Uudistimme arvomme viime syksynä. Emme tehneet työtä siksi, että vanhat arvot olisivat olleet rikki, vaan halusimme tuoda palan tulevaisuutta tähän päivään.

Arvot ohjaavat toimintaamme ja yhdistävät ihmisiämme. Mikä tärkeintä – arvot viestivät yhteisölle toiminnastamme. Arvoilla kerromme, mitä odotamme toisiltamme, veronmaksajilta tai yhteistyökumppaneilta. Aikanaan oli sanonta, että ”luottamus hyvä, kontrolli parempi”. Sanonta on sanonta, mutta vaikea olisi kuvitella että 2010-luvun organisaatiot rakentaisivat tekemistään tuollaiseen sielunmaisemaan.

Luottamus on lähtökohta

Verohallinnon kantava ajatus on, että oikein toimivia suojellaan. Lähtökohtana on, että asiat ovat jo oikein ja kohdillaan, eikä kenenkään energiaa hukata turhaan kontrolliin. Toki valvonta on keskeinen osa verotustyötä ja toteutamme sitä osana arkipäivämme. Meitä kuitenkin motivoi ennemminkin se, että voimme luottaa arjessa sekä toisiimme että veronmaksajaan kuten Erkka Westerlund videossaan toteaa.

Yhteistyön kivijalka kantaa

Yhdenvertaisuus ja legaliteetti ovat Verohallinnon kivijalka, joiden päälle rakentuvat uudet arvot kuten Marjaana Helminen toteaa videossaan.

No miten yhteistyö näkyy toiminnassamme? Omasta mielestäni erinomainen esimerkki on reaaliaikainen verotarkastus, jonka otimme käyttöön vuoden 2015 alusta. Ohjaaminen ja verotarkastus tapahtuvat nyt yhdessä eikä erillään toisistaan. Tekeminen rakentuu kolmen keskeisen hyödyn varaan – asiakas hyötyy tarkastuksesta, kun hän saa tietoa, oppii tulevaa varten sekä tietysti korjaa mahdolliset vikatilanteet, tarkastukseen käytetty aika lyhenee ja ennen kaikkea, oikein toimivan aikaa ei kulu sellaiseen tarkastukseen, jonka lopputulos on ilmeinen. Mikä parasta, olemme muuttaneet omaa työtapaamme asiakkaan hyödyksi.

Tulevaisuus ei meitä pelota, mutta useimmiten arjen ahtaus johtuu tuhlatusta tulevaisuudesta.

Uudistuminen on vaativa arvo

Tämä on ehkä arvoista vaativin, koska se edellyttää organisaatiolta täydellistä kykyä ennustaa tulevaa. Menneisyydessä olemme onnistuneet. Olemme mm. tehostaneet toimintaamme ennen suoranaista tarvetta tehostaa. Olemme onnistuneet tuomaan asiakkaille keinoja hoitaa velvoitteitansa ajasta ja paikasta riippumatta kuten Li Andersson tässä videossa toteaa.

Samaan aikaan uudistumiskyky on Akilleen kantapäämme. Tulevaisuus ei meitä pelota, mutta useimmiten arjen ahtaus johtuu tuhlatusta tulevaisuudesta. Verohallinto näkee tulevaisuudessa monia mahdollisuuksia, osa niistä hyvin ilmeisiäkin asioita, jotka ovat vain meiltä vielä lunastamatta. Mieleen tulee mobiliteetti, rahamarkkinoiden muutos ja työn luonteen muuttuminen. Onneksi meillä on majakkana omat asiakkaamme, joiden kanssa kehitämme toimintaa ja etsimme toimivia ratkaisuja. Iso laiva kääntyy, joskus vain vähän hitaasti.

Voisimmeko sinun mielestäsi kehittää tulevaisuutta yhdessä? Jos haluat jakaa ideoitasi tulevaisuudesta, niin lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen mikko.mattinen (at) vero.fi tai soita 029 512 5048. Olen kuulolla!

Twitter: @mikmat68

Sinulle, bloggari

Kenkia_sinulle_verona

Meille Veronan bloggareille kukaan ei ole tainnut ehdottaa sisältöyhteistyötä tai lähettää ihania uutuuskenkiä, mutta yhä useampi suosittu bloggaaja tienaa kirjoittamisella joko puhdasta rahaa tai rahanarvoisia tuotteita ja törmää sitä kautta hommassaan veroasioihin – halusi tai ei.

Somessa bloggaamista ja verotusta koskeva kysymystulva suorastaan hyökyy vastaan.

Miten eroaa tekstin verotus, jos se menee nettiin tai painettuun lehteen? Maksanko veroja, jos joku lähettää pyytämättä ja yllättäen tuotteita? Mitä verokorttia kannattaa missäkin tilanteessa käyttää?

Verolainsäädännössä ei ole blogikirjoituksia tai bloggaajia koskevia erityissäännöksiä. Verottaja ei voi tehdä kaikille ammattikunnille räätälöityjä ohjeita, vaan yleensä mennään vakio-ohjeella eli kaikki tulo, jota ei ole erikseen säädetty verovapaaksi, on veronalaista. Bloggarit ovat saaneet kuitenkin erityishuomiota. Vero.fi:stä löytyy bloggaajille oma vero-ohje ja lisää on tulossa ennemmin tai myöhemmin.

Mikä alv?

Työn alla on esimerkiksi kannanotto siitä, voisiko verkkoon tulevan blogitekstin arvonlisävero olla jotain muuta kuin useampia tavaroita ja palveluja koskeva 24 %. Arvonlisävero eli alv onkin monen bloggaajan erityiskiinnostuksen kohteena.

Yleisellä tasolla noista kolmesta kirjaimesta voi bloggarille sanoa, että

alv:a maksat vain silloin, kun kysymys on yritystoiminnasta.

Sen sijaan alv ei koske työsuhteista toimintaa. Alv:a ei tarvitse maksaa yritystoiminnastakaan, jos 12 kuukauden pituisen tilikautesi liikevaihto on enintään 10 000 euroa.

Blogiartikkelin myynti esimerkiksi lehdelle on veroton tekijänoikeuden luovutus. Kuvan myynti on sen sijaan arvonlisäverollista yleisen 24 prosentin verokannan mukaan.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: Jos et myy blogikirjoitusta kenellekään, mutta olet sopinut jonkun tahon kanssa, että mainitset blogissasi jonkun tuotteen ja saat tästä korvauksena rahaa tai tuotteita, kysymys on myynnistä, josta on suoritettava veroa.

Alv:n lisäksi paljon muutakin epäselvää

Monesti bloggaamisesta aiheutuu kuluja, jotka voi tietyin ehdoin vähentää verotuksessa. Blogiohjeessa on hieman asiaa vähennyksistäkin, mutta tarkempia vinkkejä löytyy vero.fistä.

Kaikki palkkatulo on samanarvoista verotuksessa. Ennakonpidätys ja lopullinen verotus eivät ole sama asia. Käytitpä mitä verokorttia tahansa, koko vuoden tulojen perusteella määräytyvä lopullinen vero on sama ja sinulla on oltava jonkinlainen arvio vuosituloista. Koska tulojen määrää voi olla vaikea arvioida kerralla oikein, voit muuttaa verokorttia helposti verkossa.

Ensimmäisen freelance-verokortin hankkiminen verkosta ei onnistu, sillä freelancer-tiedon lisäämiseen tarvitaan virkailijan apua, mutta seuraavien kohdalla ja muissa tilanteissa palvelu pelittää.

P.S. Perinteinen verokortti saattaa hyvinkin muuttua jo lähivuosina. Tarkoituksena on, että tulevaisuudessa verokortti mukautuu nykyistä helpommin kaikenlaisiin työelämän tarpeisiin. Odotamme innolla!

Ja sitten vakiokysymys:

Miten voin vaikuttaa blogeja ja vlogeja koskevaan lainsäädäntöön?

Ja yhtä vakituinen vastaus: Eduskunta säätää lait eli voit vaikuttaa äänestämällä, kansanedustajien ja ehdokkaiden kanssa keskustelemalla ja julkiseen keskusteluun osallistumalla.

Maailma muuttuu vikkelään eikä bloggareiden verotuskaan ole kiveen hakattu. Myös Verona on menossa kohti uutta. Jatkossa tartumme entistä hanakammin uusiin ilmiöihin, verotuksen näkökulmasta tarkasteltuna tietenkin. Pysy siis kanavalla, bloggarikollega!

Kommentoi Twitterissä @HarrietMalleniu

Note to summer self: lätkä ja verotarkastus toimivat

kesäihmisiä

Verona-blogimme alkoi pyöriä kaksi vuotta sitten. Halusimme blogin avulla antaa kasvottomalle verottajalle kasvot, tai useammatkin, ollaanhan me extreme-lajien harrastajia, autoilun ystäviä, käsityöhulluja, kulinaristeja, turkulaisia, vaasalaisia ja ties mitä – joka tapauksessa enemmän ihmisiä kuin verottajia.

Halusimme blogilla myös lisätä kiinnostusta verotusta kohtaan tarjoamalla näkökulmia, joita syventävät vero-ohjeet eivät tarjoa. Halusimme yllättää positiivisesti.

Kahdessa vuodessa olemme oppineet paljon – tai ainakin sen, että tietyt aiheet herättävät tunteita enemmän kuin toiset.

Kun verottaja bloggaa jääkiekosta tai verotarkastuksesta, se kiinnostaa. Kun verottaja pyytää saada kuulla yrittäjien tarinoita byrokratiasta, se synnyttää keskustelun lakimuutoksista.

Joskus bloggauksiimme tulleet kommentit ovat kipakoita, joskus kannustavia, mutta jokaisesta kommentista olemme ilahtuneet, kuten myös jokaisesta tykkäyksestä ja yhteydenotosta. Kiitos!

Miten olemme onnistuneet blogin pyörittäjinä, ei ole meidän itsemme määriteltävissä. Kovasti kuitenkin jatkossakin yritetään yrittää.

Kesapiha odottaa lomailijaa.Ja varmaa on, että jossakin kohtaa vaivaamme teitä hyvät lukijat palautekyselyllä.

Verona joka tapauksessa lomailee kesäkauden ja palaa framille elokuun puolivälissä virkistyneenä ja kenties hieman uudistuneena.

Hyvät ihmiset ja ystävät – vai sanoisimmeko leikillisesti verovelvolliset – koko skribenttitiimin puolesta toivotan kaikille tasapuolisesti yhtä ihanaa kesää.

Jatketaan keskustelua vaikka Twitterissä: @mikmat68

PS. Suuntaamassa kesällä Poriin?

Olemme mukana, kun SuomiAreenan yhteiskunnallinen keskustelu valtaa kaupungin heinäkuussa. Järjestämme ma 11.7. klo 17–18.15 Kauppakeskus BeBOPissa keskustelutilaisuuden Kuka pelkää verovajetta?. Siinä meikäläinen pureutuu yhdessä Mikael Jungnerin ja Taru Tujusen kanssa verovajeeseen, sen yhteiskunnalliseen merkitykseen sekä siihen, miten Verohallinto yhdessä muiden toimijoiden kanssa voi huolehtia siitä, että verovaje säilyy alhaisella tasolla. Tämän lisäksi tapahtumatelttamme on kaikille avoinna Kansalaistorilla 11.–13.7. Nähdään Porissa!

 

Verohallinto ei lomaile

Verona Riikka1

Verohallinto ei täysin hiljene kesäksi vaan työllistää valtakunnallisesti toista sataa kesätyöntekijää ja korkeakouluharjoittelijaa.  Jututin Henkilöverotusyksikköön Ouluun kesätöihin tulleita nuoria ja kyselin heidän tunnelmiaan uudesta työstä ja työnantajasta.

”Työ on haastavaa ja mielenkiintoista uutena kun tulee. Täällä pääsee hyödyntämään omaa osaamista ja koulutusta ja työpäivät menevät nopeasti”, kertoo Marjut.

KESÄ(T)YÖSSÄ VALVOTAAN

Kesätyöntekijät ovat tärkeässä roolissa henkilöasiakkaiden veroilmoitusten läpikäynnissä ja osaltaan vaikuttamassa siihen, että vuoden 2015 verotus valmistuu lokakuun loppuun mennessä. Verotusslangilla ilmaistuna kesätyöntekijät valvovat.

Valvonnassa on tavallista, että asiakkaat ovat ilmoittaneet tietoja vajavaisesti tai epäselvästi. Välissä esimerkiksi kodin ja työpaikan välisten matkakulujen valvonta on varsinaista salapoliisin työtä, kun etsitään paikkahaun avulla osoitetietoja ja matkan pituutta. Mitäs sitten tehdään, jos kotitalousvähennystä on haettu könttäsummalla ilman erittelyä siitä, missä työ on tehty tai mikä on työn osuus?

TYÖ ON HULLUN OPETTAVAISTA

Uuden tulijan infoähky on realiteetti, joten opiskelujen aikana hankitusta tiedonhakuosaamisesta sekä lakitekstien ymmärtämisestä on etua. Kesäpestiläiset opiskelevat useimmiten oikeuden ja hallinnon aloja.

”Vero-oikeuden opinnoista on ollut hyötyä, sillä niiden pohjalta on osannut paremmin hakea tietoa ja ainakin teorian tasolla tiennyt, mistä puhutaan”, sanoo Laura.

Koulutustaustaa vastaava haasteellinen työ motivoi oppimaan.

”Vaikka alussa kaikki olikin sekavaa ja sovellusten käytössä oli  paljon opeteltavaa, ovat työtehtävät pikkuhiljaa kirkastuneet”, vakuuttaa Elisa.

ENSIN ISKI PANIIKKI – NYT MÄ VAAN HOIDAN TÄN

Osa kesätyöläisistä vastaa puheluihin. Koska kysymyksiä tulee maan ja taivaan väliltä, saa vastaaja olla skarppina.

”Puhelimen soidessa ei etukäteen tiedä asiakkaan asiaa ja kysymykset vaihtelevat, mikä on kasvattanut osaamista kovaan tahtiin. Vastaaminen jännitti aluksi paljon, mutta tilanteesta selvisi tsempillä ja rauhallisuudella. Oman osaamisen karttuminen ja se, että pärjää tilanteessa itsenäisesti on ihan parasta”, Tea sanoo.

Onnistumisen tunteita ja työn iloa tulee siitä, kun asiakas saa tarvitsemansa avun ja kiittää palvelusta.

”Kuukaudessa on oppinut asiaa enemmän kuin koulussa kokonaisuutena”, tuumaa Jenni.

Uusi työnantaja saa kehuja.

”Verohallinto on yllättänyt uudistuksenhaluisena ja joustavana työnantajana”, kiittelee Riina.

Omasta mielestäni uudet tulijat virkistävät työyhteisöä. Uudet ideat hyödynnetään puolin ja toisin ja omaa osaamista on ilo jakaa.

Olisiko sinusta verottajaksi? Avoimet paikat löydät valtiolle. fi:stä, Twitterin @VeroRekry-tililtä ja LinkedInistä.

Kommentoi Twitterissä @TaavettilaR

Verotarkastushehkutusblogi

Grillaamisesta se lähti

Edellisen blogikirjoitukseni kommenteissa minua pyydettiin olemaan kirjoittamatta hehkutusblogeja. Varoitus, tämä taitaa olla sellainen. Taidanpa nimittäin ylistää verotarkastusta ammattina.

Verotarkastajan ura ei ole pöllömpi vaihtoehto.

Kun rekrytoimme, odotamme hakijoilta muun muassa ylempää korkeakoulututkintoa. Sopivia tutkintonimikkeitä ovat esimerkiksi kauppatieteiden maisteri KTM tai hallintotieteiden maisteri HM. Tulevilta verotarkastajilta odotamme myös verolainsäädännön, kirjanpidon ja laskentatoimen hyvää hallintaa, talouselämän tuntemusta sekä suomen, ruotsin ja englannin taitoa. Lisäksi tarvitaan ongelmanratkaisukykyä, sillä yhdistelemällä eri tietolähteitä ja havaintoja verotarkastaja ratkoo, onko verotus mennyt oikein ja vastaavatko asiakkaan antamat ilmoitukset havaittuja tosiseikkoja.

Verotarkastajan työssä onnistumiselle vuorovaikutustaidotkin ovat tärkeät. Hän kun ei ainoastaan etsi harmaata rahaa tai maksamattomia veroja, vaan myös palvelee asiakasta eli ohjaa toimimaan oikein. Hyvä keskusteluyhteys asiakkaan kanssa edistää lopputulemaa ja tekee työstä antoisampaa.

Verotarkastajan työhön haetaan erilaisilla taustoilla. Kuka on vastavalmistunut nuori aikuinen, kuka on jo konkaroitunut yksityisellä sektorilla tai muualla valtionhallinnossa. Osa uusista verotarkastajista tulee Verohallinnon sisältä toisista tehtävistä: polku on voinut alkaa vaikkapa kesätyöstä korkeakouluharjoittelijana tai henkilöverotuksen valmistelutehtävissä.

Verotarkastustiimiläisten erilaiset taustat ovat rikkaus, jota hyödynnetään Verohallinnossa laajasti.

Itse aloitin Verohallinnon palveluksessa vuonna 2010. Sitä ennen olin toiminut mm. laskentatoimen opettajana ja kirjanpitäjänä. Nämä ammatit toivat hyvää pohjaa verotarkastajan työssä pärjäämiselle, mutta niin teki myös nuorena saatu työkokemus grillimyyjänä.

En nyt tarkoita kehittyneitä grillaustaitoja, enkä valomerkkien jälkeisten snagaritappeluiden selvittelytaitoja, vaan sitä miten myyjänä oppi hoitamaan kioskin rahaliikennettä. Niin sanotun  taloushallinnon ketjun osaaminen käytännössä auttaa hahmottamaan sitä, miten tuloja voisi vetää välistä.

Kun aloitin verotarkastajana, työn mielekkyys ja monipuolisuus tulivat itselleni pienenä yllätyksenä, vaikka minulla olikin ollut jonkinlainen myönteinen ennakkokäsitys siitä mitä verotarkastajan työ on – enhän muuten olisi ammattiin hakeutunut.

Työ ei ollutkaan sitä rutiininomaista tositteiden plaraamista, miltä se asiakkaan näkökulmasta näytti. Se oli kokonaiskuvan rakentamista ennakkotiedoista, tarkastuksella havaituista asioista, kirjanpidosta ja lainsäädännöstä.

Tältä pohjalta uskallan lämpimästi suositella verotarkastajan hommaa sinulle tai hänelle, jolla on yllä mainittuja taitoja ja jota kiinnostaa olla ohjaamassa euroja oikeaan paikkaan, vaikkapa harmaasta taloudesta valtion kassaan eli yhteiskunnan tueksi. Verohallinto tarjoaa hyvät mahdollisuudet uralla etenemiseen ja työssä erikoistumiseen, ja työyhteisönä tämä on kiva paikka.

Tällä hetkellä avoinna on useita verotarkastajan tehtäviä. Seuraa meidän työpaikkoja valtiolle.fi-sivulta tai Twitterissä @VeroRekry

Jatketaan jutustelua vaikkapa Twitterissä: @PiaAnsamaki.

 

 

 

Poikkeuksen poikkeukset riesanamme

Futurismi

Jo Adam Smithin Kansojen varallisuudessa korostetaan, ettei verotuksen pitäisi rasittaa veronmaksajaa paljoa yli sen, mitä verot kuluttava yhteiskunta saa veroista hyötyä. Nämä opit ovat tänä päivänä yhtä totta kuin vuosisatoja aikaisemminkin.

Lähtökohtaisesti verot on kerättävä omaisuudesta ja taloudellisesta aktiivisuudesta. Jos valtiolla ja muilla veronsaajilla on paljon menoja, on verojenkin oltava korkeat. Kuitenkin, jos verotus on liian mutkikasta, tulkinnallista tai epäselvää, veronmaksajan taakka kasvaa ilman vastapainona tulevaa hyötyä. Verojen kerääminen on kallista ja hankalaa ja oikean veron määrän tai toimintatavan selvittämiseksi joudutaan tekemään liikaa töitä.

IHMISTÄ TARVITAAN

Kaikkea tulkinnallisuutta ei verotuksesta varmaankaan koskaan saada pois, mutta erityisen hankaliksi asiat muuttuvat, kun laissa säädetään poikkeuksia. Silloin pitää määrittää, miksi ja miltä osin tavallisuudesta poiketaan. Rajatapauksia syntyy aina. Mitä moninaisempia tulkintatilanteita keksitään, sitä enemmän virkamiehiä tilanteita tarvitaan pohtimaan.

Yleensä Verohallinto suhtautuukin karsaasti poikkeuksiin ja poikkeuksen poikkeuksiin, joissa joudutaan tekemään monimutkaisia harkintoja ja laskutoimituksia. Varsinkin, jos harkintaa tai laskemista ei voida siirtää tietokoneille.

KONEELLINEN MALLI

Poliittiset päätöksentekijät haluavat silti aika ajoin poikkeuksia. Yksittäisille poikkeuksille voi olla järkeviä syitäkin. Tällaisten poikkeuksien lainvalmisteluun pitäisi varata kunnolla aikaa ja voimavaroja.

Päätöksentekijöiden pitäisi selvästi ja ajoissa määrittää se, kenelle halutaan normaalista poikkeava verotus, kuinka suuri poikkeuksen pitää olla ja millaiset rajaukset poikkeukselle halutaan. Sen jälkeen pitäisi olla kunnolla aikaa hakea malli, jossa halutut tavoitteet ja kohteet saisivat halutun poikkeuksen ilman kohtuuttomia selvittely- tai hallintokustannuksia. Oleellista olisi hahmottaa kattavasti kaikki ne tilanteet, joissa poikkeuksen poikkeusta sovelletaan. Jos kaikki tämä vielä voitaisiin hoitaa tietokoneella, tilanne paranisi entisestään.

Erityisen akuuttia tällaisten tavoitteiden seuraaminen on juuri nyt. Verohallinnossa on menossa historiallinen tietojärjestelmäuudistus ja verotusmenettelylainsäädännön muutos. Samalla SOTE-uudistus väistämättä muuttaa verotuksen rakennetta perustavanlaatuisesti. Päätettiinpä se rahoittaa miten hyvänsä.

Kun verojärjestelmä on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, on huomioon otettavia asioita liki rajattomasti. Silti virkamiesten järki ja määrä ovat aivan yhtä rajalliset kuin aiemminkin.

JÄRKEVYYDEN POHTIMINEN JÄÄ MUIDEN TEHTÄVÄKSI

Kun valmistelussa on monia lakihankkeita ja Verohallinnolta pyydetään kantaa erilaisiin vaihtoehtoihin säätää asioita, joudumme aina kertomaan sen, mitä sellainen tai tällainen asia toiminnallemme tarkoittaa. Kun arvioimme poikkeuksen poikkeuksia, emme mieti tavoitteiden järkevyyttä. Se on muiden tehtävä.

Sen sijaan arvioitavaksi tulee, miten asian saattaminen lainmukaisesti ja yhtäläisesti verotetuksi onnistuu. Jos arvio on huono, on se yleensä melko painava tekijä koko poikkeusta vastaan. Siksi kaikkien verotukseen muutosta ajavien olisi viisasta pohtia, pystyykö homman hoitamaan tietokone tai keskinkertainen virkamies kohtuullisella työllä. Niitä Verohallinnolla kuitenkin tavallisesti on käytössä.

Yrittäjä, puhu meille byrokratiasta

close up of hands with calculator and notebook

Me verottajat haluamme kehittyä. Haluamme tehdä yrityksille asioinnin mahdollisimman helpoksi. Lainsäädäntöönkin pyrimme lähtökohtaisesti vaikuttamaan niin, että verotusta koskevat lait olisivat yksinkertaisia soveltaa. Monella muullakin viranomaisella on sama tavoite – asiakkaan etu.

Tahtoa meillä siis on. Kenties jopa osaamista ja joskus hieman resursseja. Ajatuksenpoikaakin kehitettävistä kohteista löytyy, mutta mikä kaikki byrokratian rattaissa mättää, sen tietävät parhaiten yritysasiakkaamme.

KERRO, KERRO JUHANNUKSEEN MENNESSÄ!

Oletko yrittäjä tai oletko jonkun yrityksen palvelussa? Onko sinulla kokemusta turhasta tai hankalasta viranomaisbyrokratiasta yritystoiminnassa? Nyt haluaisimme kuulla sinun tarinasi! Se voi koskettaa muutakin viranomaista kuin Verohallintoa. Erityisen hienoa olisi kuulla, miten asiat voitaisiin hoitaa paremmin. Sallittua on myös kertoa positiivinen kokemus siitä, miten joku asia jo hoituu hyvin.

Oman tarinansa byrokratiassa voi lähettää osoitteeseen suomi100@vero.fi. Aikaa on juhannukseen saakka. Kokemuksensa tai kehitysideansa voi kertoa nimettömästi tai nimellä, mutta toivomme saavamme lähettäjien yhteystiedot mahdollista yhteydenottoa varten.

LUOTTAMUKSELLINEN TARINOINTI EDISTÄÄ YHTEISTÄ ASIAA  

Viranomaisenkin on välillä hyvä herätä siihen, miksi täällä ollaan ja innostua työn tarkoituksesta! Mitä me voimme siis tehdä, että tämän yhteiskunnan rahoittaminen ei olisi niin vaikeaa? Itse tunnen aina piston sydämessäni, kun kuulen tarinan, jossa veroasiat ovat menneet solmuun yrittäjän hyvistä aikomuksista huolimatta. Muistanko aina, että oikein toimimisen pitää olla yrittäjille mahdollista ja mieluimmin jopa helppoa?

Saamiamme tarinoita käytämme taustatietona tulevassa Suomi 100 -kampanjassamme, josta kerromme lisää tuonnempana. Saatamme julkaista tarinoita kampanjan yhteydessä, mutta ilman, että kirjoittaja tai hänen edustamansa yritys olisi tunnistettavissa.

Kerro tarinasi tai kehota jotakin muuta kertomaan. Koska yrittäjät maksavat minunkin palkkani, haluan ja haluamme palvella yrityksiä paremmin.

Kommentoi Twitterissä @rantalatii

Pelaamalla verottajan unelma-asiakkaaksi

Blogikuva

Jaakko, 27 vuotta, on syrjäytynyt nuori. Hän käyttää aikaansa maleksien vuokra-asunnossa. Yläkerrassa asuva vakityössä käyvä sovinnainen aviopari paheksuu hänen elämäänsä. Porraskäytävässä häntä katsotaan alaspäin.

Jaakko pelailee videopelejä. Hän addiktoituu niihin ja päivät kuluvat huomaamatta. Suoritukset paranevat koko ajan.

Eräänä päivänä Jaakko törmää netissä sanaan striimaaminen. Pienen kipinän saaneena hän kokeilee netin kautta mainosten myymistä omaan pelaamiseensa ja pelaamisen tilausmyyntiä.

KAKSOISELÄMÄÄ

Jaakosta kehittyy vähitellen virtuoosi striimaamisessa. Jaakolla alkaa uusi salainen kaksoiselämä netissä, mutta surkeassa lähiössä. Rahaa alkaa kertyä valtavia määriä verrattuna peruspäivärahaan.

Netissä Jaakko kysyy varmuuden vuoksi verokarhun chat-palvelusta pitääkö rahoista maksaa veroa. Hän kuulee kauhukseen sanat tulovero, harrastustoiminta, muu tulonhankkimistoiminta ja elinkeinotoiminta.

Vero-chatissa tarjotaan vaihtoehdoiksi ennakonpidätystä tai ennakkoperintäperintärekisteriä. Ennakkoperintärekisteriin pääseminen alkaa pelottaa Jaakkoa, sillä luottotiedot ovat menneet aikaisemmin pienen kulutusluoton takia. Lopuksi chat tyrmää hänet sanalla arvonlisävero.

Netistä löytynyt tilitoimisto nauraa ja selittää Jaakolle tilanteen. Shokista laannuttuaan Jaakko löytää itsekin ohjeet verokarhun nettisivuilta. Bitcoineistakin on oma ohjeensa.

PIENESTÄ SUUREKSI

Toiminnan kasvettua Jaakko perustaa oman yhtiön ja palkkaa työntekijöitä. Toiminta laajenee alustoihin. Silloin hän saa kysymyksillään verokarhunkin haukkomaan henkeä. Mutta tietysti vain hetkeksi.

Ylimääräistä rahaa Jaakko alkaa sijoittamaan IT-startuppeihin. Suomen verohistorian kuriositeettia bisnesenkelivähennystä hän ei saa, mutta kaikkiin eri verolajeihin ja verokarhun palveluihin hän pääsee tutustumaan.

Sähköiset palvelut pelastavat lomakekammoisen Jaakon päivät. Oman veroilmoituksensa hän saa hoidettua helposti sähköisesti, mutta yrityksen asiat hän antaa suosiolla tilitoimiston hoidettavaksi. Jaakon yrityksen suora ja epäsuora verojalanjälki ovat roimassa kasvussa.

TIE JOHTAA KIVILINNAAN

Eräänä päivänä Jaakon muuttotavaroita kannetaan vuokra-asunnosta harmaan talouden torjunnan rakentamisilmoituksia käyttäen rakennettuun kivilinnaan. Yläkerran aviopari katselee muuttomiehiä ja hymyilee sovinnaisesti.

Jaakko nauraa mielessään, että he varmaan kuvittelevat hänen kaksoiselämästään tietämättöminä surkean luuserin saavan viimeinkin nauttia nyt pitkään toivotusta ulosottomiehen maksullisesta häätöpalvelusta. Palvelu on vuokranantajalle verovähennyskelpoinen vähemmän toivotuissa tilanteissa. Arvonlisäverottomana tietysti.

Kommentoi Twitterissä @ManninenPetri

Ainahan se on mielessä, verovaje

160509_shutterstock_small_390163645

Verovajeen pienentäminen on meidän työmme keskeisin tavoite ja horisontissa siintävä maali. Vaje on eräänlainen mittari sille, miten hyvin Verohallinto ja verojärjestelmä onnistuvat tavoitteissaan.

Verovajeella tarkoitetaan lainmukaisen ja todellisen verokertymän erotusta: mitä meidän kuuluisi lain mukaan kerätä ja mitä todellisuudessa saamme kerättyä. Verovajetta aiheutuu virheistä, osaamattomuudesta, maksukyvyttömyydestä ja sekä tietenkin tahallisesta velvoitteiden laiminlyönnistä. Ilmiönä se liittyy moniin muihin ilmiöihin, joista tahallisten laiminlyöntien kansoittama harmaa talous on ehkä tunnetuin.

Verohallinto on vuodesta 2013 alkaen kehittänyt realistista, toistettavaa ja kansainvälisen tieteellisen arvioinnin kestävää verovajeen arviointimenetelmää. Tähän mennessä olemme soveltaneet mallia arvonlisäverovajeeseen, mistä julkaisimme alkuvuodesta laskelmia Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n kanssa yhteistyössä.

Julkisuudessa esitetään välillä erilaisia arvioita verovajeen tai harmaan talouden koosta. Teimme sinulle muistilistan, jota kannattaa hyödyntää erilaisia arvioita lukiessa:

Verovajeen tason mittaaminen kaikilla menetelmillä on hyvin vaikeaa. Tästä syystä kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti trendiin ja katsoa sen suuntaa: onko vaje kasvamassa vai pienenemässä.

Nopeasti tehtyihin, vain yhtä vuotta koskeviin arvioihin kannattaa suhtautua kriittisesti. Erityisesti koko EU-aluetta koskevat arviot ovat haastavia, koska lainsäädäntö eri maissa vaihtelee ja vertailuaineistoissa on eroja. Esimerkiksi ensimmäisessä EU:n julkaisemassa ALV-vajetutkimuksessa Suomen vajeeksi arvioitiin noin 15 prosenttia. Nykyiset arviot Suomen alv-vajeesta ovat noin 5 prosenttia. Ensimmäisessä tutkimuksessa eräitä arvonlisäverottomia kansantalouden tilinpidon eriä käsiteltiin virheellisesti verollisina, mistä ero syntyi.

Verovaje ei ole sama asia kuin kerättävissä olevat verot. Arviointiin liittyy paljon epävarmuutta tuovia tekijöitä. Esimerkiksi tupakan salakuljettamisen vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet voivat hyvinkin pienentää vajetta, mutta verotulojen ei voi arvioida kasvavan samassa suhteessa.

Jos jonkin yksittäisen toimenpiteen vaikuttavuudelle ilmoitetaan jokin summa, kokonaisverovaje ei välttämättä kutistu ko. summalla. Tämä on totta erityisesti harmaan talouden kohdalla. Rikolliset kehittävät jatkuvasti uusia keinoja lakien kiertämiseen. Esimerkiksi EU:n sisäkaupassa petosten vähentämiseksi on tehty Euroopassa paljon, mutta rikolliset keksivät aina uusia ja monimutkaisempia keinoja petosten tekemiseen. Näin ollen hyvätkään viranomaistoimenpiteet eivät välttämättä riitä verovajeen pienentämiseksi.

Verojäämät eli ilmoitetut mutta maksamatta jääneet verot eivät ole yhtä kuin harmaa talous. Jäämien kehitykseen vaikuttavat keskeisesti suhdannevaihtelut. Esimerkiksi finanssikriisin seurauksena vuonna 2008 arvonlisäverojäämät kasvoivat yli 36 miljoonaa euroa (+29 %) edelliseen vuoteen verrattuna.

Suomen talouden keskeisin ongelma on talouskasvun puute ja siitä seurannut julkisen talouden alijäämä. Tätä alijäämää ei voida poistaa verovajetta pienentämällä. Tarvitaan toimenpiteitä, joilla saadaan Suomen talous kasvamaan. Verovajeen tulisi olla mahdollisimman pieni, mutta todellisuudessa sitä ei koskaan voi saada täysin kurottua umpeen.

Miksikö?

Koska se on liikkuva maali, abstraktio, ja melkein kuin elävä organismi. Aina muuttumassa.

Jatka keskustelua vaikkapa Twitterissä: @AkiSavol.

Veroparatiisit eivät ole ikuisia

Paratiisimaalaus

Vanhojen kertomusten mukaan maailma oli aikojen alussa paratiisi, siihen asti kun ihminen valitsi väärin. Alkuperäisen paratiisin kadotettuaan ihminen on sukupolvesta toiseen rakentanut itselleen monenlaisia paratiiseja ja utopioita. Yksi ihmisen rakentamista paratiiseista on veroparatiisi.

Veroparatiisiin niin kuin muihinkin paratiiseihin pääsevät vain harvat ja valitut. Veroparatiisiin ei pääse hyvillä teoilla tai tietynlaisella uskolla, veroparatiisiin pääsee rahalla. Veroparatiisit kutsuvat luokseen ihmisistä kaikkein ahneimpia.

VEROPARATIISIN MÄÄRITELMÄ

Veroparatiisi määritellään yleensä erilaisten tunnusmerkkien perusteella. Veroparatiisille on tunnusomaista matala tai olematon veroaste, tiukka pankkisalaisuus ja niukka tietojen vaihto sekä mahdollisuus kätkeä omistukset esimerkiksi bulvaanien ja trustien taakse. Maailmalla on kymmeniä valtioita ja alueita, joita voidaan kutsua veroparatiisiksi.

Veroparatiisien käyttötarkoitus erityisesti yksityishenkilöillä on yleensä tulojen salaaminen verottajalta tai rikollisella toiminnalla hankitun omaisuuden kätkeminen. Harvemmin veroparatiisi liittyy aidon yritys- tai sijoitustoiminnan harjoittamiseen.

VEROPARATIISEISTA SAADAAN TIETOA

Kansainvälisen painostuksen johdosta useimmat veroparatiisialueet ovat viimeisten vuosien aikana tulleet mukaan tietojenvaihtosopimuksiin. Suomellakin on nykyään tietojenvaihtosopimus kaikkien perinteisten veroparatiisien kanssa. Suomella on tietojenvaihtosopimus esimerkiksi Panaman, Monacon, Liechtensteinin, Caymansaarten, Mansaaren, Vanuatun, Belizen, Jerseyn ja Guernseyn kanssa. Tietojenvaihtosopimuksia on käytännön verotustyössä sovellettu ja tietoa on veroparatiiseista Suomeen saatu.

Tietojenvaihtosopimusten ongelmana on kuitenkin ollut se, että ne eivät yleensä velvoita automaattiseen tietojenvaihtoon. Tietoa saadaan useimmiten vain pyynnöstä, mikä tarkoittaa sitä, että verottajalla täytyy olla vihiä yksittäisen henkilön asioista, jotta osataan pyytää ulkomailta tarkempia tietoja.

Tietojenvaihto tehostuu huomattavasti vuodesta 2017 ja 2018 alkaen, kun lähes sata valtiota ja lainkäyttöaluetta aloittaa keskenään automaattisen tietojenvaihdon. Tietojenvaihto perustuu OECD:n ja Euroopan neuvoston piirissä laadittuun yleissopimukseen veroasioissa annettavasta virka-avusta (Convention on Mutual Administrative Assistance in Tax Matters). Tietoa vaihdetaan automaattisesti yhteisen mallin, niin kutsutun Common Reporting Standardin mukaisesti. Suomi tulee saamaan vuosittain automaattisesti tietoa Suomessa asuvien henkilöiden ulkomailla olevasta varallisuudesta ja pääomatuloista. Uudessa automaattisessa tietojenvaihtomenettelyssä on mukana myös useita veroparatiisialueita.

TIETOVUODOT

Yllättävän avun tiedonsaantiin ovat viime vuosina tarjonneet useat tietovuodot. Ne ovat johtaneet eri valtioiden verohallinnot lukuisten veronkiertäjien jäljille. Panama-tietovuoto on jatkoa tälle trendille.

Tulevaisuudessa tullaan hyvin todennäköisesti näkemään useita vankeustuomioihin johtavia veropetos-oikeudenkäyntejä. Lisäksi odotettavissa on vahingonkorvausoikeudenkäyntejä, joissa vaaditaan vanhentuneiden verosaamisten korvaamista valtiolle.

VEROPARATIISIEN LOPPU

Valtioiden mitta alkaa olla täynnä veronkiertäjiä kohtaan. EU:n komissio on arvioinut jäsenvaltioiden menettävän veroparatiisien vuoksi joka vuosi tuhannen miljardin euron verotulot. Kyseessä on päätä huimaavan suuri rahamäärä, jonka verolle saamiseksi tehdään entistä lujemmin töitä.

On hyvin mahdollista, että kansainvälisen yhteistyön tuloksena veronkiertäjät saadaan tulevaisuudessa ajettua pois veroparatiiseista. Veroparatiisien ovet suljetaan ja portinvartijoiksi jäävät kansainvälinen yhteisö ja veroviranomaiset.

 

 

 

 

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 167 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: