Lahjoitusvähennys ansaitsisi laajennuksen

Rahalahjoitusten verokohtelu on yksi eniten kysymyksiä aiheuttava aihe yhteisöverotuksessa. Saan säännöllisesti asiakkailta kysymyksiä tästä aina ajankohtaisesta aiheesta.

Viimeksi se oli laajemmin esillä Nepalin maanjäristysten yhteydessä viime keväänä. Silloin monet yritykset, esimerkiksi nepalilaiset ravintolayrittäjät, halusivat antaa oman panoksensa ihmisten auttamiseen avustusjärjestöjen kautta.

Vaikka yrityksillä on mahdollisuus antaa hyväntekeväisyysmielessä rahalahjoituksia, lahjoitukset eivät yleensä ole vähennyskelpoisia. Syynä on se, että ne eivät lain mukaan edistä yrityksen elinkeinotoimintaa ­­– mutta tästä asiasta voidaan olla monta mieltä, sillä tavatonta ei ole että lahjoituksen tehnyt yritys tuo sitä esille omassa markkinoinnissaan, jonka tarkoitus on edistää yrityksen elinkeinotoimintaa.

TIEDE, TAIDE JA KULTTUURIPERINNE ETUSIJALLA

Poikkeuksen vähennysoikeuteen tekevät lahjoitukset, jotka on tehty tiedettä, taidetta tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävää tarkoitusta varten. Sallimalla yrityksille ja muille yhteisöille lahjoitusvähennyksen eduskunta pyrkii verolainsäädännön kautta edistämään yhteiskunnan kannalta merkityksellisen toiminnan rahoitusta.

Tässäkin tapauksessa lahjoitus on vähennyskelpoinen ainoastaan, jos se on annettu tietyille tuloverolain nojalla nimetyille toimijoille. Lisäksi vaatimuksena on, että lahjoitus on saajaa kohden vähintään 850 euroa ja enintään 50.000 euroa. Vähennyskelpoisuus koskee 150.000 euroon asti myös lahjoituksia tietyille yliopistoille ja korkeakouluille.

Tämän lisäksi vähennyskelpoisiksi suhdetoiminnan luonteisiksi menoiksi voidaan katsoa yritysten antamat enintään 850 euron arvoiset raha- tai esinelahjoitukset yleishyödylliseen ja samalla paikalliseen tai yrityksen toimialaa lähellä olevaan tarkoitukseen – edellyttäen, että lahjoituksia ei ole tehty poliittisessa tarkoituksessa. Käsitystä suhdetoiminnan luonteisista lahjoituksista väliaikaisesti laajennettiin esimerkiksi vuonna 2004, kun Kaakkois-Aasiaa kohtasi tsunamikatastrofi.

LAHJOITUS- JA MAINOSKULUJEN VÄLINEN RAJA HÄILYVÄ

Lahjoitusten verokohtelu aiheuttaa tulkintaongelmia, joten yleispätevien ohjeiden antaminen on kinkkistä, jos ei tunne kunkin tapauksen yksityiskohtia.

Tulkinnanvaraisia tilanteita aiheuttaa ensinnäkin määrittely milloin kyse on tieteestä, taiteesta tai kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävästä tarkoituksesta. Ongelmallisia ovat myös tilanteet, joissa yritys on aktiivisesti markkinoinut ja myynyt tuotteitaan kertomalla kuluttajille antavansa tietyn osuuden ostoksista hyväntekeväisyyteen, jolloin voidaan pohtia onko kyse ollut tulonhankkimiskuluista.

Myös vähennyskelpoisten mainos- ja markkinointikulujen ja vähennyskelvottomien lahjoitusten tai harrastustoimintaan liittyvien menojen välinen raja on monesti veteen piirretty viiva.

Esimerkiksi nuorten liikunta- ja urheiluharrastuksia tuetaan monesti sponsoroinnin kautta. Tuki voidaan joissain tapauksissa katsoa mainos- ja markkinointikuluksi, jos yritys saa vastikkeeksi näkyvyyttä esimerkiksi tapahtuman tai organisaation yhteydessä.

Tulkinnallisesti haastavimpia ovat tapaukset, joissa joudutaan arvioimaan ovatko mainostus ja sponsorointi olleet aidosti vastikkeellisia, esimerkiksi television keräysohjelmissa, joissa yritykset mainostavat lahjoituksiaan hyväntekeväisyysjärjestöille ja näin haluavat antaa kuluttajille kuvan vastuullisesta yrityksestä. Tulkinnassa on tärkeää juuri lahjoituksen vastikkeellisuus.

LAHJOITTAMISELLE PORKKANA?

Lahjoitusten vähennysoikeuden osalta verolainsäädäntö siis asettaa eri asemaan tieteen, taiteen ja suomalaisen kulttuuriperinteen tukemisen ja vaikkapa lasten, nuorten ja vanhusten tai maailman köyhimpien tukemisen.

Suomessa yritysten tekemien rahalahjoitusten verokohtelu on muuhun Eurooppaan ja etenkin Pohjois-Amerikkaan verrattuna varsin tiukkaa, ja yksityishenkilöillä ei ole lainkaan oikeutta lahjoitusten vähentämiseen verotuksessa.

Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välinen tehtävänjako on poliittisesti arka ja hankala aihe. Kolmannen sektorin toimijat hoitavat tehtäviä, joita julkinen tai yksityinen sektori eivät hoida, mutta ne myös täydentävät yhteiskunnan tarjoamia palveluja. Järjestöillä on nähdäkseni tärkeä rooli hyvinvoinnin edistämisessä ja siihen liittyvien uusien toimintatapojen kehittämisessä.

Samaan tahtiin kun valtiontalouteen tehdään menoleikkauksia ja julkista sektoria supistetaan, korostuu kolmannen sektorin ja kansalaistoiminnan tärkeys entisestään. Valtiontalouden heikko tila on vaikuttanut myös kolmannen sektorin julkisten tukien määrään. Esimerkiksi kehitysyhteistyöjärjestöjen budjeteista ollaan leikkaamassa noin 40 prosenttia.

Tuleekin pohtia pitäisikö lahjoitusten vähennysoikeutta laajentaa, jolloin hyväntekeväisyysjärjestöt ja vapaaehtoissektorin organisaatiot voisivat helpommin saada rahoitusta niin kansalaisilta kuin yrityksiltäkin.

Nykyisessä taloustilanteessa tulisi kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja pohtia ennakkoluulottomasti, jotta avuntarvitsijat kotimaassa tai ulkomailla eivät jäisi oman onnensa nojaan.

______________________________________________________

Kuvateksti: Näiden lasten koulu ”Bacchala Devi Primary School” sortui Nepalin maanjäristyksessä. World Vision pystytti koululaisille tilapäisen koulun, jotta he voisivat jatkaa koulurutiinia. Kuva: World Vision.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: