Veronpalautukset ovat maan tapa

Vuoden 2017 verotus on valmistunut ja tilastot julkaistu. On aika analysoida tilastoja hieman lisää.

Tänä vuonna veronpalautuksia maksetaan ennätykselliset 2,9 miljardia eli 12,5 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Tämä on kiinnostanut monia. Palautuksia saavien asiakkaiden lukumäärä ei kuitenkaan kasvanut, vaan se itse asiassa laski noin 74 000 asiakkaalla.

Palautukset suhteessa maksuunpantuihin veroihin ovat kuitenkin lähes 10 prosenttia.

Se on aika paljon. Väitän, että palautukset ovat maan tapa.

Palautusten kasvu näkyy trendinä

Tarkastellaanpa aluksi veronpalautusten trendiä pidemmällä ajalla. Vuosina 2001 ja 2007 palautukset kasvoivat molempina vuosina reilun 16 prosenttia. Itse asiassa, 2000-luvulla palautukset kasvoivat yli 10 prosenttia jopa seitsemänä vuonna – ja laskua tuli vain yhtenä vuonna.

Veronpalautukset ovat nimellisesti noin kolminkertaistuneet vuodesta 1999. Niiden kasvu on ollut huomattavasti nopeampaa kuin tuloverokertymän, vaikka sekin on kasvanut jopa 45 prosenttia, 20,8 miljardista 30,1 miljardiin.

Osa verokertymän ja -palautusten kasvusta selittyy esimerkiksi ansioiden ja varallisuuden arvon nousulla. Palkat olivat vuonna 2017 noin 70 prosenttia korkeammalla kuin vuonna 1999, ja vastaavasti myös työeläkkeet ovat nousseet noin 40 prosenttia.

Väestön ikääntyminen, siis eläkettä saavien kasvu, näkyy myös verokertymän rakenteessa.  Voi olla, että yhtäältä palautusten painottuminen palkansaajiin (tulot kasvavat nopeammin) ja toisaalta verokertymässä eläkkeiden osuuden nousu (tulot kasvavat hitaammin) selittää osan veronpalautusten kertymää nopeammasta kasvusta.

Vähennysten aliarviointi kasvattaa palautuksia

Osa asiakkaista yliarvioi tarkoituksella tulonsa ja jättää verokorttia muuttaessaan huomioimatta osan vähennyksistä. Esimerkiksi kotitalousvähennyksen käytöstä noin 85 prosenttia ilmoitetaan vasta veroilmoituksella, jolloin siitä seuraa veronpalautuksia. Kotitalousvähennyksen korvausosuutta nostettiin vuodelle 2017, ja tästä syystä palautukset ovat lisääntyneet. Toinen herkästi unohtuva tai aliarvioitava vähennys on työmatkakulu.

Kun verokortteja muutetaan enemmän, myös palautukset kasvavat

Yksi selitys palautusten trendiin on todennäköisesti se, että verokortin muuttamisesta on tehty helppoa.

Verokorttimuutoksen on voinut tehdä verkossa vuodesta 2007 lähtien, ja verokorttimuutokset ovatkin kasvaneet vuodesta 2007 lähtien noin 48 prosenttia – siis huomattavasti enemmän kuin veronmaksajien määrä, joka on kasvanut noin 7 prosenttia. Sama henkilö voi toki hakea muutosta useampaan kertaan.

Vuonna 2017 nämä verokorttimuutokset pomppasivat yli kahden miljoonan. Osaksi nousu varmasti selittyy parantuneella työllisyystilanteella. Työelämään siirryttäessä tai työpaikkaa vaihdettaessa usein haetaan uusi verokortti, koska tulot muuttuvat. Monet myös vain ilmoittavat työnantajalle verokorttia korkeamman pidätysprosentin.

Usein muutokset tehdään niin, ettei nyt ainakaan joutuisi jäännösveroa maksamaan, vieläpä juuri ennen joulua.

Meillä Verohallinnossa on tilasto tehdyistä verokorttimuutoksista, mutta ei näkymää siihen, kuinka moni on ilmoittanut työnantajalle verokorttiaan korkeamman pidätysprosentin. Pidämme kuitenkin todennäköisenä, että näillä itse korkeammiksi ilmoitetuilla pidätysprosenteilla on ollut merkittävä vaikutus nyt maksettavien veronpalautusten määrään.

Veronpalautukset eivät ole hyvätuloisten juttu

Suurin osa eli noin 72 prosenttia veronpalautuksista maksetaan palkansaajille. Absoluuttiset eurothan voivat lisääntyä vaikkapa siitä syystä, että tiettyyn tuloluokkaan siirtyy enemmän ihmisiä esimerkiksi työllistymisen myötä. Tämän vuoksi on fiksua suhteuttaa veronpalaukset määrättyihin veroihin. Näin tarkasteltuna huomaamme, että veronpalautukset ovat kasvaneet kaikissa alle 75 000 euron tuloryhmissä ja voimakkaimmin alle 25 000 euron tuloryhmissä.

Villakoiran ytimessä saattaa olla julkisen sektorin lomarahojen leikkaus

Vuonna 2017 julkisen sektorin lomarahoja leikattiin osana kiky-sopimusta. Tästä syntyi haaste vuoden lopun ennakonpidätysprosenttia laskettaessa.

Mehän toimitamme vuodenvaihteessa jokaiselle verokortin kotiin. Verokortissa on määritelty ennakonpidätysprosentit, ja ne perustuvat viimeksi valmistuneen verotuksen tietoihin tai edellisenä vuonna muutosverokortille ilmoitettuihin tuloihin.

Etukäteen emme kuitenkaan tiedä, ketkä työskentelevät julkisella sektorilla tai sitä, kuinka paljon kukin saa lomarahoja.

Verokorteilla, jotka toimitettiin vuodenvaihteessa 2016-2017 ihmisille kotiin, todennäköisesti yliarvioitiin julkisen puolen työntekijöiden tulot juuri tuon lomarahaleikkauksen verran. Ja kun tähän yliarvioituun ennakonpidätysprosenttiin vielä lisätään ihmisten itse tekemät muutokset – ne suoraan työnantajalle ilmoitetut korotetut ennakonpidätysprosentit – alkaa tilanne selvitä.

Veronpalautuksia saavien ihmisten määrä on ylipäätään kasvanut vuosien aikana. Vuonna 2017 jopa 80 prosenttia veroa maksavista asiakkaista sai palautuksia. On itse asiassa hyvin harvinaista, että verotuksessa ei tule palautuksia tai mätkyjä lainkaan.

Jatketaan Twitterissä: @akisavol

Kansainvälisessä mediassa on viime päivinä kohistu pankkisektorilla tapahtuneesta tietovuodosta, joka koskee niin kutsuttuja cum/ex-kauppoja. Myös YLE:n MOT -ohjelma käsitteli ohjelmassaan samaa aihetta, mikä on nostanut asian myös kotimaisen median kiinnostuksen kohteeksi.

Mikä ihmeen cum/ex ja cum/cum?

Ilmiö liittyy julkisen kaupankäynnin kohteena olevien yhtiöiden hallintarekisteröityihin osakkeisiin, jotka ovat hallintarekisteröinnin hoitajan/hoitajien hallinnassa. Karkeasti yksinkertaistaen ilmiöllä tarkoitetaan osingon maksuhetken ympärillä tapahtuneita järjestelyjä ja kauppoja, joilla pyritään saamaan verotuksellista etua verosuunnittelun keinoin – tätä kutsutaan myös osinkojen pesuksi tai osinkokuorinnaksi. Osingonsaajaksi pyritään tällöin valikoimaan osingon irtoamishetkellä sellainen omistaja, jolle osingosta lankeava veroprosentti on mahdollisimman alhainen.

Cum/ex-järjestelyssä yhtiön osake hankitaan siten, että siinä on mukana osinko (cum) ja osake toimitetaan eteenpäin ilman osinkoa (ex) jopa useita kertoja siten, että lyhyen ajan sisällä osakkeella on useampi omistaja, mutta kauppojen selvittelyn jälkeen kaupat kumoavat toisensa.

Vaihtoehtoinen tapa on hankkia yhtiön osake siten, että siinä on mukana osinko (cum) ja osake myös toimitetaan eteenpäin niin, että osakkeessa on edelleen mukana osinko (cum) siten, että osake on osingon täsmäytyspäivänä sellaisen saajan arvo-osuustilillä, jonka verokohtelu on mahdollisimman edullinen – usein saaja saa osingot verovapaana esimerkiksi verosopimukseen vedoten.

Osa järjestelyistä on laillista verosuunnittelua, osa taas lainvastaista veronkiertoa.

Tiivistäen on kyse siitä, että se joka osingon sai, ei todellisuudessa ole oikeutettu käyttämään osingosta saatua rahaa, vaan on velvoitettu maksamaan sen eteenpäin todelliselle edunsaajalle. Osingonjaon jälkeen osakkeet tyypillisesti palautuvat alkuperäiselle omistajalle ja verohyöty jaetaan järjestelyyn osallistuneiden kesken. Järjestely tehdään ilman todellista ja pysyvää osakkeiden omistamisen tarkoitusta. Apuna käytetään myös johdannaisia – toteuttamistapoja on monia. Osa järjestelyistä on nykylainsäädännön valossa laillista verosuunnittelua, osa taas saattaa olla lainvastaista veronkiertoa.

Verosuunnittelun lisäksi näitä täsmälleen samoja rakenteita voidaan käyttää myös petolliseen toimintaan. Tällöin samaa veronpalautusta haetaan useampaan kertaan tai haetaan palautettavaksi veroa, jota ei ole koskaan tilitetty millekään verohallinnolle. Tällaista toimintaa ja sen yrityksiä on havaittu eri puolilla Eurooppaa jo useiden vuosien ajan.

Vilpillisten toimien torjunta on osa Verohallinnon päivittäistä työtä.

Verohallinnossa havainnoidaan ja analysoidaan jatkuvasti erilaisia uusia tai meille ennestään tuttuja riski-ilmiöitä, jotka aiheuttavat lainmukaisten verotulojen kertymättä jäämistä eli verovajetta. Tätäkin vielä vahingollisempana ilmiönä on viime vuosina havaittu eri maiden verohallintoja vastaan toteutettuja petoshyökkäyksiä. Tekotapoja on monia, mutta kaikissa on tavoitteena saada verohallinto palauttamaan vilpillisen toimijan tilille varoja eri tyyppisinä perusteettomina palautuksina.

Osa näistä ilmiöistä nousee julkiseen keskusteluun – osa taas hoidetaan osana verovalvontaa ilman sen suurempaa melua. Suomen Verohallinto on torjunut menestyksekkäästi mm. identiteettivarkauksien tai petostarkoituksessa perustettujen yhtiöiden avulla toteutettuja alv-palautusten petosyrityksiä. Samoin olemme onnistuneet torjumaan erilaisia EU-sisäkaupassa havaittuja väärinkäytöksiä. Petosyritysten on viime aikoina havaittu laajentuneen myös perusteettomien työnantajasuoritusten palautuksiin.

Selkeä yhteinen ja uusi piirre näissä kaikissa petostyypeissä on se, että toiminta on erittäin kansainvälistä. Toimijat suuntaavat petosyrityksiä saman aikaisesti moniin eri maihin ja löydetyt valvonta-aukot hyödynnetään nopeasti toimintaa laajentaen.

Myös cum/ex- ja cum/cum-ilmiöistä Verohallinto on ollut tietoinen jo usean vuoden ajan. Olemme jo pitkään tehneet aktiivista kansainvälistä yhteistyötä muiden verohallintojen kanssa, mistä johtuen olemme saaneet tietoja muihin verohallintoihin kohdistuneiden petosten tekotavoista.

Olemme kehittäneet ja kehitämme edelleen järjestelmiämme sekä toimintatapojamme, jotta havaitsisimme ajoissa näihin ilmiöihin liittyvät poikkeavat tai mahdollisesti vilpilliset järjestelyt. Tavoitteena on se, että pystyimme estämään niiden toteutumisen jo ennalta. Haaste on ollut ja on edelleen merkittävä, mutta kehittyneet IT-järjestelmät ja osaava henkilöstö ovat tässä avainasemassa.

Hallintarekisterien valvonnallinen haaste

Hallintarekisteröinti on arvopaperikeskuksissa käytetty menettely, jossa rekisteriin merkitään arvopaperin todellisen omistajan sijasta arvo-osuustilin hallintarekisteröinnin hoitaja. Hallintarekisteröinnin hoitaja kirjaa asiakkaidensa omistukset vain omiin tietojärjestelmiinsä ja kunkin hallintarekisteröidyn tilin omistajien omistukset näkyvät arvo-osuustilillä yhtenä omistuksena, hallintarekisteröinnin hoitajan nimissä.

Hallintarekisteröinti on käyttökelpoinen keino järjestää esimerkiksi pörssiosakkeiden omistus siten, että sijoittajan ei tarvitse erikseen avata arvo-osuustiliä jokaisessa arvopaperikeskuksessa, jonka liikkeeseen laskemiin arvopapereihin hän haluaa sijoittaa. Hallintarekisteröinti siis mahdollistaa sen, että sijoittaja voi avata vain yhden arvo-osuustilin omassa pankissaan ja sijoittaa sitä kautta ympäri maailman. Suomessa hallintarekisteröinti on mahdollista vain muille kuin suomalaisille eli käytännössä kansainvälisille sijoittajille.

Pieni väärin toimiva vähemmistö aiheuttaa veromenetyksiä käyttämällä järjestelmän ominaisuuksia vääriin tarkoituksiin.

Havaintojemme mukaan valtaosa hallintarekisteröityjen osakkeiden osingonsaajista toimii oikein eli ilmoittaa ja maksaa veronsa oikeamääräisesti. Kiistaton tosiasia on kuitenkin se, että hallintarekisteri vaikeuttaa verovalvontaa ja havaintojemme mukaan sitä myös käytetään jossakin määrin hyväksi sekä veronkierrossa että toteutetuissa cum/ex -veropetoksissa tai niiden yrityksissä. Julkisuudessa esillä olleet lähdeveropetokset eivät olisi onnistuneet suorassa osakeomistuksessa.

Myös verosuunnittelun laillisuuden valvominen on helpompaa suorassa omistusjärjestelmässä. Tämä onkin hallintarekisteröityjen osakeomistusten varjopuoli: valvonta on hankalaa ja edellyttää kansainvälistä tietojenvaihtoa sekä yhteistyötä. Se taas on kansainvälisestä kehityksestä huolimatta edelleen melko hidasta ja eri maiden valvontaviranomaisten resursseja kuluttavaa. Voidaankin todeta, että pieni väärin toimiva vähemmistö aiheuttaa merkittäviä ongelmia ja veromenetyksiä käyttämällä järjestelmän ominaisuuksia vääriin tarkoituksiin.

Ilmiön torjuntaan tartutaan yhteistyöllä ja lainsäädännöllä

Mediassa esiin nostetun cum/ex-ilmiön mahdollinen laajuus saattaa olla merkittävämpi kuin eri Euroopan maissa on osattu arvioida. Ilmiön varjopuolena esiintyvä laajamittainen kansainvälinen petostoiminta ei kuulu toimivaan markkinatalouteen. Uskon, että jo lähitulevaisuus näyttää sen, miten Euroopan valtiot ja verohallinnot haasteeseen vastaavat. Tarvitaan laajaa kansainvälistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa, jotta menettely ei jatku ja aiheuta miljardien menetyksiä eri valtioille. On myös selvää, että eri valtiot tulevat harkitsemaan erilaisten lainsäädännöllisten toimien käyttämistä ilmiön pysäyttämiseksi.

Jatketaan Twitterissä @MarkoMyllyniemi

Nykyisellä hallituksella on ohjelmassaan norminpurkutalkoot ja yritystoiminnan aloittamisen helpottaminen. Ovatko harmaan talouden torjunta ja lainsäädännön vapauttaminen törmäyskurssilla?

Siltä näyttää.

Esimerkki purettavaksi suunnitellusta normista on osakeyhtiöiden velvollisuus valita tilintarkastaja. Nykysäännöksiin suunnitellaan merkittäviä kevennyksiä. Jopa lähes 40 000 yritystä vapautuisi lakisääteisestä tilintarkastusvelvollisuudesta. Tilintarkastusta ollaan vapauttamassa yritysryhmästä, jossa harmaata taloutta ja talousrikollisuutta paljastuu viranomaisten tietoon eniten.

Ruotsalaiset muuten toteuttivat vastaavan uudistuksien vuosia sitten ja haikailevat nyt jälkiviisaana paluuta entiseen eli laajempaan tilintarkastusvelvollisuuteen. Ruotsin kokemuksien perusteella muutosta ei siis kannattaisi toteuttaa.

Vastaavasti yritystoiminnan aloittamista aiotaan helpottaa luopumalla osakeyhtiön 2 500 euron vähimmäispääomavaatimuksesta. Suunnitelmana on myös poistaa osakepääoman menettämiseen perustuva ilmoitusvelvollisuus.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että olisi viisasta tehdä yhtiön perustamisesta helppoa madaltamalla taloudellista kynnystä. Ja että säästöjä kertyisi, jos tilintarkastajalle ei tarvitsisi maksaa.

Olen näistä ehdotuksista eri mieltä.

Miten tilintarkastuksesta luopuminen liittyy harmaaseen talouteen?

Tilintarkastajan työn ensisijaisia hyötyjiä ovat yrityksen omistajat. Mutta kyllä hyödynsaajia on muitakin: tavarantoimittajat, luotonantajat ja kaikki tilinpäätöstietoja käyttävät – itse asiassa koko yhteiskunta. Niinpä tilintarkastuksen vapauttaminen mikroyrityksiltä ei ole aivan yksinkertainen asia. Jos taloudellisen tiedon luotettavuus heikkenee, siitä kärsivät monet.

Lakisääteinen tilintarkastus on koko yhteiskunnan etu, koska tilintarkastus parantaa tilinpäätösten laatua ja lisää taloudellisen informaation luotettavuutta.

Tilintarkastaja tarkistaa tilinpäätöksiä ja niiden taustalla olevaa kirjanpitoaineistoa. Jos tilinpäätöksessä on virhe, se vaikuttaa suoraan veroilmoitusten laatuun. Riippumattoman tilintarkastajan tekemä työ siis parantaa tilinpäätösten ja kirjanpitojen laatua. Lisäksi tilintarkastus estää ennalta erilaisia taloudellisia väärinkäytöksiä ja korruptiivista toimintaa. Tästä huolimatta nyt on etenemässä lakiesitys, jota monikaan taho ei kannata.

Tarvetta tilintarkastusrajojen muutoksille perustellaan yrityksille tulevilla säästöillä. Näyttää kuitenkin siltä, että saavutettavissa olevat hyödyt ovat pienet suhteessa muutoksen aiheuttamiin haittoihin. Tilintarkastuksesta aiheutuneet kulut kun ovat verovähennyskelpoisia, eivätkä siten jää rasittamaan yrityksen taloutta.

Entä minkälainen viesti on sillä, että osakeyhtiön voisi perustaa nollapääomalla?

Rahaton yrityksen perustaja voi mieltää, että yritysriskin kantaa se kuuluisa ”joku muu” – kuten vaikkapa muut veronmaksajat. Tämä signaali on ristiriidassa markkinatalouden pääperiaatteiden kanssa. Osakeyhtiön rajoitettu vastuu uhkaa nyt hävitä kokonaan.

Jos osakeyhtiön voi perustaa nappia painamalla vailla lantin lanttia, siitä hyötyvät erityisesti harmaan talouden sarjatoimijat.

Nykyinen 2 500 euron minipääomavaatimus on toki huono turva velkojille sekin. Mutta onko se todella yritystoiminnan aloittamisen este tänä päivänä? Tulee mieleen, että yritystoiminnan aloittamisen esteet löytyvät jostain muualta.

Jos osakeyhtiön voi perustaa nappia painamalla vailla lantin lanttia, siitä hyötyvät erityisesti harmaan talouden ja talousrikollisuuden sarjatoimijat ja rahanpesijät. Heille erilaisten peite- ja bulvaaniyhtiöiden perustaminen on arkipäivää ja jatkossa entistäkin helpompaa.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Yksinkertaisinta olisi säilyttää tilintarkastusvelvollisuuden rajat nykyisellään ja jättää osakeyhtiön minimipääomavaatimus ja ilmoitusvelvollisuus oman pääoman menettämisestä ennalleen. Esitettyjen muutoksien hyödyt vaikuttavat minimaalisilta niistä aiheutuviin haittoihin nähden.

Jos normeja kuitenkin päädytään höllentämään, kannattaisi päätöksiä sorvaavien pöydissä miettiä vielä kerran esityksien vaikutuksia. Sillä niitä taatusti on, mm. harmaan talouden ja talousrikollisuuden ilmiöihin, verokertymiin ja viranomaisten toimintaedellytyksiin liittyen.

Suosittelisin myös pohtimaan vaihtoehtoisia etenemismalleja, joissa tilintarkastuksesta, osakepääomavaatimuksesta tai oman pääoman menettämisen ilmoittamisesta ei luovuttaisi kokonaan. Unohtamatta sitä, että mikäli muutokset toteutetaan, tarvitsevat viranomaiset merkittäviä ja pysyviä lisäresursseja harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan.

Ehdotettujen lakiuudistusten hintalappu voi olla kova

Olen saanut olla mukana harmaan talouden torjuntatyössä yli 20 vuoden ajan. Sinä aikana työssä on edetty harppauksin. Erityisesti viranomaisten välistä tietojenvaihtoa ja toimivaltuuksia on tehostettu merkittävästi. Rakenteellisiakin muutoksia on toteutettu, kuten käännetty arvonlisävero rakentamispalveluissa ja romukaupassa.

Hyvän kehityksen taustalla ovat vaikuttaneet vahvasti harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaohjelmat. Nykyinen hallituksen harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategia ja toimenpideohjelma ovat voimassa vuoden 2020 loppuun.

Kehityksestä huolimatta harmaasta taloudesta ja talousrikollisuudesta aiheutuu edelleen merkittävät yhteiskunnalliset menetykset. Arvioiden mukaan vähintään puolet arvonlisäverovajeesta johtuu harmaasta taloudesta.

Kansainvälisesti vertailtuna verovajeen määrä on Suomessa muiden pohjoismaiden tavoin matalalla tasolla. Tuoreen Euroopan komission tutkimuksen mukaan arvonlisäverovaje Suomessa olisi 8 %. Suomen omien tutkimusten laskelmat osoittavat 5-6 %:n lukua. Kyse on silti yhteiskunnallisesti merkittävistä saamatta jääneistä veroista, käytettiinpä kumpaa tahansa lukua asiaa kuvaamaan. Siksi harmaan talouden torjunnassa ja verovajeen taittamisessa riittää töitä tänäkin päivänä.

Onneksi tietoa harmaan talouden ja talousrikollisuuden vaikutusten arvioimiseksi on saatavilla enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja nyt myös kaikille julkisena tietona, kun 21 ministeriön ja viranomaisen yhteinen Harmaa talous & talousrikollisuus -tilannekuvasivusto www.harmaa-talous-rikollisuus.fi on otettu käyttöön.

Lopuksi vielä kysymys lukijalle: Paljonko sinä arvoit verovajeen ja harmaan talouden volyymien kasvavan, jos esitetyt muutokset toteutuvat? Annan arviosi pohjaksi seuraavan suuruusluokkatiedon: yhden prosenttiyksikön muutos verovajeessa tarkoittaa 200 miljoonaa euroa.

Vielä kerran eduskuntavaaleista

Eduskuntavaalit järjestetään huhtikuussa 2019 eli noin puolen vuoden kuluttua. Tässä kohtaa on hyvä hetki vilkaista edellisten vaalien tuloksia yhdistämällä ne verotilastojen tietoihin.

Millaisilla alueilla eri puolueet menestyivät? Voidaanko tehdä jotain päätelmiä esimerkiksi puolueiden kannatuksesta?

Tässä aineistona on käytetty Verohallinnon henkilöverotuksen avointa tietokantaa sekä Tilastokeskuksen Px-webistä löytyviä vuoden 2015 Eduskuntavaalien kuntakohtaisia tuloksia. Molemmista löytyy tietoja kuntatasolla. Tilastoja yhdistelemällä löytyy mielenkiintoisia tuloksia, jotka auttavat ymmärtämään, miksi esimerkiksi yrittäjävähennys on ollut hallituspuolueille* tärkeä uudistus.

Enemmän työttömyyskorvauksia, vähemmän äänestämistä?

Äänestysaktiivisuus oli viime eduskuntavaaleissa 70,1 prosenttia, mutta se vaihteli melko paljon kunnittain. Alhaisimmat äänestysprosentit löytyvät Ahvenanmaan pienistä kunnista, esimerkiksi Finströmissä 53,4 ja Hammarlandissa 55,2 prosenttia. Korkein äänestysprosentti oli Kauniaisissa (84,7 %).

Demokratian toteutumisen kannalta voi olla ongelma, jos jotkut ryhmät äänestävät muita laiskemmin.

Verotilastojen perusteella mitään erityisen selkeää äänestysaktiivisuuteen liittyvää ominaisuutta ei ole löydettävissä.

Mutta katsotaanpa.

Jonkinlainen yhteys työttömyyskorvauksia saavien osuudella ja äänestysaktiivisuudella on. Äänestysaktiivisuus näyttäisi olevan korkeampi kunnissa, joissa työttömyyskorvauksia saavien osuus veronalaisia tuloja saavista on alhaisempi.

Kuvan 1 alalaidassa näkyvät alhaisen äänestysaktiivisuuden (alle 70 %) ja työttömien osuuden (alle 7 %) kunnat ovat pääasiassa Ahvenanmaan pieniä kuntia.

Enemmän yrittäjätuloa, enemmän hallituspuolueita?

Vuoden 2017 alussa otettiin käyttöön yrittäjävähennys, joka tarkoittaa viiden prosentin vähennystä yrittäjätulosta. Yrittäjätuloa kertyy mm. liikkeen- ja ammatinharjoittajille sekä maatalouden harjoittajille. Yrittäjävähennystä on oppositiosta arvosteltu hallituksen lahjaksi omille kannattajilleen.

Katsotaanpa, millainen yhteys yrittäjätuloa saavien osuudella on puolueiden menestykseen kunnassa.

Tulos on jopa yllättävän selvä.

Mitä enemmän kunnassa on yrittäjätuloa saavia, sitä enemmän keräävät hallituspuolueet (Kok, Kesk, PS*) kannatusta. Vihreiden ja vasemmiston yhteenlaskettu kannatus taas kehittyy päinvastaiseen suuntaan.

Enemmän ay-vähennyksiä, enemmän vasemmistoa?

Tuloverotuksessa voidaan vähentää työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut. Nämä vähennykset ovat ammattiyhdistysliikkeelle ja vasemmistolle tärkeitä asioita. Ei ole yllätys, että Vihreiden ja vasemmiston (SDP, Vasemmistoliitto) kannatus on sitä korkeampaa, mitä enemmän kunnassa on mainittujen vähennysten tekijöitä.

Työttömyyskassamaksut sisältävät myös Yleisen työttömyyskassan (YTK) maksut ja on mahdollista, että osa kassan jäsenistä ei ole työmarkkinajärjestöjen jäsen. Jos tarkastelu rajattaisiin vain työmarkkinajärjestöjen maksuihin, on mahdollista, että korrelaatio vasemmiston kannatuksen kanssa olisi vielä vahvempi.

Enemmän veroja, enemmän Kokoomusta?

Kokoomus menestyy sitä paremmin mitä enemmän kunnassa on ansiotuloista valtion tuloveroa maksavia. Valtion tulovero on ansiotulojen osalta progressiivinen eikä sitä peritä pienistä tuloista, joten tulos kertoo itse asiassa siitä, että Kokoomus menestyy kunnissa, joissa on korkeammat palkka- tai eläketulot.

Keskusta menestyy kunnissa, joissa on vähemmän valtion ansiotuloveroista tuloveroa maksavia – siis täysin päinvastainen tilanne kuin Kokoomuksella.

Hallitus on linjannut, että kenenkään verotus ei kiristy. Hallitus voi helpoimmin vaikuttaa valtion tuloveroasteikkoihin. Asteikkojen keventämisestä tosin pienituloiset eivät juurikaan hyödy. Jos hallitus haluaa keventää pienituloisten verotusta, on se tehtävä esimerkiksi työ- tai eläketulovähennysten kautta. Näiden korottamisesta eivät taas hyvätuloiset paljoakaan hyödy. Lisäksi vähennysten korottaminen pienentää myös kuntien verotuloja, ja voi pahimmillaan johtaa kunnallisveron nostoon.

Eli mielenkiintoisesti hallitus on joutunut taiteilemaan kannattajilleen sopivan veropolitiikan kanssa.

Enemmän eläkeläisiä, enemmän Keskustaa?

Keskusta menestyy kunnassa myös sitä paremmin, mitä pienempi kunnan keskimääräinen eläke on.

Keskustan menestys pienen keskimääräisen eläkkeen kunnissa selittyy ensisijaisesti kansaneläkettä saavien lukumäärällä. Kansaneläkettä saa, jos työeläke jää pieneksi tai sitä ei saa lainkaan. Tämä toteutuu usein maanviljelijöiden kohdalla, jotka ovat perinteisesti olleet Keskustan äänestäjiä. Keskusta siis menestyy kunnissa, joissa on paljon kansaneläkettä saavia suhteessa veronalaisia tuloja saaviin.

Muistamme, että SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne lupasi vappupuheessaan korotuksen pienempiin eläkkeisiin. Voisi siis kuvitella, että Rinteen vappulupaus olisi erityisesti Keskustalle hankala pala.

Jäämme odottamaan innolla tulevien eduskuntavaalien tuloksia. Silloin pääsemme analysoimaan myös kannatusmuutosten ja esimerkiksi tulojen muutosten yhteyttä.

Menestyvätkö hallituspuolueet alueilla, joissa esimerkiksi yrittäjätulot ovat kasvaneet?

Jatketaan Twitterissä: @akisavol

* Disclaimer: Perussuomalaisia käsitellään näissä tilastoissa vielä yhtenä ryhmänä ja hallituspuolueena, vaikka puolue on nyt jakaantunut kahtia ja hallituksessa jatkavat Perussuomalaisten sijaan Siniset.

Tästä se kaikki alkoi! Huone ilman tauluja. Joku sanoi, että valtion taidekokoelmista voisi tilata tauluja, mutta tiesin paremmin. Kyllä presidenttien kuvat ovat ainoa oikea sisutusratkaisu valtion virastoon. Vanhojen presidenttien kuvia ei saanut ripustaa seinään ilman istuvan tasavallan presidentin kuvaa. Ja kuulemma jokaisessa virastossa pitäisi olla tasavallan presidentin kuva, joten tuumasta toimeen. Kohtahan minulla oli kuvat Niinistöstä, Halosesta, Ahtisaaresta sekä Koivistosta.

Miksi presidenttien kuvia?

Koska presidentit kuvastavat parhaimmillaan suomalaista johtamista. Liityin virkamieskuntaan, koska halusin syventää osaamistani johtamistyöstä, työskennellä 5000 työntekijän organisaatiossa ja syventää osaamistani johtoryhmätyöskentelyssä. Presidentillisen valvonnan alaisuudessa olen oppinut paljon johtamisesta ja varsinkin nyt jo eläköityneeltä pääjohtaja Pekka Ruuhoselta. Häneltä saamani johtamisopit voisin tiivistää seuraavaan:

  • Jakamistalous: Johtaminen on jakamista. Oman osaamisen, ajan, tiedon, verkostojen…
  • Innostunut toisto: Tavoitteet eivät muutu yön yli ja niitä pitää jaksaa jankuttaa.
  • Vastuu: Johtamista pitää jakaa ja vastuuta pitää antaa muille kannettavaksi.

Vastuu on näistä kaikkein monimutkaisin yhtälö, koska harva meistä syntyy johtajaksi. 10 000 tunnin sääntöä noudattaen jokaisen johtamistyötä tekevän pitäisi jakaa osaamistaan, jotta uusien ihmisten on mahdollista saa johtamisosaamista ja -kokemusta. Miten muuten uusia johtajia kasvaa suomalaiseen työelämään?

Vuodenvaihde oli Verohallinnossa merkityksellistä aikaa, kun pääjohtaja vaihtui ja Markku Heikura siirtyi pääjohtajaksi tietohallintojohtajan tehtävistä. Olimme jo ennen valintaa aloittaneet ns. ”Tullaan tutuiksi -kiertueen” valmistelun. Meitä verohallintolaisia on noin 5000 henkilöä, joista 70 % on töissä muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Siksi alle piti ottaa auto, juna ja lentokone – keväällä tuli kierrettyä Turku, Tampere, Vantaa, Jyväskylä, Oulu, Kuopio, Vaasa, Seinäjoki ja Kouvola. Suomi on todella iso maa! Markku jatkaa kierrosta vielä syksyllä.

Kaikilla paikkakunnilla pidimme ensin ison tilaisuuden koko henkilöstölle. Tilaisuuksien tarkoitus oli kertoa, mitä uuden pääjohtajan palveluksessa tulemme kohtaamaan.

Verohallinto on nykyään kuin tietojenkäsittelytehdas, jossa henkilöverotustyöstämme jo 80 % menee automaatiossa, yritysten ja yhteisöjen osalta 90 % sekä veronkannossa 97 %.

Haluamme säilyttää tämän tilanteen. Mutta maailmantaloutta seuraavan viiden vuoden aikana voimakkaasti muuttava ilmiö, alustatalous, vaikuttaa myös meihin. Tietojenkäsittelytehdas ei toimi ilman tietovirtoja ja niiden saaminen globaaleilta alustataloustoimijoilta voi olla haastavampaa kuin kotimaisilta työnantajilta ja pankeilta. Siksi Verohallinnon pitää olla Suomen parhaimpia alustatalouden asiantuntijoita.

Jälkeenpäin katsottuna olen oppinut valtavasti kuluneen 4,5 vuoden aikana. Olen päässyt toteuttamaan johtamista suuressa organisaatiossa ja saanut olla Suomen johtavimman alustatalousajattelijan palveluksessa. Pekalta opin johtamisesta enemmän kuin Teknillisen Korkeakoulun MBA-kurssilla. Markun kanssa työskennellessä olen perehtynyt syvällisesti alustatalouteen liiketoimintana ja miten se tulee muuttamaan yhteiskuntaa. Näillä opeilla lähden kohti uutta. Kiitos!

 

Onko alv-vaje kasvanut?

Yksi EU:n rahoituksen keskeisistä lähteistä on arvonlisävero. Sitä kerättiinkin EU-maissa vuonna 2016 reilut 1 000 miljardia.

Alv on myös hyvin petosherkkä vero, ja petosten torjuntaan on EU:ssa ja jäsenmaissa panostettu voimakkaasti viime vuosina.

EU:n budjetin valmistelusta vastaava Euroopan komissio julkaisee syksyisin jäsenmaiden alv-vajeesta tutkimuksen, jonka toteuttaa riippumaton CASE -tutkimuslaitos. Uusin tutkimus on nyt ulkona.

Myös Verohallinto arvioi alv-vajetta vuosittain. Olemme tehneet arvioita nyt kahden vuoden ajan ja raportoimme niistä mm. hallituksen vuosikertomuksessa.

Komission uusimmassa raportissa Suomen alv-vajeen on arvioitu nousseen, vaikka se on toki edelleenkin alle EU:n keskiarvon.

Sen sijaan Verohallinnon omassa arviossa Suomen alv-vajeen trendi ei osoita nousun merkkejä (ks. alla oleva kuva).

Miten arviot voivat olla näin erilaiset, ja mitä tästä ristiriidasta pitäisi ajatella?

Vastaus löytyy aineistoista.

Komission käyttämä menetelmä perustuu kansantalouden tilinpidon sekä eräiden erien osalta hyödynnetään myös muista aineistoja. Kansantalouden tilinpidosta käytetään pääasiassa ns. kulutuspuolen tietoja – siis tietoja kulutuksen kehityksestä.

Meidän tekemämme alv-vajearviot perustuvat IMF:n kehittämään menetelmään, jonka käyttöönotossa olemme saaneet IMF:ltä käytännön apua.

Toisin kuin komissiolla, IMF:n kehittämä menetelmä perustuu kansantalouden tilinpidon ns. tarjontapuolen tietoihin. Menetelmässä lähdetään liikkeelle tuotannosta ja tuonnista sekä mallintamisessa arvioidaan sitä, pitäisikö niistä maksaa arvonlisäveroa vai ei?

Molemmissa menetelmissä oletetaan, että kansantalouden tilinpito kuvaa luotettavasti alv:n alaista toimintaa. Lisäksi molemmissa malleissa on erilaisia parametreja, joilla mm. jaetaan tuotteita verolliseen ja verottomaan käyttöön.

Molempiin menetelmiin liittyy tietenkin epävarmuutta. Erityisesti epävarmuuden oletetaan kohdistuvan alv-vajeen tasoon – siis siihen, onko vaje esimerkiksi 5 vai 6 prosenttia.

Pilkun paikka on tärkeä

Noudatamme Suomessa IMF:n käyttämää menettelyä emmekä raportoi vajeesta desimaaleja. Yhden tai kahden prosenttiyksikön heilunnasta ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tällaiset muutokset todennäköisesti johtuvat menetelmään ja aineistoihin sisältyvistä epävarmuuksista.

Esimerkiksi aikaisemmin tänä vuonna tehdyssä arviossamme vuoden 2016 vaje oli 6 prosenttia mutta Tilastokeskuksen kesällä tekemän tilinpidon päivityksen jälkeen vaje putosi 5 prosenttiin.

Olennaista malleissa on seurata usean vuoden trendin kehitystä, ja se on meidän mallissamme tasainen.

Kovin nopeaan reagointiin mallit eivät sovellu, koska tulokset valmistuvat 1-2 vuoden viiveellä ja voivat vielä senkin jälkeen muuttua Tilastokeskuksen tarkentaessa tilastojaan. Yleensä vajeeseen vaikuttavat ilmiöt onkin jo havaittu verohallintojen normaalissa valvontatyössä, ja vajearviot vain vahvistavat nämä havainnot jälkikäteen.

One size does not fit all

Alv-vajeen arvioiminen kaikille 28 jäsenmaalle on haastava tehtävä. Pitäisi perehtyä kaikkien maiden alv-lainsäädäntöön sekä tilastoihin.  Käytännössä kaikille maille on tehtävä omia, räätälöityjä ratkaisujaan, joista on keskusteltava ko. maan viranomaisten kanssa.

Kaikesta huolimatta tulokset eivät kaikkien maiden kohdalla ole uskottavia. Esimerkiksi Ruotsin ja Luxemburgin alv-vaje on prosentin. Todennäköisesti näin alhaiseen vajeeseen ei päästä, koska pelkästään verojäämät ovat helposti lähellä tuota tasoa.

Selittävänä tekijänä uudet petosmuodot, alustatalous ja verojäämät

Emme ole valvonnassa havainneet mitään yksittäistä selkeää verovajetta vahvasti nostavaa ilmiötä. Uusia petosmuotoja tietenkin tulee koko ajan esille, mutta toisaalta vanhoja tekotapoja tukitaan. Erityisesti ulkomaankaupassa uusia petostapoja paljastuu jatkuvasti.

Jonkin verran Suomeen kohdistuvia petoksia ovat lisänneet muiden maiden petostorjuntaa tehostavat toimet. Petokset nimittäin ainakin jossain määrin siirtyvät maahan, jossa esimerkiksi lainsäädännössä ei ole otettu käyttöön tapoja, jotka toisissa maissa kaventavat petosmahdollisuuksia.

Esimerkiksi Virossa on otettu käyttöön menettely, jonka ansiosta Viron verohallinto saa käyttöönsä yritysten transaktiodataa eli osto- ja myyntitietoja. Tämä uudistus on vaikeuttanut alv-petoksia ja laskenut verovajetta Virossa. Viime vuosina olemme havainneet Virosta tänne suuntautuvien petosyritysten lisääntyneen.

Yksi kasvava ilmiö kuitenkin löytyy: alustatalous ja erityisesti verkkokauppa.  Ulkomaiset kauppiaat kun eivät aina hoida verovelvoitteitaan Suomeen oikein. Toki verkkokaupan riskit on tunnistettu ja niiden valvontaan on Suomessa panostettu.

Verovajeeseen kuuluvat myös verojäämät eli maksamatta jääneet verot. Vuodelta 2016 maksamattomat arvonlisäverot ovat noin 186 miljoonaa, missä on kasvua edelliseen vuoteen noin 40 miljoonaa. Tämä jäämä on noin vajaa prosentti lainmukaisesta verokertymästä. Toki on niin, että osa maksamatta olevista veroista saadaan vielä perittyä, joten todennäköisesti vuodelta 2016 lopullisesti maksamatta jäävät arvonlisäverot laskevat vielä jonkin verran.

Muutos vai ei muutosta?

Tulkintani on, että Suomen alv-vajeessa ei ole tapahtunut suurta muutosta. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö olisi ilmiöitä, joiden ansiosta verovaje saattaa kasvaa. Eikä pidä myöskään tuudittautua ajatukseen, että verovaje pysyy kansainvälisesti vertaillen alhaisella tasolla ihan itsestään – kyllä tämän tason säilyttämiseen on tehtävä kovasti töitä.

PS. Olen muuten kirjoitellut aiemminkin verovajeesta. Aikaisemmat blogit löytyvät täältä ja täältä.

PPS. Alv-vajeen arvioinnin menetelmistä voit lukea lisää Komission pari vuotta sitten julkaisemasta raportista.

Suomalainen virkamiesosaaminen on hyvä vientituote. Se on luotettavaa, kevyt kantaa matkalaukussa, täynnä energiaa ja innovaatioita. Itse ajattelen, että yksi virkamiesosaamisen osa-alueista on veromyönteisyys, jonka avulla varmistetaan verotulojen kertyminen. Englanniksi aiheesta puhutaan termillä tax compliance.

Suomessa olemme onnistuneet asiakaslähtöisessä verotustyössämme, sanoisinko aika hyvin.

Teemme työmme erittäin kustannustehokkaasti ja positiiviset verokertymäluvut todistavat, että työn suunta on oikea.

Olemme saaneet vuonna 2018 kunnian lähteä kehittämään Tansanian veronmaksumyönteisyyttä yhteistyössä Tansanian verohallinnon TRA:n kanssa. Hanke rahoitetaan Suomen kehitysyhteistyön määrärahoista.

Tulevina vuosina tuemme kollegoitamme Tansaniassa mm. veronmaksajien rekisteröimisessä, asiakasryhmien segmentoinnissa, eri asiakasryhmien tavoittamisessa, palvelukonseptin luomisessa, asiakasviestinnässä sekä sisäisessä tarkastuksessa.

Meillä on timanttista osaamista jokaisesta hankkeen osa-alueesta ja Afrikan mantereella olemme aiemmin tehneet yhteistyötä mm. Namibian verohallinnon kanssa.

Verotusta kehitetään Tansaniassa strategisesti. TRA:n nykyinen strategia ulottuu kaudelle 2021/22, ja se on linjassa laajempien maan kehitystä ohjaavien suunnitelmien kanssa. Yksi keskeisistä Suomen kehitysyhteistyön tavoitteista Tansaniassa on toimiva julkinen sektori. Valtion tulonsaannin tulisi parantua ja verotuksen kehittyä.

Mitä muuten tiedät Tansaniasta?

Minä tiedän ainakin tämän.

Tansania on yksi Itä-Afrikan talousvetureista. Viime vuosien talouskasvu on ollut hyvää 6-7 % luokkaa vuosittain. Komeasta talouskasvusta huolimatta lähes 47 % 55 miljoonan väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella, ja valtio onkin yksi maailman 25 köyhimmästä maasta. Vuonna 2017 Tansania sijoittui Transparency Internationalin korruptiota koskevassa, 180 valtion maavertailussa sijalle 103.

Työtä siis riittää tansanialaisilla kollegoilla, jotta maan kehityshaasteiden ratkaisemiseksi valtion kassaan saadaan riittävä ja säännöllinen tulovirta. Suunnitelmat ovat kuitenkin kunnossa.

Meidän tehtäväksemme jää nyt alkavassa yhteistyöhankkeessa sparraajan ja kanssakulkijan rooli. Kuljemme TRA:n rinnalla seuraavat kolme vuotta ja annamme osaamisestamme tarvittavan siivun tansanialaisten kollegoiden käyttöön. Pidämme kaikki mielessä kunnianhimoisen pitkän tähtäimen tavoitteen: veromyönteisyyden tulee Tansaniassa lisääntyä, jotta verotulot saadaan kestävään ja tasaiseen kasvuun.

Lisää yhteistyöhankkeesta vero.fi:ssa.

Yritysjohtaja, sinulla on merkittävä rooli yrityksesi siirtymisessä tulorekisteriaikaan. Pahimmassa tapauksessa voit olla jopa tukkona – pullonkaulana – yrityksesi tulorekisterin käyttöönotossa.

Tilanteen kärjistyessä talousihmisesi saattavat seistä tumput suorina tammikuussa, koska tarvittavia sopimuksia ei ole tehty ja järjestelmät eivät siksi toimi. Yritysjohtaja, sinä saatat olla ainoa henkilö yrityksessäsi joka voi uuden vuoden jälkeen liikutella yrityksen palkkatietoja. Jotta et aja edustamaasi yritystä tähän tilaan, nyt on aika toimia.

Tulorekisterin uudet valtuudet

Tulorekisteri on täysin uusi palvelu ja uusi viranomainen, joten mitkään vanhat valtuudet eivät toimi tulorekisterissä.

Palkkatiedot voi ilmoittaa tulorekisteriin joko automaattisesti teknistä rajapintaa pitkin tai ilmoittamalla ne sähköisessä asiointipalvelussa. Sähköiseen asiointipalveluun yrityksen talousasioita hoitava taho tarvitsee valtuutuksen ja teknisen rajapinnan käyttöön varmenteen.

Yrityksen nimenkirjoitusoikeudellinen on ensimmäinen, joka aloittaa valtuuttamisen ketjun tulorekisterin sähköisen asiointipalvelun käyttöön. Jos yrityksesi rakentaa teknisen rajapinnan tulorekisteriin, yrityksen nimenkirjoitusoikeudellinen tekee siihen hakemuksen.

Aloita valmistelutyöt nyt!

Jotta muutos olisi yrityksellesi mahdollisimman sujuva, olen laatinut sinulle, yrityksen nimenkirjoitusoikeudellinen, tehtävälistan.

Jos mielit tulorekisterin olevan onnistuneesti talousihmistesi käytössä vuodenvaihteessa, tehtävien on oltava tehtyinä ennen kuin pikkujoulukauden ensimmäiset glögit on siemaistu. Laatikkoketjujen lopussa on tehtävät, jotka ainoastaan sinä, yrityksesi nimenkirjoitusoikeudellinen, voit tehdä.

  • Selvitä, mitkä alla olevista tehtäväketjuista koskettavat yritystäsi.
  • Selvitä, hoitaako yrityksesi taloushallinto-osasto itse palkkojen ilmoittamisen ja palkkoihin liittyvät toiminnot tulorekisteriaikana vai onko tulorekisteriin liittyvät toiminnot ulkoistettu tilitoimistolle tai muulle palkkahallinnon ulkoistuskumppanille.
  • Tämän lisäksi sinulla tulee olla tieto siitä, mitä asiointikanavia yrityksesi tulee tulorekisteriin tarvitsemaan.

Valmistelutyöt vievät aikaa. Anna yrityksellesi mahdollisuus onnistua tulorekisterin käyttöönotossa. Nyt on viimeinen hetki aloittaa!

Jos yrityksesi käytössä on tekninen rajapinta:

Rajapinta tehtävät

 

Jos yrityksesi aikoo käyttää tulorekisterin sähköistä asiointipalvelua:

SA valtuutus

Verohallinnossa työskentelee yli 20 kielen ammattilaista: kielenhuoltajia ja kääntäjiä. He pyörittelevät työkseen kielen arvoituksia: yhdyssanoja kuten otsikon ”perustajaurakointiliiketoiminta” tai ”metsävähennysmetsä”, monimerkityksellisiä ilmaisuja kuten ”riippumaton ostaja” sekä oikeinkirjoitusongelmia kuten onko ”metsän haltija” taruolento vai verovelvoitteensa asiallisesti hoitava metsänomistaja.

Kääntäjät puolestaan huolehtivat siitä, että Verohallinnon viestit ovat saman sisältöisiä molemmilla kotimaisilla ja nykyisin yhä useammin myös sillä ”kolmannella kotimaisella” eli englanniksi.

Kielen osaajat ovat kovan luokan ammattilaisia, joita myös arvostetaan. Suomen Kuvalehden kesäkuussa julkaisemalla arvostetuimpien ammattien listalla kielenkääntäjä (128.) oli arvostetumpi kuin toimitusjohtaja (149.).

Meillä Verohallinnossa kielen ammattilaiset, niin kääntäjät kuin kielenhuoltajat, ovat päivittäin paljon vartijoina. Jokaisen meiltä lähtevän kirjeen, ohjeen ja päätöksen pitää olla sellainen, että vastaanottaja ymmärtää lukemansa. Kyse on asiakkaiden oikeusturvasta. Kenenkään veroasiat eivät saa mennä pieleen siksi, että asiakas ei ymmärrä, mitä häneltä odotetaan.

Virkamiehiä on perinteisesti moitittu kapulakielisyydestä, mutta ajat muuttuvat. Kielenhuoltajamme – tai tekstinmuotoilijat, kuten näitä suomen kielen asiantuntijoita voi myös nimittää – ovat päivittäin mukana tekstien tuottamisessa verotuksen asiantuntijoiden työpareina jo varhaisessa vaiheessa, olipa kyseessä sitten kirje tai verkkopalvelun käyttöliittymä.

Kielenhuolto ei ole punakynän heiluttelua vaan moniammatillista tiimityötä, jossa kielen asiantuntijat ovat mukana tekstien synnyttämisessä alkumetreistä lähtien.

Tekstejä kirjoitetaan vero-osaajien kanssa tiiviissä yhteistyössä, jolloin varmistetaan se, että asia on paitsi sisällöltään oikein, myös helposti ymmärrettävä. Samalla saadaan vietyä asiakasystävällisen, selkeän ja ymmärrettävän kielen ilosanomaa ruohonjuuritasolle – sinne, missä päätökset ja ohjeet syntyvät.

Jos ovat veroasiat vaikeita suomeksikin, niin vaikeuskerroin kasvaa käännettäessä – erityisesti juridisille termeille ei aina löydy vastinparia, sillä eri kielialueiden järjestelmät ovat erilaisia. Virhe käännöksessä voi olla asiakkaalle kohtalokas. Käännöstyö on hyvin usein etsivän työtä, luovaa ongelmanratkaisua sekä tasapainoilua sanatarkan käännöksen, asian ymmärrettävyyden ja kielelle ominaisen ilmaisutavan välillä. Jokainen, joka on joskus yrittänyt kääntää vitsiä suomesta jollekin muulle kielelle, tietänee, miten vaikeaa se voi olla.

Verottajalta tulee ohjeita ja kirjeitä monenlaisiin tilanteisiin ja erilaisia tekstejä käsitellään kielenkääntäjien ja -huoltajien ruuduilla kymmeniä joka kuukausi: jos pelkät Verohallinnossa vuoden aikana tehtävät käännöstyöt muutettaisiin kirjoiksi, vuonna 2016 suomesta ruotsiin käännettiin noin 50 kappaletta 200-sivuista romaania – siis keskimäärin romaani viikossa!

Viranomaiselle kieli on yksi tärkeimmistä työvälineistä, ellei tärkein. Se on meidän keinomme tavoittaa kansalaiset. Veron kieli- ja tekstityö on asiakkaan auttamista, sen varmistamista, että meiltä lähtevien tekstien sävy on oikea ja että jokainen teksti on paras mahdollinen kuhunkin tilanteeseen ja kanavaan. Kielen ammattilaiset eivät ehkä ammattiryhmänä ole Verohallinnon parhaiten tunnettu joukko, mutta heidän työnsä aikaansaannokset ovat kiistatta kansalaisille työmme näkyvin osa. Asiakaspalvelijoidemme ohella tällä porukalla on tärkeä rooli Verohallinnon maineen hallitsijoina.

Lähdin vajaa viisi vuotta sitten Verohallinnon palveluksesta töihin yksityissektorille urheilumaailman pariin. Noina vuosina katselin työpaikkani toimiston ikkunasta päivittäin kaunista vihreää näkymää: jalkapallokenttää. Tuo maisema silmien edessä auttoi konkreettisella tavalla joka päivä pitämään toiminnan päätavoitteen mielessä. Kun teimme urheiluseurassa erilaisia päätöksiä – markkinointia, taloudellisia, hallinnollisia tai urheilullisia ratkaisuja – tavoite oli, että ratkaisut parhaimmalla mahdollisella tavalla palvelevat lopulta pääkäyttäjää eli toimintaa jalkapallokentällä ja pelin onnistumista. Pelaajia, joukkuetta ja koko lajia.

Nyt työpäiväni koostuvat henkilöasiakkaiden ennakoivan ohjauksen ja siihen liittyvän prosessin kehittämisestä.

Toimisiko pelikenttä-ajatus apuna ennakoivassa ohjauksessakin?

Monet ihmiselämän päivittäiset asiat ja elämäntilanteet sisältävät myös verotukseen liittyviä asioita. Työssä käyminen, asunnon ostaminen ja myyminen, remontin teettäminen tai vaikkapa lahjan antaminen ovat tapahtumia, joilla on liityntä myös verotukseen. Veroasiat ja niihin liittyvät menettelyt tai sähköisten palveluiden käyttö voivat herättää kysymyksiä verotuksen pelikentällä toimiville henkilöille. Veroasiat voi hoitaa usein verkossa, mutta sen onnistumiseksi tarvitaan selkokielistä ohjausta, jotta asiakkaat osaavat toimia oikein. Vaikka verotuksen pelikenttä voi tuntua joskus mutkikkaalta, on tavoitteenamme, että peli kulkee veroasioissa hyvin: asiakkaat osaavat hoitaa veroasiansa. Mahdollisimman helposti.

Verkkoasiointi kasvaa niin urheilussa kuin verotuksessakin.

Urheilumaailmassa pelaamisen uutena ilmiönä on rinnalle tullut e-urheilu eli nettipelaaminen, jota harrastavien määrä kasvaa hurjaa vauhtia. Lukujen valossa myös verotuksen pelissä on siirrytty kovaa vauhtia e-peliin eli sähköisten palveluiden käyttöön. Esimerkiksi vuonna 2017 kaikista verokorttimuutoksista jo noin 60 % tehtiin verkossa. Esitäytettyyn veroilmoitukseensa muutoksia teki verkossa noin 57 % asiakkaista, mikä on neljä prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2016. Hienointa toki on se, että esitäytettyyn veroilmoitukseen ei suurimman osan (73 %) henkilöasiakkaista tarvitse tehdä täydennyksiä lainkaan vaan tiedot ovat jo valmiiksi oikein sidosryhmiltä saatavien tietojen ansiosta.

Verkkoilmoittamista ja sähköisten palvelujen käyttöä verotusasioissa haluamme edistää jatkossakin. Asiakkaiden ennakoivalla ohjauksella on tässä iso merkitys: peli kulkee, kun pelitapa on yhteinen ja se on kaikkien tiedossa. Innolla odotan, miltä vuosi 2018 lukujen valossa näyttää – kuinka sähköisiä olemme? Palaamme niihin lukuihin varmasti jatkossakin loppuvuodesta. Kesällä kannattaa veroasioiden lisäksi nauttia vaikkapa jalkapallon MM-kisoista ja muusta urheilusta.

Jatketaan Twitterissä: @HilkkaPela

%d bloggers like this: