Verottaja haluaa ajantasaistaa verotuet vastaamaan nykypäivää. Verohallinnon pääjohtaja Pekka Ruuhonen näkee, että työpaikkaruokailun 25 % verohelpotus on aikansa elänyt ja tuen verotus voitaisiin nostaa vastaamaan sen käypää arvoa.

Suomessa 600 000 asiakasta käyttää työnantajan tarjoamaa lounasetua. Vuosittainen verotuki ruokailijoille on 30 miljoonaa euroa.

Lounasetu setelin tai maksukortin muodossa on työnantajalle sujuva tapa tukea työntekijöiden ravintolaruokailua, eikä verottaja suinkaan halua lopettaa järjestelmää. Kyse on edun 75 %:n aliarvostuksen tuomasta ongelmasta, ei ateriaedusta sinänsä. Ongelma koskee erityisesti lounasseteleitä ja kortteja, koska ne ovat nykyään rahaan verrattavissa nimellisarvostaan.

Lämmintä ruokaa kansalle
Nykypäivänä lounassetelit pitäisi arvottaa verotuksessa käypään arvoon. Lounasetujärjestelmä luotiin vuosikymmeniä sitten sosiaalipoliittisista syistä. Valtio halusi työntekijöiden syövän työpaikkaruokalan tarjoaman lämpimän aterian eväsleipien sijaan.

Vaikuttaisiko veroedun poisto ravintolayrittäjään?
Lounassetelijärjestelmän katsotaan tukevan suomalaisia ravintolayrittäjiä maassa, jossa ravintolaruokailu on verrattain harvinaista. Ravintolayrittäjien tukeminen on kuitenkin poliittinen päätös. Verohallinto haluaa kohdella kaikkia yrittäjiä tasapuolisesti.

Lounasruokailun tarjoaminen on hyvä etu, jota on kuitenkin syytä kohdella samalla tavalla muiden työnantajan tarjoamien etujen kanssa. Esimerkiksi Ruotsissa lounasetu verotetaan täyteen nimellisarvoon ilman veroetua.

Liikunta- ja virkistyssetelit tukemaan hyvinvointia
Moni saattaa kysyä, alkaako verottaja pohtia myös liikunta- ja virkistysseteleiden veroetua. Ei ala, sillä verotuksessa lounasseteli ja liikuntaseteli kuuluvat kuitenkin eri kategorioihin. Työnantajan tarjoama virkistys- tai harrastustoimintaa ei katsota veronalaiseksi tuloksi, jos se koskee henkilökuntaa ja on tavanomaista sekä kohtuullista. Tällaisena toimintana voidaan pitää myös työnantajan kustantamaa liikuntaseteliä. Työnantajan tarjoama lounasseteli puolestaan katsotaan veronalaiseksi tuloksi, josta on päätetty antaa veroetu.

mattinen2m

 

 

 

Verohallinnon viestintäjohtaja Mikko Mattinen

Asiakaspäivä yritysverotoimistossa

Marraskuun alkupuolella Uudenmaan yritysverotoimistossa vietettiin vuoden 2014 asiakaspäivät. Kyseisen, noin työpäivän mittaisen, tapahtuman tarkoituksena on vuosittain kasvattaa henkilöstön tuntemusta ja ymmärrystä mm. asiakkaiden toimintaympäristöstä ja liiketoiminnasta.

Saattaa kuulostaa hieman viralliselta ja jäykältä, mutta käytännössä yritysverotoimiston väki istui rennosti kuuntelemaan puheenvuoroja yrittäjyydestä ja yritystoiminnasta sekä käymään keskustelua esitetyistä aihealueista.

Paljon sisältöä

Itse aloitin Verohallinnossa noin vuosi sitten ja ensimmäinen asiakaspäivä osui kohdalleni muutama viikko aloittamisen jälkeen. Silloin asiakaspäivän aiheena oli veromyönteisyys ja puhujia oli saapunut mm. rakennusalalta sekä Supercellistä.  Täytyy myöntää, että olin hyvin positiivisesti yllättynyt tämän tyyppisestä tapahtumasta.

Tänä vuonna aiheena oli yrittäjyys. Anne Berner oli kertomassa Uusi lastensairaala 2017 -hankkeesta. Mika Mäkeläisen aiheena oli Taivas ja Helvetti kirja sekä hänen sarjayrittäjyys. YritysHelsingistä Toivo Utso oli avaamassa heidän tarjoamia palveluita ja Diagonal Mental Structure Oy:stä oltiin kertomassa mm. mitä palvelumuotoilu on käytännössä.

Omalta osalta erityisesti Mika Mäkeläisen esitys (tai ehkä ennemminkin vapaamuotoinen tarina) hänen sarjayrittäjyys urasta oli todella mielenkiintoinen. Hänen kertomat asiat varmasti suurelta osin kuvastavat hyvin monen yrittäjän arkea ja sen tuomia haasteita. Tietyiltä osin sainkin rivien välistä hyviä vinkkejä tai ajatuksia kuinka voin helpottaa asiointi yritysverotoimistossa.

Suoraan käytäntöön

Toivo Utson YritysHelsingin esittelystä jäi taas paljon tietoa käteen jokapäiväistä työtä ajatellen. Olin aikaisemmin ehkä kuullut YritysHelsingistä jossain sivulauseessa, mutta en käytännössä tietänyt minkälaisia palveluita he tarjoavat ja kenelle ne ovat suunnattu.

Suoraan lainaten heidän nettisivuiltaan ”YritysHelsinki on palvelukeskus yrittäjäksi aikoville ja jo toimiville yrittäjille. Sieltä saa tukea liikeidean kehittämisestä oikeiden kontaktien löytämiseen. Suurin osa palveluista on maksuttomia.”

Silloin tällöin esim. puhelinpalvelussa tai yhtiön säännönmukaista verotusta käsitellessä yrittäjillä on ongelmia tai kysymyksiä, jotka eivät liity verotukseen enkä osaa niihin suoralta kädeltä vastata. Tällaisissa tapauksissa voin nyt tarvittaessa ohjata asiakkaan oikeaan suuntaan, josta voi saada apua tai oikeita kontakteja ongelmien ratkaisemiseksi.

Ensi vuoden sisällöstä ei ole vielä tietoa, mutta toivottavasti siitäkin jää käteen konkreettisesti tietoa ja taitoa työhän.

Autoilun verotus on ikuisuusongelma

Autoilun verotus on ikuisuusongelma. Kokonaisuus on tilkkutäkki, jota on korjailtu liimailemalla hätäpaikkoja kulloinkin nousseisiin kysymyksiin. Ongelmia aiheuttavat myös erilaiset näkökulmat samoihin automatkoihin.

Ennakkoperinnässä selvitetään karkeasti, millaiset työnantajan matkakorvaukset ovat palkkaa. Tuloverotuksessa taas arvioidaan, mitä matkan tehnyt saa vähentää verotuksessaan. Toisin kuin kuvittelisi, näitä asioita ei ole loogisesti sovitettu yhteen. Lisäksi eri alojen työehtosopimusten ehdot voivat poiketa verotuksen luokituksista.

Varsinainen, erityinen vai toissijainen?

Verotuksessa käytetään varsinaisen, erityisen ja toissijaisen työntekemispaikan käsitteitä. Varsinainen työpaikka on tyypillisesti tavallisen ihmisen tavallinen työpaikka, jossa tehdään normaalia työtä. Erityisellä työntekemispaikalla taas tehdään erityistä työtä, esimerkiksi käydään satunnaisessa kokouksessa. Toissijainen työntekemispaikka on muutoin varsinainen työntekemispaikka, mutta sen pitää olla saman intressipiirin hallinnassa kuin työntekijän ensisijaisen työntekemispaikan ja sijaita toisessa kunnassa. Kuntaliitosten pieniä kummallisuuksia onkin, että verotus muuttuu, vaikka olosuhteet säilyvät ennallaan.

Jottei olisi liian yksinkertaista

Kaikkiin erilaisiin työntekemispaikkoihin voi matkustaa kotoa, kesämökiltä, toiselta työskentelypaikalta – mistä vaan. Matkoihin liittyy myös omia pikkusääntöjä. Esimerkiksi työmatka asunnolta erityiselle työntekemispaikalle voidaan korvata kuuluisilla kilometrikorvauksilla verovapaasti. Kilometrikorvausten pitäisi laskennallisesti vastata aiheutuneita todellisia kustannuksia. Jos työnantaja ei korvaa matkaa, saa työntekijä vähentää todellisuudessa aiheutuneet kustannukset. Todellisuudessa aiheutuneet kustannukset eivät arvioitaessa tietenkään ole kilometrikorvauksen suuruiset, vaan noin puolet siitä!

Jos taas matkustetaan tavallisesti omalle työpaikalle, työntekijä saa vähentää erikseen säädetyt asunnon ja työpaikan väliset matkat, mutta todellisten kulujen sijaan halvimmalla kulkuneuvolla. Halvin kulkuneuvo on oma auto vain, jos halvempaa julkista liikennettä ei ole. Pohdittaessa halvimman kulkuneuvon olemassaoloa, otetaan huomioon odottelut asemilla, kävelymatkat sekä mukana kuljetettavien esineiden koko, mutta ei matka-aikaa!

Poikkeussääntöjä ja erityissääntöjä

Kirvesmiesten (erityisala) ja bussikuskien (liikkuva työ) matkustamiseen sovelletaan omia sääntöjä. Verotukseen vaikuttaa olennaisesti esimerkiksi se, mennäänkö työmaalle suoraan vai toimistolta työkaluja noutaen. Vastaavasti vaikkapa alihankintahitsaamisessa voidaan joutua ennakolta arvioimaan, kestääkö kohde yli vai alle kaksi vuotta. Jos arvioidut ajat ylittyvät, pitää pohtia: Tuliko ylitys yllätyksenä?

Yrittäjien, maanviljelijöiden ja metsänomistajien matkoihin liittyy erityissääntöjä. On tavanomaista toiminta-aluetta, lisävähennyksiä ja kalustoon kuulumisia, jotka riippuvat kokonaisuutena ajetuista matkoista. Ajopäiväkirjoissakin pitää osata luokitella erilaiset tulonhankintamatkat. Jos kyseessä vielä on ulkomaalainen työntekijä, nousee kotimaisten sääntöjen päälle erityiskysymyksiä.

Muodikkaampaa sääntelyä kaivataan

Monesti sääntöjen selittämisen jälkeen vastassa on verovelvollisen tyhjä katse ja kysymys: Kuka nämä säännöt on keksinyt? Verohallinnon vuosieni aikana olen oppinut ymmärtämään, miten nämä ovat syntyneet. Sitä en ymmärrä, miksi näitä ei kukaan halua muuttaa. Kyseessähän on Verohallinnon ensisijainen toive nykyisin muodikkaasta paremmasta sääntelystä ainakin 30 edellisen vuoden ajalta.

Olisiko esimerkiksi seuraava malli aivan tavaton: Tulonhankintaan liittyvästä matkasta saisi vähentää saman kilometrikohtaisen taksan aina. Jos työnantajalla on oikeus kilometrikorvauksien maksamiseen, taksa olisi sama. Verohallinnolle jäisi tutkittavaksi vain, onko ilmoitettu matka tehty ja liittyykö se tulonhankintaan.

 

Verohallinto on vakiintuneesti postittanut yrityksille ja yhteisöille esitäytetyt veroilmoituslomakkeet ja täyttöoppaat. Nimestään huolimatta esitäytetty veroilmoitus ei ole ollut esitäytetyn sisällön laajuudessa samaa tasoa kuin henkilöasiakkailla. Yhteisöjen lomakkeella on ollut valmiiksi täytettynä nimi- ja osoitetiedot, Y-tunnus, tilikausi ja toimiala.

Osakeyhtiöt käyttävät sähköisiä ilmoituksia kohtuullisen hyvin – noin 70 % antaa veroilmoituksensa tiedot sähköisesti. Tarjolla on useita erilaisia ilmoituspalveluita, joista jokainen voi valita tarpeisiinsa parhaiten sopivan.

Siksi onkin syytä miettiä, onko tällaisessa tilanteessa järkevää postittaa paperilomakkeita. Ympäristövastuun toteutumisen kannalta lähettämättä jättämisellä on selvä vaikutus, eikä se samanaikaisesti aiheuta asiakkaalle kohtuutonta haittaa. Miksi siis postittaa tuhansittain lomakkeita, joita ei käytetä?

Uusi ilmoituspalvelu rohkaisi toimimaan

Ensimmäisen kerran osakeyhtiöiden lomakkeet jäivät postittamatta tämän vuoden keväällä. Tuolloin jopa uhkarohkealta tuntuneen kokeilun tulokset olivat rohkaisevia: saimme ainoastaan yksittäisiä lomakepyyntöjä, eikä muutos muutoinkaan aiheuttanut palautetulvaa. Sähköisyysaste kasvaa edelleen ja Verohallinnolla on tarjolla oma ilmoituspalvelu: Yhteisöjen veroilmoituspalvelu, joka on asiakkaille maksuton.

Toistaiseksi Yhteisöjen veroilmoituspalvelua on voinut käyttää rajattu kohderyhmä, joka laajentuu ensi vuonna. Laajentumisen myötä toiveena onkin saada sähköisen asioinnin pariin uusia käyttäjiä erityisesti yhdistysten ja säätiöiden sekä asunto- ja keskinäisten kiinteistöosakeyhtiöiden joukosta. Nämäkään asiakasryhmät eivät saa esitäytettyjä veroilmoituslomakkeita verovuodesta 2015 lähtien.

Pitkästä perinteestä luovuttaessa emme halunneet tuottaa epätietoisuutta ilmoitusvelvollisuudesta, joten lähetimme kevään ja syksyn välisenä aikana muutamaan kertaan asiakkaille muistutuksen veroilmoituksen antamisesta. Jotta kuivakka, kirjekuoreen kätketty A4-tiedote ei hukkuisi muun postin sekaan, teimme muistutuksen postikortilla, joka on lähes katoavaa kansanperinnettä. Tiedote taipuikin hienosti runomittaan – vieläpä molemmilla kotimaisilla kielillä!

Postikortti (suomi, pdf)

Postkortet (svenska, pdf)

Yhteisöjen tuloverotuksen parissa työskenteleville koko lokakuu on ollut varsin kiireistä aikaa, koska viimeiset verotuspäätökset verovuodelta 2013 tuli lähettää lokakuun loppuun mennessä. Kiireisen lokakuun jälkeen onkin hieman aikaa koota ajatuksia yhteisöjen verovuodesta 2013 ja kertoa muutama sana muutoksista verovuodelle 2014.

Verovuoden 2013 tuloverotuksen luonnollisten henkilöiden ja yhteisöjen tiedot tulivat tänään julkisiksi. Yhteisöasiakkaille määrättiin verovuodelta 2013 tuloveroja 4,6 miljardia euroa, joka on edelliseen vuoteen verrattuna 0,8 prosenttia (35 miljoonaa euroa) vähemmän.

Tänäkin vuonna korvaavia veroilmoituksia, liiteasiakirjoja ja erilaisia lisäselvityksiä tuli vielä lokakuun viimeisinä päivinä. Yhteisöjen olisi syytä muistaa, että korvaavat ja täydentävät tiedot tulee lähettää hyvissä ajoin ennen verotuksen päättymistä, jotta ne ehditään myös käsitellä.

Aikatauluvirheen takia osa yhteisöistä sai verotuspäätöksen, jossa ei huomioitu yhteisön maksamaa ennakon täydennysmaksua. Virhe saatiin kuitenkin korjattua automaattisesti.

Tänä vuonna lisätyötä teetti asuntojen tai kiinteistöjen vuokraustoimintaa harjoittavat yhteisöt, jotka saivat esitäytettynä erilaisen veroilmoituksen kuin edellisenä vuonna. Siirtyminen lomakkeesta 4 lomakkeisiin 6B ja 7A ei sujunut aivan toivotulla tavalla. Itselleni tulleen palautteen perusteella Verohallinnon olisi tullut ohjeistaa vuokraustoimintaa harjoittavia asiakkaita paremmin tulolähdejakoon ja 7A-liitelomakkeen täyttämiseen liittyen.

Yhteisöt ovat ottaneet sähköiset palvelut hyvin vastaan

Sähköisten asiointipalvelujen käyttö on lisääntynyt nopeasti Verohallinnossa. Osakeyhtiöiden sähköisyysaste on tällä hetkellä noin 70 prosenttia. Yhteisöjen veroilmoituspalvelu on ollut käytössä toukokuusta 2013 lähtien eli yhteisöt ovat voineet toimittaa verovuoden 2013 veroilmoituksen sähköisesti palvelun kautta. Lisäksi osakeyhtiöt ja asunto-osakeyhtiöt voivat ilmoittaa keskeiset vastuuhenkilömuutokset YTJ-asiointipalvelussa sähköisesti.

Pääsääntöisesti palaute Yhteisöjen veroilmoituspalvelusta on ollut positiivista. Olen huomannut, että sähköisten palveluiden käytön lisääntymisen myötä veroilmoituksissa on ollut entistä vähemmän laskuvirheitä ja yhä harvemmin on joutunut jälkikäteen kysellä puuttuvien liitelomakkeiden perään.

Pyrimme kannustamaan asiakkaita käyttämään sähköisiä asiointipalveluja. Esitäytettyjä paperisia veroilmoituslomakkeita ei postiteta valtaosalle osakeyhtiöistä enää verovuonna 2014. Lomakkeiden sijasta asiakkaat saavat tiedotteen ja täyttöohjeen. Esitäytöstä luopuminen laajenee maaliskuussa 2015 koskemaan osakeyhtiöiden lisäksi myös asunto- ja kiinteistöyhtiöitä, yhteisetuuksia, julkisyhteisöjä sekä yhdistyksiä ja säätiöitä.

Täytyy toivoa, että sähköisten palveluiden käyttö lisääntyy, eikä esimerkiksi esitäytetyistä paperisista veroilmoituslomakkeista luopuminen johda väärien paperisten lomakkeiden täyttöön. Tähän mennessä havainnot puhuvat sen puolesta, että esitäytöstä luopuminen ei ole lisännyt merkittävästi selvittelyyn nousseiden tapausten määrää tai asiakasyhteydenottoja. Olen huomannut, että etenkin veroasioissa sähköisten palveluiden käyttöä saatetaan turhaan pelätä ja vieroksua. Toivottavasti ensi vuonna yhteisöjen sähköisyysaste on entistä korkeampi.

Vaikka yhteisöjen verovuoden 2014 valmistelu murrettujen tilikausien osalta on jo pitkällä, on hyvä yhteisöasiakkaiden vielä tutustua uuden verovuoden mukanaan tuomiin lakimuutoksiin.

Olen 20 vuoden ajan seurannut verotusta pääasiassa yksityisen sektorin puolelta verotuksen eri osa-alueilta ja viimeiset neljä vuotta Verohallinnossa. Henkilöverotuksen toimittaminen on tänä aikana edennyt valovuosia. Aikaisemmin tavalliset palkansaajat ja eläkeläiset tuskailivat tositteiden etsimisen ja veroilmoitusten täyttämisen kanssa aina tammikuun lopussa. Nykyään he saavat esitäytetyn veroilmoituksen viimeistään huhtikuun lopussa. Nyt lippuja ja lappuja pitää esittää vain pyydettäessä.

Automaatiota lisätty

Esitäytetylle veroilmoitukselle on laitettu valmiiksi palkat, eläkkeet, ennakonpidätykset ja lainojen korot sekä usein esimerkiksi henkilön käymät arvopaperikaupat valmiiksi laskettuna. Asiakkaan tarvitsee vain tarkistaa, että nämä tiedot ovat oikein, ja korjata puutteet tarvittaessa. Kovinkaan monen tavallisen pulliaisen ei tarvitse palauttaa esitäytettyä veroilmoitusta korjattuna. Helppo juttu, vai mitä?

Kaiken tämän mahdollistaa se, että Verohallinto pyrkii keräämään kaikki tiedot suoraan esimerkiksi työnantajilta, pankeilta ja vakuutusyhtiöiltä eikä henkilöiltä itseltään. Silloin tavallisten henkilöasiakkaiden työ vähenee. Automaatiota on lisätty, ja, nykyään on yksi yhtenäinen Verohallinto, jotta käytännöt olisivat samanlaisia ympäri Suomea.

Ennakoivaa ohjausta ja sähköistä asiointia

Verohallinnon tehokkuus on parantunut merkittävästi, koska menetelmiä on kehitetty. Henkilökunnan määrä on vähentynyt vuosittain jatkuvasti esimerkiksi eläkkeelle jäämisten ja muun luonnollisen poistuman kautta. Verohallinto on ollut edelläkävijä julkishallinnon puolella toiminnan tehostamisessa ja säästöjen etsimisessä.

Verohallinto on panostanut merkittävästi ennakoivaan ohjaukseen ja sähköiseen asiointiin. Verohallinnon antamien vero-ohjeiden määrä ja sisältö on parantunut. Verohallinto pyrkii mahdollisimman reaaliaikaiseen verotukseen ja neuvontapalveluista voi kysyä kiperistäkin tilanteista.

Uusia ohjeita

Ohjeita pyritään antamaan uusiin ilmiöihin kuten virtuaaliraha bitcoiniin ja aikapankkeihin, joita kehittyy ajan myötä. Näin asiakkaat kykenevät hoitamaan veroasiansa asianmukaisesti. Verohallinto joutuu noudattamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä ja tämän vuoksi ohjeet eivät aina välttämättä ole kaikilta osin mieluisia kaikille asiakkaille.

Kaikkea tätä taustaa vastaan näyttävät mielenkiintoisilta tiedotusvälineiden otsikot pullonkerääjien verottamisesta, kimppakyydeistä ja itse tehtyjen villasukkien myymisestä. Verohallinnolla on neuvontavelvollisuus kaikkiin verokysymyksiin ja Verohallinto myös täyttää tämän velvollisuuden mahdollisimman hyvin.

Verotarkastajat eivät juokse pullonkerääjien perässä

Kuitenkaan hyvin harva meistä tuntee pullonkerääjää, joka olisi joutunut Verohallinnon liiallisen huomioon kohteeksi tai jota olisi peräti verotettu liian ankarasti. Kukaan ei ole vielä onnistunut ottamaan kuvaa missä verotarkastajat juoksisivat pullonkerääjien perässä puistoissa. Miten lienee villasukkien kutojien laita?

Nämä asiat eivät ole mitenkään Verohallinnon toimenpiteiden erityisen huomion kohteena, vaan nykyaikana arkipäiväisen työn päähuomio kohdistuu paljon merkittävämpiin isoihin asioihin. Näitä tehdään, jotta asiakkaiden asiointi helpottuisi ja jotta kaikki sujuisi mahdollisimman joustavasti asiakasta vaivaamatta ja jopa reaaliaikaisesti.

Isot asiat vain harvoin ylittävät uutiskynnyksen. Ehkä ne eivät ole mediaseksikkäitä, mutta tuskin kenenkään mielestä tarpeettomia. Pullonkerääjät kuitenkin ehkä jäävät verotieteen historiaan, kun vero-oikeuden professori on alkanut kutsumaan heidän verottamistaan puuttumattomuusperiaatteeksi. He eivät varmaankaan ole tästä tietoisia.

Maksa tai hymyile ja maksa

Suomella on ainakin yksi tuote, jonka vienti vetää. Suomalaisten veromyönteisyys on huippuluokkaa vuodesta toiseen, myös uusimman asiakastyytyväisyystutkimukseni mukaan. Ei siis ihme, että meidän veromyönteisyystoimenpiteet kiinnostavat Euroopassa ja kauempanakin.

Olemmeko iloisia veronmaksajia ikuisesti?
Veromyönteisyys on nyt erinomaisella tolalla, mutta pitääkö jo alkaa maalailla piruja seinille? Entä jos käsissä on kupla, joka kohta puhkeaa? Jos Y-sukupolvi ei olekaan yhtä tunnollinen verojenmaksaja, vaan vaatii yksilöllisyyttä ja valinnan vapauksia sen suhteen, minne veroeurot kilisevät. Ehkä verojen maksu oikeansuuruisena ja oikeaan aikaan ei enää kymmenen vuoden päästä olekaan arvostettu kansalaisvelvollisuus.

Verohallinto tekee aiempaa systemaattisempaa työtä sen eteen, että verojen maksu on suomalaisten sydäntä lähellä jatkossakin. Sanoman ydin on yksinkertainen: nämä kaikki palvelut ja mahdollisuudet kustannetaan verovaroin. Sponsored by veronmaksajat -tarroille olisi hyviä paikkoja kirjastoissa, kouluissa, päiväkodeissa ja kotikadulla.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan palvelut ovat parasta veromyönteisyysmainontaa. Joskus niistä täytyy kuitenkin muistuttaa, sillä saavutettuja etuja ei aina muista arvostaa. Eikö vaan?

Nuorissa on tulevaisuus
Monessa maassa veromyönteisyyskasvatusta kohdennetaan jo lapsille, joille on veropuistoja ja leikkiyhteiskuntia. Suomessa verojen maksun tärkeydestä Verohallinto muistuttaa vasta teini-iästä alkaen. Verojen positiivisia puolia nostetaan esiin, kun niiden maksu kirpaisee omaa lompakkoa esimerkiksi ensimmäisen kesätyöpalkan kohdalla.

Nuoret ovat olleet Verohallinnon viimeaikaisten veromyönteisyyskampanjoiden erityinen kohderyhmä. Verohallintolaiset ovat kiertäneet oppilaitoksia ja varuskuntia yksin sekä yhdessä muiden viranomaisten kanssa. Lisäksi nuorille on ollut mainoskampanjoita, joiden materiaali on ollut samanikäisten tuottamaa. Näistä töistä voit lukea Taavettilan Riikan kirjoituksesta.

Valloitamme oppilaitoksissa ja varuskunnissa
Tämän syksyn oppilaitospäivään on ilmoittautunut jo viitisen tuhatta ammatillisen oppilaitoksen opiskelijaa. Varuskunnissa pidetyt kotiutumisluennot keräsivät kesällä saman verran varusmiehiä. Poliisin ja Tullin kanssa toteutettava Harmaa talous -oppilaitoskiertue on kiinnostanut tänä vuonna yli 2000 opiskelijaa (katso makupalaksi kampanjan spotti Youtubesta). Vero-osaamisen lisäksi tilaisuuksista tarttuu toivottavasti mukaan ajatus siitä, miksi veroasiat kannattaa hoitaa tunnollisesti ja hyvillä mielin.

Me Verohallinnossa mietimme koko ajan uusia tapoja levittää verojen ilosanomaa. Pohdimme myös, keille viesti pitäisi saada vietyä ensimmäisten joukossa. Ehkäpä tämä auttaa ensihätään:

Vedä edes toinen suupieli ylöspäin, kun seuraavan kerran katsot, paljonko palkasta on mennyt ennen kuin se on ehtinyt edes tilille. Toisen voit nostaa ylös, kun tutkiskelet veroilmoituksesta vuoden aikana maksetun veron määrää. Olet sponsoroinut suomalaista yhteiskuntaa ja sen tuottamia palveluita.

Pieni flirtti piristää

Minusta olisi mahtavaa, että verotusasioiden hoitamista voisi tulevaisuudessa kuvailla sanoilla yksinkertainen, vaivaton ja helppo.

Sähköiset palvelut ja koko ajan kasvava asiakkaiden ennakoiva ohjaus ja neuvonta (EON) ovat jo vähentäneet perinteisen käyntiasioinnin tarvetta.

Kun puhutaan Verohallinnosta, ei varmaan ihan ensimmäisenä käy mielessä, että mekin pohdimme asiakkaan kiinnostuksen herättämistä ja asenteiden muokkaamista. Jos asiakas haluaa toimia oikein ja hoitaa velvoitteensa niin kuin pitääkin, tämä flirtti on onnistunut hienosti.

Valmistelemme asiat tällä hetkellä jopa niin hyvin asiakkaan puolesta, että hänen ei välttämättä tarvitse tehdä mitään. Näin toimii esitäytetty veroilmoitus!

Ennakoiva ohjaus näkyy ja kuuluu

Ennakoiva ohjaus ja neuvonta vähentää virheitä ja auttaa asiakkaita ennakoimaan verotuksen lopputuloksen.

Suunniteltujen EON-toimenpiteiden vaikuttavuus ja oikea kohderyhmä ovat tarkassa syynissä. Siinä pätevät analyytikkomme astuvat kehiin. Tutkimme, mitä aihepiirejä ja kysymyksiä nousee usein esille kanavissamme ja mitkä asiat vaativat lisää ohjausta ja viestintää.

Neuvontaa siellä, missä ihmiset ovat

Yksi käytännön esimerkki ennakoivaan ohjaukseen panostamisesta ovat Verohallinnon uudet EON-tiimit. He neuvovat ja ohjaavat valtakunnallisesti puhelimessa ja sosiaalisessa mediassa.

Tiimiläiset jalkautuvat myös asiakas- ja sidosryhmätilaisuuksiin, messuille ja oppilaitoksiin. Toiminta on otettu hyvin vastaan asiakasrajapinnassa ja tapahtumista on tullut positiivista palautetta.

”Otan tästä vähän veronpalautuksia”, kuuluu usein kommentti verokarkkikipolla. Oletko sinä vielä törmännyt meihin toimiston ulkopuolella?

Tervetuloa mukaan!

Kuten huomaat, palvelemme jo nyt useissa kanavissa. Sosiaalinen media on yksi keino tuoda Verohallintoa lähemmäs asiakkaita, muuttaa mielikuvia ja lisätä avoimuutta.

Vero24 korvaa ensi vuonna suositun Verohallinnon vastauspalstan Suomi24-palvelussa. Jatkossa asiakkaat voivat saada vero-ohjausta myös chatissä. Uutena kanavana meillä on otettu käyttöön myös verkkolähetykset eli juonnetut webcastit. Tutkimme myös tekstiviestien käyttöä yhtenä keinona lähestyä asiakkaita.

Paljon on siis tekeillä. Pieni flirtti tekee verotuksestakin vähän hauskempaa!

Olen usein lukenut sanomalehtien mielipideosastoilta ja blogeista kuinka verottaja estää yrittäjiä pääsemästä Verohallinnon rekistereihin. Kirjoittajien mukaan näin pilataan useiden yrittäjien mahdollisuudet harjoittaa liiketoimintaa ja pahimmillaan estetään koko kansantalouden elpyminen. Surullista. Ja vielä surullisempaa on se, että liian moni näitä kirjoituksia lukeva henkilö oikeasti ottaa ne todesta ja uskoo niihin.

Onhan näissä tarinoissa usein osa tottakin. Verohallinto on kuin onkin estänyt yritysten rekisteröitymisen rekistereihinsä, mutta kirjoituksissa ei yleensä vaivauduta mainitsemaan niitä syitä, jotka ovat olleet perusteena rekisteröimättä jättämiselle.

Verohallinnon keskeisimpänä tehtävänä on nimittäin turvata julkisen talouden toimivuuden kannalta elintärkeät verotulot. Jotta verot voidaan kerätä asianmukaisesti ja tehokkaasti, verojärjestelmän väärinkäytökset on minimoitava. Veroriskien hallinta ohjaakin olennaisesti Verohallinnon toimintaa.

Yrityksen rekisteröinti

Voin vannoa ja vakuuttaa, ettei yhtään rekisteröityvää yritystä jätetä rekisteröimättä sen takia, että yrityksen toimiala ei miellyttäisi virkailijaa. Sen sijaan rekisteröimättä jättämisen taustalla on aina joku lakiin perustuva syy. Tällainen syy voi olla, ja hyvin usein onkin, yrityksen tai yrittäjän aiemmat verotukselliset laiminlyönnit. Verohallinto voi jättää rekisteröimättä yrityksen myös silloin, kun on selvää, että yrityksen harjoittama toiminta on luonteeltaan enemmän harrastus- kuin liiketoimintaa. Toki näissä tapauksissa yritykselle annetaan aina mahdollisuus kertoa vastineessaan lisää harjoittamastaan toiminnasta.

Kuuluminen Verohallinnon rekistereihin on nykypäivänä eräänlainen luottamuksen symboli, se kertoo, että yritys toimii verolainsäädännön edellyttämällä tavalla ja hoitaa kaikki verotukselliset velvollisuutensa oikein. Tämän saavutetun luottamuksen ylläpitämiseksi pidän ensiarvoisen tärkeänä, että rekistereihin ei lisätä sellaisia yrityksiä, joissa kaikki verotukselliset velvoitteet ei ole hoidettu asianmukaisella tavalla.

Verotukselliset laiminlyönnit eivät kuitenkaan ole ikuinen este yrityksen rekisteröitymiselle Verohallinnon rekistereihin, vaan nämä laiminlyönnit ovat korjattavissa. Liittyvätpä laiminlyönnit antamattomiin veroilmoituksiin tai maksamattomiin veroihin, ne voidaan korjata toimittamalla puuttuvat ilmoitukset ja tarvittaessa tekemällä maksujärjestely Verohallinnon kanssa maksamattomien verojen osalta.

Itse näen Verohallinnon roolin yritystoimintaa tukevana toimijana, joka tekee kaikkensa mahdollistaakseen Suomessa toimiville yrityksille mahdollisimman tasapuolisen ja kannustavan työympäristön. Sitä, että Verohallinto ei päästä kaikkia yrityksiä rekistereihinsä, ei pidä nähdä yritystoimintaa rajoittavana, vaan sen mahdollistavana tekijänä.

Jääkiekko tuo veroeuroja

Jääkiekko on hieno peli ja myös verottaja seuraa sitä innokkaasti. Erityisen mielenkiintoinen on syksyllä käynnistynyt KHL-liigakausi. Jokereiden vieraaksi saapuu Helsinkiin KHL-joukkueita Venäjältä, Slovakiasta, Valko-Venäjältä, Latviasta, Kazakstanista ja Kroatiasta.

Verottajan kiinnostus KHL-liigaan johtuu osittain siitä, että Suomessa pelatut ottelut aiheuttavat veroseuraamuksia joukkueiden pelaajille. Suomen verolainsäädännössä ja verosopimuksissa on säädetty, että ulkomailla asuvan urheilijan kuuluu maksaa Suomeen veroa tulosta, joka perustuu Suomessa harjoitettuun urheiluun. Näin ollen ulkomailla asuvan KHL-pelaajan tulee maksaa Suomeen veroa Suomessa pelaamistaan otteluista saamastaan tulosta. Käytännössä pelaajan palkasta verotetaan se osa, joka kohdistuu Suomessa pelattuihin otteluihin.

Kuinka verot pelaajien palkasta käytännössä peritään? Ulkomaisilla joukkueilla ei ole velvollisuutta periä ja tilittää pelaajien palkasta veroa Suomeen. Tosin ne voivat halutessaan vapaaehtoisesti hoitaa verotuksen työnantajavelvoitteet eli veron perimisen, tilittämisen ja vuosi-ilmoituksen antamisen. Jos työnantajajoukkue ei ole tätä tehnyt, pelaajan täytyy oma-aloitteisesti antaa Suomeen veroilmoitus ja ilmoittaa sillä Suomessa pelattuihin otteluihin kohdistuva osuus vuosipalkastaan. Tämän jälkeen verottaja maksuunpanee pelaajalle 15 prosentin suuruisen lähdeveron.

Jos kaikki menee niin kuin kuuluukin, KHL-liigan ottelut tosiaan tuovat Suomeen veroeuroja. Entäpä jos kaikki ei menekään pelikirjan mukaan? Mitä jos pelaajat eivät ilmoita Suomen verottajalle tulojaan? Tällöin verottaja astuu peliin ja käynnistää verojen pakkoperintäkoneiston ja valtioiden välisen virka-apumenettelyn. Toivottavasti verottajan ei tarvitse tätä tehdä. Parasta olisi, että KHL-liiga ja sen joukkueet kantavat yhteiskuntavastuunsa ja tekevät pelaajilleen selväksi, että veroja kuuluu maksaa niihin valtioihin, joissa otteluita pelataan. Verottaja auttaa mielellään ohjeistuksen antamisessa, veronmaksaja ei jää koskaan yksin.

%d bloggers like this: