Joko se sähköposti kulkee?

Otetaan kaksi asiointiskenaariota. Saat Verohallinnolta sähköpostia, jossa on liitteenä kiireellinen selvityspyyntökirje. Avaatko liitteen? Entä jos saisit sähköpostin, jossa olisi linkki Verohallinnon palveluun ja pyyntö tarkistaa esitäytetyn veroilmoituksesi tiedot. Kirjaudut palveluun ja korjaat heti ensimmäisellä sivulla virheellisen tilinumeron. Mainiota palvelua eikö totta?

Verohallinto ei yleensä lähetä yksityishenkilöille sähköpostia

Yritysasiakkaiden kanssa saatamme toisinaan, esimerkiksi verotarkastusten yhteydessä, asioida myös sähköpostitse. Verohallinnon infopitoisen uutiskirjeen tilattuasi, saat sen myös sähköpostiisi. Muissa tapauksissa saadessasi ”Verohallinnolta” sähköpostia, on kyseessä todennäköisesti yritys tunkeutua tietoverkkoosi, saastuttaa sinun koneesi tai kalastella sinulta tietoja.

Meillä oli vieraina Viestintävirasto ja Suojelupoliisi. Heidän mukaansa ylivoimaisesti tavallisin tietoturvariski on sähköposti, jossa on jokin harmittomalta tai asialliselta vaikuttava liite tai linkki. Kun avaat liitteen tai linkin, hyökkäys käynnistyy. Pahimmillaan olet päästänyt murtautujan sisään yrityksesi tietoverkkoon. Hyökkääjiä on näinä päivinä paljon ja hyökkäyksiä voi ostaa jopa verkosta palveluna. Jopa niin harmittomilla tiedoilla kuin luottokelpoisen henkilön hetulla ja osoitetiedoilla, voi petostella helposti.

Verohallinto on erityisen houkutteleva kohde tietoturvahyökkäystä suunnitteleville. Lähetämme postia käytännössä kaikille Suomessa asuville henkilöille ja täällä toimiville yrityksille. Usein asiaan liittyy vielä raha-asioita, henkilötietoja ja jopa yrityssalaisuuksia.

Verohallinto haluaa palvella asiakkaitaan täysin sähköisesti. Sähköiseen viestinvaihtoon on tulossa tietoturvallinen ratkaisu, josta kollegani Jukka kirjoittaa Verohallinnon vuosikertomuksessa  (”Digitalisaatiossa korvia myöten”, Jukka Kyhäräinen).

Sähköisen viestinvaihdon ratkaisusta tulee hyvä, turvallinen ja asiakkaille päin yhteinen kanava meiltä kaikilta viranomaisilta

Pidämme sinut ajan tasalla kesän ja syksyn mittaa, milloin se posti alkaa kulkemaan myös sähköisesti Verolta asiakkaille päin.

Tulevaisuuden Verohallinnossa joudutaan tekemään linjauksia ja kirjoittamaan kannanottoja tilanteisiin, jotka tänään kuulostavat tieteiskirjallisuuden jutuilta. Artikkelini avaruudessa tapahtuvan työn verotuksesta julkaistiin taannoin Verohallinnon vuosikertomuksessa. Aihe herätti myös Helsingin Sanomien kiinnostuksen, joten ajattelin jakaa kirjoitukseni myös teille hyvät Veronan lukijat.

Siellä, missä taloudellista toimintaa harjoitetaan, verotus on vahvasti läsnä

Tieteen ja teknologian kehittyessä ihmiskunta suuntaa yhä syvemmälle kohti tuntematonta avaruutta ja sen kiehtovia salaisuuksia. Tulevaisuudessa avaruudessa harjoitetaan yhä enemmän taloudellista toimintaa – ja niin kuin hyvin tiedämme – siellä, missä taloudellista toimintaa harjoitetaan, verotus on vahvasti läsnä.

Avaruuteen liittyviä verotuskysymyksiä esiintyy jo tällä hetkellä. Avaruusasemilla ja avaruusaluksilla työskentelee jatkuvasti useita henkilöitä. Suomi on aktiivisesti mukana Euroopan avaruusjärjestö ESA:n toiminnassa.

Avaruudessa tapahtuvan työskentelyn verotus koskettaa monia kansainvälisen oikeuden ja vero-oikeuden perusperiaatteita

Vuonna 2009 ESA valitsi kuusi astronauttia uuteen avaruusohjelmaansa. Hakuprosessin viimeisessä vaiheessa kymmenen parhaan joukossa oli mukana yksi suomalainen, mutta valitettavasi hän ei tällä kertaa tullut valituksi. Hyvin todennäköisesti lähivuosina avaruudessa tulee työskentelemään myös suomalaisia astronautteja eli sisunautteja.

Avaruudessa tapahtuvan työskentelyn verotus koskettaa monia kansainvälisen oikeuden ja vero-oikeuden perusperiaatteita.  YK:n vuoden 1963 periaatejulistuksen ja vuoden 1967 avaruusyleissopimuksen mukaan avaruus ja taivaankappaleet eivät voi olla minkään valtion omistuksessa. Valtion suvereniteetti ei koske sen ilmakehän yläpuolella olevaa avaruutta. Työskentely avaruudessa ei ole työskentelyä missään valtiossa.

Työskentelyvaltioperiaatteen mukainen verotus ei sovellu avaruudessa tapahtuvaan työskentelyyn. Verotusoikeus ratkeaa muiden kriteerien nojalla. Avaruudessa tapahtuvan työskentelyn verotusoikeus on useimmiten vain työntekijän asuinvaltiolla.

Täsmällisempää olisi kuitenkin puhua maailmankaikkeudenlaajuisesta verovelvollisuudesta

Suomessa asuinvaltioperiaatteen mukainen verovelvollisuus on säädetty hyvin laajaksi. Tuloverolain mukaan Suomessa asuva henkilö on velvollinen suorittamaan veroa täältä ja muualta saamastaan tulosta. Oppikirjoissa puhutaan usein maailmanlaajuisesta verovelvollisuudesta.

Täsmällisempää olisi kuitenkin puhua maailmankaikkeudenlaajuisesta verovelvollisuudesta, koska verovelvollisuutta ei ole rajattu vain Maassa harjoitetusta toiminnasta saatuihin tuloihin, vaan se yltää niin laajalle kuin maailmankaikkeus ulottuu ja kattaa tarvittaessa myös muista aurinkokunnista ja galakseista saadut tulot.

Kannattaa pysyä mukana matkassa

Suomessa asuva henkilö ei joudu maksamaan avaruudessa tapahtuvasta työskentelystä veroa Suomeen, jos palkkatuloon voidaan soveltaa ulkomaantyöskentelyä koskevaa kuuden kuukauden verovapaussääntöä. Tuloverolain mukaan ulkomailla tehdystä työstä saatu palkka ei ole veronalaista tuloa, jos työskentely ulkomailla kestää yhtäjaksoisesti vähintään kuusi kuukautta ja henkilö ei tänä aika oleskele Suomessa säännöksessä mainittua enimmäismäärää enemmän.

Tulkintakysymykseksi nousee tällöin se, että onko työskentely avaruudessa työskentelyä ulkomailla. Lainsäätäjä ei ole ulkomaantyöskentelyn verovapaussääntöä säätäessään osannut ennakoida avaruudessa tapahtuvan työskentelyn yleistymistä.

Verohallinnossa saamme olla ratkaisemassa monia mielenkiintoisia avaruuteen liittyviä verotuskysymyksiä. Kannattaa pysyä mukana matkassa.

Smörrebröd ja verovaje

Verohallinnossa kehittymistäsi asiantuntijana tuetaan ja kannustetaan monin tavoin, esimerkiksi tehtäväkierrolla, jolloin menet duuniin Verohallinnon johonkin toiseen yksikköön tai peräti toiseen virastoon. Harvemmin käytetty kehittymisen tapa on kansainvälinen virkamiesvaihto.

Siinä suomalainen virkamies menee etukäteen sovituksi ajaksi jonkin toisen maan viranomaiselle töihin ja tutustumaan siihen, miten siellä asioita tehdään.

Olen hankkinut tällaisen ”kesätyön” Tanskan verohallinnosta. Vaihdosta sopiminen tapahtui varsin nopeasti.

Helmikuussa järjestimme Verohallinnon pääkalloluolassa Vallilassa seminaarin verovajeesta, tuosta valtioiden kassavarantoja syövästä vaki-ilmiöstä. Tilaisuudessa oli puhujat Viron ja Tanskan verohallinnoista. Seminaarin jälkeen kysyin konttorin ala-aulassa tanskalaiselta kollegalta mahdollisuudesta parin-kolmen kuukauden virkamiesvaihtoon. Noin minuuttia myöhemmin asia oli sovittu.

Tietysti piti vielä saada esimieheltä lupa, rahoitus järjestää sekä kahlata eräitä byrokratian vaiheita, mutta työtehtävät Tanskassa oli suunniteltu varsin nopeasti.

Asiaa auttoi se, että Tanska on tehnyt IMF:n kanssa arvonlisäveron vajeen arvioimisessa samanlaista yhteistyötä kuin Suomi. Lisäksi Suomessa on jo käytössä IMF:n kehittämä menetelmä, jolla alv-vaje arvioidaan, ja joka Tanskassa on vasta tarkoitus ottaa käyttöön. Juuri tätä käyttöönottoa menen sinne tekemään.

Ekonomisitikielellä sanottuna, mallinnan Tanskan arvonlisäveropohjan, siis mistä ja kuinka paljon veroa pitäisi kertyä. Samalla opin Tanskan arvonlisäverotuksesta ja kuinka heidän ratkaisut vaikuttavat verovajeeseen.

Tanskassa on vain yksi alv-kanta, toisin kuin täällä Suomessa. Se varmasti yksinkertaistaa arvonlisäveron keräämistä. Toisaalta Tanska on lähempänä Euroopan suuria maita kuin Suomi, ja tämä voi näkyä esimerkiksi sisäkauppapetoksissa.

Odotan innolla myös sitä, että IMF:n mallin tuloksia voidaan verrata tanskalaisten aikaisemmin tekemiin arvioihin arvonlisäverovajeestaan. Uskon, että näistä kokemuksista on hyötyä myös Suomelle.

Mielenkiintoinen kesä tulossa! Viimeistään syksyllä lupaan kertoa miten meni.

Twitteriin saattaa ilmaantua jotakin tietoa kesätyöstäni jo sitä ennen.

T, @AkiSavol

OmaVero-bloggaaja vaihtoon

Noin puolitoista vuotta sitten sain kutsun tulla mukaan kirjoittajaksi Veronaan ja kirjoitin ensimmäisen blogini. Koska olen mukana sähköisten palveluiden kehittämisessä, kirjoitukseni ovat pyörineet tämän aihealueen ympärillä. Viime aikoina erityisesti OmaVero on keikkunut paitsi tekstieni myös kommentoinnin kärjessä.

On ollut antoisaa blogata ja tuoda näkökulmia esille Verohallinnon vinkkelistä. On ollut myös hienoa huomata, että kirjoituksiani on luettu ja että ne ovat kirvoittaneet kommentteja ja keskustelua. Kiitos siis kaikille kommentoijille!

Olen yrittänyt vastata mahdollisimman moneen kommenttiin, mutta nyt tulee taukoa.

Jään toistaiseksi pois kirjoittajaringistä, joten en vastaa tähän blogikirjoitukseen mahdollisesti tuleviin kommentteihin enkä myöskään vanhoihin teksteihini tuleviin kommentteihin.

Mutta ei huolta, OmaVerosta kuullaan vielä täällä blogissakin. Syksyllä Verona-estradille astuu uusi OmaVero-kirjoittaja, joka valaisee missä ollaan menossa. Sehän jo tiedetään, että marraskuussa 2017 yhteisöjen tuloverotukseen liittyvä asiointi siirtyy OmaVeroon, joka korvaa Yhteisöjen veroilmoituspalvelun.

Niin OmaVeron kehitystä kuin muitakin verotukseen liittyviä asioita voi seurata myös tilaamalla Verohallinnon uutiskirjeen. Niitä on tarjolla erilaisia. Jos et ole jo mitään uutiskirjettämme tilannut, tilaa ihmeessä!

Oikein mukavaa kevään jatkoa ja aurinkoista kesää kaikille Veronan lukijoille! Kaupan päälle toivotan hyvää itsenäisyyspäivää, joulua ja pääsiäistä. Sanon myös ”tapaamisiin”, sillä toivon mukaan pääsen tauon jälkeen takaisin kirjoittajaringiin.

Juhlikaa kuin viimeistä vappua!

Ennustan vapulle pikaista kuolemaa. Vappu kun on työväen ja opiskelijoiden juhla.

Vapun kuolema alkoi jo 70-luvulla teollisuusautomaation myötä. Vielä 70-luvulla Hakaniemi täyttyi komeavatsaisista metallimiehistä pulisongeissaan. Vallankumouksen läsnäolo sai virkanaisen vapisemaan innosta ja pelosta kuin haavanlehti. Ei tule enää väkeä Hakaniemeen. Saadaan vähän aikaa odotella, että paperikoneella on tekoälyn myötä niin paljon emansipaatiota, että se protestoi chileläisen robotti-imurin puolesta.

Valkokaulustyöläiset siirsivät vapun vieton painopisteen Hakaniemestä Ullanlinnamäelle. Samalla vapun viettotavat vaihtuivat kuohuviinin skoolailuun ja quinoasalaatin syöntiin. Valkokaulustyöläisillä tarkoitetaan siis meitä kaikkia lähiöbaarin viinurista tällaiseen verovirkailijattareen. Robotiikka vie nekin työt. Työväen juhlasta tulee työn muistojuhla, jossa elämyskeskuksessa tai virtuaalimaailmassa voi tutustua menneen ajan puhdetöihin, kuten veroilmoitusten tarkastamiseen.

Loppuu nimittäin verotuskin työn katoamisen myötä. Ensin tosin kaatuu työeläkejärjestelmä. Siihen päättyy samalla opiskelijoiden huoleton vappu ja Mantan lakittelu. Nuorisossa on vapun kannalta muitakin huolestuttavia piirteitä. Alkoholin kulutus on romahtanut ja juomista pidetään moukkamaisena.

Sitkeimmäksi vappuperinteeksi ennustan ruotsinkielisiä vappulauluja. Ne palaavat kuitenkin lopullisesti Eiran ullakkohuoneistoihin pakkoruotsin poistuessa. Ei taivu tällaisen pohjois-pohjalaisen umpijuntin kieli enää Helan gåriin.

Hyvää melkein viimeistä vappua,
@TarjaRautio

Maksamisen tavat ovat muuttuneet huimasti viime vuosien aikana. Enää ei tarvitse ängetä lompakkoa täyteen seteleitä tai odottaa päiväkausia tilisiirron saapumista. Kirppariostotkin voi hoitaa nykyään pelkällä kännykällä.

Virtuaalivaluuttatapahtumat, esimerkiksi bitcoinien transaktiot, kirjautuvat lähes viiveettä bittiavaruudessa, kun bitcoinien omistusoikeus siirtyy yhdeltä bitcoin-käyttäjältä toiselle vertaisverkon välityksellä ja tallentuu julkiseen tietokantaan, Blockchain-järjestelmään.

Virtuaalivaluuttojen arvoa ei määrittele mikään keskuspankki, vaan arvo määräytyy kysynnän ja tarjonnan perusteella. Reaaliaikaisuuden lisäksi virtuaalivaluuttojen hyödyiksi on koettu anonymiteetti tai ainakin osittainen sellainen – varsinkin, jos tarkoituksena on välttää puuhien tuleminen viranomaisten tietoon. Virtuaalivaluuttaa voidaan käyttää puhtaasti rikollisessa toiminnassa, kuten huumekauppojen maksuvälineenä. Sivukujilla kulkeminen on varmasti mukavampaa virtuaalilompakon kuin ruskean kirjekuoren kanssa.

Täysin riskittömiä virtuaalivaluutat eivät ole: servereitä voidaan hakkeroida ja bitcoinit varastaa, bitcoinin arvo vaihtelee suurestikin ja lisäksi meillä viranomaisilla on keinomme nuuhkia virtuaalisia jalanjälkiä. Valvomme virtuaalivaluutoista saatuja tuloja esimerkiksi vertailutietojen pohjalta.

Tässä vaiheessa toimenpiteet ovat kohdistuneet muutamiin viime vuosiin, jolloin virtuaalivaluuttojen arvo on vaihdellut huomattavasti. Prosentuaalinen voitto on voinut muodostua erittäin suureksi, kun taas kurssitappioita ei ole verotuksessa hyväksytty. Jos havaitsemme, että bitcoinien avulla saadusta tulosta on maksamatta huomattava määrä veroja, seuraamus voi olla rikossyyte eikä veronkorotus.

Virtuaalitoiminnasta saattaa siis tulla ihan oikeat eli epävirtuaaliset mätkyt.

Koska virtuaalivaluutat eivät ole virallisia valuuttoja, niiden verotukselliseen käsittelyyn ei sovelleta samoja säännöksiä kuin virallisiin. Ne eivät myöskään ole arvopapereita, joten niitä eivät koske säännökset myyntivoitoista ja -tappioista. Virtuaalivaluuttojen myyntiä verotetaan ns. yleisen periaatteen nojalla.

Eli kun saat euromääräistä hyötyä, maksat myös veroa siitä. Vaikka virtuaalivaluutoilla voit maksaa ostoksesi esimerkiksi maitokaupassa – jos kauppias hyväksyy valuuttasi – mätkyt hoituvat vain euroilla. Tämä on kylmä totuus, vaikka pyrimmekin verotuksen reaaliaikaisuuteen.

Lisätietoa virtuaalivaluuttatulojen ilmoittamiseen on vero.fi:ssä. Samasta asiasta löytyy infoa myös hieman raflaavammilla otsikoilla mm. Talouselämästä ja Tekniikka&Talous-saitilta.

T: @Mattila_Jaakko

Vastuuvapausklausuuli:
Koska olen verottaja ja verotan lähtökohtaisesti kaikkea mikä liikkuu, en ota tässä kirjoituksessa kantaa, pitäisikö virtuaalivaluutoille antaa virallisen valuutan asema vai ei.

Ihannemaailmassa verovalvonta on tarpeetonta, koska kaikki maksavat verot oma-aloitteisesti oikein. Valtion ei tarvitse palkata virkailijoita vahtimaan, että asia hoituu.

Ihan vielä emme ole ihannemaailmassa. Valvontaa siis tarvitaan, jotta verovarat saadaan kerättyä oikean suuruisina ja oikeaan aikaan – ja oikeudenmukaisesti kaikilta, joita laki velvoittaa.  Viime aikoina on ollut erilaisia vilppitilanteita, jotka on havaittu kiitos verotarkastajien valvovan silmän.

Ennakonpidätyshuijauksissa oli kyse siitä, että yritykset olivat antaneet ei-todellisia vuosi-ilmoituksia tarkoituksenaan saada työntekijöille veronpalautuksia väärin perustein. Useissa tapauksissa feikki-ilmoituksilla väitettyjä ennakonpidätyksiä ei ollut pidätetty tai maksettu lainkaan, eikä itse työtäkään välttämättä tehty.

Jos katselen yllä linkattua uutista veronmaksajan ja yrittäjäperheen näkökulmasta, olen ennen kaikkea iloinen: epärehellisten välistävetäjien toimintaa on torpattu!

Verotarkastajan näkökulmasta uutinen on myös hieman masentava: ääh, nyt joudutaan tuokin ilmoituskasa penkomaan juurta jaksain. Vaikka penkominen on mielenkiintoista, se on pois jostain muusta työstä.

Lisäksi juurta jaksain penkominen tarkoittaa usein sitä, että asian selville saamiseksi ja ilmiön suuruuden hahmottamiseksi joudumme vaivaamaan myös oikein toimivia yrityksiä ja henkilöitä.

Se voi tarkoittaa selvityspyyntöä tai vertailutietojen kyselyä – ei nimittäin ole ihan helppoa selvittää, mikä vuosi-ilmoitus on huijausta ja mikä ei. Feikki-ilmoituksen erottamiseen oikeasta ilmoituksesta tarvitaan osaavia ihmisiä, työkaluja ja aikaa. Usein myös jeesiä teiltä asiakkailta.

Onpa vilppiä pystytty estämäänkin, kuten alv-petoksia, eikä vain havaitsemaan jälkikäteen.

Verotarkastajien työpanos oli tarpeen identiteettivarkauksien avulla tehtyjen alv-petosten torjunnassa, mutta samalla lähes kaikkien arvonlisäveropalautusten käsittely viivästyi. Käytännössä tämä tarkoitti, että alv-palautukset tulivat monen yrityksen tilille myöhässä.

Voin uskoa sen, että oikein toimivaa veronmaksajaa ärsyttää, kun häntä häiritään syyttä, mutta emme häiritse kiusataksemme.

Koittakaa kestää meitä. Sori.

T: @PiaAnsamaki

Välittämisen vaikeus verotuksessa

Luulisi, että se ei ole niin vaikeaa. Nimittäin välittäminen. Kyllä me täällä Verohallinnossa välitetään. Asiakkaista ja yhteiskunnan rahoittamisesta.

Lisäksi välitämme eteenpäin kaupparekisteriin julkaistavaksi ennen kaikkea osakeyhtiöiden tilinpäätöstietoja – jos välitämme. Se ei aina nimittäin onnistu.

Jotta Verohallinnon lakisääteinen velvollisuus välittää Patentti- ja rekisterihallitukselle (PRH) yritysasiakkaan tilinpäätöksen onnistuisi, asiakkaan on pitänyt osata valita asiointipalvelussa veroilmoituksen 6B tilinpäätösliitteelle oikea liitetyyppi. Näin siis, jos hän jättää, ja toivon mukaan jättää, veroilmoituksen sähköisesti. Jos taas paperinen veroilmoitus on asiakkaan mielestä kivempi, hänen on täytynyt osata niitata tilinpäätöstiedot tietyllä tavalla ja tiettyyn liitelomakkeeseen.

Verkossa veroilmoituksensa jättävän siis kannattaa välittää liitetyypin valinnasta, koska kaupparekisteriin välitettävien tilinpäätöstietojen ilmoittamiseen on varattu nimenomaiset liitetyypit. Näitä ilmoittajan tulee käyttää ja niin, että ne kohdistuvat oikeaan liitteeseen.

Jos antaa veroilmoituksen Yhteisöjen veroilmoituspalvelussa, oikean liitetyypin valintaa ohjaavat alasvetovalikot, joiden avulla ei voi erehtyä. Näin asiakas saa annettua palvelun kautta kaupparekisterissä julkaistavat tiedot, mutta voi halutessaan antaa esim. vielä vahvistamattoman tilinpäätöksen vain Verohallinnon käyttöön.

PRH:lle välitettävät liitetyypit ovat omassa valikossaan (esim. ”Tilinpaatos”) ….

 

 

…. ja vain Verohallinnon käyttöön jäävät omassaan (esim. ”Tilinpäätös vain Verolle”). 

 

Oikeita liitetyyppejä käyttämällä asiakirja päätyy juuri sille määritellylle radalle ja lopulta oikealle pääteasemalle.

Ja sitten se niitti, joka muuttaa kaiken paperisesti asioivan kohdalla.

Virheiden mahdollisuus kasvaa, jos yritys antaa veroilmoituksen paperilomakkeella. Paperin kanssa joutuu huomioimaan aivan erilaisia tekijöitä kuin sähköisessä veroilmoituksessa. Lähes mitättömältä tuntuvat asiat saattavat nousta aivan ratkaisevaan asemaan – kuten yksittäisen niitin paperinlävistyskyky. Lisäksi tilinpäätöstietojen antaminen paperilla vaatii lukuisia vähemmän hohdokkaita työvaiheita, jotka sähköisestä liittämisprosessista puuttuvat.

Näin se on nähtävä ja tehtävä, jos haluaa saattaa paperiset tilinpäätöstiedot automaattisesti kaupparekisteriin:

Aseta PRH:lle välitettäväksi tarkoitettujen tilinpäätösasiakirjojen päälle kansilehdeksi lomake 63.
Tasaa mahdollisesti korkeaksi kasvava pino jokaisesta reunasta huolellisesti.
Laita siistin ja nätin nipun kulma nitojan väliin.
Nido paperinippu yhteen – ja näin taas yksi hieno toimistotarvike tuntee itsensä hyödylliseksi.

Aivan. On syynsä sille, miksi sanotaan ”uppoaa kuin veitsi sulaan voihin”, eikä ”uppoaa kuin niitti PRH:lle välitettävään tilinpäätösaineistoon”.

Aina se niitti ei uppoa. Jos niitti ei ole pitänyt tai se on unohtunut, jää tilinpäätösaineisto Verohallinnosta välittämättä eteenpäin.

Joka tapauksessa kusti polkee ja paperiposti saapuu Verohallintoon. Paperista veroilmoitusaineistoa käy ensivaiheessa läpi liitelomakkeen 63 tarkastaja. Hän seuloo veroilmoituksista kaikki lomakkeet 63 – ei siis veroilmoitus veroilmoitukselta tarkista annettujen veroilmoitusten tai liitteiden tietoja – ja kiikuttaa paperiniput hallin toiselle laidalle niitintarkastajan työpöydälle.

Ja niitintarkastaja on armoton.

Jos liitelomake 63 löytyy, mutta siinä ei ole mitään kiinnitettynä, kaupparekisteriin välittyy pelkkä lomake. Ja jonkun ajan päästä PRH kyselee osakeyhtiöltä puuttuvaa tilinpäätöstä. Osakeyhtiössä ihmetellään että mitä, mehän jätimme ne liitteet niin nätisti sinne veroilmoituksen väliin!

Jos taas niitti on vahingossa napannut pinoon mukaan kauppalaskuja, lähtevät nekin uljaasti kohti PRH:ta julkaistavaksi kaupparekisterissä. Ja jonkun ajan päästä tutut kyselevät mitä sää nys semmostakin menit ostaan…

Jotta osakeyhtiö, osuuskunta tai ei-keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö saisi kaupparekisteriin päätymään juuri haluamansa asiakirjat, suosittelen, että veroilmoitus ja sen myötä tilinpäätöstiedot annetaan sähköisesti – ja valitsemalla tiedostoille oikeat liitetyypit.

Minkälaisia ne liitetyypit ovat selviää tilinpäätösasioista usein kysyttyjen listalta kohdasta 13. Tältä UKK-listalta löydät suurin piirtein kaiken mitä tilinpäätöstietojen liittämiseen veroilmoitukseen on tiedettävissä.

Terveisin @LTuomarla

Svenskspråkig sammanfattning

Lauris bloggtext handlar om hur bokslutsuppgifter bör bifogas till skattedeklaration 6B om man vill att uppgifterna automatiskt förmedlas till handelsregistret.

Skatteförvaltningen är skyldig att förmedla t.ex. aktiebolags bokslutsuppgifter till Patent- och registerstyrelsen, men detta sker automatiskt endast under följande omständigheter:

Om man lämnar ett bolags skattedeklaration elektroniskt måste bokslutsuppgifterna namnges enligt vissa bilagetyper.

Om man deklarerar på papper måste bokslutsuppgifterna häftas ihop med bilageblankett 63.

Det blir färre fel med bifogandet om man deklarerar elektroniskt t.ex. i Samfundens skattedeklarationstjänst. E-tjänsten erbjuder rätt bilagetyper då kunden ska bifoga dokument till skattedeklarationen.

Här finns svar på de vanligaste frågorna om inlämning av bokslutsuppgifter och om förmedlingen av dem till handelsregistret:

– I svaret till fråga 13 finns namnen på bilagetyperna som har reserverats för bokslutsuppgifter.
– I svaret till fråga 9 beskrivs hur bilageblankett 63 ska fogas till bokslutsuppgifterna.

Palvelut kaupaksi verovähennyksillä

Tilastojen mukaan kotitalousvähennystä hyödyntää suuri joukko veronmaksajia. Vuonna 2015 vähennyksen sai noin 400 000 suomalaista. Määrä on iso verrattuna veronmaksajien kokonaismäärään. Siitä voidaan myös päätellä, että kansalaisten veroinho on joko suunnattoman suuri tai sitten palveluille on oikeasti kysyntää.

Itse veikkaisin, että jälkimmäinen on lähempänä todellisuutta. Vähennys tekee reilun pelin kannattavaksi oikeille tarpeille.

Työsuorituksia, kuten kattoremontteja ja viikkosiivousta, näkee usein markkinoitavan kotitalousvähennyksen avulla. Mainoksessa kerrotaan, että sinä maksat vain puolet ja toinen puoli laitetaan veronmaksajien  hoidettavaksi.

Kun ostat palvelun, saat reilun alennuksen veroista. Jotta asia olisi helposti hahmotettavissa ja reilu kaikille, on vähennyksen määrä 50 % yritykselle maksetusta työkorvauksen määrästä. Vähennyksen saa suoraan verosta. Pienten summien hallinnollisen taakan vähentämiseksi on 100 euron omavastuu.

Kun firma on onnistunut myymään kotitalousvähennyspalvelun, niin tilastojen valossa kovin moni unohtaa sitten hyödyntää sen. Kotitalousvähennysvaatimuksia esitetään kovin usein vasta muutosverotuksessa vuosia jälkikäteen.

Tämä on harmillista, sillä vähennyshyödyn saisi heti, kun hakisi netissä muutosta verokorttiin. Ei kovin vaikeata, mutta ehkä rahat ovat paremmassa tallessa kuin omalla tilillä.

Setelien luvattu maa?

Lounasseteleistä on tullut niin suosittuja, että niitä on alettu pitää jo eräänlaisena saavutettuna kansalaisetuna, joka kuuluu automaattisesti kaikille riippumatta siitä, tehdäänkö työtä vai ei.

Kun Verohallinto kiinnitti taannoin huomiota siihen, että elektronisia lounasseteleitä pitäisi käyttää sääntöjen mukaiseen tarkoitukseen, syntyi asiasta kauhea haloo. Seteleitä pitäisi voida myydä lisätulojen saamiseksi.

Lainsäätäjä on halunnut kannustaa työntekijöitä syömään lounastunnilla antamalla lounasseteleille veroedun. Kun setelin voi vaihtaa vain veroedulla tuettuun ruokaan, niin ne jotka saattaisivat muuten jättää syömättä, saattavat raaskia nauttimaan lounaansa. Tämä on pitkällä tähtäyksellä hyvä asia kaikille.

Lounassetelin innoittamana on syntynyt erilaisia muita verotuettuja seteleitä markkinoille. Ostetaanko näitä vain veroetujen saamiseksi vai onko niille oikeasti tarvetta? Itse uskon enemmän jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Jo jotain omistavien verosuunnitteluväline?

Kapitalisaatiosopimus on vakuutusyhtiön kanssa tehtävä säästämis- tai sijoitustuote, jossa ei ole ketään vakuutettua. Vakuutusyhtiö sijoittaa joko oman harkintansa tai sijoittajan toimeksiantojen mukaisesti sopimuksen alle maksetut rahat.

Varojen sijoittamisesta välittömästi kertynyt tulo on vakuutusyhtiön eikä sijoittajan tuloa. Myöskään sijoituskohteiden vaihdosta ei veroteta sijoittajaa. Sijoittajaa verotetaan vasta kun hän nostaa varoja ulos. Kuitenkin omat säästöt saa nostaa ennen tuoton nostoa.

Tilastojen valossa kapitalisaatiosopimukset ovat olleet suosittuja. Niihin liittyy veroetuja kun se suojaa pääomatulon verolta, mutta kolikon kääntöpuolena ovat vakuutusyhtiön veloittamat  kulut. Lisäksi niistä aiheutuvaa tappiota ei saa vähentää ja se on ongelmallinen perintöverotuksessa. Kaikille ne eivät vain sovi.

Kyse on sinun rahoistasi

Veroporkkanoilla ja niiden muutoksilla on vaikutusta kysyntään. Suuri enemmistö tuskin kuitenkaan käyttää omia rahojaan vain porkkanoiden saamiseksi. Erilaisille tuotteille ja palveluille on kysyntää. Itse asiassa kotitalousvähennys saattaa lisätä verotulojen määrää kun työ siirtyy reilun pelin sääntöjen piiriin.

Hyvin harvalla veromyönteisyys on niin jäinen, että asunto maalautetaan kerran vuodessa sopiviin sävyihin kotitalousvähennyksen saamiseksi. Perheoikeudellisista syistä se voi kyllä olla joillekin tarpeen kun uusi sisustuslehti tulee kotiin…

Jaa ajatuksiasi kanssani Twitterissä @petrimanninen

Kyllä, kaikki muuttuu hyvä Aina Inkeri Ankeinen ja Verohallinto on matkalla kohti sujuvaa sähköisyyttä, kuten kollegani Tarja Rautio taannoin totesi omassa tekstissään.

Kun esitäytetty veroilmoitus putoaa postilaatikosta näin keväällä, moni meistä rustaa täydennykset ilmoitukselle ja pudottaa ilmoituksen palautuskuoressa postilaatikkoon. Tuttu rutiini toistuu vuodesta toiseen, vaikka muuten tekisimme ruokaostokset verkossa ja tarkistaisimme pankkitilin saldon älypuhelimesta.

Tottumus saa tarttumaan paperiin

Ei auta, vaikka verkossa ilmoittaminen sujuu vaivattomammin, apua löytyy chatissa jopa iltakymmeneen eikä liitelomakkeiden kanssa tarvitse pelata. Paperipalauttajan päätä ei käännä edes se, että verkossa tiedot ovat jo kauan ennen kuin kirjekuori saapuu kotiin tai että ilmoituksen voi verkossa lähettää uudestaan.

Moni paperisti ei ole edes käynyt kokeilemassa verkkopalvelua. Harva kokeilija nimittäin enää palaa vanhaan, mutta hyppy tuntemattomaan ja ensimmäinen askel muutoksen tiellä on hankala.

Keitä tosielämän aina inkerit ovat?

Heitä löytyy jokaisesta ikäryhmästä ja kaikkialta Suomesta. Saatat valita paperivaihtoehdon, olitpa sitten korkeasti tai matalasti koulutettu, tienasit paljon tai vähän.

Maaseudulla verkostakieltäytyjiä on isoja kaupunkeja enemmän. Maantieteellisesti verkko vetää eniten pääkaupunkilaisia, vähiten ahvenanmaalaisia.

Suomenkieliset päätyvät verkkoon ihan vähän ruotsinkielisiä useammin, mutta ei tämä ole kielikysymys.

Ikäkään ei suojaa paperilta. Nuoret suuntaavat verkkoon vanhempia useammin, mutta silti alle 45-vuotiaistakin paperin valitsee melkein joka kolmas.

Älä ole ankea

Tänä keväänä on aika kokeilla uutta ja sulkea sisäinen Aina Inkeri Ankeinen kaappiin pölyttymään. Kirjautumisen takana odottaa iloinen yllätys. Kokeile: vero.fi/veroilmoitus.

Kommentoi Twitterissä @harrietmallenius

%d bloggers like this: