Poikkeuksen poikkeukset riesanamme

Jo Adam Smithin Kansojen varallisuudessa korostetaan, ettei verotuksen pitäisi rasittaa veronmaksajaa paljoa yli sen, mitä verot kuluttava yhteiskunta saa veroista hyötyä. Nämä opit ovat tänä päivänä yhtä totta kuin vuosisatoja aikaisemminkin.

Lähtökohtaisesti verot on kerättävä omaisuudesta ja taloudellisesta aktiivisuudesta. Jos valtiolla ja muilla veronsaajilla on paljon menoja, on verojenkin oltava korkeat. Kuitenkin, jos verotus on liian mutkikasta, tulkinnallista tai epäselvää, veronmaksajan taakka kasvaa ilman vastapainona tulevaa hyötyä. Verojen kerääminen on kallista ja hankalaa ja oikean veron määrän tai toimintatavan selvittämiseksi joudutaan tekemään liikaa töitä.

IHMISTÄ TARVITAAN

Kaikkea tulkinnallisuutta ei verotuksesta varmaankaan koskaan saada pois, mutta erityisen hankaliksi asiat muuttuvat, kun laissa säädetään poikkeuksia. Silloin pitää määrittää, miksi ja miltä osin tavallisuudesta poiketaan. Rajatapauksia syntyy aina. Mitä moninaisempia tulkintatilanteita keksitään, sitä enemmän virkamiehiä tilanteita tarvitaan pohtimaan.

Yleensä Verohallinto suhtautuukin karsaasti poikkeuksiin ja poikkeuksen poikkeuksiin, joissa joudutaan tekemään monimutkaisia harkintoja ja laskutoimituksia. Varsinkin, jos harkintaa tai laskemista ei voida siirtää tietokoneille.

KONEELLINEN MALLI

Poliittiset päätöksentekijät haluavat silti aika ajoin poikkeuksia. Yksittäisille poikkeuksille voi olla järkeviä syitäkin. Tällaisten poikkeuksien lainvalmisteluun pitäisi varata kunnolla aikaa ja voimavaroja.

Päätöksentekijöiden pitäisi selvästi ja ajoissa määrittää se, kenelle halutaan normaalista poikkeava verotus, kuinka suuri poikkeuksen pitää olla ja millaiset rajaukset poikkeukselle halutaan. Sen jälkeen pitäisi olla kunnolla aikaa hakea malli, jossa halutut tavoitteet ja kohteet saisivat halutun poikkeuksen ilman kohtuuttomia selvittely- tai hallintokustannuksia. Oleellista olisi hahmottaa kattavasti kaikki ne tilanteet, joissa poikkeuksen poikkeusta sovelletaan. Jos kaikki tämä vielä voitaisiin hoitaa tietokoneella, tilanne paranisi entisestään.

Erityisen akuuttia tällaisten tavoitteiden seuraaminen on juuri nyt. Verohallinnossa on menossa historiallinen tietojärjestelmäuudistus ja verotusmenettelylainsäädännön muutos. Samalla SOTE-uudistus väistämättä muuttaa verotuksen rakennetta perustavanlaatuisesti. Päätettiinpä se rahoittaa miten hyvänsä.

Kun verojärjestelmä on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, on huomioon otettavia asioita liki rajattomasti. Silti virkamiesten järki ja määrä ovat aivan yhtä rajalliset kuin aiemminkin.

JÄRKEVYYDEN POHTIMINEN JÄÄ MUIDEN TEHTÄVÄKSI

Kun valmistelussa on monia lakihankkeita ja Verohallinnolta pyydetään kantaa erilaisiin vaihtoehtoihin säätää asioita, joudumme aina kertomaan sen, mitä sellainen tai tällainen asia toiminnallemme tarkoittaa. Kun arvioimme poikkeuksen poikkeuksia, emme mieti tavoitteiden järkevyyttä. Se on muiden tehtävä.

Sen sijaan arvioitavaksi tulee, miten asian saattaminen lainmukaisesti ja yhtäläisesti verotetuksi onnistuu. Jos arvio on huono, on se yleensä melko painava tekijä koko poikkeusta vastaan. Siksi kaikkien verotukseen muutosta ajavien olisi viisasta pohtia, pystyykö homman hoitamaan tietokone tai keskinkertainen virkamies kohtuullisella työllä. Niitä Verohallinnolla kuitenkin tavallisesti on käytössä.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: