Nykyisellä hallituksella on ohjelmassaan norminpurkutalkoot ja yritystoiminnan aloittamisen helpottaminen. Ovatko harmaan talouden torjunta ja lainsäädännön vapauttaminen törmäyskurssilla?

Siltä näyttää.

Esimerkki purettavaksi suunnitellusta normista on osakeyhtiöiden velvollisuus valita tilintarkastaja. Nykysäännöksiin suunnitellaan merkittäviä kevennyksiä. Jopa lähes 40 000 yritystä vapautuisi lakisääteisestä tilintarkastusvelvollisuudesta. Tilintarkastusta ollaan vapauttamassa yritysryhmästä, jossa harmaata taloutta ja talousrikollisuutta paljastuu viranomaisten tietoon eniten.

Ruotsalaiset muuten toteuttivat vastaavan uudistuksien vuosia sitten ja haikailevat nyt jälkiviisaana paluuta entiseen eli laajempaan tilintarkastusvelvollisuuteen. Ruotsin kokemuksien perusteella muutosta ei siis kannattaisi toteuttaa.

Vastaavasti yritystoiminnan aloittamista aiotaan helpottaa luopumalla osakeyhtiön 2 500 euron vähimmäispääomavaatimuksesta. Suunnitelmana on myös poistaa osakepääoman menettämiseen perustuva ilmoitusvelvollisuus.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että olisi viisasta tehdä yhtiön perustamisesta helppoa madaltamalla taloudellista kynnystä. Ja että säästöjä kertyisi, jos tilintarkastajalle ei tarvitsisi maksaa.

Olen näistä ehdotuksista eri mieltä.

Miten tilintarkastuksesta luopuminen liittyy harmaaseen talouteen?

Tilintarkastajan työn ensisijaisia hyötyjiä ovat yrityksen omistajat. Mutta kyllä hyödynsaajia on muitakin: tavarantoimittajat, luotonantajat ja kaikki tilinpäätöstietoja käyttävät – itse asiassa koko yhteiskunta. Niinpä tilintarkastuksen vapauttaminen mikroyrityksiltä ei ole aivan yksinkertainen asia. Jos taloudellisen tiedon luotettavuus heikkenee, siitä kärsivät monet.

Lakisääteinen tilintarkastus on koko yhteiskunnan etu, koska tilintarkastus parantaa tilinpäätösten laatua ja lisää taloudellisen informaation luotettavuutta.

Tilintarkastaja tarkistaa tilinpäätöksiä ja niiden taustalla olevaa kirjanpitoaineistoa. Jos tilinpäätöksessä on virhe, se vaikuttaa suoraan veroilmoitusten laatuun. Riippumattoman tilintarkastajan tekemä työ siis parantaa tilinpäätösten ja kirjanpitojen laatua. Lisäksi tilintarkastus estää ennalta erilaisia taloudellisia väärinkäytöksiä ja korruptiivista toimintaa. Tästä huolimatta nyt on etenemässä lakiesitys, jota monikaan taho ei kannata.

Tarvetta tilintarkastusrajojen muutoksille perustellaan yrityksille tulevilla säästöillä. Näyttää kuitenkin siltä, että saavutettavissa olevat hyödyt ovat pienet suhteessa muutoksen aiheuttamiin haittoihin. Tilintarkastuksesta aiheutuneet kulut kun ovat verovähennyskelpoisia, eivätkä siten jää rasittamaan yrityksen taloutta.

Entä minkälainen viesti on sillä, että osakeyhtiön voisi perustaa nollapääomalla?

Rahaton yrityksen perustaja voi mieltää, että yritysriskin kantaa se kuuluisa ”joku muu” – kuten vaikkapa muut veronmaksajat. Tämä signaali on ristiriidassa markkinatalouden pääperiaatteiden kanssa. Osakeyhtiön rajoitettu vastuu uhkaa nyt hävitä kokonaan.

Jos osakeyhtiön voi perustaa nappia painamalla vailla lantin lanttia, siitä hyötyvät erityisesti harmaan talouden sarjatoimijat.

Nykyinen 2 500 euron minipääomavaatimus on toki huono turva velkojille sekin. Mutta onko se todella yritystoiminnan aloittamisen este tänä päivänä? Tulee mieleen, että yritystoiminnan aloittamisen esteet löytyvät jostain muualta.

Jos osakeyhtiön voi perustaa nappia painamalla vailla lantin lanttia, siitä hyötyvät erityisesti harmaan talouden ja talousrikollisuuden sarjatoimijat ja rahanpesijät. Heille erilaisten peite- ja bulvaaniyhtiöiden perustaminen on arkipäivää ja jatkossa entistäkin helpompaa.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Yksinkertaisinta olisi säilyttää tilintarkastusvelvollisuuden rajat nykyisellään ja jättää osakeyhtiön minimipääomavaatimus ja ilmoitusvelvollisuus oman pääoman menettämisestä ennalleen. Esitettyjen muutoksien hyödyt vaikuttavat minimaalisilta niistä aiheutuviin haittoihin nähden.

Jos normeja kuitenkin päädytään höllentämään, kannattaisi päätöksiä sorvaavien pöydissä miettiä vielä kerran esityksien vaikutuksia. Sillä niitä taatusti on, mm. harmaan talouden ja talousrikollisuuden ilmiöihin, verokertymiin ja viranomaisten toimintaedellytyksiin liittyen.

Suosittelisin myös pohtimaan vaihtoehtoisia etenemismalleja, joissa tilintarkastuksesta, osakepääomavaatimuksesta tai oman pääoman menettämisen ilmoittamisesta ei luovuttaisi kokonaan. Unohtamatta sitä, että mikäli muutokset toteutetaan, tarvitsevat viranomaiset merkittäviä ja pysyviä lisäresursseja harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan.

Ehdotettujen lakiuudistusten hintalappu voi olla kova

Olen saanut olla mukana harmaan talouden torjuntatyössä yli 20 vuoden ajan. Sinä aikana työssä on edetty harppauksin. Erityisesti viranomaisten välistä tietojenvaihtoa ja toimivaltuuksia on tehostettu merkittävästi. Rakenteellisiakin muutoksia on toteutettu, kuten käännetty arvonlisävero rakentamispalveluissa ja romukaupassa.

Hyvän kehityksen taustalla ovat vaikuttaneet vahvasti harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaohjelmat. Nykyinen hallituksen harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategia ja toimenpideohjelma ovat voimassa vuoden 2020 loppuun.

Kehityksestä huolimatta harmaasta taloudesta ja talousrikollisuudesta aiheutuu edelleen merkittävät yhteiskunnalliset menetykset. Arvioiden mukaan vähintään puolet arvonlisäverovajeesta johtuu harmaasta taloudesta.

Kansainvälisesti vertailtuna verovajeen määrä on Suomessa muiden pohjoismaiden tavoin matalalla tasolla. Tuoreen Euroopan komission tutkimuksen mukaan arvonlisäverovaje Suomessa olisi 8 %. Suomen omien tutkimusten laskelmat osoittavat 5-6 %:n lukua. Kyse on silti yhteiskunnallisesti merkittävistä saamatta jääneistä veroista, käytettiinpä kumpaa tahansa lukua asiaa kuvaamaan. Siksi harmaan talouden torjunnassa ja verovajeen taittamisessa riittää töitä tänäkin päivänä.

Onneksi tietoa harmaan talouden ja talousrikollisuuden vaikutusten arvioimiseksi on saatavilla enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja nyt myös kaikille julkisena tietona, kun 21 ministeriön ja viranomaisen yhteinen Harmaa talous & talousrikollisuus -tilannekuvasivusto www.harmaa-talous-rikollisuus.fi on otettu käyttöön.

Lopuksi vielä kysymys lukijalle: Paljonko sinä arvoit verovajeen ja harmaan talouden volyymien kasvavan, jos esitetyt muutokset toteutuvat? Annan arviosi pohjaksi seuraavan suuruusluokkatiedon: yhden prosenttiyksikön muutos verovajeessa tarkoittaa 200 miljoonaa euroa.

Vielä kerran eduskuntavaaleista

Eduskuntavaalit järjestetään huhtikuussa 2019 eli noin puolen vuoden kuluttua. Tässä kohtaa on hyvä hetki vilkaista edellisten vaalien tuloksia yhdistämällä ne verotilastojen tietoihin.

Millaisilla alueilla eri puolueet menestyivät? Voidaanko tehdä jotain päätelmiä esimerkiksi puolueiden kannatuksesta?

Tässä aineistona on käytetty Verohallinnon henkilöverotuksen avointa tietokantaa sekä Tilastokeskuksen Px-webistä löytyviä vuoden 2015 Eduskuntavaalien kuntakohtaisia tuloksia. Molemmista löytyy tietoja kuntatasolla. Tilastoja yhdistelemällä löytyy mielenkiintoisia tuloksia, jotka auttavat ymmärtämään, miksi esimerkiksi yrittäjävähennys on ollut hallituspuolueille* tärkeä uudistus.

Enemmän työttömyyskorvauksia, vähemmän äänestämistä?

Äänestysaktiivisuus oli viime eduskuntavaaleissa 70,1 prosenttia, mutta se vaihteli melko paljon kunnittain. Alhaisimmat äänestysprosentit löytyvät Ahvenanmaan pienistä kunnista, esimerkiksi Finströmissä 53,4 ja Hammarlandissa 55,2 prosenttia. Korkein äänestysprosentti oli Kauniaisissa (84,7 %).

Demokratian toteutumisen kannalta voi olla ongelma, jos jotkut ryhmät äänestävät muita laiskemmin.

Verotilastojen perusteella mitään erityisen selkeää äänestysaktiivisuuteen liittyvää ominaisuutta ei ole löydettävissä.

Mutta katsotaanpa.

Jonkinlainen yhteys työttömyyskorvauksia saavien osuudella ja äänestysaktiivisuudella on. Äänestysaktiivisuus näyttäisi olevan korkeampi kunnissa, joissa työttömyyskorvauksia saavien osuus veronalaisia tuloja saavista on alhaisempi.

Kuvan 1 alalaidassa näkyvät alhaisen äänestysaktiivisuuden (alle 70 %) ja työttömien osuuden (alle 7 %) kunnat ovat pääasiassa Ahvenanmaan pieniä kuntia.

Enemmän yrittäjätuloa, enemmän hallituspuolueita?

Vuoden 2017 alussa otettiin käyttöön yrittäjävähennys, joka tarkoittaa viiden prosentin vähennystä yrittäjätulosta. Yrittäjätuloa kertyy mm. liikkeen- ja ammatinharjoittajille sekä maatalouden harjoittajille. Yrittäjävähennystä on oppositiosta arvosteltu hallituksen lahjaksi omille kannattajilleen.

Katsotaanpa, millainen yhteys yrittäjätuloa saavien osuudella on puolueiden menestykseen kunnassa.

Tulos on jopa yllättävän selvä.

Mitä enemmän kunnassa on yrittäjätuloa saavia, sitä enemmän keräävät hallituspuolueet (Kok, Kesk, PS*) kannatusta. Vihreiden ja vasemmiston yhteenlaskettu kannatus taas kehittyy päinvastaiseen suuntaan.

Enemmän ay-vähennyksiä, enemmän vasemmistoa?

Tuloverotuksessa voidaan vähentää työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut. Nämä vähennykset ovat ammattiyhdistysliikkeelle ja vasemmistolle tärkeitä asioita. Ei ole yllätys, että Vihreiden ja vasemmiston (SDP, Vasemmistoliitto) kannatus on sitä korkeampaa, mitä enemmän kunnassa on mainittujen vähennysten tekijöitä.

Työttömyyskassamaksut sisältävät myös Yleisen työttömyyskassan (YTK) maksut ja on mahdollista, että osa kassan jäsenistä ei ole työmarkkinajärjestöjen jäsen. Jos tarkastelu rajattaisiin vain työmarkkinajärjestöjen maksuihin, on mahdollista, että korrelaatio vasemmiston kannatuksen kanssa olisi vielä vahvempi.

Enemmän veroja, enemmän Kokoomusta?

Kokoomus menestyy sitä paremmin mitä enemmän kunnassa on ansiotuloista valtion tuloveroa maksavia. Valtion tulovero on ansiotulojen osalta progressiivinen eikä sitä peritä pienistä tuloista, joten tulos kertoo itse asiassa siitä, että Kokoomus menestyy kunnissa, joissa on korkeammat palkka- tai eläketulot.

Keskusta menestyy kunnissa, joissa on vähemmän valtion ansiotuloveroista tuloveroa maksavia – siis täysin päinvastainen tilanne kuin Kokoomuksella.

Hallitus on linjannut, että kenenkään verotus ei kiristy. Hallitus voi helpoimmin vaikuttaa valtion tuloveroasteikkoihin. Asteikkojen keventämisestä tosin pienituloiset eivät juurikaan hyödy. Jos hallitus haluaa keventää pienituloisten verotusta, on se tehtävä esimerkiksi työ- tai eläketulovähennysten kautta. Näiden korottamisesta eivät taas hyvätuloiset paljoakaan hyödy. Lisäksi vähennysten korottaminen pienentää myös kuntien verotuloja, ja voi pahimmillaan johtaa kunnallisveron nostoon.

Eli mielenkiintoisesti hallitus on joutunut taiteilemaan kannattajilleen sopivan veropolitiikan kanssa.

Enemmän eläkeläisiä, enemmän Keskustaa?

Keskusta menestyy kunnassa myös sitä paremmin, mitä pienempi kunnan keskimääräinen eläke on.

Keskustan menestys pienen keskimääräisen eläkkeen kunnissa selittyy ensisijaisesti kansaneläkettä saavien lukumäärällä. Kansaneläkettä saa, jos työeläke jää pieneksi tai sitä ei saa lainkaan. Tämä toteutuu usein maanviljelijöiden kohdalla, jotka ovat perinteisesti olleet Keskustan äänestäjiä. Keskusta siis menestyy kunnissa, joissa on paljon kansaneläkettä saavia suhteessa veronalaisia tuloja saaviin.

Muistamme, että SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne lupasi vappupuheessaan korotuksen pienempiin eläkkeisiin. Voisi siis kuvitella, että Rinteen vappulupaus olisi erityisesti Keskustalle hankala pala.

Jäämme odottamaan innolla tulevien eduskuntavaalien tuloksia. Silloin pääsemme analysoimaan myös kannatusmuutosten ja esimerkiksi tulojen muutosten yhteyttä.

Menestyvätkö hallituspuolueet alueilla, joissa esimerkiksi yrittäjätulot ovat kasvaneet?

Jatketaan Twitterissä: @akisavol

* Disclaimer: Perussuomalaisia käsitellään näissä tilastoissa vielä yhtenä ryhmänä ja hallituspuolueena, vaikka puolue on nyt jakaantunut kahtia ja hallituksessa jatkavat Perussuomalaisten sijaan Siniset.

Tästä se kaikki alkoi! Huone ilman tauluja. Joku sanoi, että valtion taidekokoelmista voisi tilata tauluja, mutta tiesin paremmin. Kyllä presidenttien kuvat ovat ainoa oikea sisutusratkaisu valtion virastoon. Vanhojen presidenttien kuvia ei saanut ripustaa seinään ilman istuvan tasavallan presidentin kuvaa. Ja kuulemma jokaisessa virastossa pitäisi olla tasavallan presidentin kuva, joten tuumasta toimeen. Kohtahan minulla oli kuvat Niinistöstä, Halosesta, Ahtisaaresta sekä Koivistosta.

Miksi presidenttien kuvia?

Koska presidentit kuvastavat parhaimmillaan suomalaista johtamista. Liityin virkamieskuntaan, koska halusin syventää osaamistani johtamistyöstä, työskennellä 5000 työntekijän organisaatiossa ja syventää osaamistani johtoryhmätyöskentelyssä. Presidentillisen valvonnan alaisuudessa olen oppinut paljon johtamisesta ja varsinkin nyt jo eläköityneeltä pääjohtaja Pekka Ruuhoselta. Häneltä saamani johtamisopit voisin tiivistää seuraavaan:

  • Jakamistalous: Johtaminen on jakamista. Oman osaamisen, ajan, tiedon, verkostojen…
  • Innostunut toisto: Tavoitteet eivät muutu yön yli ja niitä pitää jaksaa jankuttaa.
  • Vastuu: Johtamista pitää jakaa ja vastuuta pitää antaa muille kannettavaksi.

Vastuu on näistä kaikkein monimutkaisin yhtälö, koska harva meistä syntyy johtajaksi. 10 000 tunnin sääntöä noudattaen jokaisen johtamistyötä tekevän pitäisi jakaa osaamistaan, jotta uusien ihmisten on mahdollista saa johtamisosaamista ja -kokemusta. Miten muuten uusia johtajia kasvaa suomalaiseen työelämään?

Vuodenvaihde oli Verohallinnossa merkityksellistä aikaa, kun pääjohtaja vaihtui ja Markku Heikura siirtyi pääjohtajaksi tietohallintojohtajan tehtävistä. Olimme jo ennen valintaa aloittaneet ns. ”Tullaan tutuiksi -kiertueen” valmistelun. Meitä verohallintolaisia on noin 5000 henkilöä, joista 70 % on töissä muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Siksi alle piti ottaa auto, juna ja lentokone – keväällä tuli kierrettyä Turku, Tampere, Vantaa, Jyväskylä, Oulu, Kuopio, Vaasa, Seinäjoki ja Kouvola. Suomi on todella iso maa! Markku jatkaa kierrosta vielä syksyllä.

Kaikilla paikkakunnilla pidimme ensin ison tilaisuuden koko henkilöstölle. Tilaisuuksien tarkoitus oli kertoa, mitä uuden pääjohtajan palveluksessa tulemme kohtaamaan.

Verohallinto on nykyään kuin tietojenkäsittelytehdas, jossa henkilöverotustyöstämme jo 80 % menee automaatiossa, yritysten ja yhteisöjen osalta 90 % sekä veronkannossa 97 %.

Haluamme säilyttää tämän tilanteen. Mutta maailmantaloutta seuraavan viiden vuoden aikana voimakkaasti muuttava ilmiö, alustatalous, vaikuttaa myös meihin. Tietojenkäsittelytehdas ei toimi ilman tietovirtoja ja niiden saaminen globaaleilta alustataloustoimijoilta voi olla haastavampaa kuin kotimaisilta työnantajilta ja pankeilta. Siksi Verohallinnon pitää olla Suomen parhaimpia alustatalouden asiantuntijoita.

Jälkeenpäin katsottuna olen oppinut valtavasti kuluneen 4,5 vuoden aikana. Olen päässyt toteuttamaan johtamista suuressa organisaatiossa ja saanut olla Suomen johtavimman alustatalousajattelijan palveluksessa. Pekalta opin johtamisesta enemmän kuin Teknillisen Korkeakoulun MBA-kurssilla. Markun kanssa työskennellessä olen perehtynyt syvällisesti alustatalouteen liiketoimintana ja miten se tulee muuttamaan yhteiskuntaa. Näillä opeilla lähden kohti uutta. Kiitos!

 

Onko alv-vaje kasvanut?

Yksi EU:n rahoituksen keskeisistä lähteistä on arvonlisävero. Sitä kerättiinkin EU-maissa vuonna 2016 reilut 1 000 miljardia.

Alv on myös hyvin petosherkkä vero, ja petosten torjuntaan on EU:ssa ja jäsenmaissa panostettu voimakkaasti viime vuosina.

EU:n budjetin valmistelusta vastaava Euroopan komissio julkaisee syksyisin jäsenmaiden alv-vajeesta tutkimuksen, jonka toteuttaa riippumaton CASE -tutkimuslaitos. Uusin tutkimus on nyt ulkona.

Myös Verohallinto arvioi alv-vajetta vuosittain. Olemme tehneet arvioita nyt kahden vuoden ajan ja raportoimme niistä mm. hallituksen vuosikertomuksessa.

Komission uusimmassa raportissa Suomen alv-vajeen on arvioitu nousseen, vaikka se on toki edelleenkin alle EU:n keskiarvon.

Sen sijaan Verohallinnon omassa arviossa Suomen alv-vajeen trendi ei osoita nousun merkkejä (ks. alla oleva kuva).

Miten arviot voivat olla näin erilaiset, ja mitä tästä ristiriidasta pitäisi ajatella?

Vastaus löytyy aineistoista.

Komission käyttämä menetelmä perustuu kansantalouden tilinpidon sekä eräiden erien osalta hyödynnetään myös muista aineistoja. Kansantalouden tilinpidosta käytetään pääasiassa ns. kulutuspuolen tietoja – siis tietoja kulutuksen kehityksestä.

Meidän tekemämme alv-vajearviot perustuvat IMF:n kehittämään menetelmään, jonka käyttöönotossa olemme saaneet IMF:ltä käytännön apua.

Toisin kuin komissiolla, IMF:n kehittämä menetelmä perustuu kansantalouden tilinpidon ns. tarjontapuolen tietoihin. Menetelmässä lähdetään liikkeelle tuotannosta ja tuonnista sekä mallintamisessa arvioidaan sitä, pitäisikö niistä maksaa arvonlisäveroa vai ei?

Molemmissa menetelmissä oletetaan, että kansantalouden tilinpito kuvaa luotettavasti alv:n alaista toimintaa. Lisäksi molemmissa malleissa on erilaisia parametreja, joilla mm. jaetaan tuotteita verolliseen ja verottomaan käyttöön.

Molempiin menetelmiin liittyy tietenkin epävarmuutta. Erityisesti epävarmuuden oletetaan kohdistuvan alv-vajeen tasoon – siis siihen, onko vaje esimerkiksi 5 vai 6 prosenttia.

Pilkun paikka on tärkeä

Noudatamme Suomessa IMF:n käyttämää menettelyä emmekä raportoi vajeesta desimaaleja. Yhden tai kahden prosenttiyksikön heilunnasta ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tällaiset muutokset todennäköisesti johtuvat menetelmään ja aineistoihin sisältyvistä epävarmuuksista.

Esimerkiksi aikaisemmin tänä vuonna tehdyssä arviossamme vuoden 2016 vaje oli 6 prosenttia mutta Tilastokeskuksen kesällä tekemän tilinpidon päivityksen jälkeen vaje putosi 5 prosenttiin.

Olennaista malleissa on seurata usean vuoden trendin kehitystä, ja se on meidän mallissamme tasainen.

Kovin nopeaan reagointiin mallit eivät sovellu, koska tulokset valmistuvat 1-2 vuoden viiveellä ja voivat vielä senkin jälkeen muuttua Tilastokeskuksen tarkentaessa tilastojaan. Yleensä vajeeseen vaikuttavat ilmiöt onkin jo havaittu verohallintojen normaalissa valvontatyössä, ja vajearviot vain vahvistavat nämä havainnot jälkikäteen.

One size does not fit all

Alv-vajeen arvioiminen kaikille 28 jäsenmaalle on haastava tehtävä. Pitäisi perehtyä kaikkien maiden alv-lainsäädäntöön sekä tilastoihin.  Käytännössä kaikille maille on tehtävä omia, räätälöityjä ratkaisujaan, joista on keskusteltava ko. maan viranomaisten kanssa.

Kaikesta huolimatta tulokset eivät kaikkien maiden kohdalla ole uskottavia. Esimerkiksi Ruotsin ja Luxemburgin alv-vaje on prosentin. Todennäköisesti näin alhaiseen vajeeseen ei päästä, koska pelkästään verojäämät ovat helposti lähellä tuota tasoa.

Selittävänä tekijänä uudet petosmuodot, alustatalous ja verojäämät

Emme ole valvonnassa havainneet mitään yksittäistä selkeää verovajetta vahvasti nostavaa ilmiötä. Uusia petosmuotoja tietenkin tulee koko ajan esille, mutta toisaalta vanhoja tekotapoja tukitaan. Erityisesti ulkomaankaupassa uusia petostapoja paljastuu jatkuvasti.

Jonkin verran Suomeen kohdistuvia petoksia ovat lisänneet muiden maiden petostorjuntaa tehostavat toimet. Petokset nimittäin ainakin jossain määrin siirtyvät maahan, jossa esimerkiksi lainsäädännössä ei ole otettu käyttöön tapoja, jotka toisissa maissa kaventavat petosmahdollisuuksia.

Esimerkiksi Virossa on otettu käyttöön menettely, jonka ansiosta Viron verohallinto saa käyttöönsä yritysten transaktiodataa eli osto- ja myyntitietoja. Tämä uudistus on vaikeuttanut alv-petoksia ja laskenut verovajetta Virossa. Viime vuosina olemme havainneet Virosta tänne suuntautuvien petosyritysten lisääntyneen.

Yksi kasvava ilmiö kuitenkin löytyy: alustatalous ja erityisesti verkkokauppa.  Ulkomaiset kauppiaat kun eivät aina hoida verovelvoitteitaan Suomeen oikein. Toki verkkokaupan riskit on tunnistettu ja niiden valvontaan on Suomessa panostettu.

Verovajeeseen kuuluvat myös verojäämät eli maksamatta jääneet verot. Vuodelta 2016 maksamattomat arvonlisäverot ovat noin 186 miljoonaa, missä on kasvua edelliseen vuoteen noin 40 miljoonaa. Tämä jäämä on noin vajaa prosentti lainmukaisesta verokertymästä. Toki on niin, että osa maksamatta olevista veroista saadaan vielä perittyä, joten todennäköisesti vuodelta 2016 lopullisesti maksamatta jäävät arvonlisäverot laskevat vielä jonkin verran.

Muutos vai ei muutosta?

Tulkintani on, että Suomen alv-vajeessa ei ole tapahtunut suurta muutosta. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö olisi ilmiöitä, joiden ansiosta verovaje saattaa kasvaa. Eikä pidä myöskään tuudittautua ajatukseen, että verovaje pysyy kansainvälisesti vertaillen alhaisella tasolla ihan itsestään – kyllä tämän tason säilyttämiseen on tehtävä kovasti töitä.

PS. Olen muuten kirjoitellut aiemminkin verovajeesta. Aikaisemmat blogit löytyvät täältä ja täältä.

PPS. Alv-vajeen arvioinnin menetelmistä voit lukea lisää Komission pari vuotta sitten julkaisemasta raportista.

Suomalainen virkamiesosaaminen on hyvä vientituote. Se on luotettavaa, kevyt kantaa matkalaukussa, täynnä energiaa ja innovaatioita. Itse ajattelen, että yksi virkamiesosaamisen osa-alueista on veromyönteisyys, jonka avulla varmistetaan verotulojen kertyminen. Englanniksi aiheesta puhutaan termillä tax compliance.

Suomessa olemme onnistuneet asiakaslähtöisessä verotustyössämme, sanoisinko aika hyvin.

Teemme työmme erittäin kustannustehokkaasti ja positiiviset verokertymäluvut todistavat, että työn suunta on oikea.

Olemme saaneet vuonna 2018 kunnian lähteä kehittämään Tansanian veronmaksumyönteisyyttä yhteistyössä Tansanian verohallinnon TRA:n kanssa. Hanke rahoitetaan Suomen kehitysyhteistyön määrärahoista.

Tulevina vuosina tuemme kollegoitamme Tansaniassa mm. veronmaksajien rekisteröimisessä, asiakasryhmien segmentoinnissa, eri asiakasryhmien tavoittamisessa, palvelukonseptin luomisessa, asiakasviestinnässä sekä sisäisessä tarkastuksessa.

Meillä on timanttista osaamista jokaisesta hankkeen osa-alueesta ja Afrikan mantereella olemme aiemmin tehneet yhteistyötä mm. Namibian verohallinnon kanssa.

Verotusta kehitetään Tansaniassa strategisesti. TRA:n nykyinen strategia ulottuu kaudelle 2021/22, ja se on linjassa laajempien maan kehitystä ohjaavien suunnitelmien kanssa. Yksi keskeisistä Suomen kehitysyhteistyön tavoitteista Tansaniassa on toimiva julkinen sektori. Valtion tulonsaannin tulisi parantua ja verotuksen kehittyä.

Mitä muuten tiedät Tansaniasta?

Minä tiedän ainakin tämän.

Tansania on yksi Itä-Afrikan talousvetureista. Viime vuosien talouskasvu on ollut hyvää 6-7 % luokkaa vuosittain. Komeasta talouskasvusta huolimatta lähes 47 % 55 miljoonan väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella, ja valtio onkin yksi maailman 25 köyhimmästä maasta. Vuonna 2017 Tansania sijoittui Transparency Internationalin korruptiota koskevassa, 180 valtion maavertailussa sijalle 103.

Työtä siis riittää tansanialaisilla kollegoilla, jotta maan kehityshaasteiden ratkaisemiseksi valtion kassaan saadaan riittävä ja säännöllinen tulovirta. Suunnitelmat ovat kuitenkin kunnossa.

Meidän tehtäväksemme jää nyt alkavassa yhteistyöhankkeessa sparraajan ja kanssakulkijan rooli. Kuljemme TRA:n rinnalla seuraavat kolme vuotta ja annamme osaamisestamme tarvittavan siivun tansanialaisten kollegoiden käyttöön. Pidämme kaikki mielessä kunnianhimoisen pitkän tähtäimen tavoitteen: veromyönteisyyden tulee Tansaniassa lisääntyä, jotta verotulot saadaan kestävään ja tasaiseen kasvuun.

Lisää yhteistyöhankkeesta vero.fi:ssa.

Yritysjohtaja, sinulla on merkittävä rooli yrityksesi siirtymisessä tulorekisteriaikaan. Pahimmassa tapauksessa voit olla jopa tukkona – pullonkaulana – yrityksesi tulorekisterin käyttöönotossa.

Tilanteen kärjistyessä talousihmisesi saattavat seistä tumput suorina tammikuussa, koska tarvittavia sopimuksia ei ole tehty ja järjestelmät eivät siksi toimi. Yritysjohtaja, sinä saatat olla ainoa henkilö yrityksessäsi joka voi uuden vuoden jälkeen liikutella yrityksen palkkatietoja. Jotta et aja edustamaasi yritystä tähän tilaan, nyt on aika toimia.

Tulorekisterin uudet valtuudet

Tulorekisteri on täysin uusi palvelu ja uusi viranomainen, joten mitkään vanhat valtuudet eivät toimi tulorekisterissä.

Palkkatiedot voi ilmoittaa tulorekisteriin joko automaattisesti teknistä rajapintaa pitkin tai ilmoittamalla ne sähköisessä asiointipalvelussa. Sähköiseen asiointipalveluun yrityksen talousasioita hoitava taho tarvitsee valtuutuksen ja teknisen rajapinnan käyttöön varmenteen.

Yrityksen nimenkirjoitusoikeudellinen on ensimmäinen, joka aloittaa valtuuttamisen ketjun tulorekisterin sähköisen asiointipalvelun käyttöön. Jos yrityksesi rakentaa teknisen rajapinnan tulorekisteriin, yrityksen nimenkirjoitusoikeudellinen tekee siihen hakemuksen.

Aloita valmistelutyöt nyt!

Jotta muutos olisi yrityksellesi mahdollisimman sujuva, olen laatinut sinulle, yrityksen nimenkirjoitusoikeudellinen, tehtävälistan.

Jos mielit tulorekisterin olevan onnistuneesti talousihmistesi käytössä vuodenvaihteessa, tehtävien on oltava tehtyinä ennen kuin pikkujoulukauden ensimmäiset glögit on siemaistu. Laatikkoketjujen lopussa on tehtävät, jotka ainoastaan sinä, yrityksesi nimenkirjoitusoikeudellinen, voit tehdä.

  • Selvitä, mitkä alla olevista tehtäväketjuista koskettavat yritystäsi.
  • Selvitä, hoitaako yrityksesi taloushallinto-osasto itse palkkojen ilmoittamisen ja palkkoihin liittyvät toiminnot tulorekisteriaikana vai onko tulorekisteriin liittyvät toiminnot ulkoistettu tilitoimistolle tai muulle palkkahallinnon ulkoistuskumppanille.
  • Tämän lisäksi sinulla tulee olla tieto siitä, mitä asiointikanavia yrityksesi tulee tulorekisteriin tarvitsemaan.

Valmistelutyöt vievät aikaa. Anna yrityksellesi mahdollisuus onnistua tulorekisterin käyttöönotossa. Nyt on viimeinen hetki aloittaa!

Jos yrityksesi käytössä on tekninen rajapinta:

Rajapinta tehtävät

 

Jos yrityksesi aikoo käyttää tulorekisterin sähköistä asiointipalvelua:

SA valtuutus

Verohallinnossa työskentelee yli 20 kielen ammattilaista: kielenhuoltajia ja kääntäjiä. He pyörittelevät työkseen kielen arvoituksia: yhdyssanoja kuten otsikon ”perustajaurakointiliiketoiminta” tai ”metsävähennysmetsä”, monimerkityksellisiä ilmaisuja kuten ”riippumaton ostaja” sekä oikeinkirjoitusongelmia kuten onko ”metsän haltija” taruolento vai verovelvoitteensa asiallisesti hoitava metsänomistaja.

Kääntäjät puolestaan huolehtivat siitä, että Verohallinnon viestit ovat saman sisältöisiä molemmilla kotimaisilla ja nykyisin yhä useammin myös sillä ”kolmannella kotimaisella” eli englanniksi.

Kielen osaajat ovat kovan luokan ammattilaisia, joita myös arvostetaan. Suomen Kuvalehden kesäkuussa julkaisemalla arvostetuimpien ammattien listalla kielenkääntäjä (128.) oli arvostetumpi kuin toimitusjohtaja (149.).

Meillä Verohallinnossa kielen ammattilaiset, niin kääntäjät kuin kielenhuoltajat, ovat päivittäin paljon vartijoina. Jokaisen meiltä lähtevän kirjeen, ohjeen ja päätöksen pitää olla sellainen, että vastaanottaja ymmärtää lukemansa. Kyse on asiakkaiden oikeusturvasta. Kenenkään veroasiat eivät saa mennä pieleen siksi, että asiakas ei ymmärrä, mitä häneltä odotetaan.

Virkamiehiä on perinteisesti moitittu kapulakielisyydestä, mutta ajat muuttuvat. Kielenhuoltajamme – tai tekstinmuotoilijat, kuten näitä suomen kielen asiantuntijoita voi myös nimittää – ovat päivittäin mukana tekstien tuottamisessa verotuksen asiantuntijoiden työpareina jo varhaisessa vaiheessa, olipa kyseessä sitten kirje tai verkkopalvelun käyttöliittymä.

Kielenhuolto ei ole punakynän heiluttelua vaan moniammatillista tiimityötä, jossa kielen asiantuntijat ovat mukana tekstien synnyttämisessä alkumetreistä lähtien.

Tekstejä kirjoitetaan vero-osaajien kanssa tiiviissä yhteistyössä, jolloin varmistetaan se, että asia on paitsi sisällöltään oikein, myös helposti ymmärrettävä. Samalla saadaan vietyä asiakasystävällisen, selkeän ja ymmärrettävän kielen ilosanomaa ruohonjuuritasolle – sinne, missä päätökset ja ohjeet syntyvät.

Jos ovat veroasiat vaikeita suomeksikin, niin vaikeuskerroin kasvaa käännettäessä – erityisesti juridisille termeille ei aina löydy vastinparia, sillä eri kielialueiden järjestelmät ovat erilaisia. Virhe käännöksessä voi olla asiakkaalle kohtalokas. Käännöstyö on hyvin usein etsivän työtä, luovaa ongelmanratkaisua sekä tasapainoilua sanatarkan käännöksen, asian ymmärrettävyyden ja kielelle ominaisen ilmaisutavan välillä. Jokainen, joka on joskus yrittänyt kääntää vitsiä suomesta jollekin muulle kielelle, tietänee, miten vaikeaa se voi olla.

Verottajalta tulee ohjeita ja kirjeitä monenlaisiin tilanteisiin ja erilaisia tekstejä käsitellään kielenkääntäjien ja -huoltajien ruuduilla kymmeniä joka kuukausi: jos pelkät Verohallinnossa vuoden aikana tehtävät käännöstyöt muutettaisiin kirjoiksi, vuonna 2016 suomesta ruotsiin käännettiin noin 50 kappaletta 200-sivuista romaania – siis keskimäärin romaani viikossa!

Viranomaiselle kieli on yksi tärkeimmistä työvälineistä, ellei tärkein. Se on meidän keinomme tavoittaa kansalaiset. Veron kieli- ja tekstityö on asiakkaan auttamista, sen varmistamista, että meiltä lähtevien tekstien sävy on oikea ja että jokainen teksti on paras mahdollinen kuhunkin tilanteeseen ja kanavaan. Kielen ammattilaiset eivät ehkä ammattiryhmänä ole Verohallinnon parhaiten tunnettu joukko, mutta heidän työnsä aikaansaannokset ovat kiistatta kansalaisille työmme näkyvin osa. Asiakaspalvelijoidemme ohella tällä porukalla on tärkeä rooli Verohallinnon maineen hallitsijoina.

Lähdin vajaa viisi vuotta sitten Verohallinnon palveluksesta töihin yksityissektorille urheilumaailman pariin. Noina vuosina katselin työpaikkani toimiston ikkunasta päivittäin kaunista vihreää näkymää: jalkapallokenttää. Tuo maisema silmien edessä auttoi konkreettisella tavalla joka päivä pitämään toiminnan päätavoitteen mielessä. Kun teimme urheiluseurassa erilaisia päätöksiä – markkinointia, taloudellisia, hallinnollisia tai urheilullisia ratkaisuja – tavoite oli, että ratkaisut parhaimmalla mahdollisella tavalla palvelevat lopulta pääkäyttäjää eli toimintaa jalkapallokentällä ja pelin onnistumista. Pelaajia, joukkuetta ja koko lajia.

Nyt työpäiväni koostuvat henkilöasiakkaiden ennakoivan ohjauksen ja siihen liittyvän prosessin kehittämisestä.

Toimisiko pelikenttä-ajatus apuna ennakoivassa ohjauksessakin?

Monet ihmiselämän päivittäiset asiat ja elämäntilanteet sisältävät myös verotukseen liittyviä asioita. Työssä käyminen, asunnon ostaminen ja myyminen, remontin teettäminen tai vaikkapa lahjan antaminen ovat tapahtumia, joilla on liityntä myös verotukseen. Veroasiat ja niihin liittyvät menettelyt tai sähköisten palveluiden käyttö voivat herättää kysymyksiä verotuksen pelikentällä toimiville henkilöille. Veroasiat voi hoitaa usein verkossa, mutta sen onnistumiseksi tarvitaan selkokielistä ohjausta, jotta asiakkaat osaavat toimia oikein. Vaikka verotuksen pelikenttä voi tuntua joskus mutkikkaalta, on tavoitteenamme, että peli kulkee veroasioissa hyvin: asiakkaat osaavat hoitaa veroasiansa. Mahdollisimman helposti.

Verkkoasiointi kasvaa niin urheilussa kuin verotuksessakin.

Urheilumaailmassa pelaamisen uutena ilmiönä on rinnalle tullut e-urheilu eli nettipelaaminen, jota harrastavien määrä kasvaa hurjaa vauhtia. Lukujen valossa myös verotuksen pelissä on siirrytty kovaa vauhtia e-peliin eli sähköisten palveluiden käyttöön. Esimerkiksi vuonna 2017 kaikista verokorttimuutoksista jo noin 60 % tehtiin verkossa. Esitäytettyyn veroilmoitukseensa muutoksia teki verkossa noin 57 % asiakkaista, mikä on neljä prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2016. Hienointa toki on se, että esitäytettyyn veroilmoitukseen ei suurimman osan (73 %) henkilöasiakkaista tarvitse tehdä täydennyksiä lainkaan vaan tiedot ovat jo valmiiksi oikein sidosryhmiltä saatavien tietojen ansiosta.

Verkkoilmoittamista ja sähköisten palvelujen käyttöä verotusasioissa haluamme edistää jatkossakin. Asiakkaiden ennakoivalla ohjauksella on tässä iso merkitys: peli kulkee, kun pelitapa on yhteinen ja se on kaikkien tiedossa. Innolla odotan, miltä vuosi 2018 lukujen valossa näyttää – kuinka sähköisiä olemme? Palaamme niihin lukuihin varmasti jatkossakin loppuvuodesta. Kesällä kannattaa veroasioiden lisäksi nauttia vaikkapa jalkapallon MM-kisoista ja muusta urheilusta.

Jatketaan Twitterissä: @HilkkaPela

Mitä oikeastaan tarkoittaa, kun Verohallinto sanoo, että oikein toimivaa suojellaan? Tämä kysymys esitettiin, kun kävimme tapaamassa kesätoimittajia. Kun itsestäänselvyyteen joutuu vastaamaan, se saattaa äkkiseltään tuntua yllättävältä. Lyhyesti sanottuna oikein toimivan suojelu tiivistyy kolmeen asiaan: pohjoismaiseen ihmiskäsitykseen, yhteisiin pelisääntöihin sekä auttamiseen.

Pohjoismainen veroajattelu perustuu positiiviseen ihmiskäsitykseen ja yhteiskuntasopimukseen. Lähtökohta on, että se, mitä asiakas ilmoittaa meille, on myös totta.

Siis tekeminen perustuu uskomukseen, että asiakas toimii oikein.

Samoin pohjoismaisen yhteiskuntasopimuksen lähtökohtana on, että verotuksella ylläpidetään yhteiskuntarauhaa ja siten rahoitetaan yhdessä hyvää kaikille.

Toinen olettamus on, että jokainen noudattaa yhteisiä pelisääntöjä, ja yksi tehtävistämme on tehdä säännöistä piittaamattomien toiminnan tekeminen mahdottomaksi. Se näkyy esimerkiksi verovajeen pienentämisessä sekä harmaan talouden torjumisessa. Verohallinnolla on merkittävä rooli harmaan talouden torjumisessa ja pyrimme ennalta estävyyteen. Verovajetta voimme pienentää esimerkiksi tehokkaalla Verohallinolla, ja olemmekin korkealla kansainvälisessä vertailussa.

Kilpailuneutraliteetti tarvitsee tuekseen sen, että kukaan ei hanki perusteetonta kilpailuetua esimerkiksi välttämällä velvoitteidensa hoitoa.

Verohallinto käyttää tehokkaasti omia resurssejaan ja toimivaltuuksiaan verovalvonnassa sekä tekee paljon yhteistyötä eri viranomaisten kanssa. Verohallinto myös tukee laajasti eri viranomaisten toimintaa kehittyneillä tietopalveluillaan, kuten Harmaan talouden selvitysyksikön velvoitteidenhoitoselvityksillä sekä koordinoi eri ministeriöiden ja viranomaisten yhteistä Harmaa talous & talousrikollisuus -sivustoa, joka auttaa mm. tunnistamaan ja suojautumaan harmaan talouden ilmiöiltä, joista esimerkkinä nämä kuusi ajankohtaista ilmiötä.

Viimeisin, eikä vähäisin, palvelutehtävistämme on auttaa ihmisiä toimimaan oikein. Se näkyy konkreettisesti siten, että teemme asiakkaalle valmiiksi asioita.

Kotiin lähetettävä esitäytetty veroilmoitus tai verokorttien toimittaminen vuoden alussa ovat konkreettisia tapoja helpottaa asiakkaan arkea sekä varmistaa, että kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus toimia oikein.

Teknologia auttaa meitä tässä palvelutehtävässä ja olemmekin innokkaita hyödyntämään sitä aktiivisesti mm. kehittämällä vero.fi-palvelua tai tuotteistamalla chat-tekniikkaa asiakaspalveluun. Kaikki teknologiset keinot, jotka tehostavat meidän neuvontapalveluamme, ovat sallittuja.

Pohjoismainen ihmiskäsitys, yhteiset pelisäännöt sekä auttaminen eivät ole koko totuus tässä kysymyksessä, mutta hyviä esimerkkejä. Tavoitteemme on, että oikein toimivaa suojellaan. Aina.

 

Verotuksen oikeusvarmuus ja verovelvollisen oikeusturva – tämä pyhä kaksinaisuus lienee yksi Verohallinnon tärkeimpiä tehtäviämme suhteessa asiakkaisiimme. Konserniverokeskuksen asiakkaiden liiketoiminnassa oikeusvarmuuden ja oikeusturvan merkitys on erityisen korostunut. Liiketoiminnassa tahti on nopeaa ja verovaikutuksista ei voi jäädä epäselvyyttä.

Millaisista lahjoista suuryrityksen verojohtaja ei tykkää? Yllätyksistä.

Viime perjantaina EY:n Eija Tannila julkaisi blogikirjoituksen, joka käsitteli tätä aihetta – verotuksen oikeusvarmuutta ja oikeusturvaa – välillisen verotuksen näkökulmasta. Kirjoituksessa pohdittiin luonnollisesti myös Verohallinnon roolia ja nykyisiä toimintatapoja, perustuen suomalaisten talous- ja verojohtajien EY:n tilaisuudessa käymään keskusteluun. Se oli tietenkin luettava.

Lukemisen jälkeen olo oli hämmentynyt. En tunnistanut kirjoituksesta sitä organisaatiota, jossa olen jo pitkään tehnyt töitä. Vähän harmittikin. Toisaalta, eikö juuri tällaisessa tilanteessa julkista keskustelua voida käydä erityisen hedelmällisesti, kun on erilaisia näkemyksiä? Oma blogikynä siis käteen ja kirjoittamaan.

Me haluamme antaa Verohallinnon kannanoton mahdollisimman aikaisin

Hyvät asiakkaamme – kun te kysytte, me vastaamme aina. Muiden kuin tulkinnallisten asioiden osalta saatte oikeusvarmuuden heti. EY:n blogissa esitettiin kuitenkin huoli siitä, että Verohallinnolta on nykyisin vaikea saada kannanottoa, etenkin tulkinnallisista asioista. Tämä huoli kielii siitä, että nykyiset hyvät mahdollisuudet tulla joustavasti ja lyhyelläkin varoitusajalla keskustelemaan meidän kanssamme veroasioista eivät ole vielä riittävän hyvin talous- ja verojohtajien ja konsulttikollegojemme tiedossa.

Tämä on selkeä viestintähaaste meille Konserniverokeskuksessa. Nykyisistä toimintatavoistamme ja keskustelumahdollisuudesta voitte lukea mm. artikkelistani Verotuslehdessä 3/2017 (Konserniverokeskuksen uudet työkalut).

Kaikki asiat eivät ole selviä ja voimme olla myös eri mieltä

Suurin EY:n blogissa esitetty huoli koskee juuri tulkinnallisia asioita. Miten oikeusvarmuudelle käy niiden osalta? Osa asioista ei ole suoraan selviä meillekään ja joskus olemme asiakkaan kanssa eri mieltä tulkinnasta. Näissä tilanteissa meidän vastuumme on liputtaa tämä asiakkaalle ja ohjata asia tarvittaessa valitusmahdollisuuden sisältävään ennakkoratkaisumenettelyyn. Tällöin asiakas saa aikaisessa vaiheessa tiedon siitä, että heidän suunnittelemaansa liiketoimintaan liittyy verotuksessa epävarmuustekijä ja he voivat ottaa tämän seikan huomioon päätöksenteossaan.

Oma kokemukseni on, että suuryritysasiakkaamme ymmärtävät ja hyväksyvät Verohallinnon roolin tässä suhteessa. Emme ole aina samaa mieltä, mutta haluamme näissäkin tilanteissa tarjota asiakkaillemme hyvää palvelua ja yhteistyötä asian eteenpäin viemiseksi ja ratkaisun löytämiseksi.

Ohjeistamme ja kysymme, koska haluamme olla ennakollisia

EY:n blogissa esitettiin lisäksi, että Verohallinnon kohderyhmälle suunnattu oma-aloitteinen ohjeistus sekä muussa kuin verotarkastuksen yhteydessä tehdyt kyselyt olisivat aiheuttaneet epävarmuutta asiakkaissa. Ohjeistamalla ja kysymällä ennakolta tai reaaliaikaisesti olemme pyrkineet nimenomaan vähentämään jälkikäteen tapahtuvaa veroasioiden käsittelyä yrityksessä. Meidän saamamme suora palaute asiakkailta tällaisesta uudenlaisesta toiminnasta on ollut positiivista.

Pyrimme siis jatkossakin kohdennetulla ohjauksella, kysymällä asioita suoraan sekä muilla soveltuvilla työkaluilla edistämään verotuksen ennakollisuutta – ja samalla sen ennakoitavuutta ja oikeusvarmuutta.

Kehitettävää on aina

Olemme enemmän kuin valmiita käymään keskusteltua toimintatapojemme kehittämisestä asiakkaidemme ja muiden sidosryhmiemme kanssa. Haluan lopuksi heittää haasteen sekä asiakkaillemme että konsulttipuolen kollegoille – kun teillä on huoli meidän toiminnastamme, kutsukaa meidätkin mukaan keskustelemaan!

Monia yhteisiä keskustelutilaisuuksia meillä on ollutkin ja me oikeasti haluamme kuulla teidän huolenne ja palautteenne. Olen täysin vakuuttunut siitä, että nimenomaan yhteistyöllä ja vuorovaikutuksella pystymme edistämään oikeusvarmuutta ja oikeusturvaa. Veroriitoja ei halua kukaan.

%d bloggers like this: