Paha verkkokauppias vs. hyvä kauppias

Murennan kivijalkakauppojen toimintaa ostamalla tavaroita netistä. Vai murennanko?

Myönnän häpeilemättä, että kotiini tulvii nettikauppojen tavaraa eri puolelta Suomea, mutta myös vaikkapa Italiasta, Isosta-Britanniasta, Saksasta, Hollannista ja Ruotsista – vaikka työtehtäviini kuuluu juuri ulkomaille virtaavien verojen kiinni ottaminen. Yhdessä projekteistamme jopa jahtaamme rekisteröitymättömiä nettikauppiaita!

Virtuaaliseen ostoskärryyni on kotisohvalta käsin kerääntynyt niin lastenvaatteita kuin ruokaakin. Vaimoni shoppailusta en sano mitään…

Itselleni ensisijainen syy ostaa tavaroita netistä on yksinkertaisesti helppous.

Kun vaihtoehtona on 1) pakata kuravaatteissa oleva ja todennäköisesti väsynyt lapsi päiväkodista autoon, ajaa iltapäiväruuhkassa markettiin ja sovittaa lapsen päälle talvihaalaria tai 2) hoitaa ostaminen illalla grogilasi kädessä ja sovituttaa haalaria myöhemmin, kun ruudussa pyörivät piirretyt, on helppo päätyä jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Valehtelisin, jos en myöntäisi, että toisinaan myös halvemmat hinnat vaikuttavat ostotapapäätökseeni. Se ei kuitenkaan ole pääsyy. Esimerkiksi kausivaatteissa säästäisin, jos nettikauppojen sijaan hakisin vaatteet suurten tavaratalojen alennusmyynneistä.

Lisäksi oma periaatteeni on, etten hyödynnä naapurustossa olevan kauppiaan asiantuntemusta ja sen jälkeen tilaa tavaraa netistä, vaan valitsen jommankumman vaihtoehdon.

Missä sitten on verkko-ostamisen ongelma? Siinä, että ostaa tuotteita kauppiailta, jotka joko eivät maksa lainkaan arvonlisäveroa tai maksavat sen väärään maahan.

Ensimmäiset vääristävät kilpailua niin, että rehellisesti toimivat kauppiaat kärsivät – sekä kivijaloissa että verkossa. Jälkimmäiset taas murentavat Suomen veropohjaa, mitä toki tekevät ensimmäisetkin.

Mitä vastuuntuntoinen kuluttaja voi tehdä, jos haluaa tukea kauppiaita, jotka maksavat verot oikein?

Ensinnäkin on tiedettävä tämä:

EU-alueen verkkokauppiaalle muodostuu alv-velvollisuus Suomessa, jos se myy suomalaisille tuotteita vähintään 35 000 euron edestä vuodessa. Jos myyntiä on vähintään tämän verran, yrityksen pitäisi ilmoittautua alv-rekisteriin. Kuka tahansa voi tarkistaa Ytj.fi:ssä, kuuluuko joku tietty yritys rekisteriin tekemällä yrityshaun Y-tunnuksella tai nimellä.

Verkkokaupan asiakkaan kannattaa myös kiinnittää huomiota laskuun.

Onko laskussa eritelty alv vai ei, onko se tehty Suomen arvonlisäprosentin mukaan ja onko laskussa Y-tunnusta?

Yksittäisen ostajan voi olla vaikea arvioida, tulisiko jonkun tietyn verkkokauppiaan rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi. Jos epäilee, että joku arvonlisäveron maksamiseen velvoitettu ei alvia maksa tai tilittää ne väärään maahan, meille voi lähettää vihjeen verovilpistä.

Nettishoppailu ei ole pahasta, jos toimitaan oikein – sillä koskaan ei päästä tilanteeseen että kaikki toimisivat oikein.

Jatketaan keskustelua täällä tai Twitterissä @Mattila_Jaakko

6 Comments on “Paha verkkokauppias vs. hyvä kauppias

  1. En ole koskaan ostanut verkkokaupasta, enkä tule ostamaankaan koska kannatan mieluimmin pikkukauppoja.

    Tykkää

    • Kiitos kommentistasi ja hyvä periaate kannattaa pikkukauppoja. Myönnän että iso osa ostoksistani tulee isommilta toimijoilta mutta on netin kautta löytynyt myös sellaisia suomalaisia kauppoja joihin ei fyysisesti tulisi lähdettyä.

      Oletko itse huomannut muutosta pienempien kauppojen toiminnassa netin suhteen?

      Tykkää

  2. Päivitysilmoitus: Verona: Verkkokaupat samalle viivalle - eComGrowth

  3. Mielestäni on liikuttavaa, että Verohallinto on ottanut asiakseen suojata pikkukauppoja, vaikkakin ovat ns. krokotiilin kyyneleitä.

    Mutta asiahan on paljon laajempi, ihan laillisestikin voi nimittäin tilata esim. alle 22 €:n ostoksia, ilman alveja pääasiallisesti muista Eu maista.

    http://www.tulli.fi/fi/yksityisille/netista_ostaminen/nettituonti/ukk/

    Esim kirjakauppojen (mm.pientarvikkeiden) keskikauppana ajateltuna alle 22 €, joten iso osa ihmisistä tilaa ”ihan periaatteestakin” netistä, jottei tarvitse maksaa alveja Suomeen. Itseasiassa postitus Suomeen on muualta jopa halvempaa kuin Suomen sisäinen posti. Lähes aina ulkomaan postikulujen määräkin on pienempi kuin vastaava määrä, mitä ulkomailta toimitettu arvonlisäveroton toimitus olisi arvonlisäverotettuna.

    Samaan aikaan Suomessa kirjakauppiaat tuskailevat laskevien myyntien kanssa, mutta asiakkaiden kadottua valtio ei juuri tarjoa heille muuta kuin mielivaltaista byrokratiaa ja verokantaa, joillekkin jopa mielivaltaisen verotarkastuksen muodossa. Toki esimerkki koskee lähes kaikkea pientä vähittäismyyntiä.

    Jos asiaa arvioidaan kohtuuden näkökulmasta, on tilanne sekä kohtuuton että kestämätön.

    Mielestäni verohallinto voisi julkaista blogissaan edes yhteyden tapauksen, jossa valtion palkkalistoilla oleva verotarkastaja olisi ”kääntynyt” Suomeen yrittäjäksi. Näitä tapauksia ei historia ihan kauhean montaa tunne.

    Iso osa tästä pienkaupasta on siirtynytkin nettiin.

    Suomessa olemme aidosti tilanteessa, jossa kivijalkakauppoja, kunnat piiloverottaa rajusti esim suorilla ja välilillisillä veroilla, yhtiövastikkeista verojen osuus on jo noin 42 %.

    Mutta tämäkään ei riitä, nimittäin arvonlisäverokanta 24 % tekee toiminnasta myös kannattamatonta. Laajemmin verokannoista: https://www.veronmaksajat.fi/luvut/tilastot/kulutusverot/arvonlisavero/

    Enää ei riitä, että maksetaan suomalaiset alvit, tellit, vuokrat ja palkat, vaan kyse on siitä että Suomen järjestelmästä on verojen johdosta markkina sulanut alta. Yrittämisestä on tullut monin osin kallis harrastus.

    Suomalainen kustannustaso,on erityisesti vero- ja byrokratiakiilasta johtuen yksinkertaisesti karkoittanut asiakkaat.

    Se, että asiakkaat äänestävät jaloillaan korkeaa alvia vastaan, tarkoittaa myös sitä, että yrittäjistäkin tulee työttömiä, tai sosiaaliturvan varassa eläviä luopioita. Yrittäjät ovat toki maassamme ennestäänkin olleet lainsuojattomia suhteessa valtioon.

    Tyyppitilanne on se, että monesti itse verotarkastusta suorittava verotarkastaja tienaa nettona paljon enemmän kuin yrittäjäriskin ottanut pikkukauppias.

    Sanotaanko näin, että valtion ja kuntien ylipalkat ovat nykyisin suurin eriarvoistava tekijä.

    Mutta yhdessä asiassa olen samaa mieltä, verohallinto voisi vielä painokkaammin kampanjoida ihan kotimaisten yrittäjienkin puolesta, sillä hehän alvit valtiolle keräävät, eivät saa edes keräämisestä korvausta.

    Tykkää

    • Hei, kiitokset palautteestasi! Ensinnäkin pahoittelut siitä, ettei kommenttiasi ole näkynyt. Yleensä kommentit tulevat automaattisesti näkyviin mutta kirjoituksesi oli jäänyt karanteeniin useamman linkin takia enkä ollut käynyt kirjautuneena sivustolle tässä välissä lainkaan. Siten kommenttisi on saatu ilmoille vasta nyt 14.11.2016. Toivottavasti vastaukseni tavoittaa sinut viiveestä huolimatta.

      Linkkaamasi Tullin ohjeistus koskee EU:n ulkopuolelta tulevia tavaroita ja niissä alv-säännökset ovat erilaiset kuin EU:n sisäisissä tilanteissa. Kirjoitukseni koski myyntiä EU-maasta toiseen jossa vastuu on tavaramyynnissä myyjällä eikä ostajan näkökulmasta ole ko. alarajaa.

      EU:n ulkopuolisten verkkokauppiaiden alv-valvonnasta vastaa Tulli, jonka kanssa Verohallinto tekee läheistä yhteistyötä.

      Ohjeistuksella ja valvonnalla pyrimme varmistamaan, että oikein toimivat pystyisivät hoitamaan velvoitteensa mahdollisimman helposti ja että väärin toimivat eivät saisi perusteetonta kilpailuetua. Markkinoiden ja maailman muuttuminen tai lainsäädäntö eivät toimialueeseemme kuulu.

      Tykkää

  4. Päivitysilmoitus: Verotonttu kurkkii nettikaupan ikkunasta | Verona

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: