virtaviivainen ja nopea

Kansallinen tulorekisteri kuulostaa jäyhältä, mahtipontiselta ja kaukaa katsottuna hieman viileältä, ehkä jopa vaikeasti lähestyttävältä.

Kun tulorekisteriin tutustuu lähemmin, huomaa pian sen olevan auttamishaluinen ja tarkoittavan hyvää. Sen perimmäinen tarkoitus on auttaa yrittäjiä – automatisoida ja yksinkertaistaa palkkatietojen ilmoittamiseen liittyviä työnantajavelvoitteita.

Tulorekisterin toimintapa on virtaviivainen ja suora. Tiedot ilmoitetaan välittömästi – viiden kalenteripäivän kuluessa palkkapäivän jälkeen tulorekisteriin, yhdellä sähköisellä ilmoituksella monelle eri viranomaiselle annettavan vuosi-ilmoituksen sijaan.

Kun tiedot on kerran ilmoitettu tulorekisteriin, tulorekisterin käyttäjät eivät kysy niitä enää uudelleen. Ja jos pidät nopeasta ja selkeästä toiminnasta, tämä on paras match sinulle!

Se ainoa oikea

1.1.2019 jälkeen maksetuille palkoille tulorekisteri on se ainoa ja oikea tapa ilmoittaa palkkatiedot mm. Verohallinnon, työttömyysvakuutusrahaston, työeläkelaitosten, ETK:n, työtapaturmavakuutusyhtiöiden ja Kelan tarpeita varten.

Tulorekisteri saattaa tosin vaikuttaa siltä ensimmäistä kertaa sukujuhliin tulevalta, hieman ylipukeutuneelta uudelta treffikumppanilta. Se on uutta teknologiaa, se puhuu digitalisaatiosta, automaatiosta, teknisestä rajapinnasta ja muusta vaikeaselkoisesta, mitä on vaikea ymmärtää. Näet sivusilmällä, miten sukulaisten kulmakarvat vain kohoilevat.

Kuten niin usein ensikohtaamisen jälkeen, kun seuraavan kerran rauhassa tavataan, niin ihan mukava tyyppihän se pohjimmiltaan on. Kanssakäyminen on muutamien treffien jälkeen jo niin sujuvaa, että pian tulorekisteri tuntuu jo siltä ainoalta oikealta.

Miten ihmeessä ennen tehtiin asiat niin monimutkaisesti, kun palkkojen vuosi-ilmoitukset annettiin jokaiselle viranomaiselle erikseen? Monella eri lomakkeella ja eri aikasykleissä! Tätä päivitellään varmasti ensi vuoden tammikuun jälkeen, kun viimeiset vuosi-ilmoitukset vuodelta 2018 on annettu ja yhteiselo tulorekisterin kanssa on asettumassa uomiinsa.

Luotettava kumppani

Tulorekisteri on muuten tosi luotettava. Tulorekisteri ei paljasta eikä levittele, ei retostele eikä päivittele sille luottamuksella annettuja tietoja. Se pitää tietonsa visusti itsellään ja antaa tietoja vain niille, joille on laissa annettu lupa tietoja katsella.

Tulorekisteri ei myöskään itse ole kiinnostunut siitä paljonko tienaat tai maksat palkkoja, vaan se on kuin moderni ovelta ovelle toimiva lähetti, joka kuljettaa bittipakettia. Tulorekisteriä kiinnostaa ainoastaan se, että sen haltuun annettu tietopaketti on sen mallinen ja muotoinen, jotta sen voi kuljettaa automaattisesti, laadukkaasti ja turvallisesti.

Itse taidan antaa tulorekisterille mahdollisuuden. Entä sinä? Sovitaanko tapaaminen?

Ehdotan 8.2. klo 13. Ilmoittaudu siis mukaan tulorekisterin verkkoseminaariin: Mikä muuttuu palkkatietojen ilmoittamisessa 2019?

Ennen tapaamista voit tutustua tarkemmin tulorekisteri.fi

Jatketaan Twitterissä: @tulorekisteri ja @anniinakorhonen

Miten meni, työnantajan koulutusvähennys?

Vuodesta 2014 alkaen työnantajien on ollut mahdollista tehdä elinkeinoverotuksessa koulutusvähennys.

Tämä on luokiteltu ihan verotueksi, jolla Valtiovarainministeriö tarkoittaa ”verovapauksia, verovähennyksiä, alempia verokantoja ja muita niihin rinnastettavia keinoja, joiden avulla tuetaan jotain tiettyä elinkeinoa tai verovelvollisryhmää.

Lisävähennyksen tavoite on epäilemättä hieno ja kannatettava: kannustaa työnantajia lisäämään henkilöstön koulutusta tai yli 55-vuotiaiden kohdalla työkykyä parantavia toimia. Koulutusmenothan on saanut toki aiemminkin vähentää.

Katsotaanpa, miten lisävähennyksellä on mennyt.

Vuosi 2016 oli kolmas vuosi, jolloin vähennyksen saattoi voinut tehdä. Nyt voidaan vihdoin arvioida tuloksia. Datana ovat Verohallinnon avoimesta tilastotietokannasta löytyvät tilastot.

Vuonna 2014 työnantajan koulutustukea hyödynsi vain 2 807 yritystä. Siis vain 1,9 prosenttia palkkoja maksaneista yrityksistä, joita on kaikkiaan 149 334 kappaletta. Toki on huomattava, että kaikki palkkoja maksavat yritykset eivät ole oikeutettuja vähennykseen, vaikka vähennyksen edellytyksenä olevat suunnitelmat jne. koreografiat olisivat hallussa. Vähennysoikeutta ei esimerkiksi ole, jos palkkoja maksetaan vain toimitusjohtajalle.

Ajattelen, että ehkä ensimmäisenä vuonna ohjeet ja koreografia eivät olleet vielä tuttuja. Vähennystä käyttävien määrä varmaankin kasvaa myöhemmin.

Vuonna 2016 vähennyksen hyödynsi vain 3 153 yritystä. Se on 2,1 prosenttia palkkoja maksaneista yrityksistä. Kahdessakaan vuodessa merkittävää muutosta vähennyksen käyttöön ei ole tullut. Päinvastoin, kasvu on todella vaatimatonta.

Katsotaanpa, minkä kokoluokan yritykset vähennystä hyödyntävät.

Vähennyksen käyttö painottuu selvästi suuriin yrityksiin. Vaikka tuen käyttö on vielä noussut suurissa yrityksissä, edes kaikki suuretkaan yritykset eivät käytä vähennystä. Esimerkiksi 10–50 miljoonan liikevaihdon yrityksistä reilut 22 prosenttia käytti vähennystä vuonna 2016, kun taas yli 50 miljoonan liikevaihdon yrityksistä jopa 51 prosenttia hyödynsi vähennystä.

Kun tipautetaan katse 0,5–1 miljoonan liikevaihdon yritysryhmään, huomataan, että palkkoja maksavista yrityksistä vain 1,4 prosenttia käytti vähennystä.

Ero on huikaiseva.

Vähennyksen vertaaminen palkkasummaan tuo saman ilmiön esille. Noin 84 prosenttia vähennyksen arvosta kohdistuu yli 10 miljoonan liikevaihdon yrityksiin, jotka maksavat palkkasummasta yhteensä noin 58 prosenttia.

Mikä aiheuttaa näin suuret erot vähennyksen käytössä?

Periaatteessa voi ajatella, että vähennyksen käyttö kuvaa työntekijöiden koulutuksen määrää. Olisi tosin hyvin huolestuttavaa, jos vain 2,1 prosenttia yrityksistä kouluttaisi henkilöstöään.

Todennäköisempi syy vähäiselle käytölle on, että vähennyksen käyttö on tehty paitsi lainsäädännössä hyvin vaikeaksi myös käytännössä varsin monimutkaiseksi. Pienissä yrityksissä ei välttämättä ole resursseja laatia koulutussuunnitelmia, tehdä jälkikäteistä työntekijäkohtaista kirjallista seurantaa, kirjata koulutustunteja ja laskea keskipäiväpalkkaa. Bisnestäkin pitäisi ehtiä tehdä!

Vähennyksen verohyöty yritykselle on marginaalinen – mediaani oli vuonna 2016 noin 3100€ ja siitä saatava verohyöty noin 620€. Varsinkin pienillä yrityksillä vähennyksen edellyttämä hallinto todennäköisesti maksaa selkeästi tätä enemmän. Suuret yritykset sen sijaan pystyvät hyödyntämään jo olemassa olevia henkilöstöhallinnon järjestelmiään. Lisäksi niillä yrityskohtainen verohyöty on suurempi.

Valtion kassaan laskettuna koulutusvähennyksen arvo kolmelta ensimmäiseltä vuodelta on yhteensä noin 10 miljoonaa. Siis varsin pieni. Hallituksen esityksessä vaikutukseksi arvioitiin vuositasolla noin 57 miljoonaa.

Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?

Jatketaan Twitterissä: @AkiSavol

P.S. Oletko jo tutustunut Verohallinnon tilastotietokantaan? Lupaan, että sieltä löytyy kaikenlaista kiinnostavaa ja lisää on tulossa. Katso tästä, miten tietokantaa käytetään!

Verohallinnon pääjohtaja Pekka Ruuhonen aloitti uransa Verohallinnossa vuonna -76 kesätöistä. Hän jäi sille tielle ja lähti kesätyöpaikastaan yli 40 vuotta myöhemmin eläkkeelle. Harva kaksikymppinen ajattelee olevansa samassa työpaikassa koko uraansa, saati jäävänsä sieltä eläkkeelle. Yllättävän monelle verohallintolaiselle on kuitenkin käynyt niin. Verolla viihdytään pitkään.

Hyvästä paikasta ei tarvitse lähteä koko työuran aikana. Verohallinnossa riittää haasteita, kollegat ovat hyviä tyyppejä ja työ merkityksellistä. Vuosikymmenienkään aikana ei ehdi leipääntyä, kun tehtävät ja haasteet vaihtuvat.

Ylimääräisiä konekirjoittajan apulaisia ei meillä enää ole

Yksi työkavereistani on tullut taloon nimikkeellä ylimääräinen konekirjoittajan apulainen. Kesätyö piti sisällään kuittipinojen läpikäyntiä ja veroilmoitusten tarkistamista. Tärkeimmät työvälineet 80-luvun kesänä hänellä oli laskukone ja kaksipäinen lyijykynä – varustettuna kynänpidentimellä tietenkin! Nyt sama ylimääräinen konekirjoittajan apulainen on henkilöstöasioiden rautainen ammattilainen.

Konekirjoittajan ylimääräisen apulaisen kaltaisia raflaavia titteleitä ei enää voida luvata, mutta huimasti mielenkiintoisia työtehtäviä kyllä. Tällä hetkellä Verolla työskentelee asiakaspalvelun ammattilaisia, analyytikoita, palvelumuotoilijoita, viestintäporukkaa ja verotuksen syväosaajia. Työvälineissäkin on otettu jättiharppaus.

Laita paperit sisään tammikuun loppuun mennessä

Verohallinnon kesätyöhaku on käynnissä tammikuun loppuun. Tarjolla on kymmeniä paikkoja verotuksen ytimessä ympäri Suomea. Kesätyö on loistava mahdollisuus saada jalka oven väliin kenties tulevaisuuden työpaikkaan. Saatat jäädä meiltä eläkkeelle 2050-luvulla!

Tutustu tarkemmin kesätyöpaikkoihimme ja laita hakemus viimeistään 31.1. Valtiolle -palvelussa.

Jatketaan Twitterissä: @HarrietMalleniu

%d bloggers like this: