Verolähettiläs posket punaisina

Minulla kävi mäihä. Voitin Vuoden opiskelija -kilpailussa Vuoden verolähettiläs –tittelin. Tehtäväni on tänä kesänä puhaltaa uusia tuulia Verohallinnon viestintään ja tuoda opiskelijan näkemystä siihen, kuinka Verohallintoa ja sen näkyvyyttä voisi parantaa.

Ensikosketukseni Verohallintoon sain jo vuonna 2012, kun olin kesätöissä verovalvonnassa. Korkea digitalisaation taso ja naurava työporukka haltioittivat minut, kuten myös Anssi Laineen hehkuttamat työedut. Mielekästä oli myös päästä ratkaisemaan aitoja veropähkinöitä. Sinä kesänä opin itse asiassa enemmän käytännön vero-oikeudesta kuin oikeustieteen opinnoissani konsanaan.

Tänä vuonna pähkinäni ovat toisenlaisia. Kuinka tehdä vero-oikeudesta selkokielistä ja mahdollisimman helposti lähestyttävää? Kuinka pitää etenkin henkilöasiakkaat tietoisina Verohallinnon jatkuvasti kehittyvistä palveluista, mutta myös omista oikeuksistaan?

Voiko juristin viihtymiseen luottaa?

Heikki Rintalaa kiinnosti tietää, mitä mieltä minä olen verottajan kyvystä olla ajassa läsnä.

Oikeustieteen opiskelijana minulla on aina ollut positiivinen mielikuva Verohallinnosta, joka on merkittävä lain soveltaja. Eikä ole mitenkään vähäpätöistä, että lukuisat opiskelijakollegani ovat päätyneet verottajalle töihin ja siellä viihtyneet.

Mutta juristithan ovat muutenkin tylsiä, niin kertooko se mitään siitä, millaista Verohallinnon sisällä oikeasti on?

Kestääkö ihastus?

Etenkin tänä kesänä olen vahvasti kokenut sen, kuinka Verohallinnossa jokaisella työntekijällä on aidosti suuri merkitys.

Kun kävin kiemurtelemassa virastotalon lukuisat kerrokset ja käytävät esittelemässä itseni – viestinnän kesäharjoittelijana – melkein kaikki tunnistivat minut intrassa julkaistusta jutusta ja ottivat lämpimästi vastaan kuin uuden veroaatelisen.

Kaikki ehdotukseni on kiitollisesti otettu huomioon, ja olen jo kuukaudessa saanut tuntea, että minun panoksellani on väliä. Opiskelijalle tämä on suurta herkkua. Minun on syytä epäillä, että myös pitkän linjan työntekijöillä on se tunne, että heidän panostaan arvostetaan. Ja että talossa pysytään, koska täällä tehdään työtä, jolla on merkitystä.

Elokuun lopussa selviää säilyykö minun hyvä fiilikseni, vai oliko se vain alkuihastusta. Siihen asti teen voitavani organisaatiossa, jossa uudistuminen on yksi sen toimintaa ohjaavista arvoista.

Kuva: Universum Global

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: