Veronkierto ei ole vain paratiisien ongelma

Small fish in lake, national park Plitvice

Olen saanut olla mukana viestimässä verotarkastuksesta. Olen laatinut lehdistötiedotteita ravintolaprojektista ja bloggannut verotarkastuksesta. Ideana on ollut lisätä avoimuutta viranomaistyöstä ja infota siitä, miten verotuksen virheiltä voi välttyä.

Ilmeisesti ihan kaikki ei ole mennyt putkeen.

Ravintolaprojektin aloittaminen keväällä 2015 herätti ihmisissä ärsytystä ainakin someen ja paikallislehtiin tulleiden kommenttien perusteella. Syy oli se, että ravintoloiden tarkastamisen koettiin olevan tavallisen pienyrittäjän kiusaamista, kun isot kalat päästetään – taas – vapaasti pärskimään. Samanlaista viestiä saimme, kun kerroimme tarkastavamme takseja ja partureita.

Harmillista, jos verotarkastukset koetaan yrittäjän kiusaamisena. Minua lohduttaa tieto, että varsin moni verotarkastuksen läpikäynyt yritys kokee asian toisin.

Mielenkiintoista sen sijaan on päättely, että arjessa meitä lähellä olevien alojen verotarkastus poissulkisi muunlaisen verovalvonnan tai että esimerkiksi ravintola-alalla ei olisi suurehkoja kaloja. Väkisinkin tällainen päättely herättää kysymyksen, onko niin, että ns. tavanomaisen toimialan verotarkastus tuo ilmiön nimeltä veronkierto liian iholle.

Nähdäänkö veronkierto vain kaukaisena juttuna, joka ei kosketa meidän kylää?

Tosiasia on, että tulojen salaaminen on joillakin toimialoilla ongelma. Se ei ole vain kaukana veroparatiiseissa oleva ilmiö.

Verotarkastusviestintää siis tarvitaan.

Veronmaksajista suurin osa hoitaa velvoitteensa moitteetta. Silti mielestäni on yleisesti tärkeää saada tietää, että osa ei maksa veroja oikein, mutta että valvonnalla tilannetta korjataan.

Parhaimmillaan tarkastuksista viestiminen voi johtaa siihen, että kirjanpitäjä ja yrittäjä käyvät yhdessä läpi, että meneehän meidän firmassa vaikkapa myynnin tuloutus oikein.

Ja itse verotarkastus on paitsi veronmaksussa tapahtuneiden virheiden etsintää myös neuvontaa yrittäjille. Joskus on niin, että yrityksessä ei vain osata hoitaa jotakin verotusasiaa niin kuin pitäisi – koska verotusasiat ovat välillä harmillisen vaikeita.

Entä ne isot kalat?

Kalasaaliista viestiminen on salassapitosäännösten vuoksi hieman vaikeaa: voimme vain puhua yleisesti ja ympäripyöreästi.  Arvioisin kuitenkin, että esimerkiksi ravintolaprojektissa tarkastetuista yrityksistä osa täyttää iso kala -tunnusmerkistön: vältettyjen verojen määrä saattoi olla satoja tuhansia euroja, jopa miljoonan euron luokkaa.

Kun seuraavan kerran luet uutista talousrikoksesta määrätystä tuomiosta, oikeusprosessi on saattanut saada alkunsa verotarkastajan tekemästä havainnosta.
Jatketaan keskustelua täällä tai Twitterissä: @PiaAnsamaki

Airbnb-ilmiö – paljon melua tyhjästä?

avaimet

Pitääkö omasta nurkasta saadut pienet tulot ilmoittaa verottajalle? Kysehän on vain siitä, että tarjoan pientä korvausta vastaan majoitusmahdollisuuden omassa kodissani. Jakamistalous on ajan tuoma uusi ilmiö. Sen mukana on tullut myös airbnb-tyyppinen majoituksenvälitystoiminta.

Lainsäätäjä on pahoittanut kaikkien mielen säätämällä tämän tyyppisestä toiminnasta saadut tulot veronalaisiksi. Kaikki muukin tulo on lähtökohtaisesti veronalaista, miksi aihe sitten on synnyttänyt niin paljon melua?

Onko kyse vain uudesta vuokravälitystavasta?

Airbnb-tyyppiset toimijat välittävät mahdollisuutta asua uudella tavalla. Voit vuokrata nettisivun kautta kodin tai huoneen käyttöösi päiväksi tai pidemmäksi aikaa lähes mistä päin maailmaa tahansa. Kun sivuston haltija on ottanut vuokratulosta osansa, saa vuokranantaja pitää loput.

Todellisuudessa kyse on myös kokonaisten asuntojen jatkuvasta vuokraamisesta.

Verottomuutta perustellaan sillä, että huoneen vuokraaminen silloin tällöin satunnaiselle vierailijalle pientä korvausta vastaan ei ole ammattimaista liiketoimintaa. Tämä on totta, mutta todellisuudessa kyse on myös kokonaisten asuntojen jatkuvasta vuokraamisesta.

Jotta toiminta olisi reilua, täytyy kaikki tulot ilmoittaa. Tasapuolisuuden nimissä lainsäätäjä on myös päättänyt, että toimintaan liittyvät kulut ovat verovähennyskelpoisia normaalien sääntöjen mukaan. Vähennysten laskeminen voi olla hieman kiemuraista. Vaikka toiminta ei loppupeleissä tuottaisi voittoa kulujen vähentämisen jälkeen, on tulot silti ilmoitettava.

Lisäpisteitä asunnoista

Verotarkastajaa saattavat Airbnb-tyyppiset tulot kiinnostaa. Suositun kännykkäpelin mahdollisesti tulevaan Veromon-versioon varmaankin tulee lisäpisteitä majoitusasuntojen bongaamisesta. Toisin taas on pullonkerääjien perässä juoksemisen osalta.

Tietomonopolialusta

Ilmoittamisen suhteen olisi kaikkein helpointa, jos tiedot ilmoittaisi suoraan rahaliikennettä hallitseva alusta. Tällöin tulotiedot siirtyisivät automaattisesti Verohallinnolle ja esitäytetylle veroilmoitukselle. Alusta voisi myös kerätä kaikki vähennyksiin liittyvät tiedot ja laskea ne valmiiksi. Alustan verotus on aivan oma juttunsa. Se olisi pitkä tarina ja joillakin lukijoilla saattaisi herätä veropoliittisia näkemyksiä.

Salatiede arvonlisävero

Jos asunnon tai huoneen vuokratuloista kertyy vuodessa yli 10 000 euroa, tuloista täytyy yleensä maksaa arvonlisäveroa. Arvonlisäveroasiat ovat kuitenkin oma salatieteensä, jossa katsotaan mikroskoopilla toiminnan erilaisia yksityiskohtia tulon arvonlisäverovelvollisuuden määrittämiseksi. Siksi arvonlisäasia on airbnb-tyyppisten tulojen osalta monimutkaisempi kuin tavallisten vuokratulojen osalta.

Omat verosäännöt jakamistaloudelle?

Suomessa ei ole verovapaata kiintiötä airbnb-tyyppisille tuloille. Englannissa sen sijaan on tulossa voimaan ensi vuonna omia verosääntöjä jakamistalouden osalta. Airbnb-tyyppiset vuokratulot ovat uusien sääntöjen mukaan verovapaita tuhanteen puntaan asti. Uusilla verosäännöillä pyritään edistämään mikroyrittäjyyttä.

Uber- tyyppiin liittyy samoja ongelmia kuin majoittamiseen: miten asiat hoidetaan verottajan kanssa?

Mikroyrittäjiksi voidaan yleensä luokitella myös uber-tyyppiset kuskit, jotka tarjoavat kyydintarvitsijoille kuljetuksia mobiilisovelluksen kautta. Uber-tyyppiin liittyy samoja ongelmia kuin majoittamiseen: miten asiat hoidetaan verottajan kanssa?

Hovioikeudessa on paraikaa käsiteltävänä jakamistalouden kuljettamista koskeva rikosprosessi. Kun asiaan tulee aikanaan lainvoimainen ratkaisu, niin muutkin ulottuvuudet jakamistalouteen liittyvässä kuljettamisessa saanevat lisävalaistusta.

Kommentoi Twitterissä @ManninenPetri

 

Ruskeat kirjekuoret: älä anna, älä ota

160907_korruptio_alv_vaje_verona

Kun ajattelet arvonlisäveroa, mietitkö ensimmäisenä tuotteen tai palvelun hintaa vai sitä, että korkealla ALV-vajeella ja korruptiolla on yhteys? Minä mietin jälkimmäistä, mutta se kuuluukin työhöni.

Transparency International tekee vuosittain tutkimuksen korruptiosta eri maissa. Suomi on pärjännyt tässä tutkimuksessa perinteisesti aika hyvin: korruption laajuutta mittaava indeksimme on korkea, pidämme kärkipään paikkoja Ruotsin ja Tanskan kanssa. Tutkimus mittaa nimenomaan julkisen vallan lahjottavuutta.

Jos verottajaa voi lahjoa, niin verovuotoja on todella vaikea muilla keinoilla kitkeä.

Suomessa on kansainvälisesti vertaillen hyvin pieni arvonlisäverovaje, mikä tarkoittaa sitä, että melkein kaikki arvonlisäverot saadaan kerättyä.

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Euroopan komission tutkimusten mukaan meiltä jäisi keräämättä 4-5 prosenttia niistä arvonlisäveroista, jotka kansalaisten ja yritysten pitäisi lain mukaan maksaa. Noin yksi prosenttiyksikkö vajeesta selittyy verojäämillä, eli veroilla, jotka asiakas on kyllä ilmoittanut, mutta ei ole pystynyt esimerkiksi konkurssin vuoksi maksamaan. Loput 3-4 prosenttiyksikköä selittyvät harmaalla taloudella tai tahattomilla virheillä.

Komission tutkimus on erityisen mielenkiintoinen, koska siinä on laskettu verovaje kaikille EU-maille samalla menetelmällä. Tämä mahdollistaa vertailun muihin tilastoihin ja tutkimuksiin.

Mitä vähemmän korruptiota, sitä pienempi verovaje

Suomen alhaista ALV-vajetta selittää varmasti useampi eri tekijä, mutta katsotaan tässä vähän tarkemmin korruptiota.

Kokosin ylläolevaan kuvaan kahden tutkimuksen tiedot. Kuvassa verrataan korruption ja arvonlisäverovajeen yhteyttä EU-maissa. Tulos on päivänselvä: mitä vähemmän on korruptiota, sitä pienempi on verovaje. Tulos on sinänsä odotettu. Jos verottajaa voi lahjoa, niin verovuotoja on todella vaikea muilla keinoilla kitkeä.

Veroja koskevien ilmoitusten antamista parantavista keinoista ei ole hyötyä, jos verot jätetään perimättä tai prosessin myöhemmässä vaiheessa ilmoitetut tiedot yksinkertaisesti katoavat verotusjärjestelmistä. Jos paperinen lomake vaihdetaan sähköiseen, mutta järjestelmä ei mahdollista lomakkeen tietojen tehokkaampaa käsittelyä, uudistuksesta ei ole hyötyä.

En usko, että kansalaisten ja yrittäjien veromoraali voi nousta korkeaksi, jos naapuri tai kilpailija selviää veroista lahjomalla.

Korruptio vaikuttaa myös verottajien osaamiseen. Miksi ihmeessä pitäisi opiskella vaikeita tulkinta-asioita kun loppujen lopuksi ongelmat ratkaistaan ruskealla kirjekuorella? En usko, että kansalaisten ja yrittäjien veromoraali voi nousta korkeaksi, jos naapuri tai kilpailija selviää veroista lahjomalla.

Suomi on sitoutunut tukemaan kehitysmaita niiden verotuksen kehittämisessä. Työtä riittää monellakin osa-alueella. Uskon, että korruption merkityksen ymmärtäminen on yksi tärkeimmistä suomalaisen virkamiesosaamisen myyntivalteista. Voimme viedä muualle omaa teknistä verotusosaamistamme, mutta se kannattaa rakentaa vastuullisuuden ja läpinäkyvyyden kivijalkaan.

Jatketaan keskustelua täällä tai Twitterissä: @AkiSavol

P.S. Euroopan komissio julkaisi ihan äskettäin uudet ALV-vajeluvut. Näyttäisi siltä, että Suomen ALV-vaje on hienoisessa nousussa.

Paha verkkokauppias vs. hyvä kauppias

online shopping

Murennan kivijalkakauppojen toimintaa ostamalla tavaroita netistä. Vai murennanko?

Myönnän häpeilemättä, että kotiini tulvii nettikauppojen tavaraa eri puolelta Suomea, mutta myös vaikkapa Italiasta, Isosta-Britanniasta, Saksasta, Hollannista ja Ruotsista – vaikka työtehtäviini kuuluu juuri ulkomaille virtaavien verojen kiinni ottaminen. Yhdessä projekteistamme jopa jahtaamme rekisteröitymättömiä nettikauppiaita!

Virtuaaliseen ostoskärryyni on kotisohvalta käsin kerääntynyt niin lastenvaatteita kuin ruokaakin. Vaimoni shoppailusta en sano mitään…

Itselleni ensisijainen syy ostaa tavaroita netistä on yksinkertaisesti helppous.

Kun vaihtoehtona on 1) pakata kuravaatteissa oleva ja todennäköisesti väsynyt lapsi päiväkodista autoon, ajaa iltapäiväruuhkassa markettiin ja sovittaa lapsen päälle talvihaalaria tai 2) hoitaa ostaminen illalla grogilasi kädessä ja sovituttaa haalaria myöhemmin, kun ruudussa pyörivät piirretyt, on helppo päätyä jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Valehtelisin, jos en myöntäisi, että toisinaan myös halvemmat hinnat vaikuttavat ostotapapäätökseeni. Se ei kuitenkaan ole pääsyy. Esimerkiksi kausivaatteissa säästäisin, jos nettikauppojen sijaan hakisin vaatteet suurten tavaratalojen alennusmyynneistä.

Lisäksi oma periaatteeni on, etten hyödynnä naapurustossa olevan kauppiaan asiantuntemusta ja sen jälkeen tilaa tavaraa netistä, vaan valitsen jommankumman vaihtoehdon.

Missä sitten on verkko-ostamisen ongelma? Siinä, että ostaa tuotteita kauppiailta, jotka joko eivät maksa lainkaan arvonlisäveroa tai maksavat sen väärään maahan.

Ensimmäiset vääristävät kilpailua niin, että rehellisesti toimivat kauppiaat kärsivät – sekä kivijaloissa että verkossa. Jälkimmäiset taas murentavat Suomen veropohjaa, mitä toki tekevät ensimmäisetkin.

Mitä vastuuntuntoinen kuluttaja voi tehdä, jos haluaa tukea kauppiaita, jotka maksavat verot oikein?

Ensinnäkin on tiedettävä tämä:

EU-alueen verkkokauppiaalle muodostuu alv-velvollisuus Suomessa, jos se myy suomalaisille tuotteita vähintään 35 000 euron edestä vuodessa. Jos myyntiä on vähintään tämän verran, yrityksen pitäisi ilmoittautua alv-rekisteriin. Kuka tahansa voi tarkistaa Ytj.fi:ssä, kuuluuko joku tietty yritys rekisteriin tekemällä yrityshaun Y-tunnuksella tai nimellä.

Verkkokaupan asiakkaan kannattaa myös kiinnittää huomiota laskuun.

Onko laskussa eritelty alv vai ei, onko se tehty Suomen arvonlisäprosentin mukaan ja onko laskussa Y-tunnusta?

Yksittäisen ostajan voi olla vaikea arvioida, tulisiko jonkun tietyn verkkokauppiaan rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi. Jos epäilee, että joku arvonlisäveron maksamiseen velvoitettu ei alvia maksa tai tilittää ne väärään maahan, meille voi lähettää vihjeen verovilpistä.

Nettishoppailu ei ole pahasta, jos toimitaan oikein – sillä koskaan ei päästä tilanteeseen että kaikki toimisivat oikein.

Jatketaan keskustelua täällä tai Twitterissä @Mattila_Jaakko

Kiitti, nyt riitti!

Optimized by JPEGmini 3.11.4.3 0x48846447

Innostuin verotuksen kiemuroista työskennellessäni oikeustieteen opintojen ohessa asianajotoimistossa. Kun olin saanut opintoja hieman eteenpäin, aloitin työskentelyn Verohallinnossa vuonna 2007.

Virkauran verottajana starttasi Uudenmaan yritysverotoimistossa, jossa kolmen viikon tiukan perehdyttämisohjelman jälkeen aloitin verottamaan. Ensin pieniä osakeyhtiöitä, sitten suurempia ja ulkomaalaisia yhtiöitä, yhdistyksiä, säätiöitä, ulkomaalaisia kuolinpesiä, konkurssipesiä, jotakuinkin kaikkia mahdollisia yhteisöjä.

Kiertolaisen elämää

Pian pääsin laajentamaan osaamista kansainvälisen tuloverotuksen asiantuntijaohjelmaan, jossa sain yliopistotasoista opetusta vero-oikeudesta. Kiersin myös muita Verohallinnon yksikköjä. Henkilöverotusyksikössä työskentelin kansainvälisen verotuksen asiantuntijaryhmässä ja opin pienimmätkin verosopimusten kiemurat. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikössä valitin ja vastasin hallintotuomioistuimissa.

Vuonna 2010 päädyin silloiseen Verohallitukseen keskelle organisaatiomyllerrystä ja mukaan uuteen Yritysverotuksen ohjaus- ja kehittämisyksikköön. Tekemisen meininki oli valtaisa ja kaikki suhtautuvat työhönsä intohimolla – palveluita ja prosesseja kehitettiin kiihtyvällä vauhdilla ja itse opin hurjasti projektityöskentelystä ja muutosjohtamisesta.

Viime ajat olen saanut olla mukana Oikeusyksikön työskentelyssä ja erityisesti lainvalmistelussa. Taas tutustuin uuteen puoleen verotuksesta ja pääsin hyödyntämään osaamistani uudella tavalla.

Kaikissa yksiköissä olen tutustunut mahtaviin työkavereihin, joilta olen oppinut paljon. Meitä virkamiehiä ja -naisia on täällä hyvin monenlaisia, mutta yhteistä kaikille on avoin oman osaamisen ja tiedon jakaminen.

Senkin olen huomannut, että muutos voi joskus tehdä kovin kipeää. Itse olisin välillä ollut valmis toimimaan nopeammin ja radikaalimmin. Moniin ehdotuksiini on kuitenkin suhtauduttu kannustavasti, joista yksi on ollut tämän Verona-blogin perustaminen. Veronan kehittymistä olen seurannut ilolla: se on päätynyt hyviin käsiin.

Takaisin alkuun

Minun aikani Verohallinnossa on ainakin tältä erää päättymässä.

Perustan oman lakialan yrityksen ja palaan niin sanotusti lähtöpisteeseen – tällä kertaa omillani. Näkökulma verotuksen kiemuroihin taas muuttuu ja samalla hyppään tyhjän päälle. Jännittää, mutta olen hyvin innostunut.

Kiitän kaikkia työkavereita, jopa pomoja, on ollut mahtava työskennellä kanssanne! Kiitos myös teille kaikille, jotka olette lukeneet ja kommentoineet kirjoituksiani!

Sen sijaan, jos sinua kiinnostaa työskentely Verohallinnossa, seuraa mielenkiintoisen ja merkityksellisen työnantajan avoimia paikkoja LinkedIn:stä. Jos haluat työpaikan, jossa ei ole jämähdetty paikoilleen, haluat kehittyä urallasi ja sinulla on hieman mielenkiintoa verotukseen, niin Verohallinto on loistava valinta.

Suosittelen.

Twitter: @rantalatii

Uudistimme arvomme viime syksynä. Emme tehneet työtä siksi, että vanhat arvot olisivat olleet rikki, vaan halusimme tuoda palan tulevaisuutta tähän päivään.

Arvot ohjaavat toimintaamme ja yhdistävät ihmisiämme. Mikä tärkeintä – arvot viestivät yhteisölle toiminnastamme. Arvoilla kerromme, mitä odotamme toisiltamme, veronmaksajilta tai yhteistyökumppaneilta. Aikanaan oli sanonta, että ”luottamus hyvä, kontrolli parempi”. Sanonta on sanonta, mutta vaikea olisi kuvitella että 2010-luvun organisaatiot rakentaisivat tekemistään tuollaiseen sielunmaisemaan.

Luottamus on lähtökohta

Verohallinnon kantava ajatus on, että oikein toimivia suojellaan. Lähtökohtana on, että asiat ovat jo oikein ja kohdillaan, eikä kenenkään energiaa hukata turhaan kontrolliin. Toki valvonta on keskeinen osa verotustyötä ja toteutamme sitä osana arkipäivämme. Meitä kuitenkin motivoi ennemminkin se, että voimme luottaa arjessa sekä toisiimme että veronmaksajaan kuten Erkka Westerlund videossaan toteaa.

Yhteistyön kivijalka kantaa

Yhdenvertaisuus ja legaliteetti ovat Verohallinnon kivijalka, joiden päälle rakentuvat uudet arvot kuten Marjaana Helminen toteaa videossaan.

No miten yhteistyö näkyy toiminnassamme? Omasta mielestäni erinomainen esimerkki on reaaliaikainen verotarkastus, jonka otimme käyttöön vuoden 2015 alusta. Ohjaaminen ja verotarkastus tapahtuvat nyt yhdessä eikä erillään toisistaan. Tekeminen rakentuu kolmen keskeisen hyödyn varaan – asiakas hyötyy tarkastuksesta, kun hän saa tietoa, oppii tulevaa varten sekä tietysti korjaa mahdolliset vikatilanteet, tarkastukseen käytetty aika lyhenee ja ennen kaikkea, oikein toimivan aikaa ei kulu sellaiseen tarkastukseen, jonka lopputulos on ilmeinen. Mikä parasta, olemme muuttaneet omaa työtapaamme asiakkaan hyödyksi.

Tulevaisuus ei meitä pelota, mutta useimmiten arjen ahtaus johtuu tuhlatusta tulevaisuudesta.

Uudistuminen on vaativa arvo

Tämä on ehkä arvoista vaativin, koska se edellyttää organisaatiolta täydellistä kykyä ennustaa tulevaa. Menneisyydessä olemme onnistuneet. Olemme mm. tehostaneet toimintaamme ennen suoranaista tarvetta tehostaa. Olemme onnistuneet tuomaan asiakkaille keinoja hoitaa velvoitteitansa ajasta ja paikasta riippumatta kuten Li Andersson tässä videossa toteaa.

Samaan aikaan uudistumiskyky on Akilleen kantapäämme. Tulevaisuus ei meitä pelota, mutta useimmiten arjen ahtaus johtuu tuhlatusta tulevaisuudesta. Verohallinto näkee tulevaisuudessa monia mahdollisuuksia, osa niistä hyvin ilmeisiäkin asioita, jotka ovat vain meiltä vielä lunastamatta. Mieleen tulee mobiliteetti, rahamarkkinoiden muutos ja työn luonteen muuttuminen. Onneksi meillä on majakkana omat asiakkaamme, joiden kanssa kehitämme toimintaa ja etsimme toimivia ratkaisuja. Iso laiva kääntyy, joskus vain vähän hitaasti.

Voisimmeko sinun mielestäsi kehittää tulevaisuutta yhdessä? Jos haluat jakaa ideoitasi tulevaisuudesta, niin lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen mikko.mattinen (at) vero.fi tai soita 029 512 5048. Olen kuulolla!

Twitter: @mikmat68

Sinulle, bloggari

Kenkia_sinulle_verona

Meille Veronan bloggareille kukaan ei ole tainnut ehdottaa sisältöyhteistyötä tai lähettää ihania uutuuskenkiä, mutta yhä useampi suosittu bloggaaja tienaa kirjoittamisella joko puhdasta rahaa tai rahanarvoisia tuotteita ja törmää sitä kautta hommassaan veroasioihin – halusi tai ei.

Somessa bloggaamista ja verotusta koskeva kysymystulva suorastaan hyökyy vastaan.

Miten eroaa tekstin verotus, jos se menee nettiin tai painettuun lehteen? Maksanko veroja, jos joku lähettää pyytämättä ja yllättäen tuotteita? Mitä verokorttia kannattaa missäkin tilanteessa käyttää?

Verolainsäädännössä ei ole blogikirjoituksia tai bloggaajia koskevia erityissäännöksiä. Verottaja ei voi tehdä kaikille ammattikunnille räätälöityjä ohjeita, vaan yleensä mennään vakio-ohjeella eli kaikki tulo, jota ei ole erikseen säädetty verovapaaksi, on veronalaista. Bloggarit ovat saaneet kuitenkin erityishuomiota. Vero.fi:stä löytyy bloggaajille oma vero-ohje ja lisää on tulossa ennemmin tai myöhemmin.

Mikä alv?

Työn alla on esimerkiksi kannanotto siitä, voisiko verkkoon tulevan blogitekstin arvonlisävero olla jotain muuta kuin useampia tavaroita ja palveluja koskeva 24 %. Arvonlisävero eli alv onkin monen bloggaajan erityiskiinnostuksen kohteena.

Yleisellä tasolla noista kolmesta kirjaimesta voi bloggarille sanoa, että

alv:a maksat vain silloin, kun kysymys on yritystoiminnasta.

Sen sijaan alv ei koske työsuhteista toimintaa. Alv:a ei tarvitse maksaa yritystoiminnastakaan, jos 12 kuukauden pituisen tilikautesi liikevaihto on enintään 10 000 euroa.

Blogiartikkelin myynti esimerkiksi lehdelle on veroton tekijänoikeuden luovutus. Kuvan myynti on sen sijaan arvonlisäverollista yleisen 24 prosentin verokannan mukaan.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: Jos et myy blogikirjoitusta kenellekään, mutta olet sopinut jonkun tahon kanssa, että mainitset blogissasi jonkun tuotteen ja saat tästä korvauksena rahaa tai tuotteita, kysymys on myynnistä, josta on suoritettava veroa.

Alv:n lisäksi paljon muutakin epäselvää

Monesti bloggaamisesta aiheutuu kuluja, jotka voi tietyin ehdoin vähentää verotuksessa. Blogiohjeessa on hieman asiaa vähennyksistäkin, mutta tarkempia vinkkejä löytyy vero.fistä.

Kaikki palkkatulo on samanarvoista verotuksessa. Ennakonpidätys ja lopullinen verotus eivät ole sama asia. Käytitpä mitä verokorttia tahansa, koko vuoden tulojen perusteella määräytyvä lopullinen vero on sama ja sinulla on oltava jonkinlainen arvio vuosituloista. Koska tulojen määrää voi olla vaikea arvioida kerralla oikein, voit muuttaa verokorttia helposti verkossa.

Ensimmäisen freelance-verokortin hankkiminen verkosta ei onnistu, sillä freelancer-tiedon lisäämiseen tarvitaan virkailijan apua, mutta seuraavien kohdalla ja muissa tilanteissa palvelu pelittää.

P.S. Perinteinen verokortti saattaa hyvinkin muuttua jo lähivuosina. Tarkoituksena on, että tulevaisuudessa verokortti mukautuu nykyistä helpommin kaikenlaisiin työelämän tarpeisiin. Odotamme innolla!

Ja sitten vakiokysymys:

Miten voin vaikuttaa blogeja ja vlogeja koskevaan lainsäädäntöön?

Ja yhtä vakituinen vastaus: Eduskunta säätää lait eli voit vaikuttaa äänestämällä, kansanedustajien ja ehdokkaiden kanssa keskustelemalla ja julkiseen keskusteluun osallistumalla.

Maailma muuttuu vikkelään eikä bloggareiden verotuskaan ole kiveen hakattu. Myös Verona on menossa kohti uutta. Jatkossa tartumme entistä hanakammin uusiin ilmiöihin, verotuksen näkökulmasta tarkasteltuna tietenkin. Pysy siis kanavalla, bloggarikollega!

Kommentoi Twitterissä @HarrietMalleniu

Note to summer self: lätkä ja verotarkastus toimivat

kesäihmisiä

Verona-blogimme alkoi pyöriä kaksi vuotta sitten. Halusimme blogin avulla antaa kasvottomalle verottajalle kasvot, tai useammatkin, ollaanhan me extreme-lajien harrastajia, autoilun ystäviä, käsityöhulluja, kulinaristeja, turkulaisia, vaasalaisia ja ties mitä – joka tapauksessa enemmän ihmisiä kuin verottajia.

Halusimme blogilla myös lisätä kiinnostusta verotusta kohtaan tarjoamalla näkökulmia, joita syventävät vero-ohjeet eivät tarjoa. Halusimme yllättää positiivisesti.

Kahdessa vuodessa olemme oppineet paljon – tai ainakin sen, että tietyt aiheet herättävät tunteita enemmän kuin toiset.

Kun verottaja bloggaa jääkiekosta tai verotarkastuksesta, se kiinnostaa. Kun verottaja pyytää saada kuulla yrittäjien tarinoita byrokratiasta, se synnyttää keskustelun lakimuutoksista.

Joskus bloggauksiimme tulleet kommentit ovat kipakoita, joskus kannustavia, mutta jokaisesta kommentista olemme ilahtuneet, kuten myös jokaisesta tykkäyksestä ja yhteydenotosta. Kiitos!

Miten olemme onnistuneet blogin pyörittäjinä, ei ole meidän itsemme määriteltävissä. Kovasti kuitenkin jatkossakin yritetään yrittää.

Kesapiha odottaa lomailijaa.Ja varmaa on, että jossakin kohtaa vaivaamme teitä hyvät lukijat palautekyselyllä.

Verona joka tapauksessa lomailee kesäkauden ja palaa framille elokuun puolivälissä virkistyneenä ja kenties hieman uudistuneena.

Hyvät ihmiset ja ystävät – vai sanoisimmeko leikillisesti verovelvolliset – koko skribenttitiimin puolesta toivotan kaikille tasapuolisesti yhtä ihanaa kesää.

Jatketaan keskustelua vaikka Twitterissä: @mikmat68

PS. Suuntaamassa kesällä Poriin?

Olemme mukana, kun SuomiAreenan yhteiskunnallinen keskustelu valtaa kaupungin heinäkuussa. Järjestämme ma 11.7. klo 17–18.15 Kauppakeskus BeBOPissa keskustelutilaisuuden Kuka pelkää verovajetta?. Siinä meikäläinen pureutuu yhdessä Mikael Jungnerin ja Taru Tujusen kanssa verovajeeseen, sen yhteiskunnalliseen merkitykseen sekä siihen, miten Verohallinto yhdessä muiden toimijoiden kanssa voi huolehtia siitä, että verovaje säilyy alhaisella tasolla. Tämän lisäksi tapahtumatelttamme on kaikille avoinna Kansalaistorilla 11.–13.7. Nähdään Porissa!

 

Verohallinto ei lomaile

Verona Riikka1

Verohallinto ei täysin hiljene kesäksi vaan työllistää valtakunnallisesti toista sataa kesätyöntekijää ja korkeakouluharjoittelijaa.  Jututin Henkilöverotusyksikköön Ouluun kesätöihin tulleita nuoria ja kyselin heidän tunnelmiaan uudesta työstä ja työnantajasta.

”Työ on haastavaa ja mielenkiintoista uutena kun tulee. Täällä pääsee hyödyntämään omaa osaamista ja koulutusta ja työpäivät menevät nopeasti”, kertoo Marjut.

KESÄ(T)YÖSSÄ VALVOTAAN

Kesätyöntekijät ovat tärkeässä roolissa henkilöasiakkaiden veroilmoitusten läpikäynnissä ja osaltaan vaikuttamassa siihen, että vuoden 2015 verotus valmistuu lokakuun loppuun mennessä. Verotusslangilla ilmaistuna kesätyöntekijät valvovat.

Valvonnassa on tavallista, että asiakkaat ovat ilmoittaneet tietoja vajavaisesti tai epäselvästi. Välissä esimerkiksi kodin ja työpaikan välisten matkakulujen valvonta on varsinaista salapoliisin työtä, kun etsitään paikkahaun avulla osoitetietoja ja matkan pituutta. Mitäs sitten tehdään, jos kotitalousvähennystä on haettu könttäsummalla ilman erittelyä siitä, missä työ on tehty tai mikä on työn osuus?

TYÖ ON HULLUN OPETTAVAISTA

Uuden tulijan infoähky on realiteetti, joten opiskelujen aikana hankitusta tiedonhakuosaamisesta sekä lakitekstien ymmärtämisestä on etua. Kesäpestiläiset opiskelevat useimmiten oikeuden ja hallinnon aloja.

”Vero-oikeuden opinnoista on ollut hyötyä, sillä niiden pohjalta on osannut paremmin hakea tietoa ja ainakin teorian tasolla tiennyt, mistä puhutaan”, sanoo Laura.

Koulutustaustaa vastaava haasteellinen työ motivoi oppimaan.

”Vaikka alussa kaikki olikin sekavaa ja sovellusten käytössä oli  paljon opeteltavaa, ovat työtehtävät pikkuhiljaa kirkastuneet”, vakuuttaa Elisa.

ENSIN ISKI PANIIKKI – NYT MÄ VAAN HOIDAN TÄN

Osa kesätyöläisistä vastaa puheluihin. Koska kysymyksiä tulee maan ja taivaan väliltä, saa vastaaja olla skarppina.

”Puhelimen soidessa ei etukäteen tiedä asiakkaan asiaa ja kysymykset vaihtelevat, mikä on kasvattanut osaamista kovaan tahtiin. Vastaaminen jännitti aluksi paljon, mutta tilanteesta selvisi tsempillä ja rauhallisuudella. Oman osaamisen karttuminen ja se, että pärjää tilanteessa itsenäisesti on ihan parasta”, Tea sanoo.

Onnistumisen tunteita ja työn iloa tulee siitä, kun asiakas saa tarvitsemansa avun ja kiittää palvelusta.

”Kuukaudessa on oppinut asiaa enemmän kuin koulussa kokonaisuutena”, tuumaa Jenni.

Uusi työnantaja saa kehuja.

”Verohallinto on yllättänyt uudistuksenhaluisena ja joustavana työnantajana”, kiittelee Riina.

Omasta mielestäni uudet tulijat virkistävät työyhteisöä. Uudet ideat hyödynnetään puolin ja toisin ja omaa osaamista on ilo jakaa.

Olisiko sinusta verottajaksi? Avoimet paikat löydät valtiolle. fi:stä, Twitterin @VeroRekry-tililtä ja LinkedInistä.

Kommentoi Twitterissä @TaavettilaR

Verotarkastushehkutusblogi

Grillaamisesta se lähti

Edellisen blogikirjoitukseni kommenteissa minua pyydettiin olemaan kirjoittamatta hehkutusblogeja. Varoitus, tämä taitaa olla sellainen. Taidanpa nimittäin ylistää verotarkastusta ammattina.

Verotarkastajan ura ei ole pöllömpi vaihtoehto.

Kun rekrytoimme, odotamme hakijoilta muun muassa ylempää korkeakoulututkintoa. Sopivia tutkintonimikkeitä ovat esimerkiksi kauppatieteiden maisteri KTM tai hallintotieteiden maisteri HM. Tulevilta verotarkastajilta odotamme myös verolainsäädännön, kirjanpidon ja laskentatoimen hyvää hallintaa, talouselämän tuntemusta sekä suomen, ruotsin ja englannin taitoa. Lisäksi tarvitaan ongelmanratkaisukykyä, sillä yhdistelemällä eri tietolähteitä ja havaintoja verotarkastaja ratkoo, onko verotus mennyt oikein ja vastaavatko asiakkaan antamat ilmoitukset havaittuja tosiseikkoja.

Verotarkastajan työssä onnistumiselle vuorovaikutustaidotkin ovat tärkeät. Hän kun ei ainoastaan etsi harmaata rahaa tai maksamattomia veroja, vaan myös palvelee asiakasta eli ohjaa toimimaan oikein. Hyvä keskusteluyhteys asiakkaan kanssa edistää lopputulemaa ja tekee työstä antoisampaa.

Verotarkastajan työhön haetaan erilaisilla taustoilla. Kuka on vastavalmistunut nuori aikuinen, kuka on jo konkaroitunut yksityisellä sektorilla tai muualla valtionhallinnossa. Osa uusista verotarkastajista tulee Verohallinnon sisältä toisista tehtävistä: polku on voinut alkaa vaikkapa kesätyöstä korkeakouluharjoittelijana tai henkilöverotuksen valmistelutehtävissä.

Verotarkastustiimiläisten erilaiset taustat ovat rikkaus, jota hyödynnetään Verohallinnossa laajasti.

Itse aloitin Verohallinnon palveluksessa vuonna 2010. Sitä ennen olin toiminut mm. laskentatoimen opettajana ja kirjanpitäjänä. Nämä ammatit toivat hyvää pohjaa verotarkastajan työssä pärjäämiselle, mutta niin teki myös nuorena saatu työkokemus grillimyyjänä.

En nyt tarkoita kehittyneitä grillaustaitoja, enkä valomerkkien jälkeisten snagaritappeluiden selvittelytaitoja, vaan sitä miten myyjänä oppi hoitamaan kioskin rahaliikennettä. Niin sanotun  taloushallinnon ketjun osaaminen käytännössä auttaa hahmottamaan sitä, miten tuloja voisi vetää välistä.

Kun aloitin verotarkastajana, työn mielekkyys ja monipuolisuus tulivat itselleni pienenä yllätyksenä, vaikka minulla olikin ollut jonkinlainen myönteinen ennakkokäsitys siitä mitä verotarkastajan työ on – enhän muuten olisi ammattiin hakeutunut.

Työ ei ollutkaan sitä rutiininomaista tositteiden plaraamista, miltä se asiakkaan näkökulmasta näytti. Se oli kokonaiskuvan rakentamista ennakkotiedoista, tarkastuksella havaituista asioista, kirjanpidosta ja lainsäädännöstä.

Tältä pohjalta uskallan lämpimästi suositella verotarkastajan hommaa sinulle tai hänelle, jolla on yllä mainittuja taitoja ja jota kiinnostaa olla ohjaamassa euroja oikeaan paikkaan, vaikkapa harmaasta taloudesta valtion kassaan eli yhteiskunnan tueksi. Verohallinto tarjoaa hyvät mahdollisuudet uralla etenemiseen ja työssä erikoistumiseen, ja työyhteisönä tämä on kiva paikka.

Tällä hetkellä avoinna on useita verotarkastajan tehtäviä. Seuraa meidän työpaikkoja valtiolle.fi-sivulta tai Twitterissä @VeroRekry

Jatketaan jutustelua vaikkapa Twitterissä: @PiaAnsamaki.

 

 

 

%d bloggers like this: