Harmaata taloutta torjutaan luotettavilla yritystiedoilla – tilintarkastusrajat tulisi säilyttää nykyisellään

Nykyisellä hallituksella on ohjelmassaan norminpurkutalkoot ja yritystoiminnan aloittamisen helpottaminen. Ovatko harmaan talouden torjunta ja lainsäädännön vapauttaminen törmäyskurssilla?

Siltä näyttää.

Esimerkki purettavaksi suunnitellusta normista on osakeyhtiöiden velvollisuus valita tilintarkastaja. Nykysäännöksiin suunnitellaan merkittäviä kevennyksiä. Jopa lähes 40 000 yritystä vapautuisi lakisääteisestä tilintarkastusvelvollisuudesta. Tilintarkastusta ollaan vapauttamassa yritysryhmästä, jossa harmaata taloutta ja talousrikollisuutta paljastuu viranomaisten tietoon eniten.

Ruotsalaiset muuten toteuttivat vastaavan uudistuksien vuosia sitten ja haikailevat nyt jälkiviisaana paluuta entiseen eli laajempaan tilintarkastusvelvollisuuteen. Ruotsin kokemuksien perusteella muutosta ei siis kannattaisi toteuttaa.

Vastaavasti yritystoiminnan aloittamista aiotaan helpottaa luopumalla osakeyhtiön 2 500 euron vähimmäispääomavaatimuksesta. Suunnitelmana on myös poistaa osakepääoman menettämiseen perustuva ilmoitusvelvollisuus.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että olisi viisasta tehdä yhtiön perustamisesta helppoa madaltamalla taloudellista kynnystä. Ja että säästöjä kertyisi, jos tilintarkastajalle ei tarvitsisi maksaa.

Olen näistä ehdotuksista eri mieltä.

Miten tilintarkastuksesta luopuminen liittyy harmaaseen talouteen?

Tilintarkastajan työn ensisijaisia hyötyjiä ovat yrityksen omistajat. Mutta kyllä hyödynsaajia on muitakin: tavarantoimittajat, luotonantajat ja kaikki tilinpäätöstietoja käyttävät – itse asiassa koko yhteiskunta. Niinpä tilintarkastuksen vapauttaminen mikroyrityksiltä ei ole aivan yksinkertainen asia. Jos taloudellisen tiedon luotettavuus heikkenee, siitä kärsivät monet.

Lakisääteinen tilintarkastus on koko yhteiskunnan etu, koska tilintarkastus parantaa tilinpäätösten laatua ja lisää taloudellisen informaation luotettavuutta.

Tilintarkastaja tarkistaa tilinpäätöksiä ja niiden taustalla olevaa kirjanpitoaineistoa. Jos tilinpäätöksessä on virhe, se vaikuttaa suoraan veroilmoitusten laatuun. Riippumattoman tilintarkastajan tekemä työ siis parantaa tilinpäätösten ja kirjanpitojen laatua. Lisäksi tilintarkastus estää ennalta erilaisia taloudellisia väärinkäytöksiä ja korruptiivista toimintaa. Tästä huolimatta nyt on etenemässä lakiesitys, jota monikaan taho ei kannata.

Tarvetta tilintarkastusrajojen muutoksille perustellaan yrityksille tulevilla säästöillä. Näyttää kuitenkin siltä, että saavutettavissa olevat hyödyt ovat pienet suhteessa muutoksen aiheuttamiin haittoihin. Tilintarkastuksesta aiheutuneet kulut kun ovat verovähennyskelpoisia, eivätkä siten jää rasittamaan yrityksen taloutta.

Entä minkälainen viesti on sillä, että osakeyhtiön voisi perustaa nollapääomalla?

Rahaton yrityksen perustaja voi mieltää, että yritysriskin kantaa se kuuluisa ”joku muu” – kuten vaikkapa muut veronmaksajat. Tämä signaali on ristiriidassa markkinatalouden pääperiaatteiden kanssa. Osakeyhtiön rajoitettu vastuu uhkaa nyt hävitä kokonaan.

Jos osakeyhtiön voi perustaa nappia painamalla vailla lantin lanttia, siitä hyötyvät erityisesti harmaan talouden sarjatoimijat.

Nykyinen 2 500 euron minipääomavaatimus on toki huono turva velkojille sekin. Mutta onko se todella yritystoiminnan aloittamisen este tänä päivänä? Tulee mieleen, että yritystoiminnan aloittamisen esteet löytyvät jostain muualta.

Jos osakeyhtiön voi perustaa nappia painamalla vailla lantin lanttia, siitä hyötyvät erityisesti harmaan talouden ja talousrikollisuuden sarjatoimijat ja rahanpesijät. Heille erilaisten peite- ja bulvaaniyhtiöiden perustaminen on arkipäivää ja jatkossa entistäkin helpompaa.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Yksinkertaisinta olisi säilyttää tilintarkastusvelvollisuuden rajat nykyisellään ja jättää osakeyhtiön minimipääomavaatimus ja ilmoitusvelvollisuus oman pääoman menettämisestä ennalleen. Esitettyjen muutoksien hyödyt vaikuttavat minimaalisilta niistä aiheutuviin haittoihin nähden.

Jos normeja kuitenkin päädytään höllentämään, kannattaisi päätöksiä sorvaavien pöydissä miettiä vielä kerran esityksien vaikutuksia. Sillä niitä taatusti on, mm. harmaan talouden ja talousrikollisuuden ilmiöihin, verokertymiin ja viranomaisten toimintaedellytyksiin liittyen.

Suosittelisin myös pohtimaan vaihtoehtoisia etenemismalleja, joissa tilintarkastuksesta, osakepääomavaatimuksesta tai oman pääoman menettämisen ilmoittamisesta ei luovuttaisi kokonaan. Unohtamatta sitä, että mikäli muutokset toteutetaan, tarvitsevat viranomaiset merkittäviä ja pysyviä lisäresursseja harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan.

Ehdotettujen lakiuudistusten hintalappu voi olla kova

Olen saanut olla mukana harmaan talouden torjuntatyössä yli 20 vuoden ajan. Sinä aikana työssä on edetty harppauksin. Erityisesti viranomaisten välistä tietojenvaihtoa ja toimivaltuuksia on tehostettu merkittävästi. Rakenteellisiakin muutoksia on toteutettu, kuten käännetty arvonlisävero rakentamispalveluissa ja romukaupassa.

Hyvän kehityksen taustalla ovat vaikuttaneet vahvasti harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaohjelmat. Nykyinen hallituksen harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategia ja toimenpideohjelma ovat voimassa vuoden 2020 loppuun.

Kehityksestä huolimatta harmaasta taloudesta ja talousrikollisuudesta aiheutuu edelleen merkittävät yhteiskunnalliset menetykset. Arvioiden mukaan vähintään puolet arvonlisäverovajeesta johtuu harmaasta taloudesta.

Kansainvälisesti vertailtuna verovajeen määrä on Suomessa muiden pohjoismaiden tavoin matalalla tasolla. Tuoreen Euroopan komission tutkimuksen mukaan arvonlisäverovaje Suomessa olisi 8 %. Suomen omien tutkimusten laskelmat osoittavat 5-6 %:n lukua. Kyse on silti yhteiskunnallisesti merkittävistä saamatta jääneistä veroista, käytettiinpä kumpaa tahansa lukua asiaa kuvaamaan. Siksi harmaan talouden torjunnassa ja verovajeen taittamisessa riittää töitä tänäkin päivänä.

Onneksi tietoa harmaan talouden ja talousrikollisuuden vaikutusten arvioimiseksi on saatavilla enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja nyt myös kaikille julkisena tietona, kun 21 ministeriön ja viranomaisen yhteinen Harmaa talous & talousrikollisuus -tilannekuvasivusto www.harmaa-talous-rikollisuus.fi on otettu käyttöön.

Lopuksi vielä kysymys lukijalle: Paljonko sinä arvoit verovajeen ja harmaan talouden volyymien kasvavan, jos esitetyt muutokset toteutuvat? Annan arviosi pohjaksi seuraavan suuruusluokkatiedon: yhden prosenttiyksikön muutos verovajeessa tarkoittaa 200 miljoonaa euroa.

2 Comments on “Harmaata taloutta torjutaan luotettavilla yritystiedoilla – tilintarkastusrajat tulisi säilyttää nykyisellään

  1. Janne Marttisen kirjoitus on kuin 1600-luvun noitavainojen ajalta. Siinä pikkuyrityksiä epäillään talousrikoksista. Jos nano- ja mikroyritykset toimivat lain vastaisesti, näiden talousrikoshaitat ovat Suomen taloudessa mitättömän pieniä. Suuret talousrikokset tehdään suurissa yrityksissä.

    Marttinen kertoi, että nano- ja mikroyritysten piirissä harmaata taloutta ja talousrikollisuutta paljastuu viranomaisten tietoon eniten. Väite tuskin pitää paikkansa, jos puhutaan euromääristä. Esimerkiksi hiljattain Danske Bankissa paljastunut miljardiluokan rahanpesuasia on moninkertaisesti suurempi kuin kaikki tänä vuonna viranomaisten tietoon tulleet mikroyritysten talousrikokset yhteensä.

    Pankeilla on aina ollut tilintarkastuspakko ja tiukka pankkivalvonta, mutta silti nämä eivät estä pankkeja harjoittamasta harmaata taloutta ja talousrikollisuutta, kuten Danske Bankin esimerkki osoittaa.

    Tilintarkastajien tehtävänä on valvoa yritysten omistajien etua, jotka maksavat heidän palkkansa. Jos heidät valjastetaan verottajan pikku apulaisiksi, tämä päätehtävä joutuu sivurooliin. Verohallinnon ja poliisin talousrikostutkijoiden tehtävänä on huolehtia siitä, että yritykset toimivat lakien mukaisesti.

    EU hyväksyy tilintarkastuspakon henkilöstörajaksi 50 henkilöä. Monessa jäsenmaassa tätä rajaa noudatetaan. Suomessa vedettiin ääritiukkaa linjaa ja edelleen muutoksenkin jälkeen raja jää liian matalaksi.

    Tilintarkastuspakon rajan nostamisen vastustajat vähättelevät kirjanpitäjien ammattitaitoa. Kun tilintarkastajat vain tarkastavat ja heidän ammattitaitonsa on usein pelkästään teoreettista, kirjanpitäjät tekevät ratkaisut ja heidän ammattitaitonsa on kokemusperäistä.

    Kirjanpitäjät hallitsevat kirjanpito-, vero- ja yhteisölainsäädännön niin hyvin, että harva juristikaan tietää näistä asioista niin paljon ja etenkään Verohallinnossa tällaisia osaajia ei ole muita kuin ne, jotka ovat aiemmin työskennelleet tilitoimistoissa.

    Kirjanpitäjiltä vaadittava ammattitaito ei likimainkaan vastaa heidän palkkatasoaan, koska Suomessa ajatellaan, että robotit voivat tehdä heidän ”tylsän työnsä”. Olen itse tehnyt kirjanpitoja yli 50 vuoden ajan ja voin vakuuttaa, että missään vaiheessa se ei ole ollut tylsää eikä liian helppoa.

    Monessa EU-maassa ja Yhdysvaltain osavaltiossa osakeyhtiöillä ei ole osakepääoman minimirajaa tai se on muodollisesti esimerkiksi yksi euro tai dollari.

    Olin eduskunnan talousvaliokunnan kuultavana, kun osakeyhtiölakia uudistettiin vuonna 2005. Silloinen oikeusministeri Johannes Koskinen esitti osakepääoman minimirajaksi 8.000 euroa. Minä vaadin sen poistamista. Eduskunta uskalsi vain alentaa rajan 2.500 euroon. Onneksi nyt oikeusministeriössä on tajuttu rajan haitallisuus.

    Suomessa millään muulla yritysmuodolla ei ole vastaavaa pääomarajaa. Osuuskunnilla on vararahaston kerryttämisvelvollisuus siirtämällä toiminnasta syntyviä voittovaroja vararahastoon.

    Osakepääoman minimiraja estää osakeyhtiöiden perustamista. Tästä on seurauksena se, että meillä on monenlaisia yritysmuotoja ja niiden myötä monenlaisia yritysten ja niiden omistajien verojärjestelmiä. Jos olisi vain yksi yritysmuoto ja yksi verojärjestelmä, keinottelua olisi vähemmän ja yritysverotus hallittaisiin paremmin.

    Nykytilanteessa Verohallintokaan ei kykene antamaan asiallisia ohjeita, kun yritysten talousammattilaiset tiedustelevat, miten jossakin tietyssä tilanteessa pitäisi toimia.

    Osakepääoma ei takaa mitään. Sitä rahaa ei ole olemassa, kun yritys ajautuu konkurssiin, joten se ei ole mikään velkojien suoja.

    Myöskään negatiivisen oman pääoman ilmoittaminen kaupparekisteriin ei suojaa velkojia vaan se haittaa velkojien etuja. Kun yhtiö tekee tällaisen ilmoituksen, tavaroita ja palveluita toimittavat kumppanit vetävät hihnat kiinni. Yhtiö voi tehdä ostoja vain käteismaksuilla, jolloin rahavarat hupenevat nopeasti, yritys ajautuu konkurssiin ja velkojat jäävät nuolemaan tyhjää kassaa.

    Oma pääoma on laskennallinen erä. Se ei liity mitenkään yrityksen alttiuteen ajautua konkurssiin. Yritys menee konkurssiin vain siitä syystä, että se tulee pysyvästi maksukyvyttömäksi. Tuloslaskentaan perustuvan suoriteperusteisen kirjanpidon avulla ei kyetä mittaamaan yrityksen maksukykyä, koska sen tarkoituksena on mitata kannattavuutta, joka on eri asia.

    Yritys voi tuottaa vuosia tappioita ja oma pääoma olla negatiivinen, mutta se ei silti joudu konkurssiin, jos se kykenee hoitamaan maksujaan velkojia tyydyttävällä tavalla. Olen nähnyt tällaisia tapauksia käytännössä.

    Sen sijaan yritys, joka on aina tuottanut voittoa ja jonka tase on vahva, saattaa ajautua konkurssiin, jos se ei kykene selviytymään jostakin maksusta, kun juuri sillä hetkellä pankkitilillä on liian vähän rahaa eikä yritys kykene muuttamaan muuta omaisuuttaan riittävän nopeasti rahaksi.

    Tappiollisuus ja rahavarojen hupeneminen eivät ole sama asia eikä osakepääoma pelasta yritystä konkurssilta.

    Osakepääoman sijaan osakkaat voivat antaa yhtiölleen lainaa, kun yhtiö tarvitsee rahoitusta. Sitten, kun yhtiön rahavarat taas riittävät, se voi maksaa lainan takaisin. Tavallinen laina on paljon yksinkertaisempi tapa rahoittaa osakeyhtiöitä kuin osakeanti tai pääomalaina.

    Suurin vaikeus ilmenee siinä vaiheessa, kun yhtiö voisi maksaa takaisin näiden rahoitusmuotojen pääomia. Esimerkiksi pääomalainaa ei voi maksaa, vaikka yhtiöllä olisi tilillään rahaa riittävästi. Osakepääoman alentaminen on vielä tätäkin byrokraattisempaa.
    Janne Marttinen on luultavasti niin nuori, että hän ei ole nähnyt Verohallinnossa 25.7.2001 laadittua muistiota ”Harmaan talouden koko Suomessa”. Siinä sanotaan seuraavasti: ”Suomessa ei minkään kansantaloudellisen indikaattorin perusteella ole syytä uskoa harmaan talouden olevan kooltaan kovin merkittävä.” Harmaa talous ei ole siitä ajasta kasvanut mutta sen torjuntaan käytetyt menettelyt ovat huomattavasti lisääntyneet.

    Yrityksiä koskevia lainsäädäntöuudistuksia on viime vuosikymmeninä poikkeuksetta perusteltu harmaan talouden torjunnalla. Byrokratia on lisääntynyt mutta vaikutukset harmaaseen talouteen ovat olleet olemattomat. Tämä johtuu siitä, että tunnetusti rikolliset eivät noudata lakeja. Sen sijaan rehelliset yritykset noudattavat lakeja ja joutuvat tämän vuoksi älyttömien uudistusten maksajiksi. Esimerkiksi rakentamisilmoitusten käyttöönotto ja rahanpesun torjunnan kiristyneet vaatimukset yrityksille ovat aiheuttaneet isoja kustannushaittoja.

    Kun näitä asioita pohditaan, toiseen vaakakuppiin on pantava rehellisten yritysten tuottamat verotulot ja toiseen harmaan talouden torjunnan tuottamat verotulot. Normaali yritystoiminta tuottaa enemmän hyötyä yhteiskunnalle mutta harmaan talouden torjunta estää näiden hyötyjen saamista.

    Harmaata taloutta voidaan torjua myös keinoilla, jotka samalla helpottavat rehellisten yritysten toimintaa. Eräs tällainen keino on maksuperusteinen kirjanpito.

    Maksuperusteisuus estää tehokkaasti harmaata taloutta, koska jokaisesta pankkisiirrosta jää jälki yleensä kahden pankin tietokantaan. Maksut ovat todellisia mutta laskuja, rahtikirjoja ja muita lasku- ja suoriteperusteisen kirjanpidon dokumentteja on helppo väärentää.

    Maksuperusteinen kirjanpito on yksinkertaista, koska se perustuu tiliotteisiin. Se vähentää kirjanpitäjien työtä, jolloin heidän työtään voidaan suunnata tulevaisuutta koskevan taloustiedon tuottamiseen. Tämä tapahtuu maksuperustetta ja kassavirtalaskentaa hyödyntäen. Kassasuunnittelun avulla yrittäjä voi helposti nähdä, miten yrityksen rahat riittävät tulevaisuudessa. Turhat konkurssit vältetään, kun maksuvaikeuksiin reagoidaan ajoissa.

    Tykkää

  2. Hei,

    Kiitos kommenteistasi! Tässä muutama ajatus, joita tekstisi herätti.

    Totesin blogikirjoituksessani, että kansainvälisesti vertailtuna verovajeen määrä on Suomessa muiden pohjoismaiden tavoin matalalla tasolla. Tilanne on siis kohtuullisen hyvä. On kuitenkin niin, että harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntatyötä riittää – rikkeetöntä maailmaa ei ole näköpiirissä. Tuoreen Euroopan komission raportin mukaan verovajeen määrä Suomessa on kasvusuunnassa.

    Verotus saattaa tuntua usein monimutkaiselta. Erilaista lainsäädäntöä ja eri yritysmuotoja on paljon. Kirjanpitäjien ammattitaito on erittäin tärkeä asia. Heidän ansiostaan yrittäjät voivat keskittyä oman liiketoiminnan harjoittamiseen taloushallinnon sijaan. Kirjanpitäjät ovat merkittävässä roolissa myös harmaan talouden torjunnassa. He varmistavat, että kirjanpitoon ei kirjata virheellisiä tietoja. Itse näen tilintarkastajat kirjanpitäjien kumppaneina – en vastakkainasetteluna heidän välillään. Kumpikaan ei kuitenkaan korvaa toistaan, molempia tarvitaan.

    Kirjoitat, ettei osakeyhtiöiden minimipääomavaatimus ole mikään velkojiensuoja. Olen asiasta osittain samaa mieltä, nykyinen 2 500 euron minimipääoma on melko heikko suoja velkojille. Osakepääoman maksamiseen liittyy kuitenkin valvontaa, joka osaltaan edesauttaa taloudellisen informaation luotettavuutta ja saatavuutta. Ilmoitus negatiivisesta omasta pääomasta puolestaan tarjoaa sidosryhmille ajantasaista tietoa yrityksen heikosta taloudellisesta tilasta, jopa nopeammin kuin tilinpäätös. Ei sovi myöskään unohtaa negatiivisen pääoman ilmoittamatta jättämisen vaikutuksia yritystoiminnasta aiheutuviin osakeyhtiön johdon vastuisiin.

    Maksuperusteinen (=yhdenkertainen) kirjanpito on vuonna 2016 voimaan tulleen kirjanpitolain mukaan mahdollinen pienille toiminimiyrittäjille. Heitä onkin Suomessa huomattavan paljon. Muillakin pienillä yrityksillä on ollut vuodesta 2017 mahdollisuus hoitaa arvonlisäverotus maksuperusteisesti aina 500 000 euron liikevaihtorajaan saakka.

    Harmaan talouden ilmiöistä, torjunnasta, mittaamisesta ja oikein toimimisen tukemisesta on saatavilla yhä enemmän faktatietoa. Sisältöä tuottaa 21 ministeriötä ja viranomaista viranomaisten yhteisille ja jatkuvasti päivittyville Harmaa talous & talousrikollisuus -verkkosivuille. Näitä tietoja voi kuka tahansa lukea osoitteesta http://www.harmaa-talous-rikollisuus.fi.

    Janne Marttinen
    johtaja
    Harmaan talouden selvitysyksikkö
    Verohallinto

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: