Verohallinnolla ei ole mitään salattavaa

Verohallinnon toiminta on jälleen otsikoissa. Tällä kertaa syy on rikosilmoitus, joka on tehty Verohallinnon menettelystä ns. Liechtenstein-tapauksessa sekä eduskunnan oikeusasiamiehen asiaan liittyvä päätös. Verohallinto on hyvisten puolella, kertokoot uutiset mitä tahansa. Kuten Heikki Rintala on jo ansiokkaasti aikaisemmassa blogikirjoituksessaan kirjoittanut, ei Verohallinto useinkaan pysty asioiden oikeaa laitaa julkisuudessa kommentoimaan salassapitosäännösten vuoksi.

MOITTEISTA OTETTAVA OPIKSI

Vaikka eduskunnan oikeusasiamies on antanut Verohallinnolle moitteita Liechtenstein-tapauksessa, se ei tarkoita, että Verohallinto olisi toiminut mielivaltaisesti ja perusteetta. Moitteista on toki otettava opiksi. Vaikka itse en ole perehtynyt kyseiseen tapaukseen enkä ole osallistunut niiden käsittelyyn, tiedän kuitenkin oikeustieteilijänä, etteivät asiat todellakaan ole aina niin yksinkertaisia kuin miltä ne vaikuttavat.

Ensinnäkin, Verohallinnossa ei ole ”veroherroja”, jotka henkilökohtaisesti hyötyisivät verotuksellisista päätöksistä suuntaan tai toiseen. Ei ole mitään syytä, miksi verovirkailija suosisi yhtä tai toista veronmaksajaa. Laki on kaikille sama ja Verohallinto soveltaa kaikissa päätöksissään lakia.

VEROSALAISUUS ON SÄÄDETTY VERONMAKSAJIEN SUOJAKSI

Toiseksi, Verohallinto on valtion viranomainen, jota koskee laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta. Sen mukaan kaikki viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei erikseen toisin säädetä. Verotustietoja ja -asiakirjoja koskee oma lakinsa eli laki verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta. Sen mukaan tunnistettavissa olevaa yksittäistä veronmaksajaa koskevat tiedot ovat pääsääntöisesti salassa pidettäviä. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi yksittäisen henkilön tulo- ja vähennystiedot ja tiedot hänen veroasiansa käsittelystä. Poikkeuksena ovat vuosittain toimitettavan verotuksen lopputuloksen kertovat verotuksen julkiset tiedot, jotka julkaistaan marraskuun alussa.

Kun Verohallinto ”salaa” jotain, on kyse nimenomaan lakiin perustuvasta salassapitovelvollisuudesta. Verosalaisuus on säädetty yksityiselämän ja liikesalaisuuksien suojaksi ja se koskee yhtäläisesti kaikkia. Sen turvin itse kukin voi ilmoittaa Verohallinnolle luottavaisesti tulonsa ja vähennyksensä, mikä helpottaa tietysti myös verotuksen toimittamista.

KORKEIN OIKEUS MUUTTI TULKINTAANSA VERONKOROTUKSESTA

Kolmanneksi, Verohallinto toimii voimassa olevan lain ja oikeuskäytännön tulkintojen mukaan. Näin oli myös Liechtenstein-tapauksessa. Vero- ja rikosasioiden käsittelyyn on vaikuttanut olennaisesti se, että Korkein oikeus muutti tulkintalinjaansa siitä, miten yleistä oikeusperiaatetta ne bis in idem tulee soveltaa. Ne bis in idem -säännön mukaan yhdestä teosta ei voi seurata kahta rangaistusta. Korkein oikeus on vuonna 2013 antamassaan ennakkopäätöksessä päättänyt, että veropetossyytteen tutkimiselle on este heti kun veroviranomainen on määrännyt veronkorotuksen. Aiemman tulkinnan mukaan vasta lopullinen (lainvoimainen) veronkorotus esti rikossyytteen. Tämä tulkintamuutos tapahtui siis sinä aikana kun Liechtenstein-tapauksia käsiteltiin.

EI OMAA LEHMÄÄ OJASSA

Neljänneksi, Verohallinto ei tee veropolitiikkaa. Verohallinto on lainkäyttäjä, ei lainsäätäjä. Oikeustieteilijöille on itsestään selvää, että Montesquieun vallan kolmijako-opin mukaisesti lain säätäminen, soveltaminen ja toimeenpaneminen on vallan väärinkäytön estämiseksi erotettu toisistaan.

Tästä haluaisin muistuttaa siksi, että verojen olemassaolosta ja maksuvelvollisuudesta on tarpeetonta valittaa Verohallinnolle. Verohallinnolla ei myöskään ole omaa lehmää ojassa missään verotuksellisessa kysymyksessä. Me Verohallinnossa vain sovellamme lakia. Laki ei ole aina selvä, vaan tarvitaan tulkintaa. Verotuspäätösten pitää myös perustua tosiasioihin, joiden selvittäminen voi olla hankalaa ja aikaavievää. Oikeusturva edellyttää, että ratkaisut tehdään, kun riittävät selvitykset on saatu.

YHTEISKUNNAN PALVELEMISTA OIKEUSKÄYTÄNNÖN MUKAISESTI

Viidenneksi, Verohallinto muuttaa ohjeitaan tuomioistuinten päätösten linjauksia noudattaen. Jokainen uusi päätös voi selventää verotusta ja helpottaa Verohallinnon työtä.

Verohallinnolla ei siis ole mitään salattavaa. Me palvelemme yhteiskuntaa ja kannamme verot, joilla valtion suurta koneistoa pyöritetään. Ei Verohallintoa tarvitse pelätä eikä Verohallinto pelkää julkisuutta. Kaikki palaute käytännön verotustyöstä on tervetullutta! Lakien muuttamisesta päätetään kuitenkin Arkadianmäellä.

4 Comments on “Verohallinnolla ei ole mitään salattavaa

  1. Mielenkiintoinen keskustelu, joten pakko osallistua.

    Liechtenstein-tapaukset tulivat käsittääkseni tietoon jo ennen KKO:n kaksoisrangaistuksen kieltoa (ne bis in idem) koskevaa tapausta. KKO:n linjamuutos ei tullut yllätyksenä, vaan Euroopan ihmisoikeustuomioistumen ratkaisujen seurauksena. KKO ei vuoden 2013 tapauksessaan ylipäätään kieltänyt tällaisten tapausten käsittelyä rikosprosessina. Verohallinnolla on ollut Liechtenstein-tapauksissa itsenäinen harkintavalta päättää, käsitelläänkö tapaukset hallintoasiana (veronkorotus) vai rikosprosessissa. Verohallinto on itse veronkorotukset määräämällä ja esitutkintapyynnön sivuuttamalla poissulkenut asian käsittelyn rikosprosessissa. Samalla määrätut veronkorotukset ovat olleet liian lieviä. Tämän menettelyn on jo eduskunnan oikeusasiamies katsonut lainvastaiseksi.

    Tiedottamisessa Verohallinto voisi mielestäni ottaa esimerkkiä poliisista. Yksittäistapauksia ei voida kommentoida, mutta ilmiöitä voidaan – siihen on hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti jopa velvollisuus. Salassapitosäännösten nykyinen tulkinta ja suhteellisen niukan tiedottamisen linja on nähdäkseni Verohallinnon oma linjaus, ei lain suora edellytys.

    Tykkää

  2. KKO katsoi vuonna 2010 antamissaan päätöksissä 2010:45 ja 2010:46 katsonut, että verorikossyyte voidaan tutkia ja tuomio antaa, jos syyte on nostettu ennen kuin veronkorotus on tullut lainvoimaiseksi (verovelvollisen valitusaika verotuksen on päättynyt tai asia on ratkaistu hallintotuomioistuimen lainvoimaisella päätöksellä). KKO muutti kantaansa päätöksellä 2013:59 ja katsoi, että veronkorotuksen lainvoimaisuudella ei ollut enää merkitystä, vaan rikosprosessi estyi heti sen jälkeen, kun veroviranomainen oli määrännyt veronkorotuksen. Tämä täysistuntoratkaisuna tehty kannanmuutos ei perustunut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin. KKO:n uuden kannan johdosta rikosilmoituksia ei enää voitu tehdä niissä tuolloin käsiteltävinä olleissa asioissa, joissa oli jo määrätty veronkorotus (tai joissa veronkorotusta koskevaa päätösvaltaa oli ylipäätään käytetty).

    Veronkorotusta koskevat pykälät on esimerkiksi tuloverotusta koskevassa verotusmenettelylaissa kirjoitettu siihen muotoon, että veroviranomaisen on määrättävä veronkorotus, jos ilmoittamisvelvollisuus on laiminlyöty. Vasta 1.12.2013 tuli voimaan laki erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta, jossa nimenomaisesti todettiin, että veronkorotus voidaan jättää määräämättä niissä tapauksissa, joissa on mahdollisesti syytä tehdä rikosilmoitus.

    On monesti perusteltua, että viranomainen kertoo oman alansa ilmiöistä ja miten niihin suhtaudutaan. Siinä vaiheessa, kun on ilmeistä, että asia yhdistetään tunnistettavissa oleviin henkilöihin, on verotuksen salassapitosäännöksiin syytä kiinnittää erityistä huomiota. Verosalaisuuden rajat voivat olla eräiltä kohdin tulkinnanvaraiset ja ne tarkentunevat oikeuskäytännön myötä. Tulkinnallisuutta valaissee sangen hyvin korkeimman hallinto-oikeuden päätös 1434/2015, joka myös puoltaa varovaisuutta yksittäistapausten tiedottamisessa (http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/muitapaatoksia/muupaatos/1432798085007.html)

    Tykkää

    • Kieltämättä tilanne on ollut kutkuttavan hankala. EIT:hän on jo kuitenkin ratkaisussaan Ruotsalainen v. Suomi 16.6.2009 käsitellyt tilannetta, jossa oli kysymys ne bis in idem -periaatteen soveltamisesta, kun henkilö oli käyttänyt dieselautossaan kevyttä polttoöljyä ja saanut rangaistusmääräysmenettelyssä sakon lievästä veropetoksesta. Kun Ruotsalaiselle tämän lisäksi määrättiin rangaistusluonteinen kolminkertainen polttoainemaksu hallinnollisessa menettelyssä, katsottiin kysymyksessä olevan periaatteen tarkoittama uuden rangaistuksen määrääminen samojen tosiseikkojen perusteella (näin EIT:n tapausta selostettu myös esim. tapauksessa KHO 2014:145). EIT:n ratkaisut ovat jo sellaisenaan – eivät vasta kansallisten tuomioistuinten siunauksen jälkeen – Suomessa sovellettavaa oikeutta.

      Lienee totta, että julkisessa kommentoinnissa on parempi olla varovainen ja suojata veronmaksajien yksityisyyttä. Näkisin silti, että hieman aktiivisempikin rooli voisi olla mahdollinen.

      Tykkää

  3. Kiitos kommentistasi, Mikko! Kyllä, EIT:n tuomiot ovat Suomessa sovellettavaa oikeutta. Kuten Matti Merisalo aiemmassa kommentissaan on viitannut, KKO katsoi tapauksessa KKO:2010:45, että verorikossyyte voidaan tutkia ja tuomio antaa, jos syyte on nostettu ennen kuin veronkorotus on tullut lainvoimaiseksi. Ruotsalaisen tapausta ei siis katsottu estävän rinnakkaisia prosesseja (veronkorotus ja rikosseuraamus), vaikka esti niiden molempien määräämisen. Viittaan vielä KKO:2010:45 perusteluihin: ”tuomiossa todetaan nimenomaisesti, ettei artiklan mukaista suojaa synny sellaisen päätöksen perusteella, jonka osalta varsinaiset muutoksenhakukeinot ovat vielä määräaikojen suhteen avoimina”. Muutos tähän tulkintaan tuli siis uuden KKO:n ratkaisun myötä vasta 2013, että jo veronkorotuksen määrääminen (vaikka olisi muutettavissa myöhemmin), estää rikosprosessin alkamisen. Tuolloin voimassa olleen lain mukaan Verohallinnon tuli verotuspäätöksen yhteydessä määrätä veronkorotus ja tämä tulkintamuutos tapahtui siis sen jälkeen kun näin oli toimittu, eikä rikosprosessia enää voitu aloittaa, vaikka ennen oli voinut.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: