Hyvä verotarkastaja on aarre

Mitä verotarkastus on, se tiedetään noin suurin piirtein. Moni tietää myös Hyvän verotarkastustavan. Mutta. Millainen on hyvä verotarkastaja?

Valtion virkamieslaista voimme lukea joitakin virkamiesten yleisistä velvollisuuksista ja kelpoisuusehdoista. Ja edellä mainittu Hyvä verotarkastustapa, jonka ohjeistusta kaikki tietysti ahkerasti lukevat, avaa muun muassa verotarkastajan valtaa ja vastuuta. Mutta millainen tyyppi näiden edellä määriteltyjen raamien sisällä olisi hyvä olla?

Tätä mietin aina, kun koulutan uusia verotarkastajia.

Verotarkastajan työssä menestyminen vaatii eri toimialojen ansaintalogiikan ymmärtämistä, verolainsäädännön ja kirjanpidon osaamista, hyviä vuorovaikutustaitoja ja paljon muuta – mutta kaikkea tätä ei voi opiskella a:sta ö:hön missään oppilaitoksessa, toisin kuin monen muun ammatin kohdalla voi.

Tietysti ammatissa vaadittavia oppiaineita, kuten vero-oikeutta ja laskentatointa, opetetaan monessakin yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa.

Verotarkastajan taidot karttuvat vasta itse työtä tehdessä ja täsmäkoulutuksessa, jota talo tarjoaa. Hyväksi verotarkastajaksi kasvaa kuitenkin ja ennen kaikkea hyvän tarkastusparin rinnalla. Verotarkastus tehdään yleensä kahden hengen tiimissä.

Uudelle verotarkastajalle hyvä tarkastuspari on aarre.

Sympaattinen verotarkastajaMinua uutena verotarkastajana opasti muiden muassa Timo. Hän on sympaattinen, fiksu ja huumorintajuinen ja jää tänään eläkkeelle.

Timo oli ehdottomasti hyvä verotarkastaja, jonka ansiokasta työpanosta me kollegat jäämme kaipaamaan. Vaikkei Timo tarkastuksia jatkossa enää tee – vaan viettänee aikansa golfkentillä ja konserteissa – yhteys työkavereihin toivottavasti säilyy eläkkeelläkin.

Veronmaksajien ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan, sillä näitä aarteita meillä riittää.

Verotarkastaja on paitsi kollegoilleen myös yhteiskunnalle aarre, sillä hänhän tuo valtion kassaan veroeuroja heiltä, jotka eivät muuten velvollisuuttaan hoida. Lisäksi hän neuvoo, mikäli jossain näyttäisi olevan virheen riski tai jos on vaikkapa maksanut liikaa – näinkin voi käydä.

Verotarkastajan sympaattisuus voidaan todentaa myös yritysasiakkaille tehdystä kyselytutkimuksesta: vastaajista, joiden yrityksiin oli tehty verotarkastus, yli 90 prosenttia oli sitä mieltä, että yhteistyö tarkastajan kanssa oli sujunut hyvin. Tarkastuskertomus oli 83 prosentin mielestä laadultaan hyvä ja selkeä.

Vastaajista 70 prosenttia piti tarkastusta kaikkineen miellyttävänä kokemuksena.

Mikäli kiinnostuksesi verotarkastajan ammattiin heräsi, pysy kanavalla. Seuraavassa blogissani kerron, millaisilla taustoilla tähän ammattiin on päädytty.

Jatka keskustelua Twitterissä: @PiaAnsamaki

32 Comments on “Hyvä verotarkastaja on aarre

  1. Mitä kautta verotarkarkastajaksi on mahdollista päästä/kehittyä? Mihin yksikköön ja minne päin Suomea kannattaa hakea jos verotarkastajan tehtävät kiinnostavat tulevaisuuden työuraa ajatellen? Nimimerkillä vero-oikeutta ja laskentatoimea opiskeleva yliopistonuori jota ura verotarkastajana kiinnostaisi hyvin paljon :)

    Tykkää

    • Edelleen kiinnostunut vero-opiskelija

      Missasin vikan lauseen, jään odottelemaan :)

      Tykkää

    • Hei, kiitos kommentista. Hauska kuulla! Seuraathan valtiolle.fi -sivuston avoimia työpaikkoja, siellä on tälläkin hetkellä pari verotarkastajan paikkaa. Tulevina kesinä kannattaa huomioida Verohallinnon kesätyöpaikat, tältä vuodelta haku taitaa olla jo päättynyt.

      Mikäli seuraavan kirjoitukseni jälkeen sinulle jää kysymyksiä, olethan yhteydessä!

      Terv. Pia

      Tykkää

  2. Tämä kirjoitus oli vähän kuin arkkitehtitoimiston tekemä havainnekuva, jossa näkyy pelkästään eteerisen onnellisia ihmisiä ”kansalaisten yhteisessä olohuoneessa”. Kun rakennusprojekti on valmistunut, on totuus yleensä ihan toinen. Yhteisessä olohuoneessa onkin skeittajia, juoppoja, rähinöintiä ja kiireisiä ihmisiä. Jostain syystä huijaus toimii aina vain uudestaan.

    Missä on blogikirjoitus huonoista verotarkastajista? Kyllä niitäkin on, sillä sellaisiin törmää hirvittävän usein. Toki ammattini puolesta törmään pääasiassa tilanteisiin, joissa yrityksellä on ongelma, minkä vuoksi todennäköisesti törmään myös enemmän niihin huonoihin verotarkastajiin kuin hyviin. Usein näissä tilanteissa jään pohtimaan, että miten kukaan verovirkailija voi olla näin ammattitaidoton ja asenteellinen. Yleinen kokemukseni verotarkastajista on kuitenkin kautta linjan se, että he tuntevat lakia huonosti ja käyttävät pääasiallisena oikeuslähteenään Verohallinnon ohjeita. Näytön arviointi taas on asia, josta he keskimäärin eivät ole edes kuulleet.

    On ilahduttavaa, jos 90% yrityksistä on tyytyväisiä verotarkastajien tekemään työhön. Verohallinto voi huijata itseään tällaisella tilastolla, jossa otos perustuu kaikkiin yhtiöihin, joissa on tehty verotarkastus. Jos 90%:lle yhtiöistä ei tehdä tarkastuksen vuoksi verotusesityksiä, ei kannata yllättyä, jos 90% yrityksistä on tyytyväisiä tehtyyn verotarkastukseen. Paljon mielenkiintoisempi on kysymys, kuinka moni niistä yhtiöistä on tyytyväinen verotarkastuksen sisältöön, toimittamistapaan ja verotarkastuskertomuksen laatuun, jossa yhtiölle on tehty verotusesityksiä. Tilasto ei silloin ehkä olisikaan yhtä harmoninen kuin havainnekuva kansalaisten yhteisestä olohuoneesta. Mistä tiedämme, ettei tällainen tilasto esim. kerro, että 90% yrityksistä piti verotusesityksiä täysin lainvastaisina ja verotarkastajien ammattitaitoa poikkeuksellisen huonona.

    Tarkoitukseni tässä kirjoituksessa ei ole loukata kokonaista ammattikuntaa kollektiivisesti, mutta olisi väärin hyysätä ammattikuntaa, joka käyttää merkittävää julkista valtaa ja jossa tätä valtaa havaintojeni mukaan käytetään säännönmukaisesti aivan liian vastuuttomasti. Kuinka suurta osaa tällainen vastuuttomuus edustaa, ei selviä niin kauan kuin piiloudutaan tuollaisen bull shit -tilaston taakse.

    Jos tätä kritiikkiä halutaan torjua asiallisesti eikä vain defensiivisesti kokemalla, että ammattikuntaa on loukattu, olisi syytä julkaista sellaista tilastotietoa, joka analyyttisemmin ja eritellymmin paljastaa, miten yritykset kokevat verotarkastuksen laadun ja tarkastajien ammattitaidon. Ilman muuta täytyy ottaa huomioon se, että yritykset, joille on tehty verotusesityksiä, ovat keskimäärin tyytymättömämpiä kuin ne, joille ei ole tehty. Asiaa ei kuitenkaan pysty sivuuttamaan sillä, että leimataan ne yritykset ”tyytymättömiksi konniksi”, joille verotusesityksiä on tehty.

    Tykkää

  3. Kiitos kommentista Nimetön. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että olisi mielenkiintoista tietää, kuinka suuri osuus verotusesityksiä saaneista yhtiöistä on tyytyväinen verotarkastuksen sisältöön ja toimittamistapaan sekä verotarkastuskertomuksen laatuun. Välitin asiakastutkimuksen teettäjälle toiveen, että saamme jatkossa tällaista tilastotietoa kyselytutkimusten yhteydessä.

    Terv. Pia

    Tykkää

  4. Tuohon mitattuun tietoon omakohtaiset kommentit.

    Yhteistyö verotarkastajan kanssa sujui hyvin?
    – Kyllä, tosin en tarkastajaa koskaan tavannut eikä hän katsonut tarpeelliseksi tavata minua henkilökohtaisesti. Yksi puhelinsoitta ja pari sähköpostia. Minun kahteen sähköpostilla esittämiin kysymyksiin vastausprosentti 50%.
    Tarkastuksessa käsiteltiin olennaisia asioita?
    – Varmaan näin, mutta homma hoidettiin etänä ilman että minua tai yritykseni edustajaa olisi pyydetty osalliseksi.
    Tarkastuskertomus oli laadultaan hyvä ja selkeä?
    – Ainakin se oli värikäs ja osoitti kirjoittajansa kirjallista lahjakkuutta, ainekset hyvään romaaniin ovat olemassa. Tarkastuskertomuksesta faktat ja näyttö huusivat poissaoloaan, lähtötietoja sekä tosiasioita oli tarkoitushakuisesti manipuloitu viranomaisen toimesta jne..
    Tarkastuksen yhteydessä annetusta ohjauksesta oli teille hyötyä
    – Näin ei voi sanoa, koska edellisen verontarkastuksen ohjeistuksen noudattamisen johdosta uuden verotarkastuksen jälkeen ongelmat alkoivat, ryhdyttiin toimenpiteisiin joilla vaarannettiin valmistavan teollisuuden yritys joka elää täysin vientikaupasta.

    Viranomaisyhteistyöstä….

    Hesarissa oli juttu 15.10 harmaasta taloudesta jossa uhkana oli resurssien väheneminen 540:stä 450:een. Poliisi perusteli asiaa sillä että yksi tutkija tuo 50t€ tuotot vuodessa oman palkkansa lisäksi..

    Syytä epäillä kynnys ylittyy nykyisin helposti ilmoitusperusteella ja vieläpä kätevästi anonyymisti ilman omavastuuta. Virkamieskin on ihminen inhimillisine heikkouksineen ja jos ei ole selkeitä pelisääntöjä sekä tapaa kontrolloida ja arvioida heidän työnsä laatua oikeilla mittareilla niin silloin liikutaan vaarallisilla vesillä.

    Kuinka moni yritys ja yrittäjä on joutunut mielivaltaisen pitkäkestoisen ja raskaan virkakoneiston uhriksi jossa tehdään keskinäistä viranomaisyhteistyötä, ilman että löytyy mitään näyttöä virheellisestä toiminnasta,?

    Tällä on varmasti merkityksensä yrityksissä kun mietitään minne investoidaan ja missä ylipäätään työllistetään. Tätä taustaa vasten poliisin edellä mainitsema 30 miljoonaa kuulostaa vaatimattomalta summalta siihen nähden mitä tuhoja on saatu aikaan yhteiskunnassa viime vuosina, mikä on nettovaikutus loppupeleissä? Suomen vaikea ja pitkittynyt matalasuhdanne, luulen että se on aika pitkälle itseaiheutettua.

    Mittarit kuntoon, sitä saa mitä mittaa..

    -konna

    http://www.hs.fi/talous/a1444797020493

    Ps Ei kai verotus voi olla itsetarkoitus, ilman työtä ei synny verotettavaa tuloakaan. Eläkkeellä olevan veroneuvoksen käsitykset jätän omaan arvoonsa, missionsa kullakin.

    Tykkää

    • Kiitos kommentista nimimerkki konna. Otit esille monia ja varsin laajojakin kysymyksiä. Kirjoitat mm: ”Syytä epäillä kynnys ylittyy nykyisin helposti ilmoitusperusteella ja vieläpä kätevästi anonyymisti ilman omavastuuta.” Korostan, että verotarkastusta ei koskaan aloiteta pelkän vihjetiedon perusteella. Verotarkastusta ohjaa harkinta ja tarkoituksenmukaisuus. Verotarkastusta koskevat ohjeet pätevät koko valtakuntaan, ja verotarkastus on tarkoin laissa säädeltyä. Laatua mittaamme säännöllisesti erilaisin mittarein, esim. seuraamalla miten verotarkastuksissa tehdyt ratkaisut säilyvät eri oikeusasteissa. Verotarkastajien mahdollisten virheiden varalle on siis muutoksenhakumenettely.
      Kirjoitat, että verotus ei ole itse tarkoitus. Olen kanssasi samaa mieltä. Veroja ei kerätä niiden itsensä takia vaan valtion rahoittamiseksi, ja Verohallinnon tehtävä on hoitaa rahoitus keräämällä lain määräämät verot. Se mahdollistaa yhteiskunnan toimimisen.

      Terv. Pia

      Tykkää

  5. Ei ehkä pelkän vihjeen perusteella tässä tapauksessa. Mutta keskeneräiseen poliisitutkintaan viitaten kyllä, niin että esitutkintamateriaalia on käytetty täytenä totena ilman että se on edennyt edes syyteharkintaan, saati että siitä olisi tuomioistuimen päätöstä.

    Materiaali ei ole ollut tasapuolisesti käytössä verovelvollisella, vaan valikoivin osin siitä on rakennettu totuutta vääristelevä tarina, jossa näyttö ja faktat huutavat poissaolollaan ja kaikki perustuu verottajan asenteellisiin oletuksiin. Aineistoa on siis tarkoitushakuisesti manipuloitu verotarkastajan toimesta. Tämän pohjalta on tehty päätös, syytöksistä jotka ovat paitsi perusteettomia ilman tosiasiallista näyttöä mutta vieläpä jopa niin että ne ovat toisiaan täysin poissulkevia. Tämä siitä harkinnasta, viittaan em. kirjoitukseen jossa ilmeisesti joku asiantuntija puhui kokemuksistaan veroviranomaisten näytön harkinnasta ja lakiasioiden heikosta tuntemisesta.

    Asiakokonaisuudessa on itse asia pielessä, mutta myös juridinen puoli heittää häränpyllyä. Elinkeinonharjoittaja tai veronmaksaja jos tekisi työssään vastaavaa manipulointia se olisi petos, tässä tapauksessa virkarikos?

    Ongelma vain on että onko puolueetonta ja toimivaa koneistoa joka arvioi virkamiesten keskinäisiä tekemisiä, niin että ne tutkitaan ja johtavat myös rangaistustoimenpiteisiin, aina ei ole niin mikäli uutisiin on uskominen.

    Yhdyn näkemykseesi että ”hyvä verotarkastaja on kullan arvoinen” sellaisen olisin toivonut itsekkin aikanaan saavani. Minun tapauksessani näytti että tarkoitus pyhittää keinot..

    Surullista kansalaisen kannalta on että asiat venyy ja vanuu, eivätkä valmistu koskaan ajallaan, huudetaan lisäresursseja ja helppoahan se on verovaroista. Oma kokemukseni on se että kun ei ole oikeita laskutettavia töitä aletaan näpertelemään kaikkea mielenkiintoista ja kulut lisääntyy. Harmi vaan että se ei ole kompensoitavissa verovaroin, päinvastoin kuin julkisella puolella.

    konna, ja matka jatkuu..

    Tykkää

    • Hyvä ”konna”. Luonnollisestikaan en voi ottaa kantaa mihinkään yksittäiseen tapaukseen. Sen sijaan voin kommentoida tätä: ”Ongelma vain on että onko puolueetonta ja toimivaa koneistoa joka arvioi virkamiesten keskinäisiä tekemisiä, niin että ne tutkitaan ja johtavat myös rangaistustoimenpiteisiin, aina ei ole niin mikäli uutisiin on uskominen.” Suomella on puolueeton oikeuslaitos, joka ratkoo myös viranomaisten ja kansalaisten välisiä riitoja. Tämän päälle on Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin, josta voi vielä hakea muutosta Suomen oikeuslaitosten tuomioihin. Olen kanssasi samaa mieltä, että on sangen ikävää, että joidenkin riitatapausten ratkominen kestää kovin pitkään.

      Terv. Pia

      Tykkää

  6. Mielestäni asialla on laajempaa yhteiskunnallista merkitystä, en puhuisi pelkästään verotarkastuksesta, vaan laajemmaltikin verotuksesta.

    Suomi on ennen näkeättömässä lamassa, työpaikat, pääoma, yritykset katoavat, kun pääomaverotusta ja muuta verotusta kiristetään. Tämän johdosta työttömyys lisääntyy, sekä eriarvoisuus kasvaa, Suomeen on jo nyt muodostunut virkamieseliitti, jonka palkankorotukset rahoitetaan veronkorotuksilla ja valtion velalla. Jokainen yli 2000 €/kk ansaitseva julkisen sektorin vakituisessa virassa oleva työntekijä kuuluu eliittiin.Ongelma on puhtaasti rakenteellinen, eli Suomen julkinen sektori on mitoitettu 10 miljoonaiselle kansalle.

    Samaan aikaan yksityinen sektori on henkitoreissaan, moni pienyrittäjä harkitsee päiviensä päättämistä. Edes 90-luvun lama ja sen konkurssit ei ole opettanut julkiselle sektorille käytännössä mitään. Ennätyskorkea verotus on omiaan aiheuttamaan myös moraalista rappiota, on kannattavampaa elää tulonsiirroilla, olla suojatöissä valtiolla tai kunnalla kuin vaikkapa ilman työsuhdeturvaa yrittäjänä. Tämä on suurinta eriarvoisuutta, jota tulisi torjua.

    Jos peilataan tätä kehitystä veroasteen nousun suhteen, on ymmärrettävää, miksi maasta halutaan muuttaa pois. Yksinkertaisesti kansalaiset kokevat, ettei heidän työpanostaan arvosteta, jo yhteiskunnan eteen tehdyn työn ja veronmaksun osalta. Mikään verokertymä ei riitä, kun maan taloutta hoidetaan (sosialistisesti) virkamiesdemokraattisesti kuin laivan perää. On turha itkeä lähtevien yritysten, pääoman ja työpaikkojen perään, jos järjestelmä ei ole kohtuullinen ja oikeudenmukainen. Yli 20 %:n veroaste ei ole oikeudenmukainen, vaan jo 70 -luvulla tehdyissä tutkimuksissa tämän on todettu vähentävän taloudellista toimeliaisuutta.

    Se tästä makrotasosta.

    Seuraavassa mikrotaso.

    Mutta mennään ihan käytännön oikeusturvaan verotuksessa…aloitetaan veromenettelystä.

    Valitettavan usein verovirkailijat tekevät jullikoita, eli tekevät myös ihan tahallaan myöskin vastoin lakia suurempia ja tulkinnallisempia poikkeamia yritysten ja ihmisten verotukseen.

    Nämä kirjeet postitetaan usein juuri ennen nimetyn poikkeamiskirjeen verohallinnon yhteyshenkilön jäädessä lomalle, vastausaika mitoitetaan siten, että se päättyy ennen henkilön loman loppua, jolloin kirjeen puhelintiedusteluihin vastaa ainoastaan vaihde tai sijainen. Menettelyä kutsutaan talon sisällä myös lomajullikaksi, joskin sillä on hallinnon sisällä monta nimeä.

    Kaikki verohallinnon työntekijät eivät kuitenkaan ole lomajullikoiden puolella, sillä ne lisäävät verovelvollisten suuttumusta verohallintoa kohtaan. Verohallinnon organisaatiota kun on pyritty määrätietoisesti kehittämään asiakasystävälliseen suuntaan. Voidaan sanoa, että positiivisen imagon luontiin on käytetty miljoonia. Verohallinnon keskeinen tavoite on, että se nauttisi mahdollisimman suurta yhteiskunnallista luottamusta. Osa työntekijöistä on tähän tavoitteeseen myös sitoutunut, mutta joukkoon mahtuu myös mätiä omenoita.

    Jos asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä, se tulisi ratkaista verovelvollisen eduksi. Näin ei käytännössä koskaan toimita, vaikka laki edellyttäisi. Käytännössä verohallinto asettuuu tässä suhteessa lain yläpuolelle. Menettely on myös siten perustuslain tarkoittaman yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista ja vaarantaa systemaattisesti oikeusturvan. Tähän perusperiaatteeseen lain noudattamatta jättämiseen ei puutu KHO, oikeuskansleri eikä oikeusasiamies.

    Moni esimies voi vaatia/antaa hiljaisen hyväksynnän lain vastaiseen poikkeamiseen verotuksessa, koska se on ”talon tapa”, poikkeaminen kirjoitetaan auki: ” ei katsota olevan oikeutta vähentää enempää kuin”. Nämä vakiomuotoiset klassikkolauseet poikkeamiskirjeissä ovat niitä, joihin verhotaan usein mielivaltainen ja lainvastainen perustelu.

    Kaikenlaiset vippaskonstit, joilla poljetaan yritysten, yrittäjien tai verovelvollisten oikeuksia ovat käytössä, nämä konstit ovat juuri niitä talon tapoja, joita jalostetaan ja jaetaan eteenpäin organisaatiossa. Mädät omenat linkkinä -vertaus soveltuu myös tähän erityisen hyvin. Tässä suhteessa tuotekehitys elää myös verohallinnossa, eli voidaan perustellusti puhua dynaamisesta työympäristöstä.

    Myönnän toki, että verohallinnosta saa nykyään asiallistakin palvelua, eli kaikki työntekijät eivät ole yhdestä puusta. Tiukoissa paikoissa toki pakoillaan, väritetään tai jopa vääristellään asioita, pätee siis valtaosaan työntekijöistä.

    Ongelma ovat myös verohallinnon virkailijoiden väärät lausumat, sillä vääristä lausumista ei juurikaan seuraa henkilökohtaisia saati omavelkaisia seuraamuksia verohallinnon työntekijöille. Kyseessä on siis lainaukko, Suomessa ei ole viranomaiselle säädetty totuusvelvollisuutta. Sivistysvaltiossa viranomaisella pitäisi olla totuusvelvoite ankarankin rangaistuksen uhalla. Ongelma pahentaa se, että vääriinkin verovirkamiesten lausumiin suhtaudutaan kuin totuuteen viranomaismenettelyssä.

    Siksi moni verovelvollinen ei koe tilannetta oikeudenmukaiseksi. Myöskin puheluita yhdistetaan usein erittäin taitavasti siten, ettei kukaan vastaa puhelimeen (ettei kukaan ole vastuussa), tällöin yksittäinen työntekijä voi vedota siihen, että virasto on vastuussa. Virasto on siis vastuussa sitä, ettei kukaan vastaa tai hoida tehtäviään, yep yep.

    Verohallinnosta tehtävien kanteluiden määrä oikeusasiamiehelle on kasvanut määrältään runsaasti ja ihan aiheesta. Ongelma on vaan, se, että oikeusasiamiehellä ei ole valtuuksia erottaa virkamiestä, ainostaan oikeusasiamies antaa enimmäis seuraamuksena huomautuksia, joihin useimmat verohallinnon työntekijät suhtautuvat vaihtelevasti. Käytännössä kirje on heille vain vähäinen ”nootti”, joka ei vaikuta palkkaluokkaan.

    Toki seuraamus on talon sisällä usein ääritapauksessa päinvastainen: virheen tehnyt työntekijä siirtyy toisiin (eli helpompiin) työtehtäviin, jopa siten että työaikaa lyhennetään, palkkatason säilyessä samana. On myös ollut tilanteita, jossa henkilö saa toimettomana täyttä palkkaa.

    Myöskin oikeusasiamiehen mahdollisuus paneutua asiaan on rajallinen, sillä juttuja on niin paljon. Verohallinnot toimittavat oikeusasiamiehille systemaattisesti vajaita aineistoja, eli koko totuutta ei tuoda julki, jos se on verohallinnon kannalta negatiivinen. Tyyppitapauksissa verohallinnon vastineissa verohallinnon esimies jättää oikeusasiamiehille toimittamistaan aineistoistaan virheiden tehneiden henkilöiden nimi-ja henkilötietoja pois. Näin pyritään välttämään se, että kantelija saisi tietoonsa kuka hänen asioitaan on käsitellyt. Tämä toimintatapa on täysin hallintolain vastainen, mutta hyvin pitkälle hallintoon luutunut. Verovelvollisella kun on aina oikeus saada tietoonsa ketkä tai kuka on hänen asiansa käsitellyt.

    Palkanmaksu ja virka kun eivät keskeydy huomautuksesta. Useimmissa kirjeissä, joissa verovelvollisten oikeuksia on poljettu, eduskunnan oikeusasiamies tyytyy ainostaan lausumaan (ohjeistamaan) ”painotan, verohallinnon henkilön x huolellisuutta Y asian hoidossa”. Tämä löperö ohjeistus ei ole siis edes huomautus. Ja nämä paperit menevät käytännössä silppuriin tai loputtomaan bittiavaruuteen.

    Sisällöllisesti oikeusasiamiehen kirjelmiin siis verohallinnossa suhtaudutaan usein kuin roskaan, eri verohallinnon haarojen sisällä oikeusasiamiehen arvostus vaihtelee. Osassa oikeusasiamiestä pidetään lähes narrina, osassa sen kirjeet sivuutetaan olan kohautuksella. Tosiasiassa oikeusasiamies hukkuu näihin kanteluihin.

    Mutta kaikenkaikkiaan tunnen monia, jotka työskentelevät tuolla, ja pitävät sitä ihan kohtuullisena paikkana, sillä toimeentulon saa paljon helpommalla kuin toimien Suomessa vaikkapa yrittäjänä.

    Tykkää

  7. Blogissa selvästi tuodaan esiin verotarkastuksen jonkinlaisia ideaalitiloja, keskustelu on osin samaa hehkutusta mitä oli entisessä Neuvostoliitossa ja sen ihannoinnissa.

    On toki etu, mikäli verotarkastus suoritetaan siten, että asianmukaisesti huomioidaan verovelvollisen oikeusturva. Itseasiassa moni tuntemani verohallinnon tarkastaja pitää tätä jopa kunnia-asianaan. Joissain tapauksissa verotarkastajat tekevät työnsä palvelutyönä ja jopa esittävät asiakkaalle asiakkaan kannalta edullisia oikaisuja. Eli eivät ole hekään yhdestä puusta. Palvelutyö, josta ei useinkaan ole odotettavissa kiitosta. Asialle on tilauksensa ja paikkansa.

    Myönnän että itsekin kannatan kohtuullista max 20 %:n prosentin veroastetta sekä oikeudenmukaista käsittelyä verotuksen kaikkissa muodoissa.Veroprosentit toki säädetään laissa ja asetuksissa, ei verohallinto niitä päätä. En siis ole verojen vihaaja, mutta mielivaltaiset ja / tai lainvastaiset tulkinnat ja kohtuuttoman veroasteen samaistan kansalliseksi ongelmaksi. Näitä en pidä siis hyväksyttävinä.

    Muistutan vielä kyllä kolikon kääntöpuolesta. Liisa Mariapori on tehnyt kansallisesti merkittävää myyräntyötä tuodakseen julki, myös tämän ammattitahon tekemiä väärinkäytöksiä.”Liisa Mariapori kirjoitti kirjassaan verottajan mielivaltaisista päätöksistä ja sai tuomion totuuden kirjoittamisesta.”

    Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuominnut Suomen valtion korvauksiin sananvapauden rajoittamisesta. Tämä on historiallista, ja antaa edes marginaalisesti toivoa, että oikeusturvakeinoja on yli kansallisen tuomioistuimen.

    Moni kansalainen toivoisi tuomioistuinjärjestelmältä ja viranomaismenettelyltä, oikeudenmukaisuutta ja riippumattomuutta. Mitä nykyinen järjestelmä ei edusta.

    Pitkällä aikavälillä tulisi kuitenkin siirtyä matalampiin verokantoihin, sekä yksinkertaisempaan järjestelmään, kuten ns. Viron malliin. Kaikista paras tapa on vähentää verosuunnittelun tarvetta, on yksinkertaisesti madaltaa veroaste riittävän alas. Tällöin toki tarvitaan vähemmän verotarkastajia.

    Olisi kansallinen etu, että nekin kaupallisen koulutuksen saaneet verotarkastajat olisivat vaikkapa kehittämässä ja myymässä suomalaisen teollisuuden tuotteita maailmalle.

    Tämä toisi paremmin uutta jaettavaa ja ulkoishyötyjä.

    Tykkää

    • Kiitos kommenteista Pekka Pyy. On kiva huomata, että kirjoitukseni on herättänyt monenlaisia ajatuksia.

      Olen erittäin kiinnostunut talouspolitiikasta, mutta keskustelen siitä vain yksityishenkilönä ja eri foorumeilla kuin täällä. Suomen tämänhetkinen taloudellinen tilanne koskettaa meitä kaikkia rajusti, ja ymmärrän tähän aiheeseen liittyvät kommenttisi erittäin hyvin. Blogini näkökulma on kuitenkin rajattu verotarkastukseen, joten ymmärtänet, että vastauksenikin ovat rajattuja tähän aiheeseen. Tämä ei tietysti rajoita muiden keskustelua, mutta halusin tuoda esiin sen, miksi en kommentoi tiettyjä asioita.

      Kirjoitit myös oikeudenmukaisuuteen ja verotarkastajien menettelyihin liittyvistä asioista. Näistä olen eri mieltä. Toivonkin, että blogissani voisin avata ammattiin liittyviä asioita, jotta kielteisistä mielikuvista päästäisiin eroon. Mahdollisiin verotarkastuksessa syntyneisiin virheisiin suhtaudumme vakavasti.

      Kommenteissasi on näkökulmia useista eri aihepiireistä, ja näistä mahdollisesti syntyy vielä erillisiä blogikirjoituksia tänne Verona-blogiin. Hienoa, jos seuraat kirjoituksiamme jatkossakin!

      Terv. Pia

      PS. Lomajullikka ei ole sanana minulle tuttu. Pyrin vaikuttamaan siihen, että verotarkastuksen selvityspyynnöissä on aina yhteystieto, ja tieto myös siitä, milloin tarkastaja on tavoitettavissa.

      Tykkää

    • Taidat nyt Pekka Pyy olla yksi niistä, jotka istuvat jääkiekkokatsomassa kommentoimassa kovaan ääneen, miten sitä peliä pitäisi pelata samalla kun eivät itse edes pysyisi luistimilla. Mahtavaa sanahelinää, mutta helinäksi se nimenomaan jää, täysin vailla totuuden jyvää.

      Kaikki kaupallisen koulutuksen saaneet eivät todella ole myyjiä joten myymään pistetyt verotarkastajat olisivat melko suurella todennäköisyydellä Suomen talouden kannalta paljon vähemmän hyödyksi kun nykyisessä työssään.

      Tykkää

      • Itseasiassa muotoilisin että verotarkastajat olisivat myyjinä katastrofi, toisaalta se saattaa olla kuitenkin pienempi paha kuin että he tarkastajina saattavat tuhota kokonaisia yrityksiä kummallisine käsityksineen.

        Tykkää

  8. Hienoa huomata että on ihmisiä joilla on ihanteita ja uskoa sekä kova pyrkimys oikeudenmukaisuuteen, näitä lisää virkamieskuntaan. Ongelma on se että virkamiehellä on suuri valta, mutta että hänkin on kuitenkin vain ihminen, omine inhimillisine heikkouksineen. Tämä tekee asiasta vaarallisen, ellei ole toimivia keinoja valvoa työn laatua.

    Tässä yksi esimerkki oikeudenmukaisuudesta, oikeutta jaettiin varmaan tasapuolisesti?

    http://www.ts.fi/uutiset/talous/825505/Oikeus+hylkasi+kaikki+syytteet+Sekomyhtioiden+rikosjutussa

    Tykkää

  9. Kiitoksia vastauksista.

    Minusta on tärkeää, että verohallinnossa työskenneltäisiin systemaattisesti sen eteen että verovelvollisten oikeusturva olisi korostetussa merkityksessä. On maan kansallinen kilpailuetu, mikäli verotusta pystyttäisiin yksinkertaistamaan.

    Avoimilla ohjelmistopohjilla voitaisiin luoda helposti reaaliaikainen työ, laskutus ja kirjapitotyökalu esimerkiksi pienyritysten käyttöön. Tässä järjestelmässä verotus voitaisiin toteuttaa reaaliaikaisesti, ja tasata vaikka kausittain esimerkiksi vuosittain (veronpalautukset/hyvitykset). Tällöin monet asiat, kuten alvilomakkeet ja ilmoitukset olisivat reaaliaikaisia, samoin kuin suoritukset. Ohjelmisto ei olisi verottajan työväline vaan yrittäjän tai jopa itsensä työllistäjän työkalu, josta lähtisi oletusarvoisesti raportit sähköisenä verohallintoon/vakuutusyhtiöön/kelaan/tms automaattisesti, ellei niitä haluttaisi asetuksista riippuen esimerkiksi toimittaa kerran kuukaudessa koosteena. Reaaliaikainen verotus laskisi myös veron keräämisen kustannuksia, sekä vähentäisi manuualisen työn määrää. Järjestelmä mahdollistaisi myös henkilöiden palkkaamisen ja toimimisen itsensä työllistäjinä ja vähentäisi näinollen tarvetta tulonsiirtoihin. Suomen järjestelmä ei yksinkertaisesti kestä nykyistä työttömyyttä, eikä myöskään nykyisenlaista raskasta ja monimutkaista byrokratiaa. Oikein toteuttu järjestelmä vähentäsi myös tilitoimistojen työtä.

    Olen pitkään ihmetellyt, miksei näihin ole tahtotilaa. Järjestelmä voitaisiin kehittää pienenkin kehittäjän turvin pilottina, ilman että isot IT talot kuppaisivat valtiota. On kansallisesti tärkeää, että myös verohallinto tekee työtä kestävän kehityksen mukaisesti.

    Kun maailman uutissa uutisoitiin näyttävästi valtion aiheuttamasta 6 €:n pizzojen ajojahdista, maailmalla Suomelle naurettiin. Onko 6 €:n pizzojen metsästys, niitä asioita, joiden esiintuominen saa Suomen nousuun ? Onko Suomella varaa vielä huonontaa imagoaan maailmalla ?

    Ei ole verovelvollisen etu, että esimerkiksi arvonlisäverotukessa on monitulkintaiset säännöt, ja arvonlisäverotuksessa työskentelee myös yksityisellä puolella laaja joukko asiantuntijoita. On kansallista haaskausta, että osa ihmisistä kouluttautuu verottamaan ja osa suojaamaan yrityksiä yliverotukselta. Näiden ihmisten pitäisi olla yksityissektorilla kehittämässä uusia tuotteita ja innovaatioita, jotta Suomi pärjäisi maailmalla. Vain marginaalisen osan pitäisi olla verohallinnon tai tätä varten pohjustetun taloushallnnon palveluksessa.

    Ketä palvelee verotuksen monimutkaisuus ? Tämä on keinotyöllistämistä, joilla työllistetään sekä tilitoimistoja, verohallintoa että verokonsultteja, tuomioistuimia mutta varsinaisesti monimutkainen ja raskas lainsäädäntö ei tuo uutta jaettavaa eikä lisää positiivisia ulkoishyötyjä.

    Positiivisa ulkoishyötyjä lisää verojärjestelmä, joka on höyhenen kevyt käyttäjilleen, on marginaalinen veron määrältään ja perustuu siihen, että volyymit ovat isoja, mutta prosentit pieniä, eli talouden kierrosta saavat riittävän tulon valtion perustoimintojen pyörittämiseksi. Raskas ja hankalasti ennakoitava järjestelmä ei paranna Suomen kilpailuetua globaalisti.

    En tarkoita valtion perustoimintojen pyörittämisellä nykyistä järjestelmää, joka mahdollistaa ylipalkat puolipäiväisellä työllä, vaan sitä, että päivätyöstä saa toimeentulon joka on jotain niukan ja kohtuullisen välillä.

    Viimekädessä oikein toteuttu ja uudistettu verojärjestelmä voisi luoda kansallista kilpailuetua. Mielestäni verohallinto voisi tehdä vielä enemmän avauksia sen suhteen yhdessä pienyrityssektorin kanssa, minkälainen työkalu, eli ohjelmisto vähentäisi olennaisesti ja merkittävästi turhan toimistotyön määrää, sekä olisi askel oikeampaan ja reaaliaikaisempaan verotukseen.

    Tykkää

  10. Katsoin Pekka Pyyn mainitseman Mariporin videon, oli ajatuksia herättävä. Tulospalkkaus ja mahdollisuus nousta neljä palkkaluokkaa ansioissaan.. Hmmm, kateudellahan näitä ei ratkaista ja tämä voisi olla hyvä, jos siis vain mittarit ovat oikeat ja kunnossa.

    Pahoin pelkään että tilanne on sama kuin jos myyntimiehen ansiot sidotaan saatuihin kauppoihin, mutta kustannuksia ei seuraa kukaan. Liikevaihtoa varmasti syntyisi aikansa, kunnes yritys menisi nurin kannattamattomana.

    Osaako Piiansamaki vastata onko Mariporin kokemuksissa perää ja miten käytännössä homma pelaa. Onko verotarkastajilla tulospalkkaus? ja miten sitä mitattaan?

    Tykkää

  11. Kiitos jälleen hyvistä kommenteista Pekka Pyy ja kaksi Nimetöntä. Sallinette, että vastaan kertalyönnillä kaikille.

    1) Verohallinnon tekemät rikosilmoitukset. Verohallinto tekee poliisille rikosilmoituksen verorikoksen epäilystä vain tarkan harkinnan seurauksena. Jos me epäilemme vakavaa verorikosta, on meidän laillinen velvollisuus tehdä rikosilmoitus. Oikeuslaitosten tehtävä taas on ratkaista onko rikos tapahtunut. Rikosilmoitusten seuraamuksista on tietoa oheisessa Harmaan talouden selvitysyksikön valvontatilastossa sivulla 16:
    http://www.vero.fi/download/Harmaa_talous_valvontatilastoja_2014/%7BBC7D4076-50A7-4037-B7A7-AB3C86595B3B%7D/10681

    2) Verotuksen monimutkaisuus. Olen kanssasi Pekka aivan samaa mieltä, että verotusta olisi tarpeen selkeyttää. Osa monimutkaisuudesta johtuu verolaeista, joista säätäminen kuuluu eduskunnalle. Osa laeista taas pohjautuu EU-direktiiveihin. Toivotaan, että kansanedustajat ja puolueet omalla panoksellaan ovat valmiita viemään Suomen verolakeja selkeämpään suuntaan. Verohallinto omalta osaltaan kyllä yrittää tehdä asiakkailleen – yksityisille henkilöille, yrityksille, yhdistyksille ja muille – veroasioinnin helpommaksi. Mm. tarve kehittää reaaliaikaista verotusta tiedostetaan meillä hyvin. Tällä hetkellä Verohallinnossa on meneillään suuri hanke: valmisohjelmistojen kehittäminen ja käyttöönotto, millä on tarkoitus lisätä veroasioinnin ketteryyttä.

    3) Kirjanpidon ja verotuksen monimutkaisuus on Verohallinnossa hyvin tiedossa. Meillä panostetaankin koko ajan siihen, että asiakkaiden olisi helpompi hoitaa asiat oikein.

    4) Verotarkastajilla ei ole tulospalkkioita.

    Se, mitä kulloinkin työkseen tekee (oli se sitten kommenteissa mainittu myyntimies tai verotarkastaja), ei mielestäni muuta ihmistä tietynlaiseksi. Onneksi maailma ei ole niin yksinkertainen, että ”hyvä myymään” -tyyppi päätyy nimenomaan myyntimieheksi, eikä voisi koskaan tehdä mitään muuta. Seuraavassa blogikirjoituksessani avaan asiaa enemmänkin, sillä kirjoitan seuraavaksi urapoluista. Kiitos vielä kommenteistanne, nyt suuntaan kohti seuraavaa tekstiä!

    Terv. Pia

    Tykkää

  12. Hyvä verotarkastaja on aarre. Sellainen, joka löytyy sateenkaaren päästä…

    Iso osa verotarkastuksista sujuu oletettavasti ihan asiallisesti. Iso osa tapauksista myös on melko suoraviivaisia ja helppotulkintaisia. Ongelma ovatkin vaikeat tapaukset, joihin verotarkastajien osaaminen ei yksinkertaisesti näytä riittävän. Nämä ovat tapauksia, joissa valot sammuvat. Olen törmännyt käytännössä tapauksiin, joissa selvitystä asiassa ei ole saatu, jolloin verotarkastajat ovat olettaneet, että asiat on salattu. Ei ole tullut mieleen, että asia ei ole selvinnyt, koska verovelvollisella ei ehkä olekaan asian kanssa tekemistä. Verotarkastajat saattavat hyvin suruttomasti soveltaa veronkiertosäännöstä tai peitellyn osingon säännöstä, jos he eivät ole saaneet asiaan tyydyttävää selvitystä. Ajatus tuntuu olevan se, että jos selvitystä ei saada, se on verovelvollisen syy. Ei ole ihan tavatonta, että verotarkastajat soveltavat käännettyä todistustaakkaa ymmärtämättä, että tekevät näin. Eivätkä he todellakaan ymmärrä, että tilanne on tämä, sillä he kuvittelevat, että pelimerkkejä, joita pöydällä ei näy, ei ole olemassa. Menikö liian vaikeaksi? Daniel Kahneman käyttää tästä psykologisesta harhasta nimitystä WYSIATI (What You See Is All There Is). Toinen verotarkastajien ongelma on se, että he hakevat hatarasta materiaalista vain seikkoja, jotka konfirmoivat heidän oletustaan asioiden kulusta. Vähintään yhtä tärkeää olisi hakea seikkoja, jotka falsifioivat heidän oletustaan. Juridiikassa tätä kutsutaan näytön arvioinniksi: mitkä seikat katsotaan näytetyiksi ja mitkä näyttämättä jääneiksi ja mistä on peräti vastanäyttöä.

    Verotarkastusjärjestelmän ongelma on se, ettei vaikeita suurta asiantuntemusta edellyttäviä tapauksia osata erotella helpohkoista massatapauksista, vaan kaikki tapaukset menevät saman myllyn läpi. Ajatus on ”one size fit all”, vaikkei sitä sanota ääneen (koska sitä ei ymmärretä – WYSIATI, kapish?). Massatapauksissa homma menee enemmän tai vähemmän oikein, erikoistapauksissa ajetaan helposti karille. Vaikeammat tapaukset ehkä ajautuvat sankaritarkastajille, jotka uskaltavat ottaa ne hoitaakseen. Näissä tapauksissa sokea pilotti ohjaa konetta…

    Kun verotarkastajat ajavat karille (mikä on inhimillisesti ymmärrettävää), niin hallinnon koko loppuketjussa sammuvat valot (mihin sisältyy järjestelmän bugi). Verovelvollinen voi toki hakea muutosta ja niin se tekeekin. Verovelvollista kuullaan verotarkastuskertomuksesta ja verotarkastajat kirjoittavat verovelvollisen vastineesta ”lausunnon”. Sana on hieman irvokas, sillä se on usein verotarkastajien defenssi siitä, miksi mitään vastineessa esitettyä ei tarvitse ottaa huomioon. Sen jälkeen (usein jopa viikossa) asia etenee varsinaiseen ”jälkiverotuspäätökseen”. Kun tämä verotuksen oikaisupäätös verovelvollisen vahingoksi tehdään verotarkastuksen perusteella, asiaa ei tutkita uudestaan. Tämä voisi olla hankalien tapausten kohdalla se, jossa verotarkastajien työ arvioitaisiin uudestaan – mutta juuri tätä ei tapahdu. Verotarkastajat voisivat yhtä hyvin tehdä suoraan itse verotuspäätöksen ilman, että verovelvollisen oikeusturva tästä enää lisää huonontuisi. Tämän jälkeen siirrytään maksuvalvontaan, jos papukaija-armeija toistaa ”tässä on kyseessä niin suuret summat, että asialle ei nyt voida mitään”. Logiikka siis tuntuu olevan se, että mitä suurempi summa on kyseessä, sitä päättäväisemmin tulee toimia. Olin aina kuvitellut, että asia menisi niin, että mitä merkittävämpi asia on kyseessä, sitä huolellisemmin tulisi toimia.

    Teoriassa on juuri niin, että muutosta voi hakea ja totuus lopulta voittaa. Right? Ongelma vain on se, että tämä kestää kovin pitkään. Ensin mennään verotuksen oikaisulautakuntaan. Periaatteessa se on Verohallinnon sisällä oleva semi-riippumaton elin, mutta… valmistelu tehdään Verohallinnossa. Myös täytäntöönpanokieltoa koskeva päätös tehdään esittelijän toimesta – siis Verohallinnossa. Niin ja… täytäntöönpanokieltoa koskevasta päätöksestähän ei voi valittaa. Sitten edetään hallinto-oikeuteen, joka on jo oikea tuomioistuin ja jossa ymmärretään näytön arvioinnin merkitys. Vielä voidaan edetä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos saadaan valituslupa (jota näyttökysymyksissä tyypillisesti ei myönnetä). Tässä vaiheessa aikaa on kulunut helposti kaksi tai kolme vuotta. Entä jos yritys kaatui tässä välissä. Ruumis ei siitä paljon lämpene, että se voi todeta olleensa oikeassa.

    Tällä reseptillä on selvää, että joskus sattuu oikeusmurhia. Asia ei muutu olemattomaksi sillä, että hymistellään, kuinka kiva ammatti verotarkastajan ammatti on ja kuinka kaikki ovat tosi ammattitaitoisia. Kyllä ne ihmiset varmasti yksilöinä (ainakin suurin osa) pyrkii olemaan ihan hyviä, mutta kyse onkin järjestelmästä ja sen tuottamista idioottimaisista lopputuloksista. Sen vuoksi olisi tärkeää, että verotarkastuksen ja jälkiverotuksen välillä olisi menetelmä, jossa hankalat tapaukset voitaisiin poimia vielä manuaaliohjaukseen sen sijaan, että ne työnnetään ”myllyyn” saatesanoin ”sähän voit hakea muutosta”. Onko tällaista muutosta koskaan edes harkittu?

    Oma lukunsa on organisaatioiden sisäänpäin lämpiäminen, mikä sinänsä on tavallista ihmisyhteisöille. Muistan itse Verohallinnossa työskennellessäni, kuinka kysyin joskus ”gurulta” neuvoa, kun pohdin ankaran veroseuraamuksen määräämistä epämääräisissä olosuhteissa. Olin epävarma ja hain kokeneemman tukea. Guru jäi asiaa pohtimaan ja palasi puolen tunnin päästä saatesanoin ”antaa palaa”. Jäin itse pohtimaan, että aika löysin rantein määrättiin pari sataa tonnia veroja maksettavaksi, kun ei kuitenkaan tiedetty asiasta mitään. Ajatus oli, että ”se hakee sitten muutosta, jos sillä on puhtaat jauhot pussissa.” Verohallinnossa oli tosiaan sellaisia ”omituisia guruja”, joita vähän pelättiin ja vierastettiin, mutta joita toisaalta kunnioitettiin, kun ne olivat niin ankaria ja ”järjettömän asiantuntevia”.

    Pienenä huomautuksena tuohon tulospalkkaukseen. Verohallinnon väkeä ei kai ole koskaan palkittu lisätyn tulon määrästä siten, että se vaikuttaisi palkkanauhaan. Mutta lisättyä tuloa on kuitenkin mitattu ja sitä on pidetty toiminnan tehokkuuden mittarina. Se taas on edistänyt etenemistä uralla. Eli on saivartelua sanoa, että ei ole tulospalkkausta, kun verotarkastajilla on systeemin puolesta ollut selkeä kannuste mieluummin lisätä tuloja kuin olla niitä lisäämättä.

    Loppuun vielä kaikille niille verotarkastajille lohdutuksen sana, jotka loukkaantuvat kirjoittamastani. Myös yksityisellä puolella on paljon veroalan ihmisiä, joiden ammattitaito ja ymmärrys tosiasioista on niin ja näin. Erona on kuitenkin se, että yksityisellä puolella dorkailun kustannuksista vastaavat yksityiset (he itse), kun taas verotarkastajat ja Verohallinto käyttää julkista valtaa. Siinä iso ero!

    Tykkää

  13. Matti Myyrä, kiitos hyvästä vastauksesta.

    Kirjoituksestasi näkee selvästi, että olet ollut asioiden kanssa selvästi tekemisissä. Kirjoituksesi on aito, koska pystyt analysoimaan sen, että olet omassa työssäsi verohallinnossa joutunut turvautumaan ”vanhemman kollegan” apuun, jolta olet saanut ohjeet ”anna palaa”. Kiteytit asian ja ongelman juuri niinkuin se on. Poikkeuksellisen asiallinen ja asiantunteva kirjoitus, nimenomaan ongelmat kiteytettynä.

    Ongelma on sekin, että tarkastajat voivat laskea erilaisia ”hypoteesikehikoita”, vaikkapa alvitulkinnoista, joista raskain hypoteesi pannaan maksuun. Tämä on väärin ja kiellettyä, tarkastus ei milloinkaan saisi perustua oletuksiin, eikä näinollen tarkastajan henkilökohtaisiin mieltymyksiin. Myöskin lievimmän lain periaate ja epäselvyys -sääntö tulee muistaa, kuin myös perustulain tarkoittama oikeusturva.

    Sisäisenä tulkintaohjeena tulisi nuorenkin verotarkastajan pitää aina pienimmän haitan periaatetta. Kuten: 1)Ellen tunne asiaa tai kokonaisuutta 100 %:n hyvin, en voi arvionvaraisesti arvioverottaa 2)Mikäli asiassa on tulkinnallisuuksia, noudatetaan lievimmän laintulkinnan periaatetta 3) Ammattissani en milloinkaan saa luoda tulkinnalla sellaista tyhjiötä, joka vaarantaa verovelvollisen oikeusturvan 4)Työssä tulee mahdollisuuksien mukaan säilyttää hyvät ja asialliset välit verovelvollisiin, sekä edistää sitä päämäärää, että verovelvolliset saavat kaikissa tilanteissa heidän oikeusturvan varmistavan kohtelun. 5) Vero ei ole rankaisukeino, mikäli asia on tulkinnallinen tai epäselvä, tulee asia ratkaista verovelvollisen eduksi.6) Verovelvolliselle tulee antaa mahdollisuus antaa lisäselvitystä, verohallinnon tulisi myös tuoda neuvontavelvollisuuden nojalla nekin asiat julki, jotka tukevat verovelvollisen kantaa.

    Mielestäni hyvän verotarkastuksen päätteeksi, mikäli verotarkastaja näkee huomautettavaa, tulisi yritystä mahdollisuuksien mukaan neuvoa jatkossa hoitamaan asiat tietyllä tavalla. Ne verotarkastajat, jotka näkevät ammattinsa tilaisuuteena palvella verovelvollisia, vaikkapa asianmukaisen neuvonnan johdosta, edistävät oikeusturvan ohella oman ammattikuntansa arvostuksen säilyttämistä. Verotus on myös vuorovaikutus -suhde.

    Tykkää

  14. Samantyyppisiä kokemuksia on minullakin kuin Matti Myyrällä.

    Mitä verotarkastaja ei ymmärrä, se pitää veronkiertona tai muuna laittomana toimintana. Kaikki outo tai tavallisuudesta poikkeava kuvitellaan liittyvän veronkiertoon.

    Todelliseksi ongelmaksi tämä muodostuu, koska harva verotarkastaja todella ymmärtää liiketoimintaa. Suurin osa on tullut koulunpenkiltä valtiolle ja aika usein verosihteerialun jälkeen päätyvät tarkastajiksi. Koska harva on edes nähnyt yritysten toimintaa aidan toiselta puolen, ei heillä ole eväitä ymmärtää liiketoimintaa ja sitä, että suurin osa tämän maailman päätöksistä tehdään jollakin muulla perusteella kuin verojen välttämiseksi.

    Toinen ongelma on kaiken verottaminen. Suomalaisia syytetään monesti innovaatioiden puutteesta. Varsinkin virkamiehiä. Jos haluat nähdä virkamiehen innovoimassa, niin kannattaa seurata verotarkastajia pohtimassa millä perusteella joku toimi voidaan verottaa. Löytyy muuten innovatiivisiä ratkaisuja. Ei ehkä niin laillisia kuitenkaan.

    En tiedä miten homma tarkkaan ottaen toimii, mutta kun aikanaan seurasin Verohallintoon päätyneitä opiskelijatovereita, käytännössä kaikista tuli ainakin aluksi aivan törkeitä himoverottajia. Osa pääsi tästä kehitysvaiheesta yli mutta suurin osa ei.

    Onhan tuo Verohallinnon nykymeno parantunut mutta paljon on tekemistä vielä. Virkaan ei saisi ketään nimittää ennen kuin on nähnyt muutakin maailmaa kuin viraston sisäseiniä ja kaiken verottamisen asenne pitäisi saada käännettyä. Toinen vaihtoehto on palata muun maailman käyttämään verohallinto vs. asiakas- malliin. Suomessa käytössä oleva asiakas-verohallinto-veronsaajien oikeudenvalvonta ei mallina toimi. Tai toimisi jos Verohallinto olisi puolueeton elin mutta eihän se sitä ole. Asiasta on monesti huomauttanut mm. Veromaksajien keskusliitto.

    Tykkää

  15. Arvostan, sitä että kirjoittajat ovat laatineet kirjoituksensa huolellisuudella ja tosiasioihin pohjaten, erityisesti Matti Myyrän kirjoitus verohallinnossa etenemisessä, vaikkakin ”suoranaista tulospalkkaa” ei ole, on tosiasiallinen. Fakta on se, vaikkei tulospalkkaa ole, se ei estä verohallintoa tarkastelemasta palkkaluokkia mm. tuloksen perusteella.

    Samoin kuin se, että mitataanko ratkaisujen pysyvyyttä seuraavissa oikeusasteissa on täysin lainvastainen palkkaukseen vaikuttava keino, mutta epäilemättä korreloi palkkaluokan noston kanssa. Nämä on metkoja asioita, kun eivät tahdo näkyä virallisissa mittareissa.

    On myös lainsäädäntövallan anastus, mikäli verohallinto ensin ajaa toiminnallaan verovelvollisia (kuin lampaita) tuomioistuimiin ja muutoksenhakuun, ja näin saaduilla päätöksillä laajentaa verotusvaltaansa. Sillä verovelvollisen selvityksen on oltava noin 5 kertaa parempi kuin veronsaajan ylimalkaisen vastineen. Tämähän johtaa automaattisesti siihen, että vähemmän hyvillä tai laatuvaihtelua sisältävillä vastineilla, mokaillaan, ja näiden lopputuloksia käytetään häpeilemättä, jopa KHO:n 3-2 äänestysratkaisuja, prejudikaatteina. Täysin kestämätön tilanne oikeusturvan ja lainsäädännön erillisyyden, kuten vallan kolmijaon erillisyydestä.

    Korostaisin vielä, että 200-300 euron paikkeilla oleva tuntilaskutus, jota asianajajat käyttävät yleisesti on sekin oikeusturvan kannalta kohtuuton. Laskutus on kohtuuton olkoon kyseessä yritys tai yksityishenkilö.

    Mielestäni se, että verohallinto näkee muutoksenhaun, oikaisulautakunta-HO-KHO-EIT jonkinlaisena automaattina, ei sekään ole perustuslakia kunnioittava kanta.

    Tuomioistuinprosessi, joka on vuosia, esimerkiksi Suomessakin helposti 3-5 vuotta, ja EIT jopa yli 10 vuotta, on tietyllä tavalla erityisesti verovelvolliselle lisärangaistus.

    Verohallinnolle ne edustavat (sähköisiä) papereita, joista joku työntekijä saa palkaa, verovelvollinen joutuu käymään prosessin omalla kustannuksellaan. Eli verovelvollinen maksaa sekä vastapuolensa palkat, verot, että omat kulunsakin, valittaessaan väärästä päätöksestä. Tästä päätöksestä vaikka se olisi virheellinen saa virkamies siltikin palkankorotuksensa. Kun huomioon otetaan tuomioistuinkäsittelyn kalleus ja virkamiesten saamat palkankorotukset, vaikuttaa tämä jälleen kerran siihen, että verotusta kiristetään.

    Ongelma on, että julkisen sektorin palkansaajat ovat nettosaajia, eivät nettomaksajia. Tätä on mm. moderni eriarvoisuus.

    Tykkää

  16. Hyviä kommentteja Pekka Pyy ja Heikki Hirvi. Nämä hieman rikkovat sitä auvoista kuvaa, joka blogissa annettiin verotarkastajista. Ja ihan tervettä tämä onkin: blogin kuva verotarkastajasta oli samaa kuin sosialistinen realismi neuvostotodellisuudesta ja vankileirien saaristosta.

    Heikki Hirvi osui naulan kantaan: verotarkastajilla ei tyypillisesti ole kokemusta mistään muusta kuin – verotarkastuksesta. Heilä ei siis ole kokemusta liiketoiminnasta, yrityksen taloushallinnosta, veroasioiden tuomioistuinkäsittelystä, veroneuvonnasta, päätöksenteosta yrityksessä… you name it. Ei se siitä muutu miksikään, että todetaan, että ollaan moniosaajia.

    Ylipäätään ihmettelen, miksi verohallinnon pitää lähteä tällaiselle blogi-hehkutuslinjalle. Se, että yksityisen puolen korporaatio-shmorporaatiot jaksavat koko ajan kehuskella itseään ja kertoa, miten ovat pärjänneet milloin missäkin mikkihiirikilpailussa ja miten ”henkilöstö on niiden suurin voimavara”, ei tarkoita, että siinä olisi jotain järkeä. Mikseivät verotarkastajat voi olla sitä mitä ne ovat? Tylsiä virkamiehiä, jotka hoitavat asiansa kunnolla. Ja mikä se niiden tehtävä on? Se on kuulkaa verovalvonta, ei mikään muu. Pitäkää vain omia kivoja hippojanne ja viihtykää kolleegoiden seurassa. Se on ihan ok, niin muutkin tekevät. Jättäkää kuitenkin tuollaiset katteettomat BS-hehkutukset sivuun.

    Hehkutukset eivät ole pelkästään typeriä, vaan ne ovat myös vaarallisia. Ihmiset ovat alttiita uskomaan, että niissä olisi jotain järkeä. Ei kannata luoda sankarikuvaa tylsästä virkamiehestä, jonka tylsyydessä ei ole mitään pahaa. Mitä enemmän noustaan sfääreihin, sitä enemmän ruvetaan kärsimään ilmiöstä, jonka kreikankielinen nimi on iatrogenia. Se tarkoittaa ”harm by the healer” ja on syntynyt alun perin lääketieteen puolella. Tämä on se, mitä naiivi sankariverotarkastaja tekee: luulee panevansa verojen välttelijät kuriin ja keräävänsä yhteiskunnalle sille kuuluvat varat, mutta tosiasiassa ajaa väärin perustein yrityksiä ahdinkoon. Ja tämä on ihan yleistä. Kun lukee verotarkastuskertomusta, kuvittelee, että siellä on vastassa ilkeämielinen ajojahtikaveri. Kun sitten tapaa tarkastajan luonnossa, huomaakin, että ihan tavallinen pulliainen siellä on – elää vain siinä omassa pienessä kuplassa Myyrmäessä kaukolämmön suojassa pienenpienessä rinnakkaistodellisuudessa.

    Edelleen: yksityisellä puolella on ihan samanlaisia pulliaisia, jotka elävät omassa pienessä kuplassa omien kolleegoiden kanssa. Erona on se, että verotarkastajat käyttävät julkista valtaa. Yksityisen puolen dorkalijat maksavat aiheuttamansa vahingon itse (tai joku muu maksaa, mutta se joku muu on vapaaehtoisesti tekemisissä sen dorkan kanssa), mutta verotarkastajaa ei voi valita.

    Joten jos voi pyytää, niin lakatkaa kirjoittamasta hehkutusblogeja. Jos on välttämätöntä kirjoittaa blogeja, niin kirjoittakaa niitä enemmän faktapuolen asioista. Olen puhunut. Kiitos!

    Tykkää

  17. Kiitos, jälleen kerran Matti Myyrä asiallisista täsmennyksistä. Juuri kommenttisi ”mikkihiiri” -kilpailusta kiteyttää asian. Jos verohallinto mittaa itse itseään, kuinka luotettavia ovat tulokset. Ei kauhean luotettavalta kuulosta.

    Aivan, kuten joku lausui, sateenkaaren päässä on aarre. Kaikenlainen hehkutus&naivius järjestelmän jostain verotuksen ideaalista ja oikeusturvasta on syytä jättää pois, sillä niissä on olennaisia ja vakavia puutteita. Sanomattakin on selvää, että verovelvollisten oikeusturva ei ole Suomessa perustuslain mukaisella tasolla.

    Eikä se siitä mihinkään korjaannu, virkamiehet ja tuomioistuimet ovat kimpassa, ei korppi korpin silmää puhkaise. Asiallinen lisäys lainsäädäntöön olisi ”Laki virkamiehen totuusvelvollisuudesta ja omavelkaisesta vastuusta”. Kukin voi miettiä, mikä tälläisen lain koostumus olisi. Toki tälläistä lakia ei voisi virkamiehet edes laatia, sillä he eivät sellaista haluaisi, että he olisivat missään vastuussa, eivätkä enää pääsisi ”viraston vastuun” taakse piiloon. Nyt avainasia, millä ratsastetaan ja vyörytetään vastuuta, on juuri tuo ”viraston vastuuksi” päätöksen naamioiminen. Eli kansankiellä sanotaan, että virasto on tehnyt päätökset, vaikka päätöksen on tehnyt virkamies tai joukko virkamiehiä.

    Se, että työnnetään pää pensaaseen, ajaa Suomea vaan vielä kauemmas kilpailukyvyssä. Suomen veroaste ja byrokratiakoneisto ei ole kilpailukykyinen, vaan kansantaloutta (itseään) rapauttava. Kaikista pahin on se, että järjestelmä on vienyt tekemisen halun suurelta osalta ihmisistä, tulonsiirtojen varassa elävien joukko kasvaa. Tämä on omiaan aiheuttamaan myös sosiaalisia ongelmia sekä moraalista rappiota.

    Lähes kaikki tuntemani tilitoimistoyrittäjät kyllä alleviivaavat sen, että verohallinnolta voi saada myös hyvää ja asiallista palvelua. Mutta toisaalta he alleviivat sen, että tulkintaratkaisut, sekä verohallinnon itse itseään varten kehittämät ”säännöt”, eivät todellakaan korreloi lain tarkoituksen kanssa. Monet luonnehtivat Suomen verotusta edelleen arvaamattomaksi ja pohjattomaksi.

    Usein on jopa niin, kun KHO:n ”uunista” tulee ennakkoratkaisu ulos, ovat ylitarkastajat laatimassa välittömästi veroohjeita, miten tätä yksittäisen ennakkoratkaisun ratkaisua voidaan laajentaa/tulkita, painotuksia asioiden suhteen voidaan tehdä siis aivan eri tavoin, kuin tuomioistuin on tarkoittanut.

    Näistä tehdään eräänlaisia referaatteja (jotka nimetään muodollisesti vero-ohjeiksi), joilla pyritään vaivihkaa laajentamaan verotusvaltaa laajemmaksikin mitä edes prejudikaatti antaisi myöten.

    Näitä ”referaatteja”, vero-ohjeita käytetään jopa lain tai hallituksen esitysten korvikkeina. Tämä tilanne ei siten kunnioita sen enempää perustuslakia tai verovelvollisten oikeusturvaa. Erityisen ongelmallisina pidän referaatteja vaikkapa 3-2 KHO:n äänestystulosten osalta, sillä katson, että verohallinnon virkamies ei voi olla jatkumona tälläiselle äänestyspäätöksenä syntyneelle ennakkoratkaisulle.

    Erikoisen tilanteesta tekee myös se, että ne ylitarkastajat, jotka saavat nimensä useampaan vero-ohjeeseen, niin heidän palkkaluokkiaan nostetaan useimmin. Tuskin toki näkyy virallisissa tilastoissa.

    Kaikenlainen palkkaluokkien nostaminen vallitsevassa laman tilanteessa, yhteiskunnan varoista on moraalitonta, ottaen huomioon näiden jo olemassaolevan tulotason.
    Solidaarisinta olisi, että tämän virkaeliitin palkkaluokkia alennettaisiin, sillä taloudessa on muutenkin deflaatio, ei ole solidaarista, että heidän palkankorotuksensa rahoitetaan lamassa ja Suomen vallitsevassa tilanteessa valtion velalla ja veronkorotuksin.

    En kiistä, etteikö jonkinlaisilla selkeyttävillä vero-ohjeilla olisi paikkansa, mutta onko verottaja riippumaton eli objektiivinen itse niitä laatimaan itselleen ?

    Tykkää

  18. Kirjoittajat ovat taitaneet hävitä omat juttunsa ja ovat nyt katkeria. Se on tietysti verottajan vika jos lain tulkinnasta olaan erimieltä ja oikeus vahvistaa Verohallinnon kannan? Aika lailla mututuntumalla kirjoitetaan. Tätä kuvaa esim. se, että Verohallinnossa ei ole ollut mitään palkkaluokkia käytössä enää vuosiin. Uusi palkkausjärjestelmä on kuitenkin sen verran monimutkainen, että sitä on turha tässä avata.

    Faktat ja oman toiminnan kuvaaminen ja kertominen jo heti verotarkastuksen alkuvaiheessa ovat tärkeitä. Tämä on yrittäjän tehtävä. Kun juna lähtee liikkeelle sitä on toisinaan vaikea pysäyttää. En ole koskaan havainnut, että verotarkastaja tekisi jotain tahallaan väärin. Väärinkäsityksiä toki sattuu. Lain tulkintakin on inhimillistä toimintaa, tätä voidaan tietysti koulutuksella avustaa. Onneksi virheiden korjaamiseksi kertomuksesta kuullaan yrittäjää, vasta tämän jälkeen tehdään päätökset. Päätöksen jälkeen on vielä oikaisuvaihe, siinäkin voi tuoda uusia ja oikeita faktoja esiin. Sitten vielä valitus ja hallinto-oikeusvaihe. Lopulta vielä KHO, jos se antaa valitusluvan. Ovatko kirjoittajat vakavissaan sitä mieltä, että kaikki nämä tahot ovat mukana suuressa salaliitossa suomalaista yrittää vastaan?

    Korostan, että faktat ja laintulkinta ovat kaksi eri asiaa.

    Verovelvollisen suosimisen periaatteella ei ole sellaisia ulottuvuuksia, joita kirjoittajat väittävät. Suositeltavaa oikeuskirjallisuutta on esim. Matti Urpilaisen aihetta käsittelevä artikkeli: https://www.edilex.fi/artikkelit/13435. Myös Mikko Pikkujämsä on tätä käsitellyt väitöskirjassaa. Lyhyesti sanottuja, jos Verohallinto on laintulkinnasta mieltä A ja yrittäjä mielä B, niin B ei tule sovellettavaksi automaattisesti edes perustuslain nojalla, toisin kuin kirjoituksista voisi ymmärtää. Vasta jos kaikkien muiden oikeuslähteiden tulkinnan jälkeen olemme edelleen aukkotilanteessa, jos emme tiedä, onko A vai B oikein, Verohallinnon tulee soveltaa B vaihtoehtoa.

    Vai että lievemmän lain periaate. Kirjoittaja taitaa muistella Bodom-järven murhamysteeria, jossa pohdittiin sitä, että vanha lievempi laki tuli sovellettavaksi uuden ankaramman sijaan. Nyt puhumme verotuksesta.

    Neuvontaa ja ohjaamista ollaan lisätty. Tähän suntaan ollaan menossa, joku tällaista kaipasi. Suuri laiva vaan kääntyy hitaasti. Tässäkin on omat ongelmansa. Ohjauksesta ei nimittäin voi valittaa. Mitä jo yrittäjä onkin tästä ohjauksesta eri mieltä?

    KHO:n julkaistu 3-2 äänestyspäätös on prejudikaatti. Suosittelen iltalukemiseksi esim. Matti Myrskyn: Ennakkopäätökset verotuksessa.

    Verohallinnon ohjeitten kirjoittamisessa ja niiden käyttämisessä verotustyössä päästään aiheeseen, joka ansaitsisi oman blogi-kirjoituksensa. Ohjeet ovat Verohallinnon lupaus toimia ohjeessa esitetyllä tavalla. Ohjeet antavat myös verovelvolliselle luottamuksen suojan. Ohjeet velvoittavat Verohallintoa itseään. Verotarkastajatkin ovat siis velvollisia verottamaan niissä esitetyillä tavoilla. Sen vuoksi niitä käytetään, mutta kokonaan toinen juttu on se, että perusteluissa tulisi tuoda esiin myös ne lainkohdat ja oikeuskäytäntö, johon nämä ohjeet pohjautuvat. Ohjeet kirjoitetaan virkavastuulla, niiden kirjoittamista ei voi ulkoistaa, vaikka täällä kirjoittavat ilmeisestikin haluaisivat niitä päästä tekemään. Ohjeita laadittaessa kuullaan ulkoisia sidosryhmiä mm. Veronmaksien keskusliittoa.

    Jos verovelvollinen on eri mieltä ohjeessa esitetystä laintulkinnasta, hän voi ottaa tietoisen riskin toimia toisin, mutta hän tietää, mitä tapahtuu, jos tarkastus tulee. Hän voi myös aina riittauttaa tulkinnan, jolloin oikeusasteet ratkaisevat oikean tulkinnan. Tämä voi tapahtua myös ennakkoratkaisumenettelyllä.

    Onko niin, että kirjoittajien mielestä ei ole hyvä asia, jos Verohallinto ennalta kertoo, miten se tietyn oikeustapauksen käsittää, ja miten se tulee käytännössä sen johdosta toimimaan? Olisi siis parempi, että tämä tulisi yrittäjille yllätyksenä esim. juuri tarkastusten maksuunpanoina? Mikä olisi se riippumaton taho ohjeita laatimaan? Ehkä Pekka Pyy tai Elinkeinoelämän keskusliitto?

    Tykkää

  19. Sorry, ALV-verottaja, meni pieleen heti alussa. Olen voittanut suurimman osan avustamistani tapauksista, valtaosan niistä muutoksenhakuasteessa. Pekka Pyyn ja Heikki Hirven puolesta en voi vastata, mutta heidän kirjoituksensa vaikuttivat pääosin terveiltä.

    Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että en ole juuri törmännyt siihen, että verotarkastaja tekisi jotakin tahallaan väärin. Niitä väärinkäsityksiä ja niihin jumiutumisia vaan tapahtuu niin paljon – ihan riippumatta verotarkastajasta. That’s the whole problem, kapish?

    Verotarkastus voidaan järjestää kahdella tavalla:

    1) Lähdetään siitä, että verotarkastajat ovat kaikki ammatillisesti päteviä ja osaavat tunnistaa ongelmakohdat ja mitoittaa toimenpiteensä enemmän tai vähemmän oikein. Osaamisen puutteita paikataan jatkuvalla koulutuksella ja työpari-menettelyllä. Tapaukset jaetaan ”pudotuksella” (niin kuin sitä ainakin ennen vanhaan nimitettiin) ja asian hoitaakseen ottanut työpari vie tarkastuksen alusta loppuun. Tarvittaessa he saavat neuvoa kokeneemmalta sparraajalta. Ihan söpö idylli.

    2) Lähdetään siitä, että on olemassa iso massa verraten suoraviivaisia tapauksia ja pieni määrä kompleksisia tapauksia. Annetaan ”pudotuksella” tapaukset verotarkastajille, mutta luodaan järjestelmä, jossa kompleksiset tapaukset nostetaan erilliselle ryhmälle, joka on erillinen (ja joita voi olla eri tasoisiakin). Tällä tavalla rutiinitapauksia ei sekoiteta erityistä osaamista vaativiin toimiin. Tätä menetelmää sovelletaan esim. terveydenhoidossa (terveyskeskus vs. erityissairaanhoito) ja armeijassa (panssaridivisioona vs. erikoisjoukot). Tämä vaatisi sen myöntämistä, että kaikki verotarkastajat eivät ole yhtä hyviä ja että oikeastaan aika pieni osa heistä on tosi hyviä (sama koskee kyllä yksityisiä veroneuvonantajia, jos tämä tieto yhtään lohduttaa).

    Arvannette, kumpaa menetelmää Suomessa noudatetaan. Syy, miksi avasin koko tämän kommenttikierroksen oli se, että blogi ärsytti kaikessa naiiviudessaan, kun maalattiin mielikuva, että kaikki verotarkastajat on tosi jees. Ovat he varmaan ihmisinä tosi jees, eikä tässä ollut kyse siitä, että he olisivat ihmisinä huonoja. Järjestelmä vaan on huono, kapish? Siihen on olemassa parempikin malli, jota on sovellettu eri aloilla hyvälläkin menestyksellä. Ei panssaridivisioonalla kannata hyökätä vuoristoseudulla taistelevien sissien kimppuun (tosin Neuvostoliitto teki niin Afganistanissa 1979). Ei monimutkaista leikkausta vaativaa potilasta kannata hoitaa terveyskeskuslääkärin vastaanotolla ja määrätä hänelle aspiriinia. Hänet ohjataan tarkempiin tutkimuksiin, jossa otetaan selvää, mistä ehkä olisi kyse. Vaihe vaiheelta ohjataan erityisempiin toimenpiteisiin. Ei se sama ensimmäinen lääkäri hoida häntä loppuun saakka. Itsestään selviä asioita monilla aloilla – vaan ei verotarkastuksessa.

    Verotarkastuksessa käytetään julkista valtaa. Sitä pitää pystyä järjestelmän puolesta käyttämään VASTUULLISESTI. Toki toinen vaihtoehto on todeta, että verotarkastuksessa ei ole mitään vikaa ja kritisoijat ovat katkeria.

    Onko kellään verohallinnossa rakentavia kommentteja?

    Tykkää

  20. Mielestäni Matti Myyrän kirjoituksesta näkee hyvin, että hänellä on ammattillista kutsumusta varsinkin verovelvollisten oikeusturvaan.

    Mielestäni heikomman suoja, kuten verovelvollisen oikeusturva tulisi olla eräänlainen oikeuden perushyvä, siis kaikessa oikeudenkäytössä. Myönnän, että haluan uskoa vielä oikeusvaltioon, vaikka tiedostan sen, että kuulostan aivopestyltä ja että (oikeusvaltio) kuulostaa vähintään yhtä naivilta kuin tämän blogin otsikko. Tosiasia on, että ulkomaille muutto olisi parasta. Olen Matti Myyrän kanssa samaa mieltä, että blogi ja varsinkin sen otsikko on eräänlainen naiviuden huipentuma.

    Blogin otsikko ja verohallinnon kommentit tarvii suhteuttaa siihen, mitä tällä blogilla on haluttu luoda: ihannekuva verotarkastuksesta. Tässä suhteessa verohallinnon otsikko on onnistunut, ei olisi muuten tullut näin paljoa kommentteja.

    Heikki Hirvi ja Matti Myyrä ovat asiallisesti ja asiantuntevasti kritisoineet tätä utopiaa, näkee myös, että he ovat ammatillisesti olleet tekemisissä aihealueen kanssa. Kiitän omasta puolestani tasokkaan keskustelun ylläpitämisestä, vaikka blogista voidaan olla mitä mieltä tahansa, on sen kommentit edellämainituilta kirjoittajilta olleet rakentavia ja siten hyviä.

    Sosialistissa realismissa ei ole vallitsevassa tilanteessa (missä Suomi seisoo), mielestäni juurikaan ihailtavaa. Kilpailukyky rapautuu, veroaste nousee ja sääntely lisääntyy.

    Haluaisin korostaa, että esimerkiksi Saksassa veroviranomainen on viranpuolesta velvoitettu tutkimaan tai tuomaan verovelvolliselle hänen kannaltaan julki edullisin tulkintavaihtoehto, mikä johtaa lain salliman lievimmän seuraamuksen määräämiseen. Siellä on lähdetty enemmän siitä, että lainsäätäjä määrittää seuraamuksen tasot, ei lainkäyttäjä, lainkäyttäjä vain soveltaa.

    Eli kyllä on maita, joissa hallintomenettelyssä lähdetään sitä, että laissa on säädetty vaihtoehdot, ja laki määrittää tulkintaa siten, että lakia tulkitaan perusoikeusmyönteisesti, ja että tulkinta ei voi muodostaa ankarampaa lopputulosta, kuin minkä lievin ” tulkintakehikko ” mahdollistaa. Hieman vaikea pukea asiaa suomalaiseksi kielikuvaksi.

    Tietyllä tavalla moni toivoisi Suomen paranevan maana, jotta tänne voisi ihan tavallisetkin kotimaiset yritykset investoida tulorahoituksella. Mutta tämä on samoin ihan idealismia, sensijaan julkishallintoa halutaan kasvattaa, ja lisää paperinpyörittäjiä, yksityisen sektorin suorittavan työn kustannuksella.

    Olen puhunut.

    Toivon hyvää kevään alkua, kaikille lukijoille!

    Tykkää

  21. Blogin otsikkohan on nerokas! Se tukee kaikkien kommenttinsa antaneiden näkemyksiä. Sillä kaikkihan ovat sitä mieltä, että on verovelvollsen etu, että hänen veroasioitansa ryhtyy syynäämään ammattitaitoinen verontarkastaja eli aarre. Ansamäki ei missään kohtaa blogiaan väitä, että kaikki tarkastajat olisivat aarteita. Itse pidän kuitenkin kohtuullsena hänen näkemystään, että Verohallinnossa näitä aarteita olisi tämän yhden eläkkeelle lähteneen lisäksi pari lisää:) Ottaen huomioon, että Suomi on täynnä koulutettua väkeä, olisi vähintäänkin omituista, jos verottaja olisi täysin välttynyt osaavan ja fiksun henkilökunnan palkaamiselta.

    Tykkää

  22. Loppukaneettina voisi sanoa,

    1)Että verovelvollisten oikeusturva tulisi olla numero 1.

    2)Aivan samoin kuin jos asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä, on se ratkaista verovelvollisen eduksi.

    3)Kuuleminen tulisi toteuttaa laajana.

    4)Mm. Mariapori on lakialoitteessaan ehdottanut, että KHO korvattaisiin perusoikeustuomioistuimella olisi hyvä.

    5) ”Laki virkamiehen omavelkaisesta, solidaarisesta ja henkilökohtaisesta vastuusta” tulisi saada osaksi lainsäädäntöä, tällöin mikäli virkamies tekee tahallaan lainvastaisen päätöksen, niin tällöin henkilökohtainen ja omavelkainen vastuu mm. vahingoista ja vahingonkorvaukista astuisi kehiin.

    Nykyinen tilanne, jossa ei ole vastuuta omista päätöksistä, ei ole tätä päivää.

    Tykkää

  23. Päivitysilmoitus: Note to summer self: lätkä ja verotarkastus toimivat | Verona

  24. Katson, että blogin kommentteja on syytä täydentää muutamilla lähdeviittauksilla. Viittaan KHO:2016:131 vuosikirjapäätökseen, joka löytyy suoraan KHOn sivuilta:

    http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1473681425274.html

    Mainitussa ratkaisussa, on ansiokkaasti tuotu esiin verotarkastuksen, erityisesti verotarkastajien aiheuttamia oikeusturvaongelmia: kysymys koskee haastatteluja, joissa on haastateltu verovelvoillisen yhtiö A Oyj:n työntekijöitä.

    Kyse on siitä, että haastatteluja on verotarkastajat tehneet siten, 1) että he pääsisivät etukäteen heidän päättämäänsä lopputulokseen. 2) Toisaalta kyse on siitä, että he ovat halunneet pimittää yhtiön oikeutta saada haastattelumuistiinpanoja ja kysymysrunkoja haltuunsa, (jossa loukataan asianosaisjulkisuutta ja hallintolakia):

    ”Kun verotarkastuksen yhteydessä tehdään haastatteluja, jotka ovat keskeisessä asemassa asian verotuksellisessa arvioinnissa ja lopulta verovelvollisen verotuksessa, on selvää, että verovelvollisen on saatava tällaiset olennaisesti verotukseen vaikuttavat asiakirjat nähtäväkseen hallintolain ja julkisuuslain nojalla. Muutoin verovelvollisen oikeusturva vaarantuisi olennaisesti ja vaarana olisi mielivaltainen verotus.”

    Oikeusturvan kannalta edelleen päätöksessä on ongelmallista, että verovelvollinen maksaa omat prosessointikustannukset, eikä yksittäinen virkamies maksa, vaikka oikeudenkäynti on aiheutunut yksittäisen virkamiehen tai virkamiesryhmän tietojen pimityksestä.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: