Kohti jouhevampaa ennakkoratkaisumenettelyä

Paperit_kuva

Henkilöverotuksen toimialalta haetaan vuosittain 2 500-3 000 ennakkoratkaisua. Jotta ennakkoratkaisumenettely saataisiin sujuvammaksi, pitäisi tarpeettomat hakemukset saada karsittua ja tarpeelliset hakemukset laatia riittävän selvästi.

NELJÄ KATEGORIAA

Hakemuksista noin 2/3 liittyy perintö- ja lahjaverotukseen ja 1/3 tuloverotukseen. Hakemukset voidaan karkeasti jakaa neljään ryhmään:   1. uuden ongelman tapaukset, 2. arvon varmistajat, 3. hyväksyttävyyden varmistajat ja 4. työläät laskelmat ja selvittelyt.

  1. Uuden ongelman tapaukset ovat ennakkoratkaisujen ydinalue. Niissä on kysymys aidosti avoimista laintulkintatilanteista.
  2. Arvon varmistukset ovat tyypillisiä perintö- ja lahjaverotuksessa, mutta esiintyvät runsaslukuisesti myös tuloverotuksessa. Niissä halutaan ennakollinen hyväksyntä jonkin omaisuuden arvostamiselle jossain oikeustoimessa.
  3. Hyväksyttävyyden varmistamisessa halutaan usein varmistaa, että sukupolvenvaihdoshuojennukset tai oman asunnon luovutusvoittovapaus soveltuvat tai että jotain menettelyä ei katsota peitellyksi osingoksi.
  4. Neljänteen ryhmään kuuluvat erilaiset sotkukasat, joissa täytyy tehdä laajoja laskelmia ja selvityksiä esimerkiksi sekavista omistuspohjista.

OHJEILLA AVAINROOLI

Verovelvollisten näkökulmasta on tärkeää, ennakkoratkaisut tehdään nopeasti. Verohallinnon toiveena puolestaan on, että ennakkoratkaisu vaikuttaisi aidosti päätökseen suunnitelman toteutumisesta.

Menettelyn jouhevoittamiseksi tarpeettomat hakemukset pitäisi saada karsittua. Turhien hakemusten välttämisessä keskeisessä roolissa ovat Verohallinnon ohjeet. Kun tavanomaisiin tilanteisiin löytyy riittävän selvä ja laadukas ohje, uskalletaan toimia ilman ennakkoratkaisua.

OMAT PERUSTELUT OLENNAISIA

Tarpeellisissa hakemuksissa on tärkeää rajata kysymys oikein ja antaa tapauksesta riittävän kattavasti tietoa. Kysymykset tulisi rajata siihen, mikä suunnitelmien toteuttamisen kannalta on ratkaisevaa. Muutoin joudutaan tekemään hankalia tulkintoja useista hakemusmaksuista ja käsittely kestää. Jos ratkaisevaa on lahjaveron sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltuminen, mutta kysytäänkin tarkkaa veron määrää, joudutaan usein selvittämään ja laskemaan vähäisiä yksityiskohtia, vaikka huojennuksen soveltuminen ja veron kokoluokka olisi selvä.

Hakemuksiin pitäisi muistaa laittaa mukaan myös kerralla tarvittavat liitteet ja selvitykset. Vero.fi-sivuilta löytyy hyvää ohjeistusta esimerkiksi maatilojen sukupolvenvaihdoksiin vaadituista tiedoista. Yritysten osalta ohjauksessa olisi tosin parannettavaa.

Myös hakijan omat perustellut käsitykset pitäisi liittää hakemukseen. Tärkeä tieto olisi esimerkiksi hakijan oma käsitys omaisuuden arvosta tai perustelu siitä, miksi oikeustoimessa ei synny peiteltyä osinkoa. Kun asianmukaiset selvitykset voidaan laittaa suoraan ratkaisun perustaksi, prosessi nopeutuu.  Menettelyä sujuvoittaa myös se, että kysymykset, joita ei hyväksytä tai josta tarvitaan lisäselvitystä, voidaan selkeästi erottaa.

SOTKUJEN SELVITTELYÄ

Kirjavat sotkut ovat ongelmallisin hakemusryhmä. Niissä tärkeintä on taustatietojen selvittäminen: kuka on omistanut mitäkin, montako kuolinpesää on missäkin vaiheessa syntynyt, keitä niissä on osakkaina ja niin edelleen. Vasta kunnollisen pohjatilanteen tutkimisen jälkeen selviää, onko ennakkoratkaisulle tarvetta. Usein sotkujen selvittyä havaitaan kuitenkin, että verolainsäädännön tulkinnassa ei olekaan mitään epäselvää tai tulkinnanvaraista.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: