Kyllä, kaikki muuttuu, Aina Inkeri

Vanha nainen ja tabletti

Putouksen sketsihahmo, tyytymätön eläkeläisneiti Aina Inkeri Ankeinen naurattaa kansaa hokemallaan ”onko kaiken aina pakko muuttua”. Kysymys on täysin validi varsinkin, kun puhutaan julkisen sektorin sähköisistä palveluista.

Sukulaisnainen, joka oli kanssani samaan aikaan synnytyslaitoksella, on riemuissaan siitä, että voi ladata bussikorttinsa netissä ja lunastaa e-reseptit mistä tahansa apteekista. Viimeksi kun kävin häntä tapaamassa, ärtymystä aiheutti kuitenkin verkkopankki. Ja sieltä se tuli:

”Onko kaiken aina pakko muuttua? Näitä muutetaan jatkuvasti, vaikka mitään uutta ei tule. Huvikseenko ne näitä muuttavat?”

Teki mieli vastata, että kyllä.

Jokainen uusi viestintäjohtaja ja tuoteomistaja laittaa palvelun uusiksi yhtä varmasti kuin uusi softa-arkkitehti käynnistää koodin refaktoroinnin. Muutos on hyödyllinen muutoksen käynnistäjän ammatilliselle egolle, mutta käyttäjän kannalta usein turha.

Kauppakorkeakoulussa opetettiin, että tuotteeseen kannattaa lisätä vain sellaisia ominaisuuksia, joiden arvo asiakkaille on suurempi kuin lisäämisen kustannus.

Turhat ominaisuudet nostavat hintaa ja avaavat oven kilpailijoille. Päteekö tämä julkisen sektorin sähköisiin palveluihinkin?

Julkisen sektorin pelikenttä on erilainen kuin yritysmaailman:

Ensinnäkin asiakkaina on usein koko yritysten ja kansalaisten kirjo.

Toiseksi kaikkia pitää palvella.

Kolmanneksi julkiseen sektoriin tyytymätön asiakas voi harvoin vaihtaa kilpailijalle, mutta onneksi demokratiassa ilmaista mielipiteensä montakin kanavaa pitkin.

Neljänneksi viime kädessä me veronmaksajat päätämme, mihin veroeuromme käytetään. Kansalaisena vaikuttaminen ei vain ole yhtä suoraviivaista kuin asiakkaana.

Otetaan konkreettinen esimerkki: niin sanottu sähköisyyteen pakottaminen.

Sillä, että esimerkiksi yhä useampi veroasiointi ohjataan hoidettavaksi pelkästään verkkopalveluissa, on ilmeinen hyöty julkishallinnolle. Hallinnolliset kustannukset putoavat merkittävästi, kun päällekkäisiä ja kalliita paperiprosesseja päästään purkamaan. Maksamiamme veroja voidaan käyttää hyödyllisemmin, ja sitä kautta muutoksesta hyötyvät veronmaksajat.

Varmasti löytyy joukko yrittäjiä ja kansalaisia, joille tämä muutos on negatiivinen. Kokonaisarvio on kuitenkin tehtävä sen mukaan, kuinka paljon muutoksesta kärsiviä tahoja on sekä riittääkö saatu säästö perusteeksi paperista luopumiselle.

Eikö sitten sähköisten palveluiden pitäisi olla niin hyviä, että kaikki siirtyvät käyttämään niitä vapaaehtoisesti?

Tutkimusten mukaan kaikki eivät siirry eivätkä siirry ikinä, ellei ole pakko. Lahdessa oli kuulemma aikoinaan mies, joka ei suostunut koskemaan euroon. Ehkäpä hän tai joku muu ei periaatteesta suostu asioimaan sähköisestikään.

Sähköisten palveluiden käytölle on toki myös paljon esteitä, joille julkinen sektori hakee yhteisiä apuja. Ja totta on myös se, että vaikka laki jo nyt vaatii, että oma-aloitteiset verot ilmoitetaan sähköisesti ja marraskuusta 2017 lähtien yhteisöjen tuloverokin, me Verohallinnolla emme pakota ketään siihen. Jos asiakkaalla on hyvin perusteltu syy antaa veroilmoituksena paperilla, hän voi jatkossakin turvautua paperiin.

Mutta silti. Kaikki muuttuu, hyvä Aina Inkeri Ankeinen. Kaikki muuttuu varmasti ja kohti sujuvaa sähköisyyttä mennään.

Muutoksen aikataululla ja toteutettavilla palveluilla on kuitenkin vain kaksi konsulttia: veroeuro ja asiakasarvon muutos. Toisin sanoen meidän on ymmärrettävä mistä nykyisten palvelujen, mukaan lukien nykyisten sähköisen palvelujen, asiakasarvo syntyy, jotta osaisimme tarjota asiakkaillemme jotain parempaa tilalle.

Anna meille palautetta

business customer service feedback concept with survey button

Verohallinto kerää asiakaspalautetta monella eri tapaa. Asiakaslähtöisyydestä puhutaan paljon, mutta olemmeko asiakaslähtöisiä vain puheissa vai myös teoissa?

Verohallinnolle voi antaa palautetta perinteisesti verotoimiston postilaatikkoon tai vero.fi:n kautta palautelomakkeella. Puhelinpalvelusta palautetta kerätään suoraan puhelinkeskusteluista ja verkkopalveluista jokaisen palvelun yhteydessä olevalla verkkolomakkeella.

Palautteet ovat pääosin kriittisiä: jonot ovat liian pitkät, tieto ei löydy tai ohje on pöljä. Ihminen aktivoituu helpommin antamaan palautetta, kun mieli on mustunut. Tosin erityisesti asiakaskohtaamista arvioidessaan asiakkaat lähestyvät useammin positiivisella palautteella.

Erilaiset ruuhka-ajat, esimerkiksi veroilmoituksen jättöaika keväällä, ja uudet palvelut moninkertaistavat saapuvan palautteen määrän.

Alkuvuonna palautetta on tulvinut. Tammikuussa Verotili-palvelun korvannut OmaVero on herättänyt keskustelua sekä käyttäjien keskuudessa että mediassa.

Palvelusta saadussa palautteessa kritisoidaan pääasiassa seuraavia asioita:

1. Tulostus menee liian monelle sivulle ja tulostaakseen käyttäjän täytyy hyväksyä selaimen ponnahdusikkunat.

2. Uloskirjautumisessa pelotellaan liikaa tietojen tallentamattomuudella.

3. Yhteenveto puuttuu.

4. Maksupäivää ei ole mahdollista muuttaa, jos veron haluaa maksaa verkkomaksuna.

Kaikki saadut palautteet luetaan ja luokitellaan. Sen jälkeen ne välitetään eteenpäin oikeille henkilöille.

Palautteiden perusteella OmaVeronkin toiminnallisuuksia on jo muutettu.

Esimerkiksi tulosteiden pituutta on tiivistetty ja muistutusten näkymistä eri käyttäjien kesken on parannettu. Kysymysten ja palautteen perusteella on myös lisätty täsmäohjeistusta  ja OmaVeroa koskevia kysymyksiä ja vastauksia on koottu vero.fi:n Vastauspankkiin.

OmaVeron logiikan täytyy toimia kaikissa verolajeissa.

OmaVero on Verohallinnon uusin sähköinen palvelu, ja se tulee muuttumaan ja laajenemaan sitä mukaa, kun nykyiset asiointipalvelut siirtyvät sinne, kuten Katja Sene blogissaan kertoi. OmaVero on suunniteltu niin, että toiminnallisuudet pätevät eri verolajeihin, myös niihin, jotka palveluun siirretään myöhemmässä vaiheessa.

Asiakaspalaute on arvokasta, mutta vain yksi osa asiakaslähtöisyyttä. On tärkeää, että asiakkaita kuunnellaan jo aikaisemmassa vaiheessa. Itse näkisin sen ensisijaisena merkityksenä asiakkaan varaventtiilinä toimimisen, kun mikään muu ei toimi.

Esimerkiksi OmaVeroa on kehitetty yhdessä asiakkaiden kanssa.

Toiminnallisuuksia on testattu asiakkaiden kanssa ja tilitoimistojen edustajat ovat olleet mukana palvelun käytettävyystesteissä. Nyt saadun palautteen perusteella on tunnistettu asioita, jotka eivät tulleet testeissä esille, joten kehitystyö jatkuu.

Palautetta luetaan myös Twitterissä @jannemyyry

Pakkoliitosta rakkausliittoon

Käsiä teekupin ympärillä

Vuosi 2017 toi tullessaan Verohallintoon paljon uusia tuulia, joista yksi näkyvimmistä on auto- ja valmisteverotuksen siirtyminen Tullilta Verohallinnon hoidettavaksi.

Siirron syynä oli selkeyttää valtion verotustehtäviä, jotka ovat olleet – ja toki jatkossakin yhä osittain ovat – usean viranomaisen vastuulla.

Valmiste- ja autoverotuksen siirtyminen Tullin suojista Verohallinnon katon alle näkyy asiakkaille etenkin puhelinpalvelussa ja käyntiasioinnissa, mutta pääosin auto- ja valmisteverotuksen hoitaminen pysyy ennallaan.

Muutos on suuri niille 198:lle verotuksen, viestinnän ja analytiikan ammattilaisille, jotka siirtyivät Tullin leivistä Verohallinnon työntekijöiksi.

Muutokset konkretisoituivat vasta vuodenvaihteessa, mutta viimeisen vuoden aikana verotuksen kulisseissa on käynyt kova kuhina.

Itse hyppäsin mukaan siirtymäprosessiin loppukeväästä 2016. Tehtävänäni oli valmistella auto- ja valmisteverottajien sujuvaa vastaanottoa, jotta siirtyvät henkilöt tuntisivat ennalta uuden organisaation, työtilat ja toimintatavat. Roolini oli siis edistää siirtyvien henkilöiden sopeutumista uuteen toimintaympäristöön ja tavallaan uuteen työpaikkaan. Käytännössä tämä tarkoitti työtä aina muutosvalmennusten suunnittelusta lähituen järjestämiseen.

Huomasin varsin pian, miten paljon työtä tarvitaan, että kaksi verolajia ja lähes 200 henkilöä siirtyvät sujuvasti organisaatiosta toiseen. Yllätyksiä tuli eteen alusta aina viime metreille asti.

Tullista tulleiden perehdyttäminen uuden työnantajan maailmaan oli kuitenkin kokonaisuudessa vain pieni osa verrattuna esimerkiksi erilaisiin ICT-ratkaisuihin, joihin on päädytty, jotta Tullin verosovellukset saatiin toimimaan Verohallinnon ympäristössä.

Mutta vielä teknisiä ratkaisujakin hankalampana asiana koin tiedonkulun järjestämisen erilaisten alaprojektien välillä.

Satoja ihmisiä koskevassa projektissa on vaikea huolehtia, että jokainen asianosainen saa varmasti kaiken tarpeellisen tiedon, mutta kuitenkin välttyy turhalta päällekkäiseltä tiedolta ja tekemiseltä.

Isot muutokset herättävät aina osassa henkilöstöä myös pelkoja, eikä auto- ja valmisteverotuksen siirtyminen Verohallintoon ollut tästä poikkeus. Vaikka henkilöstö siirtyi Tullilta niin sanotusti henkiseen kotiinsa muiden verottajien sekaan, ilmassa oli aluksi paljon epävarmuutta.

Oli ensiarvoisen tärkeää, että osaisimme viestiä onnistuneesti, jotta siirtymässä tunnettaisiin luottamusta uutta kohtaan.

Jos muutostilanteissa ei ole tietoa saatavilla tai tiedottaminen on heikkoa, alkavat huhut helposti kiertää. Tätä taustaa vasten olen erittäin iloinen, että siirtyjille tehdyn kyselyn mukaan 92 % heistä on tyytyväinen tai  jokseenkin tyytyväinen muutoshankkeen viestintään.

Ilman yhteishenkeä ja uskoa tiukassa aikataulussa tehdyn siirron onnistumiseen emme olisi tästä selvinneet, koska viime kädessä muutos lähtee liikkeelle ihmisistä itsestään.

Nyt, kuukausi auto- ja valmisteverotuksen siirtymisen jälkeen, alkavat pahimmat ongelmat olla takanapäin ja arkirutiinit rullata.

Voit seurata auto- ja valmisteverottajien uutta elämää Verohallinnossa esimerkiksi uuden Verohallinnon työntekijälähettilään Kirsi Lyytikäisen kautta. Hän työskentelee viestintäsuunnittelijana autoverotuksen parissa.

Verotarkastusrobotit vauhdissa

robotit-menossa-toihin

Tammikuun alussa Tietoviikko uutisoi, että Verohallinto hankkii ohjelmistorobotiikkaa. Kollegani Sannan aikoinaan blogissaan visioimat asiat ovat siis tulleet todeksi tai ainakin ottaneet askeleen eteenpäin.

Kun rutiinitehtäviä saadaan teetettyä roboteilla, täällä Verohallinnossa pystymme paremmin keskittymään vaikuttavaan, tuottavaan ja vaativaan työhön. Meiltä löytyy lukuisia työtehtäviä, joissa voidaan hyödyntää robotiikkaa eli RPA:ta (Robotic Process Automation).

Robotti on ohjelmisto, joka kykenee käyttämään olemassa olevia tietokonesovelluksia kuten ihminen.

Kyse ei siis ole uudesta tietojärjestelmähankkeesta, vaan robotiikassa käytetään jo olemassa olevia ohjelmia.

Joskus ICT-johdetut ja resursoidut strategiset tietojärjestelmähankkeet ovat toteutukseltaan liian hitaita ja kalliita suhteellisten yksinkertaisten toimintojen luomiseksi, jolloin robotiikka voi tarjota ketterämmän vaihtoehdon. Verohallinnossa etenemme seuraavaksi testauksiin.

Ne tehdään huolella ennen kuin robotti on osallisena kenenkään verotuspäätöksiin.

Robotille voidaan opettaa vaikka verotarkastajan työhön liittyvää tiedon poimimista, tarkistamista ja vertailua, sillä kuuluuhan meikäläisten hommiin eri tietolähteistä haettavien lukujen täsmäyttämistä ja vertailutiedon hakemista.

Olisi mahtavaa laittaa robotti yön ajaksi tekemään tarkkuutta vaativa rutiininomainen työ, kuten poimimaan pankkitililtä tietyt suoritukset taulukkoon.

Tai vaikkapa etsimään rakennusfirman työntekijöiden veroilmoituksilta tietyt tiedot. Näin verotarkastaja pääsisi aamulla suoraan jatkamaan työtä robotin taulukoimien tietojen pohjalta.

Robottien mukaantulon jälkeenkin siis ihminen – joksi verotarkastajat lasken – hoitaisi päätöksenteon sekä työt, jotka vaativat harkintaa ja kokonaiskuvan ymmärtämistä. Keinoälyä Verohallintoon ei ainakaan vielä olla hankkimassa.

Tavoitteena robotiikan hyödyntämisessä verotarkastuksessa tietysti on, että pystyisimme tekemään mahdollisimman vaikuttavaa verovalvontaa.

Kun rutiinit hoitaa robotti, pystyy verotarkastaja pureutumaan entistä useamman riskiryhmään kuuluvan yrityksen asioihin.

Terveisin @PiaAnsamaki

Pitäiskö kiinnostaa?

verokampus

”Jos nyt on kasvamassa ryhmä nuoria, jotka eivät halua maksaa veroja, vaan ajattelevat että jokainen on oman onnensa seppä, niin kyllä se huolestuttaa.”

Näin totesi nuorten arvoja vuosikymmeniä tutkinut Helena Helve Talouselämässä syyskuussa.

Huoli ei ole vain Suomessa vaan koko Euroopassa. EU aloitti juuri projektin, jonka tavoitteena on verotietämyksen kasvattaminen muun muassa monipuolisella, veromyönteisyyttä ja osaamista yhdistelevällä sivustolla.

Suomessa ehdittiin kuitenkin edelle. Tammikuussa auennut Verokampus on tehty juuri samaan tarkoitukseen – tuomaan verotusta arkeen ja ymmärrettävästi.

Samalla toivottavasti selviää, miksi verotuksen kannattaisi kiinnostaa.

Ei enää lakitekstejä tai pitkiä ohjeita. Verokampuksessa ne on korvattu tosielämän keisseillä, lyhyillä tietoiskuilla, blogikirjoituksilla mielenkiintoisilta tyypeiltä ja testeillä. Tunnetut henkilöt kertovat, mikä rooli veroilla on ollut heidän elämässään.

Verokampuksesta löytyy asiaa olitpa sitten tubettaja, koirankasvattaja tai menossa kesätöihin raksalle. Samalla toivottavasti selviää, miksi verotuksen kannattaisi kiinnostaa.

Opettajiakaan ei ole unohdettu. Verokampukseen on rakennettu oma osio niille, jotka työkseen kertovat nuorille, miten maailma makaa.

Verohallinto on kerännyt verot hissukseen.

Hyvinvointivaltion kasvatteina saatamme joskus unohtaa, miten ne kaikki tuiki tarpeelliset ja tärkeät asiat – koulut, julkinen liikenne, sairaalat ja sosiaaliturva – rahoitetaan. Opintotuki kilahtaa tilille joka kuukausi ja opiskelu onnistuu ilman mittavaa rahatukkoa. Kiitos meidän kaikkien veronmaksajien! Saavutettujen etujen arvostaminen uhkaa unohtua.

Verohallinto on perinteisesti hoitanut tehtävänsä ja kerännyt verot hissukseen ilman meuhkaamista varojen hienoista loppusijoituspaikoista. Jatkossa pitää kuitenkin keskittyä kysymyksen miten sijasta kysymykseen miksi.

Lähde mukaan matkalle

Johtui nuorten veromyönteisyyden lasku sitten aukosta tietämyksessä tai uudenlaisesta ajattelusta, verottaja on nostanut viime vuosina pikkuhiljaa kissaa pöydälle. Heikkokin signaali asioiden muuttumisesta on otettava asianmukaisen vakavasti, vaikka Suomessa veromyönteisyys – myös nuorten – onkin kovaa luokkaa myös kansainvälisesti vertailtuna.

Verokampus on juuri niille, joiden asenteista tutkija on huolissaan. Saa sitä kuitenkin vilkaista vähän vanhemmatkin.

Lähde mukaan matkalle katsomaan muutamaa verovaroin kustannettavaa palvelua, joista monet löytyvät kotimatkasi varrelta. Verokampus on vielä työn alla, joten kerro myös, mitä muuta pitäisi tehdä Twitterissä @harrietmallenius

 

Kun vanha väistyy uuden tieltä

OmaVero

Uusi verkkopalvelumme OmaVero avautui oma-aloitteisten verojen ilmoittamiseen 3. tammikuuta. Viikon aikana palvelussa on ehtinyt käydä noin 65 000 yksittäistä käyttäjää, joista moni on ollut kirjanpitäjiä. Tässä ajassa 160 000 asiakkaan tietoja on katseltu ja peräti 115 440 veroilmoitusta annettu.

Tällä hetkellä OmaVeroa käyttävät ensisijaisesti taloushallinnon ammattilaiset ja yrittäjät päivittäisessä työssään hoitaessaan veroasioita sekä yksityishenkilöt satunnaisemmin. Lähivuosien aikana OmaVerosta rakentuu palvelu, jossa käytännöllisesti katsoen kaikki voivat hoitaa kaikki veroasiansa.

Paitsi että OmaVero askel kerrallaan korvaa liudan vanhoja verkkopalveluja, OmaVeroon rakentuu täysin uusia toiminnallisuuksia ja uusia mahdollisuuksia hoitaa veroasioita sähköisesti – ja suunnittelutyössä pitää huomioida koko tuleva käyttäjäkunta.

Tammikuussa siis iso ja tärkeä kohderyhmä – taloushallinnon ammattilaiset – pääsi asioimaan OmaVeroon.

Uudesta palvelusta kun on kyse, on luonnollista, että käyttäjiltä on tullut kysymyksiä ja kehitysehdotuksia. Osa ammattikäyttäjistä on ihmetellyt missä jotkut Verotili-palvelusta tutut toiminnot ovat, esimerkiksi kuukausiyhteenvedot.

Joltain osin OmaVeron ja vanhan Verotili-palvelun eroavaisuudet johtuvat siitä, että vanhat toiminnot ovat käytettävissä uudistuneessa muodossa. Toisaalta tietoja näytetään eri logiikalla ja jotkut toiminnot ovat siksi jääneet tarpeettomiksi.

Esimerkiksi, koska OmaVeroon ilmestyy kuukausittain yhteenveto oma-aloitteisten verojen tapahtumista, palveluun ei ole toteutettu erikseen toiminnallisuutta, jolla saisi muodostettua kuukausiyhteenvetoja verokauden tapahtumista.

Joidenkin Verotili-palvelun vanhojen toiminnallisuuksien osalta olemme päätyneet kompromisseihin, jotta ehtisimme – ja ehdimmekin – rakentaa OmaVeroon kokonaan uusia, asiakkaiden toivomia toiminnallisuuksia:

OmaVerossa voi vastata selvityspyyntöihin esimerkiksi oma-aloitteisiin veroihin tai rekisteröintiin liittyen.

OmaVerossa on nähtävillä oma-aloitteisten verojen osalta voimassa olevat ilmoitustiedot riippumatta mitä ilmoituskanavaa on käytetty.

OmaVerossa on nähtävillä siellä olevien verojen osalta erääntyneet verot riippumatta ovatko ne vielä perinnässä vai ei.

Samalla kun tasapainoilemme suunnittelutyötä tehdessämme vanhojen palvelujen ominaisuuksien ja OmaVeron uusien toiminnallisuuksien kanssa, olemme pyrkineet huomioimaan, että asiakkaiden tarvitsemat tiedot ovat saatavilla uudessakin palvelussa.

Ja saadun palautteen perusteella OmaVeroa voidaan edelleen kehittää sen nykyisten toimintojen sekä uusien tarpeiden osalta. Samalla valmistaudumme rakentamaan palvelun seuraavaa vaihetta.

OmaVero jatkaa kasvuaan vielä monta vuotta.

Kommentoi vaikka Twitterissä @katja_sene

PS. Pian vero.fi:ssä on saatavilla lisäohjeita yhteenvedosta. Ohjevideoita esimerkiksi maksamisesta ja ilmoituksen korjaamisesta löytyy OmaVeron etusivulta ja YouTubesta, videoita tehdään lisää ajan kanssa. Ja Vastauspankissa on monia OmaVeroon liittyviä kysymyksiä ja vastauksia – kenties sinunkin kysymyksesi?

Joukkorahoituksen veroviidakko

Astronaut in outer space against the backdrop of the planet earth. Elements of this image furnished by NASA.

Näet mainoksen, jossa kehotetaan tukemaan hyvää elokuvahanketta. Pääset verotarkastajan avaruusasussa esiintymään Verotähtien imperiumi -nimisen elokuvan joukkokohtaukseen ja saat kiitokseksi kannustamisesta äänivallattoman osakkeen. Sinulle luvataan myös hieman rahaa, jos elokuva lähtee lentoon ja menestyy.

Jokainen voi osallistua ja ei tarvita mahdollisesti hankalasti saatavissa olevaa pankkirahoitusta.

Eri aikakausina syntyy erilaisia ilmiöitä. Myöhemmin niistä kehittyy veroilmiöitä. Verotuksen paneutuneet tarkastelevat, miten ilmiöt sopeutuvat voimassa olevaan lainsäädäntöön. Niistä voi tulla verotuksen kuumia perunoita, joista keskustellaan paljon.

Yksi tällainen kuuma peruna on joukkorahoitus, jolla on lukemattomia erilaisia ilmenemismuotoja. Rahaa kerätään erilaisiin hankkeisiin erilaisilla tavoilla. Jokainen voi osallistua ja ei tarvita mahdollisesti hankalasti saatavissa olevaa pankkirahoitusta.

Osapuolet eivät välttämättä ymmärrä, että asiaan voi liittyä monimutkaisia verotuksellisia nyansseja. Ne eivät välttämättä tule edes mieleen.

Asiaa pitää katsoa esimerkiksi tuloverotuksen ja arvonlisäveron näkökulmasta.

Mitä pitäisi pohtia?

Pitäisi miettiä rahan kohdentumista ja sitä, onko rahaa sijoitettu johonkin pääomana, onko sitä lainattu tai onko sillä ostettu jotakin.

Asiaa pitää katsoa esimerkiksi tuloverotuksen ja arvonlisäveron näkökulmasta. Tuloverotus on usein suurpiirteisempää kuin arvonlisävero, jossa asioita tarkastellaan usein veromikroskoopilla tai tehdään magneettikuvaus.

Esimerkkinä mainittakoon Korkeimman hallinto-oikeuden vanhat ennakkoratkaisut koirien herkku- ja puruluista. Niitä verotetaan eri arvonlisäveroprosentilla. Ihmettelin asiaa, mutta koiria paremmin tuntevat kertoivat minulle, että koira syö vain toisen luista.

Joukkorahoituksen veroviidakkoon tarvitset kunnollisen viidakkoveitsen.

Kunnon työkalut

Verotuksesta innostuneet ovat aivan yhtä innostuneita kuin suuri yleisö joukkorahoituksesta. Mitä nyt sitten pitäisi tehdä?

Etukäteen on hyvä miettiä, miten verotus menee oikein. Tarvittaessa voi hakea ennakkoratkaisun.

Joukkorahoituksen veroviidakkoon tarvitset kunnollisen viidakkoveitsen. Raskaan sarjan harvennushakkuutyyppinen verometsätyökone helpottaisi varmasti elokuvan tuottajan elämää.

Kommentoi Twitterissä @ManninenPetri

 

Myös joulupukki maksaa veronsa

Christmas background, all elements are editable on different layers

Joulupukki voi käydä ihmisten luona auttamisen ilosta ja palkkiota pyytämättä, jolloin ei synny veroseuraamuksia. Maksullinen pukki on kuitenkin velvollinen maksamaan tuloistaan veroa siinä missä muutkin. Älä siis pilaa joulun tunnelmaa harmaan talouden pimeällä pukilla, vaan pysy verotuksen valoisalla puolella ja valitse veronsa maksava pukki.

Veroseuraamukset vaihtelevat sen mukaan, onko pukki palkkasuhteessa kotitalouteen vai toimiiko hän joulupukkipalveluja tarjoavan yrityksen kautta.

Joulupukin palkannut kotitalous pääsee verotuksessa helpolla.

Palkka-pukki

Joulupukin ja kotitalouden välille voi syntyä yhden illan kestävä työsuhde. Tällöin joulupukin palkkio on veronalaista palkkatuloa samaan tapaan kuin jos naapurin tyttö käy illan hoitamassa perheen lapsia tai sukulaispoika leikkaamassa kesällä pihanurmikon vastiketta vastaan.

Joulupukin palkannut kotitalous pääsee verotuksessa helpolla. Kotitalouden ei tarvitse toimittaa joulupukin palkasta ennakonpidätystä eikä maksaa työnantajan sosiaaliturvamaksua, jos joulupukille verovuoden aikana maksettu palkka ei ylitä 1 500 euroa. Myöskään vuosi-ilmoitusta ei tarvitse antaa, jos palkkio on alle 200 euroa vuodessa. Kotitalouden ei tarvitse verottajaan nähden tehdä muuta kuin säilyttää palkanmaksun tositteet kuuden vuoden ajan.

Palkka-pukin täytyy muistaa ilmoittaa saamansa palkkatulot ja niihin kohdistuvat menot omalla veroilmoituksellaan.

Yrittäjä-pukki

Joulupukki voi harjoittaa joulupukkitoimintaa kausiluonteisena liiketoimintana yksityisenä elinkeinonharjoittajana. Joulupukki voi myös työskennellä joulupukkipalveluja tarjoavan yrityksen työntekijänä, jolloin yritys laskuttaa kotitaloutta ja joulupukki saa palkan yritykseltä.

Pukin täytyy ilmoittaa tulonsa ja menonsa omalla veroilmoituksellaan.

Kotitalouden ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä ennakkoperintärekisteriin merkitylle yritykselle maksamastaan työkorvauksesta. Siinäkään tapauksessa, että yritystä ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin, kotitalouden ei tarvitse periä veroa joulupukin palkkiosta, jos sen määrä ei ylitä 1 500 euroa vuodessa. Myöskään vuosi-ilmoitusta ei tarvitse tällöin antaa.

Myös yrittäjä-pukin täytyy ilmoittaa tulonsa ja menonsa omalla veroilmoituksellaan.

Ulkomainen pukki

Suomalaisessa kodissa saattaa vierailla myös ulkomailla asuva rajoitetusti verovelvollinen pukki.

Kotitalouden täytyy periä ulkomailta tulevalle pukille maksamastaan palkasta 35 %:n lähdevero ja antaa vuosi-ilmoitus, jollei pukki ole hakeutunut progressiiviseen verotukseen. Lähdeveroa ei kuitenkaan tarvitse periä, jos palkka on sen verran pieni, että veron määrä on enintään 10 euroa.

Pohjoismaiden verosopimuksen rajankävijämääräys vapauttaa suomalaisen kotitalouden veron perinnästä silloin, kun joulupukki asuu Ruotsissa tai Norjassa Suomen maarajaan rajoittuvassa kunnassa ja käy joulupukkina kyseisen rajan Suomen puoleisessa kunnassa. Esimerkiksi Torniossa asuvan kotitalouden ei tarvitse periä veroa Haaparannalla asuvalle pukille maksamastaan palkasta, sillä pukki maksaa veronsa Ruotsiin.

Ainoa kohta, jossa byrokratia iskee hiukan vastaan, on työntekijän eläkevakuutusmaksu.

Vakuutukset

Yrittäjä-pukit hoitavat itse vakuutuksensa eikä kotitalouden tarvitse niihin puuttua.

Kotitalouden ei tarvitse maksaa palkka-pukkien työttömyysvakuutusmaksua eikä tapaturmavakuutusmaksua, jos vuoden aikana maksetut palkat jäävät alle 1 200 euroon.

Ainoa kohta, jossa byrokratia iskee hiukan vastaan, on työntekijän eläkevakuutusmaksu. Eläkevakuuttamisvelvollisuus koskee myös kotitaloustyönantajaa. Eläkevakuutus täytyy ottaa vakuutusyhtiöstä, jos joulupukille maksettava palkka ylittää 57,51 euroa. Eläkevakuutusta ei kuitenkaan tarvitse ottaa, jos joulupukki on yli 68-vuotias tai alle 18-vuotias.

Eläkevakuutusasiat voi hoitaa kätevästi verkkopankkitunnuksilla palkka.fi –palvelussa.

Metsästetäänkö pukkeja?

Pukkien suuresta määrästä huolimatta niiden metsästys ei edelleenkään ole Verohallinnon ykköshankkeita.

Jos näet jouluiltana tontun ikkunasi takana, se on ihan tavallinen tonttu, eikä tonttuasuun pukeutunut verotarkastaja selvittämässä sitä, käykö kodissasi maksullinen pukki.

 

Myönteisyyttä monessa polvessa

Suomalaiset ovat tunnetusti veromyönteistä kansaa. Viimeisimmän tutkimuksemme mukaan lähes yhdeksän suomalaista kymmenestä suhtautuu verotukseen myönteisesti.

Kirjoitin viimeksi henkilöasiakkaistamme, jotka tykkäävät hoitaa veroasioitaan henkilökohtaisesti toimistoissamme. Siitäkin huolimatta, että osaisivat ja osin jopa mieluummin hoitaisivat asiansa verkkopalvelussa. Sittemmin teetimme syksyllä Taloustutkimuksella henkilöasiakkaiden asiakastutkimuksen ja ilmeni, että tyytyväisiä asiakkaita löytyy myös puhelin- ja verkkopalveluistamme.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että vastaajista, jotka yleensä asioivat toimistossa hoitaessaan veroasioita, peräti 91 prosenttia oli tyytyväisiä.

Mielenkiintoinen yksityiskohta oli, että asiakkaat, jotka eivät asioi toimistoissamme, arvioivat mahdollisen jonotusajan toimistoissa puolitoistakertaiseksi verrattuna niihin vastaajiin, jotka niissä pääasiallisesti asioivat.

Mutta jos antoivat käyntiasiakkaat hyviä arvosanoja, niin puhelinasiakkaat ne vasta hyviä arvosanoja antoivatkin. Niistä vastaajista, jotka asioivat yleensä puhelimessa hoitaessaan veroasioita, peräti 97 prosenttia oli tyytyväisiä.

Entäpä sitten verkkopalveluiden käyttäjät, miten heidän kanssa onnistuimme?

Kaikista vastaajista, jotka ovat käyttäneet jotakin henkilöasiakkaiden verkkopalveluamme, vaikkapa vain kerran, tyytyväisten osuus oli 84 prosenttia. Eli sama kuin puhelin- ja käyntiasiakkailla.

Selvitimme tarkemmin verkkopalveluiden onnistumista Net Promoter Scoren, tuttavallisimmin nettisuositteluindeksin, avulla.

Menetelmässä vastaajalta kysytään ”Kuinka todennäköistä on, että suosittelisitte palvelua?”

Verkkopalveluidemme käyttäjistä kaksi kolmesta suosittelisi palvelua muillekin, jolloin suositteluindeksiksi muodostui 59. Erinomaisen raja on 40 pistettä.

Ja jotta homma ei menisi ihan pohjoiskorealaiseksi, niin tottahan se on, että emme mekään aina onnistu.

Toisinaan asiakastyytymättömyyttä aiheuttaa toimintatapamme, esim. kun asianhoito ei onnistukaan sähköpostilla. Joskus puolestaan asiakkaan odotukset saattavat olla hieman epärealistisia  – ”kun naapurikin sai..” –  ja toisinaan mielipahaa aiheuttaa yksinkertaisesti lain mukaan meneminen.

Niin tai näin, harjoittelemme jatkuvasti aktiivisempaan ja huolellisempaan vuorovaikutukseen asiakkaidemme kanssa.

Erinomaisiin tuloksiin on hankala päästä, mutta vielä hankalampi niissä on pysyä. Yritämme kuitenkin.

Tammikuusta lähtien selvitämme kaikkien puhelinasiakaspalvelumme onnistumista tekstiviesteillä; tätähän harjoittelimme jo keväällä.

T: @jannemyyry

Verotonttu kurkkii nettikaupan ikkunasta

Verotonttu kurkistaa

Joulu saa ja kilisee, kilisee kassakone – kaupassa ja nettikaupassa.

Hieno homma. Näin verottajan näkökulmasta olisi kiva, että kaupankäynnistä maksetaan lailliset alvit.

Kuten aiemmin syksyllä bloggasin, verkkokauppiaat eivät aina maksa arvonlisäveroa, vaikka pitäisi, tai maksavat sen väärään maahan. Tästä kirjoitti tänään myös Kauppalehti.

Työmme sähköisen kaupan projektissa on jatkunut tiiviinä.

Olemme yhdistäneet erilaisten asiantuntijoidemme voimat. Siten analysointityön jälkeen käytössämme on ollut moninaiset toimenpiteet aina asiakaskohtaisesta ohjauksesta verotarkastukseen.

Syksyn aikana olemme lähestyneet noin sataa ulkomaista yritystä, joiden osalta on ollut epäilys, etteivät kaikki eurot kilahda oikeaan maahan.
Yleisin toimenpide on ollut lähettää kuulemiskirje alv-rekisteriin merkitsemisestä eli suomeksi sanottuna olemme kertoneet, että alv-ilmoitukset pitää antaa.

Samalla olemme esittäneet nettikauppiaalle arvion maksettavasta arvonlisäverosta. Sen olemme tehneet tiedossamme olevien myyntien pohjalta.

Kuulemiskirjeisiimme yritykset ovat usein vastanneet lähettämällä meille omat myyntilaskelmansa korvaamaan lähettämämme arviot. On ollut ilo huomata, että yritykset ovat tehneet korjausliikkeitä myös oma-aloitteisesti.

Ulkomaisten yritysten rekisteröinneissä on siis nähtävissä kasvua.

Tämänhetkinen arviomme on, että vuosien 2013–2015 maksuunpantavat arvonlisäverot ovat yli kymmenen miljoonaa euroa. Tarkempia lukuja projektimme tuloksista pystymme kertomaan ensi vuoden puolella.

Lopuksi jouluinen ja ilmainen vinkki verkkokaupasta ostaville:

Jos haluat varmistua siitä, että käyttämäsi eurooppalainen verkkokauppa toimii reilusti tai oikein, voit tarkistaa ytj.fi:stä tekemällä yrityshaun löytyykö firmalta suomalainen y-tunnus.

Tämä siis tapauksissa, jossa myyjän volyymi Suomeen ylittää 35 000 euroa vuodessa, jolloin se on velvollinen tilittämään alveja näistä myynneistä tänne eikä kotimaahansa.

Kotimainen verkkokauppias on alv-velvollinen samalla tapaa kuin mikä tahansa suomalainen yritys: jos sen vuosittainen myynti ylittää 10 000 euroa.

Talouden barometrit lupailevat viime vuoteen nähden kasvanutta joulukauppaa. Se on hyvä juttu yritysten ja valtion kassan kannalta.

T: @Mattila_Jaakko

%d bloggers like this: