Cum/Ex-kauppoja ja muita ilmiöitä

Kansainvälisessä mediassa on viime päivinä kohistu pankkisektorilla tapahtuneesta tietovuodosta, joka koskee niin kutsuttuja cum/ex-kauppoja. Myös YLE:n MOT -ohjelma käsitteli ohjelmassaan samaa aihetta, mikä on nostanut asian myös kotimaisen median kiinnostuksen kohteeksi.

Mikä ihmeen cum/ex ja cum/cum?

Ilmiö liittyy julkisen kaupankäynnin kohteena olevien yhtiöiden hallintarekisteröityihin osakkeisiin, jotka ovat hallintarekisteröinnin hoitajan/hoitajien hallinnassa. Karkeasti yksinkertaistaen ilmiöllä tarkoitetaan osingon maksuhetken ympärillä tapahtuneita järjestelyjä ja kauppoja, joilla pyritään saamaan verotuksellista etua verosuunnittelun keinoin – tätä kutsutaan myös osinkojen pesuksi tai osinkokuorinnaksi. Osingonsaajaksi pyritään tällöin valikoimaan osingon irtoamishetkellä sellainen omistaja, jolle osingosta lankeava veroprosentti on mahdollisimman alhainen.

Cum/ex-järjestelyssä yhtiön osake hankitaan siten, että siinä on mukana osinko (cum) ja osake toimitetaan eteenpäin ilman osinkoa (ex) jopa useita kertoja siten, että lyhyen ajan sisällä osakkeella on useampi omistaja, mutta kauppojen selvittelyn jälkeen kaupat kumoavat toisensa.

Vaihtoehtoinen tapa on hankkia yhtiön osake siten, että siinä on mukana osinko (cum) ja osake myös toimitetaan eteenpäin niin, että osakkeessa on edelleen mukana osinko (cum) siten, että osake on osingon täsmäytyspäivänä sellaisen saajan arvo-osuustilillä, jonka verokohtelu on mahdollisimman edullinen – usein saaja saa osingot verovapaana esimerkiksi verosopimukseen vedoten.

Osa järjestelyistä on laillista verosuunnittelua, osa taas lainvastaista veronkiertoa.

Tiivistäen on kyse siitä, että se joka osingon sai, ei todellisuudessa ole oikeutettu käyttämään osingosta saatua rahaa, vaan on velvoitettu maksamaan sen eteenpäin todelliselle edunsaajalle. Osingonjaon jälkeen osakkeet tyypillisesti palautuvat alkuperäiselle omistajalle ja verohyöty jaetaan järjestelyyn osallistuneiden kesken. Järjestely tehdään ilman todellista ja pysyvää osakkeiden omistamisen tarkoitusta. Apuna käytetään myös johdannaisia – toteuttamistapoja on monia. Osa järjestelyistä on nykylainsäädännön valossa laillista verosuunnittelua, osa taas saattaa olla lainvastaista veronkiertoa.

Verosuunnittelun lisäksi näitä täsmälleen samoja rakenteita voidaan käyttää myös petolliseen toimintaan. Tällöin samaa veronpalautusta haetaan useampaan kertaan tai haetaan palautettavaksi veroa, jota ei ole koskaan tilitetty millekään verohallinnolle. Tällaista toimintaa ja sen yrityksiä on havaittu eri puolilla Eurooppaa jo useiden vuosien ajan.

Vilpillisten toimien torjunta on osa Verohallinnon päivittäistä työtä.

Verohallinnossa havainnoidaan ja analysoidaan jatkuvasti erilaisia uusia tai meille ennestään tuttuja riski-ilmiöitä, jotka aiheuttavat lainmukaisten verotulojen kertymättä jäämistä eli verovajetta. Tätäkin vielä vahingollisempana ilmiönä on viime vuosina havaittu eri maiden verohallintoja vastaan toteutettuja petoshyökkäyksiä. Tekotapoja on monia, mutta kaikissa on tavoitteena saada verohallinto palauttamaan vilpillisen toimijan tilille varoja eri tyyppisinä perusteettomina palautuksina.

Osa näistä ilmiöistä nousee julkiseen keskusteluun – osa taas hoidetaan osana verovalvontaa ilman sen suurempaa melua. Suomen Verohallinto on torjunut menestyksekkäästi mm. identiteettivarkauksien tai petostarkoituksessa perustettujen yhtiöiden avulla toteutettuja alv-palautusten petosyrityksiä. Samoin olemme onnistuneet torjumaan erilaisia EU-sisäkaupassa havaittuja väärinkäytöksiä. Petosyritysten on viime aikoina havaittu laajentuneen myös perusteettomien työnantajasuoritusten palautuksiin.

Selkeä yhteinen ja uusi piirre näissä kaikissa petostyypeissä on se, että toiminta on erittäin kansainvälistä. Toimijat suuntaavat petosyrityksiä saman aikaisesti moniin eri maihin ja löydetyt valvonta-aukot hyödynnetään nopeasti toimintaa laajentaen.

Myös cum/ex- ja cum/cum-ilmiöistä Verohallinto on ollut tietoinen jo usean vuoden ajan. Olemme jo pitkään tehneet aktiivista kansainvälistä yhteistyötä muiden verohallintojen kanssa, mistä johtuen olemme saaneet tietoja muihin verohallintoihin kohdistuneiden petosten tekotavoista.

Olemme kehittäneet ja kehitämme edelleen järjestelmiämme sekä toimintatapojamme, jotta havaitsisimme ajoissa näihin ilmiöihin liittyvät poikkeavat tai mahdollisesti vilpilliset järjestelyt. Tavoitteena on se, että pystyimme estämään niiden toteutumisen jo ennalta. Haaste on ollut ja on edelleen merkittävä, mutta kehittyneet IT-järjestelmät ja osaava henkilöstö ovat tässä avainasemassa.

Hallintarekisterien valvonnallinen haaste

Hallintarekisteröinti on arvopaperikeskuksissa käytetty menettely, jossa rekisteriin merkitään arvopaperin todellisen omistajan sijasta arvo-osuustilin hallintarekisteröinnin hoitaja. Hallintarekisteröinnin hoitaja kirjaa asiakkaidensa omistukset vain omiin tietojärjestelmiinsä ja kunkin hallintarekisteröidyn tilin omistajien omistukset näkyvät arvo-osuustilillä yhtenä omistuksena, hallintarekisteröinnin hoitajan nimissä.

Hallintarekisteröinti on käyttökelpoinen keino järjestää esimerkiksi pörssiosakkeiden omistus siten, että sijoittajan ei tarvitse erikseen avata arvo-osuustiliä jokaisessa arvopaperikeskuksessa, jonka liikkeeseen laskemiin arvopapereihin hän haluaa sijoittaa. Hallintarekisteröinti siis mahdollistaa sen, että sijoittaja voi avata vain yhden arvo-osuustilin omassa pankissaan ja sijoittaa sitä kautta ympäri maailman. Suomessa hallintarekisteröinti on mahdollista vain muille kuin suomalaisille eli käytännössä kansainvälisille sijoittajille.

Pieni väärin toimiva vähemmistö aiheuttaa veromenetyksiä käyttämällä järjestelmän ominaisuuksia vääriin tarkoituksiin.

Havaintojemme mukaan valtaosa hallintarekisteröityjen osakkeiden osingonsaajista toimii oikein eli ilmoittaa ja maksaa veronsa oikeamääräisesti. Kiistaton tosiasia on kuitenkin se, että hallintarekisteri vaikeuttaa verovalvontaa ja havaintojemme mukaan sitä myös käytetään jossakin määrin hyväksi sekä veronkierrossa että toteutetuissa cum/ex -veropetoksissa tai niiden yrityksissä. Julkisuudessa esillä olleet lähdeveropetokset eivät olisi onnistuneet suorassa osakeomistuksessa.

Myös verosuunnittelun laillisuuden valvominen on helpompaa suorassa omistusjärjestelmässä. Tämä onkin hallintarekisteröityjen osakeomistusten varjopuoli: valvonta on hankalaa ja edellyttää kansainvälistä tietojenvaihtoa sekä yhteistyötä. Se taas on kansainvälisestä kehityksestä huolimatta edelleen melko hidasta ja eri maiden valvontaviranomaisten resursseja kuluttavaa. Voidaankin todeta, että pieni väärin toimiva vähemmistö aiheuttaa merkittäviä ongelmia ja veromenetyksiä käyttämällä järjestelmän ominaisuuksia vääriin tarkoituksiin.

Ilmiön torjuntaan tartutaan yhteistyöllä ja lainsäädännöllä

Mediassa esiin nostetun cum/ex-ilmiön mahdollinen laajuus saattaa olla merkittävämpi kuin eri Euroopan maissa on osattu arvioida. Ilmiön varjopuolena esiintyvä laajamittainen kansainvälinen petostoiminta ei kuulu toimivaan markkinatalouteen. Uskon, että jo lähitulevaisuus näyttää sen, miten Euroopan valtiot ja verohallinnot haasteeseen vastaavat. Tarvitaan laajaa kansainvälistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa, jotta menettely ei jatku ja aiheuta miljardien menetyksiä eri valtioille. On myös selvää, että eri valtiot tulevat harkitsemaan erilaisten lainsäädännöllisten toimien käyttämistä ilmiön pysäyttämiseksi.

Jatketaan Twitterissä @MarkoMyllyniemi

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: