Se, että Verohallinto lähettää vuodessa lähes 20 miljoonaa paperista kirjettä tuskin on kenenkään mielestä toivottava tilanne. Jokainen viranomaisen lähettämä kirje maksaa ja kustannus katetaan tietysti verovaroin.

Itse aina mietin, että tuollekin määrälle verovaroja löytyisi varmaan järkevämpääkin käyttöä. Monet tuntuvat olevan kanssani samaa mieltä. Suomalaiset tiedostavat digitalisaation hyödyt ja olen saanut useita yhteydenottoja asiakkailta, jotka haluaisivat hoitaa veroasiat sähköisesti ja luopua paperista.

Tähän asti se ei kuitenkaan ole ollut mahdollista. Vaikka verokortin onkin voinut tilata verkosta ja veroilmoituksen tietoja täydentää verkossa, olemme silti lähettäneet kaiken verotukseen liittyvän postin paperilla.

Ota käyttöön Suomi.fi-viestit

Verohallinnon tietojärjestelmäuudistus eteni marraskuun alussa neljänteen ja asiakasmäärällä mitattuna merkittävimpään vaiheeseen, kun henkilöverotus siirrettiin uuteen järjestelmään ja samalla henkilöasiakkaan veroasiointi siirtyi OmaVero-palveluun.

Samalla mahdollistui myös sähköinen asiakkuus. Sähköiseksi asiakkaaksi voit siirtyä ottamalla käyttöön Väestörekisterikeskuksen tarjoaman Suomi.fi-Viestit -palvelun. Käytännössä siis toimi näin:

  1. Ota esille verkkopankkitunnuksesi ja mene osoitteeseen suomi.fi/viestit.
  2. Mene kohtaan ”Viestit” ja anna suostumus viestien sähköiseen vastaanottoon.
  3. Anna sähköpostiosoite, johon haluat tiedon, että OmaVerossa on sinulle veropostia.
  4. Valitse kieli, jolla haluat saada ilmoitukset.
  5. Tallenna.

Kun teet tämän kerran, saat sen jälkeen ilmoituksen sähköpostiisi ilmoituksen aina, kun OmaVerossa on uutta tietoa veroasioistasi.

Valitsemalla sähköisyyden voit osallistua niihin jääkarhujenpelastustalkoisiinkin, jotka somettava asiakaspalvelijamme Osku mainiossa ASMR-videossaan mainitsee. Pienillä teoilla on merkitystä, kun me kaikki niitä yhdessä teemme.

Asiointikäyttäytyminen muutoksessa

Kaikille sähköinen asiointi ei tietenkään ole mahdollista, eikä ketään olla siihen pakottamassa. Meidän käsityksemme on kuitenkin se, että asiointikäyttäytyminen on muuttumassa.

Nykyään jo 60% henkilöasiakkaista on valinnut verokortti- ja veroilmoitusasioinnissa sähköisen kanavan. Liekö sitten kannustimena ollut yhteiskunnan säästöt, hiilijalanjäljen pienentäminen, vaiko nopeus ja helppous asioinnissa – mene ja tiedä, mutta näin se asiointikäyttäytyminen kuitenkin muuttuu ja tavoitteemme on vieläkin korkeammalla.

Veroasiat yhdessä osoitteessa

Samaa kertoo se, että OmaVero on otettu vastaan mielenkiinnolla. Palveluun vilkkaimpina päivinä kirjauduttu jopa yli 100 000 kertaa, eikä nyt ole edes verokortin tai veroilmoituksen sesonkiaika!

Asiakaspalautteessa on kehuttu sitä, että kaikki veroasiat löytyvät yhdestä palvelusta ja palvelussa voi myös katsella omia tietoja, esimerkiksi veronpalautuksen ja jäännösverojen määrää. Moitteita OmaVero on saanut siitä, että kaikkea siellä ei vielä ole. Kiinteistöveron tiedot esimerkiksi löytyvät palvelusta vasta vuoden päästä ja vanhoja verotuspäätöksiä ei palvelusta näe. Tämän korjaa aika ja vuodesta 2018 lähtien verotuspäätökset löytyvät OmaVerosta tarvittavan ajan.

Jatketaan Twitterissä @KuuriSanna

 

Julkishallinnon palveluvalmius otti pienen mutta samalla suuren stepin 29.11., kun kolmen viraston yhteinen chatbot-palvelu käynnistyi uudenlaisen yhteistyöprojektin tuotoksena.  Ihmisen päänvaivaa helpottaen Verohallinnon, Maahanmuuttoviraston (Migri) ja Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) chatbotit neuvovat verotukseen, yrityksen perustamiseen sekä Suomeen muuttamiseen liittyvissä kysymyksissä, ikään kuin samassa tiimissä toimien. Bottiverkoston ydinkohderyhmänä ovat ulkomaalaiset, joita kiinnostaa yrityksen perustaminen Suomeen tai työskentelyn aloittaminen Suomessa.

Mistä on kyse?

Poikkiorganisatorisen chatbot-tiimin tavoitteena on madaltaa kynnystä yrityksen perustamiseksi Suomeen sekä helpottaa Suomeen muuttamista ja työskentelyn aloittamista täällä (”Starting up Smoothly”). Jo nyt saatujen kokemusten valossa usean luukun poistaminen ja keskeisen informaation saaminen muutamalla hiiren klikkauksella palvelee tätä tarkoitusta hyvin. Kysyjän ei tarvitse tietää, eikä häntä oletettavasti kiinnostakaan, mikä virasto hoitelee mitäkin hallinnollista asiaa, vaan tyypillisesti hän haluaa vastaukset kysymyksiinsä mahdollisimman nopeasti ja sujuvasti.

Virastorajojen aiheuttamaa jäykkyyttä sekä käyttäjän mahdollisesti kokemaa ahdistustilaa on pyritty poistamaan siten, että chatbot-kaverukset Kamu, PatRek ja VeroBot ovat koulutettu siirtämään kysymyksiä bottitiimin sisällä, jos kysymys ei osu omaan ydinosaamisalueeseen. Niinpä jos Verohallinnon sivuilla operoivalta VeroBotilta sattuu kysäisemään verokysymysten lisäksi myös yrityksen perustamisesta tai maahantuloluvista, kollegiaalista tietämystä löytyy yhdellä napin painalluksella. Hienous piileekin siinä, että asiakas saa vastauksen kysymykseensä aina samasta kanavasta ja ympäri vuorokauden, riippumatta siitä minkä viranomaisen botin kanssa hän keskustelun aloittaa.

Tähän tapaan:

Veroblogi_29.11.2018 kuva2

Palvelun käyttäjä?

Ajatellaan vaikkapa Yu Chen -nimistä insinööriä Kiinasta. Hän on kiinalaisen energia-alan yhtiön edustaja. Yhtiön suunnitelmissa on pystyttää voimala Pohjois-Suomeen, ja tehdasta operoidaan Helsinkiin perustettavan tytäryhtiön kontrollissa. Yu Chen, Suomeen perustettavan yhtiön CEO, muuttaa perheensä kanssa Suomeen. Hänellä on iso tiedon tarve mm. oleskelulupiin, verotukseen ja yrityksen perustamiseen liittyen (luultavasti toki myös kouluihin, terveydenhuoltoon jne.). Bottiverkostomme avulla Yu Chenin pitäisi kuitenkin päästä mukavaan alkuun ja saada tarvitsemansa vastaukset ainakin kolmen viranomaisen osalta, yhdestä luukusta.

Yu Chen on yksi fiktiivisistä käyttäjäpersoonistamme, joiden avulla chatbotien sisältöä on suunniteltu ja rakennettu. Muita fiktiivisiä persoonia vastaavassa roolissa ovat Vera Allik, joka muuttaa Virosta Suomeen perustaakseen kampaamon sekä Berat Asani, joka kahden vuoden Suomessa opiskelun päätteeksi päättää startata elintarvikkeiden vienti-/tuontitoiminnan Suomen ja Turkin välillä. Suosittelen lämpimästi lukemaan Migrin kollegamme, Suse Miessnerin havainnollisen blogin kokeilumme eri vaiheista, josta ilmenee tarkemmat kuvaukset myös käyttäjäpersoonistamme: http://inlanddesign.fi/ (”Starting up smoothly  – Connecting government agency information through chatbots”).

Pihvi?

Chatbot-kokeilumme suurin juju on siinä, että eri julkishallinnon organisaatiot ryhtyvät ripeällä aikataululla yhdessä työstämään konkreettista palvelukonseptia, jolla tavoitellaan selvää lisäarvoa veronmaksajille – sekä toivon mukaan myös tuleville veronmaksajille. Jatkuva tekemisen meininki sekä oikeiden käyttäjätestien tekeminen kohderyhmään kuuluvilla asiakkailla on ollut toimiva kaava pitkällisten suunnittelujaksojen tai hengähdystaukojen sijaan. Käytännössä reilun puolen vuoden sisään työstämme jo toista, tällä kertaa tuotantokelpoista versiota bottiverkostosta.

Kokeilun taustasta sen verran, että ensimmäinen versio chatbotista rakennettiin keväällä Migrin ja Veron yhteistyönä. Kokeilun kick off pidettiin maaliskuun puolessa välissä, ja botin julkistaminen yleisölle tapahtui kesäkuun puolessa välissä Verohallinnolla järjestetyssä demo-tilaisuudessa. Tällöin VeroBotin ja Kamun potentiaalinen asiakaskohderyhmä oli Suomeen työskentelemään saapuvat ulkomaalaiset, osaamiskapasiteetin rajautuessa Suomessa työskentelyn vero- ja lupakysymyksiin (tilaisuuden tallenne Youtubessa).

Kesäkuun demo-tilaisuus keräsi mukavasti yleisöä ja paikalle oli singahtanut väkeä niin julkiselta kuin yksityiseltäkin sektorilta. Bottien toiminta synnytti sen verran paljon positiivista pöhinää ja kannustusta, että päätimme laajentaa kokeilua. VeroBot ja Kamu saivat kaverikseen PatRekin. Tällä kertaa virtuaaliassistenttejamme ryhdyttiin kouluttamaan myös yrityksen perustamiseen liittyvissä kysymyksissä. Intensiivisin koulutusrupeama tehtiin lokakuun aikana ja ensimmäiset käyttäjätestit pidettiin loka-marraskuun vaihteessa.

Entä jatko?

Tästä alkaakin sitten se mielenkiintoisin vaihe, kun alamme saada reaaliaikaista palautetta bottien toiminnasta, mikä toimii ja mikä ei. Ongelmia ja odottamattomia tilanteita ratkotaan lennosta sitä mukaa kun niitä syntyy, ja bottien jatkokoulutusta tehdään pitkin matkaa saatujen kokemusten perusteella. Kokeilua on tällä haavaa tarkoitus jatkaa alkukevääseen. Sen jälkeen vedetään saadut kokemukset, opit nippuun ja mietitään jatkoa.

Bottien potentiaali asiakaspalvelussa?

Verohallinnon osalta kokeiluun lähdettiin alun perin Kasvuyrityspalvelumme osana toimivan ns. ChinaDeskin uusasiakashankinnan tarpeita silmällä pitäen. Kiinankielellä palveleva ChinaDeskimme auttaa kiinalaisten startupien ja muiden kiinalaisten yritysten liiketoiminnan aloittamista Suomessa (vuoden aikana olemme auttaneet noin 700 kiinalaista toimijaa, aina pienyrittäjistä suuryhtiöihin). Chatbotilla halusimme myös varautua positiiviseen haasteeseen resurssien riittävyyden suhteen, jos neuvonnan tarve kasvaisi kiinalaisiin mittasuhteisiin.

Hommaa käynnisteltäessä oma kokemus chatboteista ja tekoälystä oli hyvin minimaalinen. Edelleenkin alan expertiisi löytyy muualta tiimistä, vaikka tekemällä sitä tunnetusti oppii – niin ihminen kuin bottikin. Projektimme ansiosta ymmärrys ja tietämys onkin kasvanut. Botit ovat nohevia oppimaan, kunhan niitä oikealla tavalla opetetaan ja luotsataan (+ käytössä on riittävän sofistikoitunut alusta). Mahdollisuus bottien hyödyntämiseen käytännön asiakaspalvelutyössä on aivan valtava. Erityisesti silloin kun ne toimivat isompana viranomaisten bottiverkostona – tällöin on mahdollista saada merkittäviä synergiahyötyä, ja suurin voittaja on asiakas eli sinä ja minä!

Jo pelkästään verotuksen aihepiirin sisällä liikuttaessa tuntuu aika kiehtovalta ajatukselta, että VeroBot voisi olla laaja-alaisuudellaan, väsymättömyydellään ja oppimispotentiaaliltaan eräänlainen verotuksen superasiantuntija, tai ainakin tietopankki jo vuoden parin päästä (oikeudellisten arvioiden tekeminen fakta-aineiston pohjalta on toistaiseksi hieman etäisempi tehtäväalue).

Veroblogi_29.11.2018 kuva3

Summa summarum, näin konkreettisella tasolla tapahtuva yhdessä tekeminen yhteisillä tavoitteilla, yli virastorajojen, on epäilemättä chatbot-kokeilun kova ydin. Mitä enemmän asiaa mielessä pyörittelee, sitä enemmän innostuu. On helppo nähdä minkälaisia mahdollisuuksia aihion jatkokehittelyyn voisi liittyä, ihmisen elämän helpottamiseksi. Nytkään Suomen ei tarvitse hävetä sijoituksiaan erilaisissa viranomaispalvelujen kansainvälisissä vertailuissa (esim. Finland has the best digital public services in the EU”, European Commission, The Digital Economy and Society Index (DESI) 2018: Finland), mutta tähän ei ole tietenkään tyytyminen. Suomalaisilla on tähtäin korkeammalla. Tästä on useita hyviä ja ajankohtaisia esimerkkejä, huikeitakin yhteistyöaloitteita työntäen Suomea eteenpäin ja samalla nostaen Suomen kilpailukykyä (esim. Sandbox of Trust, Aurora-projekti). Ainakin sitä pitää yrittää ja uskaltaa kokeilla.

Lisätietoa chatbot-projektista: www.startingupsmoothly.fi

Vill du läsa det här på svenska? Rulla ner.

Verohallinto jakoi juuri kaikkiin Suomen 3,2 miljoonaan kotitalouteen julkisen tiedotteen. Tiedotteessa kerrotaan OmaVero-palvelusta ja siitä, mitä uudistuksia henkilöasiakkaiden veroasioihin tulee.

Kysäisin ystävältäni, joko hän on saanut Verohallinnon tiedotteen ja oliko jopa lukenutkin sen. Hän oli kuulemma huomannut postissa tulleen tiedotteen ja jopa silmäillytkin sitä, mutta ei ollut vielä ehtinyt mennä tekemään OmaVeroon mitään. – Olisiko sinulla nyt sitten sellaisia veroasioita, joita pitäisi heti hoitaa, esimerkiksi hakea muutosverokorttia vielä tälle vuodelle, kysyin.

Ei kuulemma ollut. Silti ystäväni oli siinä luulossa, että jotain pitäisi tiedotteen vuoksi tehdä, juuri OmaVerossa. Totesin, että ei tarvitse. Samalla kerroin, mitä OmaVerossa voi jatkossa tehdä ja kannustin  häntä tutustumaan palveluun, kunhan aikaa olisi.

Tämä kuvaa mielestäni hyvin, miten tunnollisia me ihmiset usein olemme. Erityisesti, kun viranomainen lähestyy – vaikkapa vain paperisen tiedotteen muodossa.

Pitääkö tehdä jotakin? Pitääkö aktivoitua? Odotetaanko minulta välitöntä toimimista?

Verohallinto lähestyy asiakkaita eri syistä. Haluamme helpottaa asiakkaiden toimimista veroasioissa ja ohjata ennakoivasti. Kerromme muutoksista tai ohjaamme vaikkapa jonkin asian ilmoittamisen osalta veroilmoitusaikana. Yleensä tiedotteet ja ennakoivat ohjaustoimet eivät vaadi asiakkaalta mitään erityisiä toimenpiteitä.

Verohallinnon tiedotteen ydin on kertoa, että henkilöasiakkaiden veroasioiden hoitaminen uudistuu ja että OmaVero-palvelu on avattu nyt myös henkilöasiakkaille. Ohjaamme siis asiakkaita ennakoivasti, jotta he tietäisivät tulevista muutoksista.  Varmistamme, että he osaisivat toimia oikein sitten, kun kyseisen veroasian hoitaminen on kullekin ajankohtainen.

Ystäväni oli tyytyväinen, kun huomasi, ettei hänen tarvitse tehdä tiedotteen vuoksi tällä hetkellä yhtään mitään. Verokorttiinkaan ei ole muutostarvetta vuoden 2018 osalta. Veronpalautuksensa määrän hän kuitenkin kävi kurkkaamassa OmaVerosta heti. Lisäksi hän lupasi olla keväällä 2019 aktiivinen ja täydentää veroilmoitustaan OmaVerossa. Niin teen minäkin.

Suomen järjestelmä, jossa asiakas saa esitäytetyn veroilmoituksen, ei suinkaan ole yleinen muualla maailmassa. Kaiken lisäksi esitäytetyn veroilmoituksen tiedot ovat valtaosalla veronmaksajista oikein – viime keväänä 75%:n suomalaisista ei tarvinnut täydentää esitäytettyä veroilmoitustaan mitenkään.

Toimi siis silloin, kun on aika toimia. Tässä vielä muistilistaa avuksi:

  • Marraskuu: Veronpalautuksen ja jäännösveron tiedot näet OmaVerossa.
  • Joulukuu: Vuoden 2019 verokortti tulee postitse. Tarvittaessa voit sen jälkeen muuttaa verokorttiasi OmaVerossa.
  • Helmikuu: Ota viimeistään nyt suomi.fi-viranomaisviestit käyttöön, niin et saa esitäytettyä veroilmoitusta paperilla, vaan saat sähköpostiisi tiedon, kun se on OmaVerossa.
  • Huhtikuu: Saat esitäytetyn veroilmoituksen. Tarkista ja täydennä tarvittaessa OmaVerossa.
  • Toukokuu: Täydennä veroilmoitusta viimeistään määräpäivänä.
  • Elokuu: Yleisin veronpalautuksen maksupäivä ja jäännösveron ensimmäinen eräpäivä.

 

————————————————————————————————————————————————————————————————————-

Skatteförvaltningen sänder post – ska jag agera genast?

Skatteförvaltningen delade häromdagen ut ett meddelande till alla 3,2 miljoner hushåll i Finland.

I meddelandet berättas det om e-tjänsten MinSkatt och om det nya som berör privatpersonernas skatteärenden.

Jag frågar min väninna om hon har fått meddelandet från Skatteförvaltningen och om hon eventuellt även läst det. Hon säger att hon har uppmärksammat meddelandet bland den övriga posten och rentav ögnat igenom texten men att hon ännu inte har haft tid att göra något i MinSkatt.

– Har du då några sådana skatteärenden som genast borde skötas, såsom att ännu skapa ett ändringsskattekort för innevarande år? frågar jag henne.

Hon berättar att hon inte har. Men min väninna lever ändå i tron att något borde göras på grund av meddelandet och specifikt just i MinSkatt. Jag konstaterar att hon inte behöver göra något. På samma gång berättar jag vad vi alla i fortsättningen kan göra i MinSkatt och uppmuntrar henne att bekanta sig med e-tjänsten sedan när hon har tid.

Jag tycker att det här är ett gott exempel på hur plikttrogna vi människor ofta är. Speciellt när en myndighet tar kontakt – även om det bara är ett meddelande på papper.

Ska jag göra något? Ska jag aktivera mig? Förväntas jag göra något genast?

Skatteförvaltningen kontaktar kunder av många olika orsaker. Vi vill underlätta kundernas skötsel av sina skatteärenden och handleda med framförhållning. Vi berättar om ändringar eller instruerar exempelvis i att lämna uppgifter om något under skattedeklarationstiden. I allmänhet kräver meddelanden och föregripande handledning inga speciella åtgärder av kunderna.

Kärnan i Skatteförvaltningens meddelande är att berätta, att skötseln av skatteärenden förnyas för privatpersonernas del och att e-tjänsten MinSkatt nu har öppnats även för privatpersoner. Vi instruerar alltså med framförhållning för att kunderna ska vara medvetna om kommande förändringar.  Vi vill säkra att alla kan förfara rätt när det är aktuellt för var och en att ta hand om skatteärendet i fråga.

Min väninna är nöjd nu när hon vet att hon inte behöver göra någonting just nu på basis av meddelandet. Hon har inget behov av att ändra sitt skattekort för 2018. Skatteåterbäringsbeloppet kikar hon dock genast på i MinSkatt. Dessutom lovar hon att vara aktiv på våren 2019 och komplettera sin skattedeklaration i MinSkatt. Det gör jag med.

Systemet som vi har i Finland med den förhandsifyllda skattedeklarationen är inte ett allmänt system på andra håll i världen. Dessutom är uppgifterna i den förhandsifyllda skattedeklarationen korrekta för flertalet skattebetalare – förra våren behövde endast 25 % av alla finländare komplettera sin förhandsifyllda skattedeklaration.

Agera alltså då när det är dags att agera. Här kommer ännu en komihåglista till din hjälp:

  • November: Du ser uppgifterna om skatteåterbäring eller kvarskatt i MinSkatt.
  • December: Skattekortet för 2019 kommer hem per post. Efter detta kan du vid behov ändra ditt skattekort i MinSkatt.
  • Februari: Ta senast nu myndigheternas e-tjänst suomi.fi-meddelanden i bruk, så får du inte den förhandsifyllda skattedeklarationen på papper, utan ett meddelande i din e-post när den finns i MinSkatt.
  • April: Du får den förhandsifyllda skattedeklarationen. Kontrollera och komplettera den vid behov i MinSkatt.
  • Maj: Komplettera din skattedeklaration senast på den utsatta dagen.
  • Augusti: De flesta skatteåterbäringarna betalas ut och den första förfallodagen för kvarskatterna infaller för de flesta.

Veronpalautukset ovat maan tapa

Vuoden 2017 verotus on valmistunut ja tilastot julkaistu. On aika analysoida tilastoja hieman lisää.

Tänä vuonna veronpalautuksia maksetaan ennätykselliset 2,9 miljardia eli 12,5 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Tämä on kiinnostanut monia. Palautuksia saavien asiakkaiden lukumäärä ei kuitenkaan kasvanut, vaan se itse asiassa laski noin 74 000 asiakkaalla.

Palautukset suhteessa maksuunpantuihin veroihin ovat kuitenkin lähes 10 prosenttia.

Se on aika paljon. Väitän, että palautukset ovat maan tapa.

Palautusten kasvu näkyy trendinä

Tarkastellaanpa aluksi veronpalautusten trendiä pidemmällä ajalla. Vuosina 2001 ja 2007 palautukset kasvoivat molempina vuosina reilun 16 prosenttia. Itse asiassa, 2000-luvulla palautukset kasvoivat yli 10 prosenttia jopa seitsemänä vuonna – ja laskua tuli vain yhtenä vuonna.

Veronpalautukset ovat nimellisesti noin kolminkertaistuneet vuodesta 1999. Niiden kasvu on ollut huomattavasti nopeampaa kuin tuloverokertymän, vaikka sekin on kasvanut jopa 45 prosenttia, 20,8 miljardista 30,1 miljardiin.

Osa verokertymän ja -palautusten kasvusta selittyy esimerkiksi ansioiden ja varallisuuden arvon nousulla. Palkat olivat vuonna 2017 noin 70 prosenttia korkeammalla kuin vuonna 1999, ja vastaavasti myös työeläkkeet ovat nousseet noin 40 prosenttia.

Väestön ikääntyminen, siis eläkettä saavien kasvu, näkyy myös verokertymän rakenteessa.  Voi olla, että yhtäältä palautusten painottuminen palkansaajiin (tulot kasvavat nopeammin) ja toisaalta verokertymässä eläkkeiden osuuden nousu (tulot kasvavat hitaammin) selittää osan veronpalautusten kertymää nopeammasta kasvusta.

Vähennysten aliarviointi kasvattaa palautuksia

Osa asiakkaista yliarvioi tarkoituksella tulonsa ja jättää verokorttia muuttaessaan huomioimatta osan vähennyksistä. Esimerkiksi kotitalousvähennyksen käytöstä noin 85 prosenttia ilmoitetaan vasta veroilmoituksella, jolloin siitä seuraa veronpalautuksia. Kotitalousvähennyksen korvausosuutta nostettiin vuodelle 2017, ja tästä syystä palautukset ovat lisääntyneet. Toinen herkästi unohtuva tai aliarvioitava vähennys on työmatkakulu.

Kun verokortteja muutetaan enemmän, myös palautukset kasvavat

Yksi selitys palautusten trendiin on todennäköisesti se, että verokortin muuttamisesta on tehty helppoa.

Verokorttimuutoksen on voinut tehdä verkossa vuodesta 2007 lähtien, ja verokorttimuutokset ovatkin kasvaneet vuodesta 2007 lähtien noin 48 prosenttia – siis huomattavasti enemmän kuin veronmaksajien määrä, joka on kasvanut noin 7 prosenttia. Sama henkilö voi toki hakea muutosta useampaan kertaan.

Vuonna 2017 nämä verokorttimuutokset pomppasivat yli kahden miljoonan. Osaksi nousu varmasti selittyy parantuneella työllisyystilanteella. Työelämään siirryttäessä tai työpaikkaa vaihdettaessa usein haetaan uusi verokortti, koska tulot muuttuvat. Monet myös vain ilmoittavat työnantajalle verokorttia korkeamman pidätysprosentin.

Usein muutokset tehdään niin, ettei nyt ainakaan joutuisi jäännösveroa maksamaan, vieläpä juuri ennen joulua.

Meillä Verohallinnossa on tilasto tehdyistä verokorttimuutoksista, mutta ei näkymää siihen, kuinka moni on ilmoittanut työnantajalle verokorttiaan korkeamman pidätysprosentin. Pidämme kuitenkin todennäköisenä, että näillä itse korkeammiksi ilmoitetuilla pidätysprosenteilla on ollut merkittävä vaikutus nyt maksettavien veronpalautusten määrään.

Veronpalautukset eivät ole hyvätuloisten juttu

Suurin osa eli noin 72 prosenttia veronpalautuksista maksetaan palkansaajille. Absoluuttiset eurothan voivat lisääntyä vaikkapa siitä syystä, että tiettyyn tuloluokkaan siirtyy enemmän ihmisiä esimerkiksi työllistymisen myötä. Tämän vuoksi on fiksua suhteuttaa veronpalaukset määrättyihin veroihin. Näin tarkasteltuna huomaamme, että veronpalautukset ovat kasvaneet kaikissa alle 75 000 euron tuloryhmissä ja voimakkaimmin alle 25 000 euron tuloryhmissä.

Villakoiran ytimessä saattaa olla julkisen sektorin lomarahojen leikkaus

Vuonna 2017 julkisen sektorin lomarahoja leikattiin osana kiky-sopimusta. Tästä syntyi haaste vuoden lopun ennakonpidätysprosenttia laskettaessa.

Mehän toimitamme vuodenvaihteessa jokaiselle verokortin kotiin. Verokortissa on määritelty ennakonpidätysprosentit, ja ne perustuvat viimeksi valmistuneen verotuksen tietoihin tai edellisenä vuonna muutosverokortille ilmoitettuihin tuloihin.

Etukäteen emme kuitenkaan tiedä, ketkä työskentelevät julkisella sektorilla tai sitä, kuinka paljon kukin saa lomarahoja.

Verokorteilla, jotka toimitettiin vuodenvaihteessa 2016-2017 ihmisille kotiin, todennäköisesti yliarvioitiin julkisen puolen työntekijöiden tulot juuri tuon lomarahaleikkauksen verran. Ja kun tähän yliarvioituun ennakonpidätysprosenttiin vielä lisätään ihmisten itse tekemät muutokset – ne suoraan työnantajalle ilmoitetut korotetut ennakonpidätysprosentit – alkaa tilanne selvitä.

Veronpalautuksia saavien ihmisten määrä on ylipäätään kasvanut vuosien aikana. Vuonna 2017 jopa 80 prosenttia veroa maksavista asiakkaista sai palautuksia. On itse asiassa hyvin harvinaista, että verotuksessa ei tule palautuksia tai mätkyjä lainkaan.

Jatketaan Twitterissä: @akisavol

Kansainvälisessä mediassa on viime päivinä kohistu pankkisektorilla tapahtuneesta tietovuodosta, joka koskee niin kutsuttuja cum/ex-kauppoja. Myös YLE:n MOT -ohjelma käsitteli ohjelmassaan samaa aihetta, mikä on nostanut asian myös kotimaisen median kiinnostuksen kohteeksi.

Mikä ihmeen cum/ex ja cum/cum?

Ilmiö liittyy julkisen kaupankäynnin kohteena olevien yhtiöiden hallintarekisteröityihin osakkeisiin, jotka ovat hallintarekisteröinnin hoitajan/hoitajien hallinnassa. Karkeasti yksinkertaistaen ilmiöllä tarkoitetaan osingon maksuhetken ympärillä tapahtuneita järjestelyjä ja kauppoja, joilla pyritään saamaan verotuksellista etua verosuunnittelun keinoin – tätä kutsutaan myös osinkojen pesuksi tai osinkokuorinnaksi. Osingonsaajaksi pyritään tällöin valikoimaan osingon irtoamishetkellä sellainen omistaja, jolle osingosta lankeava veroprosentti on mahdollisimman alhainen.

Cum/ex-järjestelyssä yhtiön osake hankitaan siten, että siinä on mukana osinko (cum) ja osake toimitetaan eteenpäin ilman osinkoa (ex) jopa useita kertoja siten, että lyhyen ajan sisällä osakkeella on useampi omistaja, mutta kauppojen selvittelyn jälkeen kaupat kumoavat toisensa.

Vaihtoehtoinen tapa on hankkia yhtiön osake siten, että siinä on mukana osinko (cum) ja osake myös toimitetaan eteenpäin niin, että osakkeessa on edelleen mukana osinko (cum) siten, että osake on osingon täsmäytyspäivänä sellaisen saajan arvo-osuustilillä, jonka verokohtelu on mahdollisimman edullinen – usein saaja saa osingot verovapaana esimerkiksi verosopimukseen vedoten.

Osa järjestelyistä on laillista verosuunnittelua, osa taas lainvastaista veronkiertoa.

Tiivistäen on kyse siitä, että se joka osingon sai, ei todellisuudessa ole oikeutettu käyttämään osingosta saatua rahaa, vaan on velvoitettu maksamaan sen eteenpäin todelliselle edunsaajalle. Osingonjaon jälkeen osakkeet tyypillisesti palautuvat alkuperäiselle omistajalle ja verohyöty jaetaan järjestelyyn osallistuneiden kesken. Järjestely tehdään ilman todellista ja pysyvää osakkeiden omistamisen tarkoitusta. Apuna käytetään myös johdannaisia – toteuttamistapoja on monia. Osa järjestelyistä on nykylainsäädännön valossa laillista verosuunnittelua, osa taas saattaa olla lainvastaista veronkiertoa.

Verosuunnittelun lisäksi näitä täsmälleen samoja rakenteita voidaan käyttää myös petolliseen toimintaan. Tällöin samaa veronpalautusta haetaan useampaan kertaan tai haetaan palautettavaksi veroa, jota ei ole koskaan tilitetty millekään verohallinnolle. Tällaista toimintaa ja sen yrityksiä on havaittu eri puolilla Eurooppaa jo useiden vuosien ajan.

Vilpillisten toimien torjunta on osa Verohallinnon päivittäistä työtä.

Verohallinnossa havainnoidaan ja analysoidaan jatkuvasti erilaisia uusia tai meille ennestään tuttuja riski-ilmiöitä, jotka aiheuttavat lainmukaisten verotulojen kertymättä jäämistä eli verovajetta. Tätäkin vielä vahingollisempana ilmiönä on viime vuosina havaittu eri maiden verohallintoja vastaan toteutettuja petoshyökkäyksiä. Tekotapoja on monia, mutta kaikissa on tavoitteena saada verohallinto palauttamaan vilpillisen toimijan tilille varoja eri tyyppisinä perusteettomina palautuksina.

Osa näistä ilmiöistä nousee julkiseen keskusteluun – osa taas hoidetaan osana verovalvontaa ilman sen suurempaa melua. Suomen Verohallinto on torjunut menestyksekkäästi mm. identiteettivarkauksien tai petostarkoituksessa perustettujen yhtiöiden avulla toteutettuja alv-palautusten petosyrityksiä. Samoin olemme onnistuneet torjumaan erilaisia EU-sisäkaupassa havaittuja väärinkäytöksiä. Petosyritysten on viime aikoina havaittu laajentuneen myös perusteettomien työnantajasuoritusten palautuksiin.

Selkeä yhteinen ja uusi piirre näissä kaikissa petostyypeissä on se, että toiminta on erittäin kansainvälistä. Toimijat suuntaavat petosyrityksiä saman aikaisesti moniin eri maihin ja löydetyt valvonta-aukot hyödynnetään nopeasti toimintaa laajentaen.

Myös cum/ex- ja cum/cum-ilmiöistä Verohallinto on ollut tietoinen jo usean vuoden ajan. Olemme jo pitkään tehneet aktiivista kansainvälistä yhteistyötä muiden verohallintojen kanssa, mistä johtuen olemme saaneet tietoja muihin verohallintoihin kohdistuneiden petosten tekotavoista.

Olemme kehittäneet ja kehitämme edelleen järjestelmiämme sekä toimintatapojamme, jotta havaitsisimme ajoissa näihin ilmiöihin liittyvät poikkeavat tai mahdollisesti vilpilliset järjestelyt. Tavoitteena on se, että pystyimme estämään niiden toteutumisen jo ennalta. Haaste on ollut ja on edelleen merkittävä, mutta kehittyneet IT-järjestelmät ja osaava henkilöstö ovat tässä avainasemassa.

Hallintarekisterien valvonnallinen haaste

Hallintarekisteröinti on arvopaperikeskuksissa käytetty menettely, jossa rekisteriin merkitään arvopaperin todellisen omistajan sijasta arvo-osuustilin hallintarekisteröinnin hoitaja. Hallintarekisteröinnin hoitaja kirjaa asiakkaidensa omistukset vain omiin tietojärjestelmiinsä ja kunkin hallintarekisteröidyn tilin omistajien omistukset näkyvät arvo-osuustilillä yhtenä omistuksena, hallintarekisteröinnin hoitajan nimissä.

Hallintarekisteröinti on käyttökelpoinen keino järjestää esimerkiksi pörssiosakkeiden omistus siten, että sijoittajan ei tarvitse erikseen avata arvo-osuustiliä jokaisessa arvopaperikeskuksessa, jonka liikkeeseen laskemiin arvopapereihin hän haluaa sijoittaa. Hallintarekisteröinti siis mahdollistaa sen, että sijoittaja voi avata vain yhden arvo-osuustilin omassa pankissaan ja sijoittaa sitä kautta ympäri maailman. Suomessa hallintarekisteröinti on mahdollista vain muille kuin suomalaisille eli käytännössä kansainvälisille sijoittajille.

Pieni väärin toimiva vähemmistö aiheuttaa veromenetyksiä käyttämällä järjestelmän ominaisuuksia vääriin tarkoituksiin.

Havaintojemme mukaan valtaosa hallintarekisteröityjen osakkeiden osingonsaajista toimii oikein eli ilmoittaa ja maksaa veronsa oikeamääräisesti. Kiistaton tosiasia on kuitenkin se, että hallintarekisteri vaikeuttaa verovalvontaa ja havaintojemme mukaan sitä myös käytetään jossakin määrin hyväksi sekä veronkierrossa että toteutetuissa cum/ex -veropetoksissa tai niiden yrityksissä. Julkisuudessa esillä olleet lähdeveropetokset eivät olisi onnistuneet suorassa osakeomistuksessa.

Myös verosuunnittelun laillisuuden valvominen on helpompaa suorassa omistusjärjestelmässä. Tämä onkin hallintarekisteröityjen osakeomistusten varjopuoli: valvonta on hankalaa ja edellyttää kansainvälistä tietojenvaihtoa sekä yhteistyötä. Se taas on kansainvälisestä kehityksestä huolimatta edelleen melko hidasta ja eri maiden valvontaviranomaisten resursseja kuluttavaa. Voidaankin todeta, että pieni väärin toimiva vähemmistö aiheuttaa merkittäviä ongelmia ja veromenetyksiä käyttämällä järjestelmän ominaisuuksia vääriin tarkoituksiin.

Ilmiön torjuntaan tartutaan yhteistyöllä ja lainsäädännöllä

Mediassa esiin nostetun cum/ex-ilmiön mahdollinen laajuus saattaa olla merkittävämpi kuin eri Euroopan maissa on osattu arvioida. Ilmiön varjopuolena esiintyvä laajamittainen kansainvälinen petostoiminta ei kuulu toimivaan markkinatalouteen. Uskon, että jo lähitulevaisuus näyttää sen, miten Euroopan valtiot ja verohallinnot haasteeseen vastaavat. Tarvitaan laajaa kansainvälistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa, jotta menettely ei jatku ja aiheuta miljardien menetyksiä eri valtioille. On myös selvää, että eri valtiot tulevat harkitsemaan erilaisten lainsäädännöllisten toimien käyttämistä ilmiön pysäyttämiseksi.

Jatketaan Twitterissä @MarkoMyllyniemi

Nykyisellä hallituksella on ohjelmassaan norminpurkutalkoot ja yritystoiminnan aloittamisen helpottaminen. Ovatko harmaan talouden torjunta ja lainsäädännön vapauttaminen törmäyskurssilla?

Siltä näyttää.

Esimerkki purettavaksi suunnitellusta normista on osakeyhtiöiden velvollisuus valita tilintarkastaja. Nykysäännöksiin suunnitellaan merkittäviä kevennyksiä. Jopa lähes 40 000 yritystä vapautuisi lakisääteisestä tilintarkastusvelvollisuudesta. Tilintarkastusta ollaan vapauttamassa yritysryhmästä, jossa harmaata taloutta ja talousrikollisuutta paljastuu viranomaisten tietoon eniten.

Ruotsalaiset muuten toteuttivat vastaavan uudistuksien vuosia sitten ja haikailevat nyt jälkiviisaana paluuta entiseen eli laajempaan tilintarkastusvelvollisuuteen. Ruotsin kokemuksien perusteella muutosta ei siis kannattaisi toteuttaa.

Vastaavasti yritystoiminnan aloittamista aiotaan helpottaa luopumalla osakeyhtiön 2 500 euron vähimmäispääomavaatimuksesta. Suunnitelmana on myös poistaa osakepääoman menettämiseen perustuva ilmoitusvelvollisuus.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että olisi viisasta tehdä yhtiön perustamisesta helppoa madaltamalla taloudellista kynnystä. Ja että säästöjä kertyisi, jos tilintarkastajalle ei tarvitsisi maksaa.

Olen näistä ehdotuksista eri mieltä.

Miten tilintarkastuksesta luopuminen liittyy harmaaseen talouteen?

Tilintarkastajan työn ensisijaisia hyötyjiä ovat yrityksen omistajat. Mutta kyllä hyödynsaajia on muitakin: tavarantoimittajat, luotonantajat ja kaikki tilinpäätöstietoja käyttävät – itse asiassa koko yhteiskunta. Niinpä tilintarkastuksen vapauttaminen mikroyrityksiltä ei ole aivan yksinkertainen asia. Jos taloudellisen tiedon luotettavuus heikkenee, siitä kärsivät monet.

Lakisääteinen tilintarkastus on koko yhteiskunnan etu, koska tilintarkastus parantaa tilinpäätösten laatua ja lisää taloudellisen informaation luotettavuutta.

Tilintarkastaja tarkistaa tilinpäätöksiä ja niiden taustalla olevaa kirjanpitoaineistoa. Jos tilinpäätöksessä on virhe, se vaikuttaa suoraan veroilmoitusten laatuun. Riippumattoman tilintarkastajan tekemä työ siis parantaa tilinpäätösten ja kirjanpitojen laatua. Lisäksi tilintarkastus estää ennalta erilaisia taloudellisia väärinkäytöksiä ja korruptiivista toimintaa. Tästä huolimatta nyt on etenemässä lakiesitys, jota monikaan taho ei kannata.

Tarvetta tilintarkastusrajojen muutoksille perustellaan yrityksille tulevilla säästöillä. Näyttää kuitenkin siltä, että saavutettavissa olevat hyödyt ovat pienet suhteessa muutoksen aiheuttamiin haittoihin. Tilintarkastuksesta aiheutuneet kulut kun ovat verovähennyskelpoisia, eivätkä siten jää rasittamaan yrityksen taloutta.

Entä minkälainen viesti on sillä, että osakeyhtiön voisi perustaa nollapääomalla?

Rahaton yrityksen perustaja voi mieltää, että yritysriskin kantaa se kuuluisa ”joku muu” – kuten vaikkapa muut veronmaksajat. Tämä signaali on ristiriidassa markkinatalouden pääperiaatteiden kanssa. Osakeyhtiön rajoitettu vastuu uhkaa nyt hävitä kokonaan.

Jos osakeyhtiön voi perustaa nappia painamalla vailla lantin lanttia, siitä hyötyvät erityisesti harmaan talouden sarjatoimijat.

Nykyinen 2 500 euron minipääomavaatimus on toki huono turva velkojille sekin. Mutta onko se todella yritystoiminnan aloittamisen este tänä päivänä? Tulee mieleen, että yritystoiminnan aloittamisen esteet löytyvät jostain muualta.

Jos osakeyhtiön voi perustaa nappia painamalla vailla lantin lanttia, siitä hyötyvät erityisesti harmaan talouden ja talousrikollisuuden sarjatoimijat ja rahanpesijät. Heille erilaisten peite- ja bulvaaniyhtiöiden perustaminen on arkipäivää ja jatkossa entistäkin helpompaa.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Yksinkertaisinta olisi säilyttää tilintarkastusvelvollisuuden rajat nykyisellään ja jättää osakeyhtiön minimipääomavaatimus ja ilmoitusvelvollisuus oman pääoman menettämisestä ennalleen. Esitettyjen muutoksien hyödyt vaikuttavat minimaalisilta niistä aiheutuviin haittoihin nähden.

Jos normeja kuitenkin päädytään höllentämään, kannattaisi päätöksiä sorvaavien pöydissä miettiä vielä kerran esityksien vaikutuksia. Sillä niitä taatusti on, mm. harmaan talouden ja talousrikollisuuden ilmiöihin, verokertymiin ja viranomaisten toimintaedellytyksiin liittyen.

Suosittelisin myös pohtimaan vaihtoehtoisia etenemismalleja, joissa tilintarkastuksesta, osakepääomavaatimuksesta tai oman pääoman menettämisen ilmoittamisesta ei luovuttaisi kokonaan. Unohtamatta sitä, että mikäli muutokset toteutetaan, tarvitsevat viranomaiset merkittäviä ja pysyviä lisäresursseja harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan.

Ehdotettujen lakiuudistusten hintalappu voi olla kova

Olen saanut olla mukana harmaan talouden torjuntatyössä yli 20 vuoden ajan. Sinä aikana työssä on edetty harppauksin. Erityisesti viranomaisten välistä tietojenvaihtoa ja toimivaltuuksia on tehostettu merkittävästi. Rakenteellisiakin muutoksia on toteutettu, kuten käännetty arvonlisävero rakentamispalveluissa ja romukaupassa.

Hyvän kehityksen taustalla ovat vaikuttaneet vahvasti harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaohjelmat. Nykyinen hallituksen harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategia ja toimenpideohjelma ovat voimassa vuoden 2020 loppuun.

Kehityksestä huolimatta harmaasta taloudesta ja talousrikollisuudesta aiheutuu edelleen merkittävät yhteiskunnalliset menetykset. Arvioiden mukaan vähintään puolet arvonlisäverovajeesta johtuu harmaasta taloudesta.

Kansainvälisesti vertailtuna verovajeen määrä on Suomessa muiden pohjoismaiden tavoin matalalla tasolla. Tuoreen Euroopan komission tutkimuksen mukaan arvonlisäverovaje Suomessa olisi 8 %. Suomen omien tutkimusten laskelmat osoittavat 5-6 %:n lukua. Kyse on silti yhteiskunnallisesti merkittävistä saamatta jääneistä veroista, käytettiinpä kumpaa tahansa lukua asiaa kuvaamaan. Siksi harmaan talouden torjunnassa ja verovajeen taittamisessa riittää töitä tänäkin päivänä.

Onneksi tietoa harmaan talouden ja talousrikollisuuden vaikutusten arvioimiseksi on saatavilla enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja nyt myös kaikille julkisena tietona, kun 21 ministeriön ja viranomaisen yhteinen Harmaa talous & talousrikollisuus -tilannekuvasivusto www.harmaa-talous-rikollisuus.fi on otettu käyttöön.

Lopuksi vielä kysymys lukijalle: Paljonko sinä arvoit verovajeen ja harmaan talouden volyymien kasvavan, jos esitetyt muutokset toteutuvat? Annan arviosi pohjaksi seuraavan suuruusluokkatiedon: yhden prosenttiyksikön muutos verovajeessa tarkoittaa 200 miljoonaa euroa.

Vielä kerran eduskuntavaaleista

Eduskuntavaalit järjestetään huhtikuussa 2019 eli noin puolen vuoden kuluttua. Tässä kohtaa on hyvä hetki vilkaista edellisten vaalien tuloksia yhdistämällä ne verotilastojen tietoihin.

Millaisilla alueilla eri puolueet menestyivät? Voidaanko tehdä jotain päätelmiä esimerkiksi puolueiden kannatuksesta?

Tässä aineistona on käytetty Verohallinnon henkilöverotuksen avointa tietokantaa sekä Tilastokeskuksen Px-webistä löytyviä vuoden 2015 Eduskuntavaalien kuntakohtaisia tuloksia. Molemmista löytyy tietoja kuntatasolla. Tilastoja yhdistelemällä löytyy mielenkiintoisia tuloksia, jotka auttavat ymmärtämään, miksi esimerkiksi yrittäjävähennys on ollut hallituspuolueille* tärkeä uudistus.

Enemmän työttömyyskorvauksia, vähemmän äänestämistä?

Äänestysaktiivisuus oli viime eduskuntavaaleissa 70,1 prosenttia, mutta se vaihteli melko paljon kunnittain. Alhaisimmat äänestysprosentit löytyvät Ahvenanmaan pienistä kunnista, esimerkiksi Finströmissä 53,4 ja Hammarlandissa 55,2 prosenttia. Korkein äänestysprosentti oli Kauniaisissa (84,7 %).

Demokratian toteutumisen kannalta voi olla ongelma, jos jotkut ryhmät äänestävät muita laiskemmin.

Verotilastojen perusteella mitään erityisen selkeää äänestysaktiivisuuteen liittyvää ominaisuutta ei ole löydettävissä.

Mutta katsotaanpa.

Jonkinlainen yhteys työttömyyskorvauksia saavien osuudella ja äänestysaktiivisuudella on. Äänestysaktiivisuus näyttäisi olevan korkeampi kunnissa, joissa työttömyyskorvauksia saavien osuus veronalaisia tuloja saavista on alhaisempi.

Kuvan 1 alalaidassa näkyvät alhaisen äänestysaktiivisuuden (alle 70 %) ja työttömien osuuden (alle 7 %) kunnat ovat pääasiassa Ahvenanmaan pieniä kuntia.

Enemmän yrittäjätuloa, enemmän hallituspuolueita?

Vuoden 2017 alussa otettiin käyttöön yrittäjävähennys, joka tarkoittaa viiden prosentin vähennystä yrittäjätulosta. Yrittäjätuloa kertyy mm. liikkeen- ja ammatinharjoittajille sekä maatalouden harjoittajille. Yrittäjävähennystä on oppositiosta arvosteltu hallituksen lahjaksi omille kannattajilleen.

Katsotaanpa, millainen yhteys yrittäjätuloa saavien osuudella on puolueiden menestykseen kunnassa.

Tulos on jopa yllättävän selvä.

Mitä enemmän kunnassa on yrittäjätuloa saavia, sitä enemmän keräävät hallituspuolueet (Kok, Kesk, PS*) kannatusta. Vihreiden ja vasemmiston yhteenlaskettu kannatus taas kehittyy päinvastaiseen suuntaan.

Enemmän ay-vähennyksiä, enemmän vasemmistoa?

Tuloverotuksessa voidaan vähentää työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut. Nämä vähennykset ovat ammattiyhdistysliikkeelle ja vasemmistolle tärkeitä asioita. Ei ole yllätys, että Vihreiden ja vasemmiston (SDP, Vasemmistoliitto) kannatus on sitä korkeampaa, mitä enemmän kunnassa on mainittujen vähennysten tekijöitä.

Työttömyyskassamaksut sisältävät myös Yleisen työttömyyskassan (YTK) maksut ja on mahdollista, että osa kassan jäsenistä ei ole työmarkkinajärjestöjen jäsen. Jos tarkastelu rajattaisiin vain työmarkkinajärjestöjen maksuihin, on mahdollista, että korrelaatio vasemmiston kannatuksen kanssa olisi vielä vahvempi.

Enemmän veroja, enemmän Kokoomusta?

Kokoomus menestyy sitä paremmin mitä enemmän kunnassa on ansiotuloista valtion tuloveroa maksavia. Valtion tulovero on ansiotulojen osalta progressiivinen eikä sitä peritä pienistä tuloista, joten tulos kertoo itse asiassa siitä, että Kokoomus menestyy kunnissa, joissa on korkeammat palkka- tai eläketulot.

Keskusta menestyy kunnissa, joissa on vähemmän valtion ansiotuloveroista tuloveroa maksavia – siis täysin päinvastainen tilanne kuin Kokoomuksella.

Hallitus on linjannut, että kenenkään verotus ei kiristy. Hallitus voi helpoimmin vaikuttaa valtion tuloveroasteikkoihin. Asteikkojen keventämisestä tosin pienituloiset eivät juurikaan hyödy. Jos hallitus haluaa keventää pienituloisten verotusta, on se tehtävä esimerkiksi työ- tai eläketulovähennysten kautta. Näiden korottamisesta eivät taas hyvätuloiset paljoakaan hyödy. Lisäksi vähennysten korottaminen pienentää myös kuntien verotuloja, ja voi pahimmillaan johtaa kunnallisveron nostoon.

Eli mielenkiintoisesti hallitus on joutunut taiteilemaan kannattajilleen sopivan veropolitiikan kanssa.

Enemmän eläkeläisiä, enemmän Keskustaa?

Keskusta menestyy kunnassa myös sitä paremmin, mitä pienempi kunnan keskimääräinen eläke on.

Keskustan menestys pienen keskimääräisen eläkkeen kunnissa selittyy ensisijaisesti kansaneläkettä saavien lukumäärällä. Kansaneläkettä saa, jos työeläke jää pieneksi tai sitä ei saa lainkaan. Tämä toteutuu usein maanviljelijöiden kohdalla, jotka ovat perinteisesti olleet Keskustan äänestäjiä. Keskusta siis menestyy kunnissa, joissa on paljon kansaneläkettä saavia suhteessa veronalaisia tuloja saaviin.

Muistamme, että SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne lupasi vappupuheessaan korotuksen pienempiin eläkkeisiin. Voisi siis kuvitella, että Rinteen vappulupaus olisi erityisesti Keskustalle hankala pala.

Jäämme odottamaan innolla tulevien eduskuntavaalien tuloksia. Silloin pääsemme analysoimaan myös kannatusmuutosten ja esimerkiksi tulojen muutosten yhteyttä.

Menestyvätkö hallituspuolueet alueilla, joissa esimerkiksi yrittäjätulot ovat kasvaneet?

Jatketaan Twitterissä: @akisavol

* Disclaimer: Perussuomalaisia käsitellään näissä tilastoissa vielä yhtenä ryhmänä ja hallituspuolueena, vaikka puolue on nyt jakaantunut kahtia ja hallituksessa jatkavat Perussuomalaisten sijaan Siniset.

Tästä se kaikki alkoi! Huone ilman tauluja. Joku sanoi, että valtion taidekokoelmista voisi tilata tauluja, mutta tiesin paremmin. Kyllä presidenttien kuvat ovat ainoa oikea sisutusratkaisu valtion virastoon. Vanhojen presidenttien kuvia ei saanut ripustaa seinään ilman istuvan tasavallan presidentin kuvaa. Ja kuulemma jokaisessa virastossa pitäisi olla tasavallan presidentin kuva, joten tuumasta toimeen. Kohtahan minulla oli kuvat Niinistöstä, Halosesta, Ahtisaaresta sekä Koivistosta.

Miksi presidenttien kuvia?

Koska presidentit kuvastavat parhaimmillaan suomalaista johtamista. Liityin virkamieskuntaan, koska halusin syventää osaamistani johtamistyöstä, työskennellä 5000 työntekijän organisaatiossa ja syventää osaamistani johtoryhmätyöskentelyssä. Presidentillisen valvonnan alaisuudessa olen oppinut paljon johtamisesta ja varsinkin nyt jo eläköityneeltä pääjohtaja Pekka Ruuhoselta. Häneltä saamani johtamisopit voisin tiivistää seuraavaan:

  • Jakamistalous: Johtaminen on jakamista. Oman osaamisen, ajan, tiedon, verkostojen…
  • Innostunut toisto: Tavoitteet eivät muutu yön yli ja niitä pitää jaksaa jankuttaa.
  • Vastuu: Johtamista pitää jakaa ja vastuuta pitää antaa muille kannettavaksi.

Vastuu on näistä kaikkein monimutkaisin yhtälö, koska harva meistä syntyy johtajaksi. 10 000 tunnin sääntöä noudattaen jokaisen johtamistyötä tekevän pitäisi jakaa osaamistaan, jotta uusien ihmisten on mahdollista saa johtamisosaamista ja -kokemusta. Miten muuten uusia johtajia kasvaa suomalaiseen työelämään?

Vuodenvaihde oli Verohallinnossa merkityksellistä aikaa, kun pääjohtaja vaihtui ja Markku Heikura siirtyi pääjohtajaksi tietohallintojohtajan tehtävistä. Olimme jo ennen valintaa aloittaneet ns. ”Tullaan tutuiksi -kiertueen” valmistelun. Meitä verohallintolaisia on noin 5000 henkilöä, joista 70 % on töissä muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Siksi alle piti ottaa auto, juna ja lentokone – keväällä tuli kierrettyä Turku, Tampere, Vantaa, Jyväskylä, Oulu, Kuopio, Vaasa, Seinäjoki ja Kouvola. Suomi on todella iso maa! Markku jatkaa kierrosta vielä syksyllä.

Kaikilla paikkakunnilla pidimme ensin ison tilaisuuden koko henkilöstölle. Tilaisuuksien tarkoitus oli kertoa, mitä uuden pääjohtajan palveluksessa tulemme kohtaamaan.

Verohallinto on nykyään kuin tietojenkäsittelytehdas, jossa henkilöverotustyöstämme jo 80 % menee automaatiossa, yritysten ja yhteisöjen osalta 90 % sekä veronkannossa 97 %.

Haluamme säilyttää tämän tilanteen. Mutta maailmantaloutta seuraavan viiden vuoden aikana voimakkaasti muuttava ilmiö, alustatalous, vaikuttaa myös meihin. Tietojenkäsittelytehdas ei toimi ilman tietovirtoja ja niiden saaminen globaaleilta alustataloustoimijoilta voi olla haastavampaa kuin kotimaisilta työnantajilta ja pankeilta. Siksi Verohallinnon pitää olla Suomen parhaimpia alustatalouden asiantuntijoita.

Jälkeenpäin katsottuna olen oppinut valtavasti kuluneen 4,5 vuoden aikana. Olen päässyt toteuttamaan johtamista suuressa organisaatiossa ja saanut olla Suomen johtavimman alustatalousajattelijan palveluksessa. Pekalta opin johtamisesta enemmän kuin Teknillisen Korkeakoulun MBA-kurssilla. Markun kanssa työskennellessä olen perehtynyt syvällisesti alustatalouteen liiketoimintana ja miten se tulee muuttamaan yhteiskuntaa. Näillä opeilla lähden kohti uutta. Kiitos!

 

Onko alv-vaje kasvanut?

Yksi EU:n rahoituksen keskeisistä lähteistä on arvonlisävero. Sitä kerättiinkin EU-maissa vuonna 2016 reilut 1 000 miljardia.

Alv on myös hyvin petosherkkä vero, ja petosten torjuntaan on EU:ssa ja jäsenmaissa panostettu voimakkaasti viime vuosina.

EU:n budjetin valmistelusta vastaava Euroopan komissio julkaisee syksyisin jäsenmaiden alv-vajeesta tutkimuksen, jonka toteuttaa riippumaton CASE -tutkimuslaitos. Uusin tutkimus on nyt ulkona.

Myös Verohallinto arvioi alv-vajetta vuosittain. Olemme tehneet arvioita nyt kahden vuoden ajan ja raportoimme niistä mm. hallituksen vuosikertomuksessa.

Komission uusimmassa raportissa Suomen alv-vajeen on arvioitu nousseen, vaikka se on toki edelleenkin alle EU:n keskiarvon.

Sen sijaan Verohallinnon omassa arviossa Suomen alv-vajeen trendi ei osoita nousun merkkejä (ks. alla oleva kuva).

Miten arviot voivat olla näin erilaiset, ja mitä tästä ristiriidasta pitäisi ajatella?

Vastaus löytyy aineistoista.

Komission käyttämä menetelmä perustuu kansantalouden tilinpidon sekä eräiden erien osalta hyödynnetään myös muista aineistoja. Kansantalouden tilinpidosta käytetään pääasiassa ns. kulutuspuolen tietoja – siis tietoja kulutuksen kehityksestä.

Meidän tekemämme alv-vajearviot perustuvat IMF:n kehittämään menetelmään, jonka käyttöönotossa olemme saaneet IMF:ltä käytännön apua.

Toisin kuin komissiolla, IMF:n kehittämä menetelmä perustuu kansantalouden tilinpidon ns. tarjontapuolen tietoihin. Menetelmässä lähdetään liikkeelle tuotannosta ja tuonnista sekä mallintamisessa arvioidaan sitä, pitäisikö niistä maksaa arvonlisäveroa vai ei?

Molemmissa menetelmissä oletetaan, että kansantalouden tilinpito kuvaa luotettavasti alv:n alaista toimintaa. Lisäksi molemmissa malleissa on erilaisia parametreja, joilla mm. jaetaan tuotteita verolliseen ja verottomaan käyttöön.

Molempiin menetelmiin liittyy tietenkin epävarmuutta. Erityisesti epävarmuuden oletetaan kohdistuvan alv-vajeen tasoon – siis siihen, onko vaje esimerkiksi 5 vai 6 prosenttia.

Pilkun paikka on tärkeä

Noudatamme Suomessa IMF:n käyttämää menettelyä emmekä raportoi vajeesta desimaaleja. Yhden tai kahden prosenttiyksikön heilunnasta ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tällaiset muutokset todennäköisesti johtuvat menetelmään ja aineistoihin sisältyvistä epävarmuuksista.

Esimerkiksi aikaisemmin tänä vuonna tehdyssä arviossamme vuoden 2016 vaje oli 6 prosenttia mutta Tilastokeskuksen kesällä tekemän tilinpidon päivityksen jälkeen vaje putosi 5 prosenttiin.

Olennaista malleissa on seurata usean vuoden trendin kehitystä, ja se on meidän mallissamme tasainen.

Kovin nopeaan reagointiin mallit eivät sovellu, koska tulokset valmistuvat 1-2 vuoden viiveellä ja voivat vielä senkin jälkeen muuttua Tilastokeskuksen tarkentaessa tilastojaan. Yleensä vajeeseen vaikuttavat ilmiöt onkin jo havaittu verohallintojen normaalissa valvontatyössä, ja vajearviot vain vahvistavat nämä havainnot jälkikäteen.

One size does not fit all

Alv-vajeen arvioiminen kaikille 28 jäsenmaalle on haastava tehtävä. Pitäisi perehtyä kaikkien maiden alv-lainsäädäntöön sekä tilastoihin.  Käytännössä kaikille maille on tehtävä omia, räätälöityjä ratkaisujaan, joista on keskusteltava ko. maan viranomaisten kanssa.

Kaikesta huolimatta tulokset eivät kaikkien maiden kohdalla ole uskottavia. Esimerkiksi Ruotsin ja Luxemburgin alv-vaje on prosentin. Todennäköisesti näin alhaiseen vajeeseen ei päästä, koska pelkästään verojäämät ovat helposti lähellä tuota tasoa.

Selittävänä tekijänä uudet petosmuodot, alustatalous ja verojäämät

Emme ole valvonnassa havainneet mitään yksittäistä selkeää verovajetta vahvasti nostavaa ilmiötä. Uusia petosmuotoja tietenkin tulee koko ajan esille, mutta toisaalta vanhoja tekotapoja tukitaan. Erityisesti ulkomaankaupassa uusia petostapoja paljastuu jatkuvasti.

Jonkin verran Suomeen kohdistuvia petoksia ovat lisänneet muiden maiden petostorjuntaa tehostavat toimet. Petokset nimittäin ainakin jossain määrin siirtyvät maahan, jossa esimerkiksi lainsäädännössä ei ole otettu käyttöön tapoja, jotka toisissa maissa kaventavat petosmahdollisuuksia.

Esimerkiksi Virossa on otettu käyttöön menettely, jonka ansiosta Viron verohallinto saa käyttöönsä yritysten transaktiodataa eli osto- ja myyntitietoja. Tämä uudistus on vaikeuttanut alv-petoksia ja laskenut verovajetta Virossa. Viime vuosina olemme havainneet Virosta tänne suuntautuvien petosyritysten lisääntyneen.

Yksi kasvava ilmiö kuitenkin löytyy: alustatalous ja erityisesti verkkokauppa.  Ulkomaiset kauppiaat kun eivät aina hoida verovelvoitteitaan Suomeen oikein. Toki verkkokaupan riskit on tunnistettu ja niiden valvontaan on Suomessa panostettu.

Verovajeeseen kuuluvat myös verojäämät eli maksamatta jääneet verot. Vuodelta 2016 maksamattomat arvonlisäverot ovat noin 186 miljoonaa, missä on kasvua edelliseen vuoteen noin 40 miljoonaa. Tämä jäämä on noin vajaa prosentti lainmukaisesta verokertymästä. Toki on niin, että osa maksamatta olevista veroista saadaan vielä perittyä, joten todennäköisesti vuodelta 2016 lopullisesti maksamatta jäävät arvonlisäverot laskevat vielä jonkin verran.

Muutos vai ei muutosta?

Tulkintani on, että Suomen alv-vajeessa ei ole tapahtunut suurta muutosta. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö olisi ilmiöitä, joiden ansiosta verovaje saattaa kasvaa. Eikä pidä myöskään tuudittautua ajatukseen, että verovaje pysyy kansainvälisesti vertaillen alhaisella tasolla ihan itsestään – kyllä tämän tason säilyttämiseen on tehtävä kovasti töitä.

PS. Olen muuten kirjoitellut aiemminkin verovajeesta. Aikaisemmat blogit löytyvät täältä ja täältä.

PPS. Alv-vajeen arvioinnin menetelmistä voit lukea lisää Komission pari vuotta sitten julkaisemasta raportista.

Suomalainen virkamiesosaaminen on hyvä vientituote. Se on luotettavaa, kevyt kantaa matkalaukussa, täynnä energiaa ja innovaatioita. Itse ajattelen, että yksi virkamiesosaamisen osa-alueista on veromyönteisyys, jonka avulla varmistetaan verotulojen kertyminen. Englanniksi aiheesta puhutaan termillä tax compliance.

Suomessa olemme onnistuneet asiakaslähtöisessä verotustyössämme, sanoisinko aika hyvin.

Teemme työmme erittäin kustannustehokkaasti ja positiiviset verokertymäluvut todistavat, että työn suunta on oikea.

Olemme saaneet vuonna 2018 kunnian lähteä kehittämään Tansanian veronmaksumyönteisyyttä yhteistyössä Tansanian verohallinnon TRA:n kanssa. Hanke rahoitetaan Suomen kehitysyhteistyön määrärahoista.

Tulevina vuosina tuemme kollegoitamme Tansaniassa mm. veronmaksajien rekisteröimisessä, asiakasryhmien segmentoinnissa, eri asiakasryhmien tavoittamisessa, palvelukonseptin luomisessa, asiakasviestinnässä sekä sisäisessä tarkastuksessa.

Meillä on timanttista osaamista jokaisesta hankkeen osa-alueesta ja Afrikan mantereella olemme aiemmin tehneet yhteistyötä mm. Namibian verohallinnon kanssa.

Verotusta kehitetään Tansaniassa strategisesti. TRA:n nykyinen strategia ulottuu kaudelle 2021/22, ja se on linjassa laajempien maan kehitystä ohjaavien suunnitelmien kanssa. Yksi keskeisistä Suomen kehitysyhteistyön tavoitteista Tansaniassa on toimiva julkinen sektori. Valtion tulonsaannin tulisi parantua ja verotuksen kehittyä.

Mitä muuten tiedät Tansaniasta?

Minä tiedän ainakin tämän.

Tansania on yksi Itä-Afrikan talousvetureista. Viime vuosien talouskasvu on ollut hyvää 6-7 % luokkaa vuosittain. Komeasta talouskasvusta huolimatta lähes 47 % 55 miljoonan väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella, ja valtio onkin yksi maailman 25 köyhimmästä maasta. Vuonna 2017 Tansania sijoittui Transparency Internationalin korruptiota koskevassa, 180 valtion maavertailussa sijalle 103.

Työtä siis riittää tansanialaisilla kollegoilla, jotta maan kehityshaasteiden ratkaisemiseksi valtion kassaan saadaan riittävä ja säännöllinen tulovirta. Suunnitelmat ovat kuitenkin kunnossa.

Meidän tehtäväksemme jää nyt alkavassa yhteistyöhankkeessa sparraajan ja kanssakulkijan rooli. Kuljemme TRA:n rinnalla seuraavat kolme vuotta ja annamme osaamisestamme tarvittavan siivun tansanialaisten kollegoiden käyttöön. Pidämme kaikki mielessä kunnianhimoisen pitkän tähtäimen tavoitteen: veromyönteisyyden tulee Tansaniassa lisääntyä, jotta verotulot saadaan kestävään ja tasaiseen kasvuun.

Lisää yhteistyöhankkeesta vero.fi:ssa.

%d bloggers like this: