Reppanoiden ilmiannoista

Viime viikkoina mediassa on näkyvästi uutisoitu niin sanotusta vihjetietolomakkeesta. Mediaa on erityisesti kiinnostanut tulevien vihjeiden määrä, mistä asioista vihjeitä tulee ja mitä toimenpiteitä vihjeet käynnistävät Verohallinnossa.

Uutisointi on ollut asiallista ja myönteistä. Keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa sen sijaan on esitetty hyvinkin happamia kannanottoja. Esimerkiksi Sanomalehti Keskisuomalainen julkaisi 2. heinäkuuta lukijalta tulleen kommentin, jossa todetaan:

”4650 ilmoitusta verottajan Gestapo-kätyripalveluun. Voi teitä kateellisia reppanoita suomalaisia.”


YLLÄTTÄVÄN KILTTI KARHU

Aiheen ympärillä käydystä keskustelusta muodostuu herkästi mielikuva, että verottaja kaivelee vihjeiden perusteella esille pelkästään salattuja tuloja ja pimeästi maksettuja palkkoja ja sitten rokottaa.

Tottahan se on, että vihjetiedon keruu ja käsittely on tärkeä palikka osana harmaan talouden torjuntaa. Vihjeiden kautta saadaan paljon sellaista verotukseen vaikuttavaa tietoa, joka muutoin ei olisi Verohallinnon tiedossa.

Usein tieto koskee yrityksen toimintatapoja, salattua myyntituloa tai pimeästi maksettuja palkkoja. Vihjeissä näkyy myös taloudellisen toiminnan kansainvälistyminen sekä harmaan talouden yleisyys. Merkittävä tulonsalaus tai pimeä palkanmaksu johtaa yleensä verotarkastukseen, jonka seurauksena yrityksen ja palkansaajien verotusta korjataan takautuvasti.

Vihjeiden perusteella käynnistettävät toimenpiteet ovat kuitenkin kokonaisuudessa moninaisempia.

Verokarhu ei ristiriitatilanteissa pelkästään murise vaan antaa myös neuvoja ja ohjausta.

OHJAUSTA OIKEIN TOIMIMISEEN

Vihjetiedon antajat ovat kesäkuun loppuun mennessä antamissaan vihjeissään lähes 800 kertaa yhtenä asiana kertoneet, että he eivät ole saaneet kuittia tai että kuitin tietosisältö on puutteellinen.

Verokarhu tekee valikoivasti käyntejä näihin yrityksiin. Ensimmäisellä kerralla yrittäjälle kerrotaan kuitin tarjoamisvelvollisuudesta sekä annetaan ohjausta kuitin tietosisältöä koskevista vaatimuksista. Ensimmäisellä kerralla tämä riittää.

Tämän jälkeen karhu voi tehdä tarkistuskäynnin. Vasta tällöin alkaa vihainen murina, jos kuittia ei edelleenkään tarjota tai jos annettua ohjausta ei ole noudatettu tai ei aiota noudattaa.

Pahimmillaan mesikämmen voi lyödä pöytään sakon nimeltä laiminlyöntimaksu.

Vihjeitä tulee myös hiljattain toimintansa aloittaneista yrityksistä, joille toimintatavat eivät ole vielä ole täysin vakiintuneet. Vihjetiedon antaja on voinut hieman kummeksua yrityksen käytäntöjä ja epäilee jonkinasteista verovilppiä.

Vihjeen perusteella yritykseen voidaan tehdä nykyhetkeen painottuva verotarkastus, missä yrittäjälle kerrotaan havaituista puutteista, kehotetaan oma-aloitteisesti korjaamaan havaitut virheet ja toimimaan vastaisuudessa annetun ohjauksen mukaisesti.

Vihjeen käsittely ja jatkotoimenpiteet ovat onnistuneita silloin, kun yritys osaa jatkossa toimia annettujen ohjeiden mukaisesti.


VERKKOKAUPAN ALV VÄÄRÄÄN MAAHAN?

Suomalaiset ovat innostuneet ostamaan tavaraa ulkomaisista verkkokaupoista. Valikoimat ovat monipuoliset ja hinnat huokeita. Harva kuluttaja varmaan miettii ostosta tehdessään, mihin maahan myyjän tulisi tilittää arvonlisävero. Toisin on monen Suomessa toimivan yrittäjän kohdalla: he ovat valpastuneet miettimään tätä.

Verohallinto on alkanut saada vihjeitä EU-alueella toimivista verkkokauppiaista, joiden – vihjeen antajan mukaan – pitäisi tilittää verkkomyynnistä arvonlisäveroa Suomeen. Vihjetiedon lähettäneet yrittäjät kokevat, että verotussyistä kilpailutilanne ei ole neutraali.

Tällaisissa vihjeissä todellakin on pointti.

EU:n sisällä tavaroiden ja palveluiden myynnin verotusta säännellään arvonlisäverodirektiivillä ja kansallisella verolainsäädännöllä. Toiseen jäsenvaltioon sijoittuneen myyjän tulisi tilittää arvonlisäveroa Suomeen, jos myynti suomalaisille kuluttajille ylittää vuoden aikana 35 000 euroa.

Asiassa ei ole kyse siitä, että myyntiä ei olisi ilmoitettu tai veroja maksettu. Kyse on siitä, mihin maahan vero tulisi tilittää. Paitsi että Suomen valtio jää nuolemaan näppejään, kun sille kuuluva arvonlisävero tilitetäänkin muualle, myös suomalainen yrittäjä kärsii, jos kilpailijan muuhun maahan tilittämä ALV on pienempi kuin se mitä Suomessa yrittäjiä velvoitetaan tilittämään.

Verohallinto on ottanut ilmiöstä kopin. Toimenpiteitä on odotettavissa.


”KUKA” EI AINA OLE HELPPO KYSYMYS

Jotta verokarhun karvainen kämmen saisi vihjetiedosta otteen, pitää vihjeessä olla konkreettisuutta. Vihjetiedon avainkysymyksiä ovat kuka, mitä, missä, milloin ja miten asia liittyy verotukseen. Voisi helposti kuvitella, että kysymykseen ”kuka” on yksinkertaista vastata. Aina näin ei ole.

Suomalaisilla yrityksillä on hyvin usein hienot kotisivut, jossa kerrotaan yrityksen toiminnasta, markkinoidaan tuotteita ja käytetään markkinoinnin kannalta parasta nimivaihtoehtoa, mutta valitettavan usein yrityksen virallinen nimi tai yritystunnus puuttuvat.

Vihjetietojen valossa luottamus tällaisiin sivustoihin on usein vähissä.

Vihjeiden antajat ihmettelevät toistuvasti, mikä yritys toimintaa oikein pyörittää.

On perusteltua epäillä, että kyse voi olla harmaan talouden toimijasta, mutta useimmiten verokarhu kaivelun ja tonkimisen jälkeen löytää toimintaa pyörittävän yrityksen, ja useimmiten yrityksen asiat ovat kunnossa. Yritysten kotisivuja ehkäpä kuitenkin kannattaisi viilata.

Ainakin minä itse kuluttajana lähtisin mieluummin hakemaan tarjousta yrityksiltä, joiden nettisivuilta löytyy tarvittavat yrityksen yksilöintitiedot.

Yhteenvetona toteaisin, että vihjeet sisältävät pääosin sellaista tietoa, jota Verohallinto ei muutoin saa. Yksittäiset tiedot eivät välttämättä ole rahallisesti merkittäviä, mutta joukossa on aina tapauksia, joissa on taloudellisesti hyvinkin merkittäviä asioita. Vihjetieto on ratkaiseva asian selvittelyssä.

Yleinen mielipide ei hyväksy verojen ja muiden lakisääteisten maksujen jättämistä muiden kannettavaksi.

Lämmin kiitos niille reppanoiksi haukutuille suomalaisille, jotka jaksavat ilmoittaa Verohallinnolle harmaata taloutta koskevista havainnoistaan.

Vihjeiden merkittävyyttä kasvattaa lisääntyvä yleinen tietoisuus kiinni jäämisen riskistä.

PS. Olen kirjoittanut aiheesta myös huhtikuussa. Tiedoksi, jos kiinnostaa.

 

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: